Mitä olisi joulu ilman herkkuja? Tai mikään muukaan aika vuodesta? Aika ankeaa, jos minulta kysytään. Mutta koska herkut ovat usein epäterveellisiä, ajattelin jakaa teidän kanssanne yhden vähän terveellisemmän reseptin, jonka terveellisyyden salaisuus piilee niiden yhdessä ainesosassa: hampunsiemenissä.

Hampunsiemenet ovat täynnä hyvää; ne sisältävät runsaasti rasvahappoja ja kuitua, toimivat hyvin valkuaislisänä ja ylläpitävät ihon, karvan ja jouhien hyvinvointia. Siksi ne ansaitsivatkin osansa tässä reseptissä.

Tämä resepti on yksinkertainen ja helposti muunneltavissa. Sokerittomana versiona herkut sopivat myös niille kaviokkaille, joille ylimääräinen sokeri ei ole hyväksi. Voin kyllä todeta, että sokerittomana ne eivät välttämättä maistu kaikista nirsoimmille tapauksille. Jimppa kuitenkin syö näitäkin herkkuja mielellään, sokerilla tai ilman! Hamppuherkut sopivat myös ihmisille välipalaksi esimerkiksi näkkileivän tapaan.


Hamppuherkut
(ainesten määriä muuttamalla saat pienemmän/isomman satsin, määrät arvioita)

n. 1 dl kaurahiutaleita
n. 2 dl vettä
n. 1 dl (vehnä/kaura/ruis...)jauhoja
n. 1 dl Hamppufarmin luomu hampunsiemeniä*

*tuote saatu yhteistyössä Murtolan Hamppufarmilta


Lisää kaurahiutaleet ja vesi kattilaan, hauduta miedolla lämmöllä minuutti-pari. Sekoita joukkoon loput ainekset. Halutessasi taikinaan voi lisätä esimerkiksi raastettua porkkanaa, omenaa tai vähän melassia. Anna taikinan levätä hetki ja lämmitä sitten uuni noin 200 asteeseen. Levitä taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Tässä vaiheessa voit muotoilla taikinasta haluamasi muotoisia herkkuja tai jättää taikinan ohueksi levyksi, josta voi valmiina murtaa sopivan kokoisia paloja. Paista noin puoli tuntia (tai kun herkut näyttävät valmiilta), minkä jälkeen anna herkkujen vielä kuivua uunin viiletessä. Säilö ilmatiiviissä rasiassa.




Maukasta joulunodotusta kaikille! Jos kokeilet reseptiä, kerro alla, miten herkut teillä maistuivat!

Onko karvaturpien joulukalenterit yhä hankkimatta? Ei hätää, vielä on hyvin aikaa! Tällä niksillä teet hevosellesi yksilöllisen kalenterin helposti ja nopeasti.

Lojuuko varastossa turhan tylsä naruriimu tai kaipaako lemppaririimusi pientä päivitystä? Ei hätää! Tässä postauksessa näytän, kuinka tuunasin vanhasta naruriimusta vähän freesimmän version. Jos ylimääräistä naruriimua ei ole, pienellä lisätyöllä voit solmia myös kokonaan uuden - varaa vain enemmän narua sitä varten.

Tätä projektia varten tarvitset paracord-narua (itse otin suosiolla täyden rullan, jotta varmasti riittää), jonkinlaisen tulivälineen (sytkäri toimii hyvin) ja sakset. Jos haluat tehdä myös ohjat, tarvitset niitä varten lisäksi kaksi pikalukkoa.


Aloitin oman operaationi tuhoamalla kirpparilta löytämäni vanhan naruriimun. Avasin siis kaikki solmut, jotta voisin asentaa ohjille renkaat turvan sivusolmuihin. En suosittele lähtemään tälle tielle, vaan mieluummin hyödynnä jo olemassa olevaa ratsastusriimua tai solmi naruriimu uudesta narusta - vanha, jo solmittu naru oli aivan helvetin ärsyttävää työstää. Naruriimun solmimiseen ohjeet kannattaa etsiä netistä, esimerkiksi YouTubessa on jos jonkinlaista ohjevideota tarjolla. Itse menin helpoimman kautta ja katsoin mallia toisesta naruriimusta, enkä kikkaillut minkään fiador-solmujen kanssa, vaan tein mahdollisimman yksinkertaiset solmut.

