youtube facebook instagram
Sisällön tarjoaa Blogger.
  • Etusivu
  • Kirjoittaja
  • Jetset Jimmy
  • Erikoispostaukset
  • Yhteys

Nelistelyä


Jimppa laihtui viime syksynä reilusti hammasongelmien takia. Viime vuosina se on muutenkin pudottanut massaansa erityisesti kevättalvella, mutta aina saanut menetetyn painon takaisin viimeistään laitumella. Olen kuullut paljon tarinoita siitä, miten iäkkäillä hevosilla laihtuminen on hyvin tavallista ja usein johtuu juurikin hampaista, mutta myös siitä, että vanhan hevosen elimistö ei enää pysty hyödyntämään ravintoaineita yhtä hyvin (mikä myös kytkeytyy hampaisiin, koska ruokaa ei saa pureskeltua riittävän hyvin, jotta se kaikki ehtisi sulaa matkallaan toisesta päästä ulos). 

Jimpan tapauksessa tilanne ei koskaan ole ollut hirvittävän paha, ja lihavuuskunnoltaan se on laihanakin ollut kuntoluokituksen mukaan lähempänä luokkaa 4 kuin 3 (kun luokka 5 on normaali). Kuitenkin hevosen ikääntyessä massan ylläpitäminen on vaikeampaa ja varsinkin menetetyn lihasmassan rakentaminen uudelleen on hidasta ja joskus lähes mahdotonta. 

Tässä postauksessa jaan omat vinkkini laihan (ja vanhan) hevosen lihotukseen. Jos siis joku siellä kamppailee saman ongelman kanssa, jatka lukemista!



Sekä yli- että alipainoisen hevosen kanssa painoa kannattaa seurata sekä silmämääräisesti että mittaamalla. Minulla on käytössä hevosten painomittanauha, jolla seuraan Jimpan painon kehitystä. Mittaan itse yleensä vain rintakehän ympäryksen, koska olen laiska, mutta tarkemman tilannekuvan saa tietenkin mittaamalla myös muut lihavuuskunnon kannalta tärkeät kohdat. Niin kutsuttuihin Henneken-pisteisiin voi tutustua esimerkiksi täällä.

Koska Jimppa asuu vuokrapaikalla ja elää laumassa vapaalla heinällä, en voinut vaikuttaa siihen, millaista heinää se söi. Voi olla, että Jimpan tilanteessa jo pelkkä heinän vaihto paremmin sulavaan, ravinnetiheämpään heinään olisi riittänyt auttamaan lihotuksessa, mutta koska elämme rajallisten resurssien ja epätäydellisten vaihtoehtojen maailmassa, korjasimme ruokintaa sieltä, mistä pystyimme.

Valitsin heinäpelletit korjaamaan karkearehun laadun ongelmia. Ensiksi kokeilin Greenlineä, koska sillä on hyvä maine vatsaystävällisenä lihotusrehuna. Sen lisäksi sinimailasessa on hyvin sulavaa raakaproteiinia, mitä Jimppa tarvitsi myös ruokintaansa lisää. Toki se söi jo rypsi-kronoa, joka on myös hyvä ja maittava proteiinilisä, mutta syksyllä otetuissa verikokeissa proteiini oli silti alhainen. Huomasin kuitenkin melkein heti Greenline-säkin ostettuani, että samalle merkille oli tullut myyntiin sinimailakseton vaihtoehto Hayline, jossa oli itse asiassa korkeampi energia sekä SRV. Se sopi paremmin meidän tarpeisiimme, joten siirryin syöttämään sitä. Tällä hetkellä Haylinen saatavuudessa on ongelmia, joten olen joutunut ostamaan valkuaisköyhempää korvaavaa vaihtoehtoa, mutta palaan takaisin Haylineen kunhan sitä taas saa.


Lisäksi, jotta Jimppa saisi tarvitsemaansa extraenergiaa, otin ruokintaan mukaan rypsiöljyn. Öljyt toimivat lihotuksessa hyvin, koska ne eivät sisällä mitään ylimääräistä. Huono puoli öljyssä on se, että sen maittavuus usein kärsii sitä mukaa, mitä korkeammaksi annos nostetaan - varsinkin, jos määrää nostaa kovin nopeasti. Öljyt ovat myös kustannustehokasta lihotusruokaa, koska pienikin määrä usein riittää nostamaan päivän energiamäärää riittävästi. Rypsiöljy puolestaan valikoitui syöttöön hinnan takia. Se on muihin öljyihin verrattuna todella edullista ja toimii lihotuksessa ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa öljy.

Näillä kahdella lisäyksellä Jimppa alkoi lihomaan. Ruokinnan lisäksi tuin painonnousua muillakin tavoin; kevensin liikuntaa ja loimitin reilummin. Jimppa kasvattaa talveksi oikein hyvän talvikarvan, mutta huomasin, että rasvakerroksen kadottua se paleli normaalia herkemmin. Jo pari miinusastetta ja pieni tuuli saivat aikaan sen, että yhtenä marraskuisena päivänä Jimppa ihan tärisi ulkona. Siispä tämä talvi on menty loimittamalla paljon herkemmin kuin yleensä. Loimittaminen auttaa myös lihomisessa, sillä hevosen ei tarvitse loimitettuna käyttää ylimääräistä energiaa lämpimänä pysymiseen (tämä on myös hyvä vinkki niille, joiden hevosen pitäisi puolestaan laihtua: jätä hevonen ilman loimea ja anna sen kuluttaa kaloreita lämmitykseen). Äärimmäisessä tilanteessa voi siis olla hyvä pitää hevonen loimitettuna vuorokauden ympäri, jotta yksikään kalori ei menisi lämmityksen vuoksi hukkaan. Jimpan tapauksessa pidin kuitenkin aina sopivien kelien tullen taukoa loimesta, jotta karva ja iho saivat hengittää ja ruuna liikkua ilman rajoittavaa takkia.