Sitten päästäänkin itse asiaan, eli tehostevärin lisäämiseen turvalle sekä niskaan. Full-kokoiseen turpahihnaan tarvitset noin 3 metriä narua, pienempiin tietenkin vähemmän. Itse tein sekä turpa- että niskahihnan tehosteet yksinkertaisella kalanruotokuviolla. Aloituksessa taitoin narun keskeltä ja asetin sen turpaosan alapuolelle. Siitä sitten lähdin pujottamaan oikeanpuolimmaisen narun turpahihnan keskeltä vasemmalle puolelle (yläpuolelta alapuolelle) ja sama toisinpäin. Narut siis vaihtavat puolta joka kerta, eli seuraavalla pujotuksella aluksi vasemmalla ollut naru on nyt oikealla. Näin jatkoin siihen asti, kunnes turpahihnan ja turpasolmun väliin ei enää mahtunut pujottelemaan narua.


Tässä vaiheessa tarvitaan sytkäriä, sillä narun päät pitää polttaa ja kiinnittää, jottei kuvio lähde purkautumaan. Otin siis sytkärin, sulatin narun päätä vähäsen ja painoin pään saksien avulla kiinni turpaosaan. Naru jäähtyy nopeasti ja jämähtää kiinni tiukasti, joten ole nopea!

Niskahihnan kanssa toimitaan täysin samalla tavalla. Itse mittasin ehkä nelisen metriä narua niskaa varten, mutta tarvittava mitta määräytyy sillä, miten pitkästi haluat niskaosaa tehdä. Riimu näyttää kivalta myös pelkällä erivärisellä turpaosalla, joten tämän kohdan voi halutessaan skipata!

Seuraavaksi vuorossa on ohjien teko. Tämänkin voi tehdä usealla eri tavalla riippuen siitä, millaisen lopputuloksen haluaa. Omiin ohjiini käytin tätä timanttimallin ohjetta, joka tuotti aluksi päänvaivaa ymmärtää, mutta oli loppujen lopuksi todella helppo tehdä. Narua tarvitsee kolme kertaa valmiiden ohjien pituuden verran per väri. Tein omani vain yhdestä väristä, mutta mittasin silti narua kahden värin verran. Alussa pitäisi siis olla kaksi pitkää pätkää narua, jotka molemmat pujotetaan lukon läpi narujen keskikohdasta. Nyt narunpäitä on neljä. Oikeanpuolimmaisin naru (nro. 4) viedään kahden keskimmäisen narun takaa (nro. 3 & 2) ja toisen keskimmäisen narun yli (nro. 2). Sen jälkeen vasemmalta puolelta viedään kauimmaisin naru (nro. 1) kahden keskimmäisen takaa (nro. 2 & 4) ja taas toisen keskimmäisen yli, ja näin jatketaan loppuun asti.

Narut vasemmalta oikealle 1, 2, 3 ja 4

Ohjien loppupäässä improvisoin kiinnityksen suhteen sen verran, etten edes osaa kertoa, mitä tein. Punoin jotenkin luovalla tavalla narujen päät ohjien sisälle ja poltin ja liitin päät ohjiin kiinni. Tähänkään ei ole yhtä oikeaa tapaa, mutta ainakin tähän asti tuo viritelmä on pysynyt lujasti kiinni.

Nyt tuunattu naruriimu ohjineen on valmis! Mä olen todella tyytyväinen lopputulokseen, vaikka aluksi mietinkin, tuleeko koko projektista yhtään mitään. Vanha naruriimu näyttää vielä vähän mutkikkaalta, mutta toivottavasti käytössä nuo vanhojen solmujen haamut häviäisivät. Tuo kirkas mintunvihreä sopii täydellisesti mustan naruriimun tehosteeksi ja näyttää Jimpan päällä vielä paremmalta! Ohjista tuli juuri sopivat pienikätiselle ratsastajalle, ja mittaakin on sen verran, ettei lännensatulankaan kanssa tule pituus vastaan. Ja jos tyylinvaihdos jossain vaiheessa alkaisikin kyllästyttämään, voi turpa- ja niskapunokset aina poistaa ja vaihtaa uusiin.

Kyllä nyt kelpaa poseerata!

Mitä mieltä olet lopputuloksesta? Aiotko kokeilla naruriimun tuunausta? Kerro kommenteissa! 😊

Aurinko häikäisi niin, että puolessa kuvista Jimppa oli silmät kiinni!

Pidemmän aikaa meitä seuranneet tietävätkin, että jätin aikoinaan Jimpalta turpahihnan pois suitsista kokonaan. Useamman vuoden se makasi varustelaatikon pohjalla käyttämättömänä, mutta vihdoin keksin sille uuden tarkoituksen!

Olin jo jonkin aikaa pohtinut, olisiko Jimpalle parempi vaihtoehto jokin sidepull-tyyppinen kuolaimeton sen hackamorejen tilalle. Nyt sillä on ollut käytössä sileällä center-hackamoret, jotka toimivat kukkahackamoren tavalla, mutta mielestäni ne ovat turhan suuret ja välillä tuntuu, että avut eivät ole tarpeeksi selkeät.

Koska Jimpalla on varusteita enemmän kuin yhdellä hevosella sietäisi olla, en halunnut ostaa uusia kuolaimettomia. Muistelin jonkun kehitelleen kuolaimettomat riimun renkaista, joten ensiksi mieleeni tuli kokeilla samaa - mutta  sitten varustelaatikkoa kaivellessani silmiini osuikin tämä unohtunut turparemmi!



Kiinnitin vain ohjat turparemmiin ja kaivoin samaan suitsipakettiin kuuluneen timanttiotsapannan laatikosta mukaan - ja kuolaimettomat olivat valmiit! Koeratsastin keksintöni seuraavana päivänä, ja ne pysyivät hyvin päässä ja Jimppa toimi niillä kivasti. Emme tosin päässeet kokeilemaan suitsia vielä kunnon sileäntreenissä, sillä ratsastin Jimpan vain pellolla syvässä hangessa, mutta ainakin hevonen kääntyi ja pysähtyi pyydettäessä. :D

Turparemmin niskahihna on todella ohut, joten siihen pitää kyllä laittaa jokin pehmuste. Ohjat olivat vähän tönköt, mikä johtunee ehkä vain siitä, että otin ne juuri ensimmäistä kertaa käyttöön. Kuitenkin mietin, että jokin toisenlainen kiinnitys ohjille olisi parempi. Näissä suitsissa ei myöskään ole leukahihnaa, minkä takia liian kova veto toisesta ohjasta nostaa poskihihnan melkein silmiin asti. Tämä tapahtui kuitenkin vain silloin, kun talutin Jimppaa maasta ja se järkyttyi autokuskille juttelevasta ihmisestä niin, että minun piti pidättää sitä toiselta puolelta vahvemmin. Tavallisesti ratsastaessa näin ei siis pitäisi käydä, mutta ehkä eri säädöillä sekin ongelma katoaisi.

Nämä päässä syöminenkin onnistuu!

Turpahihnan hyvä puoli esimerkiksi riimulla ratsastamiseen verrattuna on, että se ei (ainakaan meillä) lähde pyörimään pään ympäri samalla tavalla kuin riimu. Jos kiinnostusta kuolaimettomiin on, mutta sellaisia ei viitsi vain kokeiluksi hankkia, tämä on helppo vaihtoehto muuttaa tavan suitset kuolaimettomaksi versioksi! Ensimmäistä kertaa kuolaimettomilla ratsastavien tulee tietenkin muistaa kouluttaa hevonen vastaamaan paineeseen halutulla tavalla, jos sitä ei sille ole ennestään opetettu.

Käykäähän myös tykkäämässä meidän uusista Facebook-sivuistamme! Julkaisen siellä niin blogipostauksia, arjen palasia kuin muutakin materiaalia, jota ei blogin muilla kanavilla näy. :)

Jouluaattoon on enää viikko! Senpä takia vuorossa olisi helppo ohje itsetehtyyn jouluotsapantaan, joka sopii paremmin kuin hyvin jouluisiin yhteiskuviin - tai miksei vaikka lahjaksi. :)

Satiininauha 2 e (Tiger), pienet kulkuset 1,49 e (Lidl). Neppareita voi halutessaan käyttää pannan kiinnityksessä, 2,50 e

Otsapantaa varten tarvitset:

• Nauhaa tai muuta kangasta (esimerkissä satiininauhaa)
• Jouluisia koristeita, esim. kulkusia
• Neula ja lankaa/ompelukone (tai liimaa)
• (Tarranauhaa tai neppareita, jos haluaa tehdä erilaisen kiinnityksen)

Leikkaa nauhasta riittävän pitkä pätkä. Esimerkiksi full-kokoiseen päähän sopii noin 40-43 cm pitkä otsapanta, mutta mittaamalla käytössä olevan otsapannan tai hevosen otsan saat tarkemman tuloksen. Jätä nauhan molemmin puolin muutama sentti ylimääräistä taitoksia varten.

Itse ompelin taitokset käsin, mutta ompelukoneella lopputulos olisi varmasti siistimpi ja kestävämpi

Taita nauhan päät sisälle niin, että nauhan väliin jää riittävästi tilaa suitsien niskahihnaa varten. Ompele/liimaa sitten taitettu pää kiinni nauhaan. Halutessasi voit myös ommella esimerkiksi tarranauhaa tai nepparit, jotta otsapannan vaihto olisi helpompaa.

Sommittele koristeet otsapannan etupuolelle ja ompele tai liimaa ne kiinni. Ja valmista tuli!



Satiininauha ei vaikuttanut kovin kestävältä, mutta rekvisiittana ja koristeotsapantana se tulee toimimaan silti oikein hyvin. Jimppa ei välittänyt kulkusten kilisystäkään, vaikka sillä ei tietääkseni ole ennen pidetty mitään kilisevää aivan korvien juurella.

Muutenkin Jimpan kanssa on mennyt mukavasti, ja jalkaongelmat näyttävät jättäneen meidät rauhaan! Vihdoin saimme myös tilsakumit alle, joten nyt lumi saa meidän puolestamme jäädä pysyvästi maahan.

Olisi myös hauska nähdä, jos joku innostuu askartelemaan jouluisen otsapannan ohjeen avulla! Eli jos haluaa, voi alle linkata oman versionsa tai tägätä Instagramissa @nelistelya :)

Kuolainten ja muiden varusteiden metalliosien kiilto himmenee käytössä, vaikka niitä pesisikin säännöllisesti. Meillä kuolaimet pestään hyvin aina käytön jälkeen ja joskus myös ennen, jos niihin on pesusta huolimatta jäänyt vielä jotain likaa. Siltikin kuolaimiin on jäänyt ikäviä tummentumia ja pinttynyttä likaa, eivätkä ne enää kiilläkään samalla tavalla kuin uudet.

En ollut aiemmin kokeillut puhdistaa kuolaimia muuten kuin hankaamalla ja laimealla saippuavedellä, mutta siitä ei ollut juuri mitään hyötyä. Mitään kemikaalipommeja tai muita tehokeinoja en uskaltanut käyttää varusteeseen, joka olisi hevosen suussa. Astianpesukonekin oli käynyt mielessä, mutta sekin saattaisi vain himmentää metallia entisestään. Jos joku on pessyt kuolaimet astianpesukoneessa, kertokaa, miten kävi!



Törmäsin vinkkejä etsiessäni helppoon kotikonstiin, jolla kuolaimet ja muutkin metalliset osat saa puhdistettua, desinfioitua ja kiillotettua, eikä siihen tarvitse kuin kahtaa lähes jokaiselta kotoa jo löytyvää ainesosaa!

Nämä ihmeelliset metallinkiillottaja-ainesosat ovat etikka ja ruokasooda. Etikka ja sooda ovat turvallisia käyttää myös varusteissa, jotka ovat kosketuksissa ihon tai suun limakalvojen kanssa. Molempia voi myös syödä, joten vaaraa hevosen myrkyttämisestä ei ole. Ne desinfioivat kuolaimet myös nivellettyjen palojen väleistä, ja vaikka haju onkin aika tuima, se ei jää kuolaimiin.


Testasin etikka-ruokasoodaa Jimpan kuolainten puhdistukseen, ja totesin sen ihan toimivaksi! Toki metallin pinnassa olevia kulumia ei tämä yhdistelmäkään poista, mutta pinttyneemmät tahrat se irrotti ja teki kuolaimista kiiltävät.

Kuolainten lisäksi sekoituksella puhdistuvat myös muut metalliosat. Kostutettu talouspaperi ja ruokasooda toimivat hiomapaperin tavoin, ja niillä saa esimerkiksi suitsien soljet kiillotettua helposti ja turvallisesti.

Mikä olisikaan parempaa, kuin aloittaa uusi vuosi puhtaan kiiltävillä varusteilla? Tällä tee-se-itse -kiillotusaineella se onnistuu nopeasti, helposti ja ennen kaikkea turvallisesti. Etikka-ruokasooda jää ainakin meillä käyttöön, sen verran hyvää jälkeä sillä sai aikaan!

Puhdasta tuli!

Jos joululahjojen hankkiminen on jäänyt tänä(kin) vuonna viime tippaan, nämä kaksi tee-se-itse -lahjaideaa pelastavat juhlapyhät!

Tällä kertaa puolitin ohjeen ainekset pienempää näkkileipää varten