Jimppa helmikuussa 2023

Jimpan lihotusta on nyt takana kolmisen kuukautta ja tilanne on jo ihan hyvä. Eläinlääkäri kävi tammikuun lopulla tarkastamassa Jimpan hampaat ja totesi ruunan näyttävän hänen silmäänsä ihan sopivalta, vaikka yhtään ylimääräistä rasvaa ei toki ole. Viimeksi painomittari näytti kiloissa noin 450, mikä on Jimpan kokoiselle lämminveriselle normaali paino. Loppusyksystä paino oli parikymmentä kiloa vähemmän, mittanauha näytti painon 432-438 välille. Mitä olen lukenut eri artikkeleita hevosen lihotuksesta, aikaa menee yleensä muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen, eli mikään yön yli tapahtuva ihme ei ole kyseessä. Eikä liian nopea lihominenkaan ole terveellistä, eli senkin kanssa maltti on valttia, samoin kuin laihduttamisessa.

Jimpan kanssa jatketaan vielä samalla extraruokinnalla, mutta loimituksen kanssa voin alkaa ottamaan kevyemmin ja liikuntaakin voi lisätä sen verran kuin eläkeläisen kanssa on tarpeen. Tarkkailen kuitenkin Jimpan painoa säännöllisesti mitaten, koska tähän aikaan vuodesta se on nyt vanhetessaan laihtunut, ja paksu talviturkki vaikeuttaa lihavuuskunnon määrittelyä silmämääräisesti. Olisi toki kiva sanoa, että tähän päättyi meidän lihotusprojekti, mutta pelkäänpä, että hammasongelmaisen, iäkkään hevosen kanssa painontarkkailu on pikemminkin ikuisuusprojekti. Nytpä ainakin tiedän, mikä meillä toimii lihotukseen ja pystyn näiden vinkkien avulla myös toivottavasti ennaltaehkäisemään laihtumista jatkossa!

Osallistuin viime syksynä järjestettyyn Monipuolista hevosen arkea virikkeillä -webinaariin, jossa luennoitsijana toimi etologi Verna Vilppula. Webinaari oli osa Maatila 2030 -hanketta. Noin tunnin mittaisella luennolla käytiin läpi hyvinvoinnin merkitystä, virikkeiden historiaa ja käytön syitä.

Kirjoitin luennosta aika laajan tiivistelmän, joka tulee tässä! Käyn läpi luennon pääaiheet: mitä virikkeet ovat, miksi virikkeitä kannattaa käyttää ja mitä virikkeitä voi tehdä hevoselle. Ensiksi täytyy kuitenkin ymmärtää, mistä hevosen hyvinvointi koostuu.

"Ylipassiivisuus on vankeudessa elävien eläinten yleisin häiriökäytös."
- Verna Vilppula

Hyvinvointi koostuu biologisesta toimintakyvystä, luonnonmukaisesta käyttäytymisestä ja yksilöllisestä mielentilasta. Hyvinvoiva eläin ei ole kipeä tai sairas eikä sillä ole vammoja. Lisäksi sen lihavuuskunto on oikea ja säännöllinen, eli ei esimerkiksi jojoile ylipainon-alipainon välillä jatkuvasti. Eläimen hyvinvointi rakentuu lisäksi mielenterveydestä eli eläimen optimistisuudesta, johon liittyy eläimen mahdollisuus valita ja säädellä itse elämäänsä. Hyvinvointiin liittyy myös käyttäytymisen monipuolisuus ja se, ettei eläin käyttäydy epätyypillisesti tai luonnottomasti (esimerkiksi stereotyyppinen käytös). Hyvinvoivan eläimen ajankäyttö on myös tasapainoista: tiesitkö, että luonnonoloissa hevosten ajankäytöstä 60-80 prosenttia (eli noin 10-18 tuntia) kuluu ravinnon hankkimiseen, ja lepäämiseen sekä nukkumiseen kuluu vain noin 10 prosenttia? Kun taas vankeudessa elävät (eli kesyt, kotieläimenä pidetyt) hevoset kuluttavat aikabudjetistaan seisomiseen 65 prosenttia (luonnossa 20 %), lepoon ja nukkumiseen 15 prosenttia ja ravinnon hankkimiseen vain 15 prosenttia, jos hevosilla on käytössä rajoitettu korsirehu.


Mitä virikkeet ovat?

Virikkeet ovat syntyneet eläintarhojen sekä laboratorioiden tarpeesta lisätä eläinten hyvinvointia ja näin ollen pidentää niiden elinikää. Virikkeitä on kahdenlaisia: elinympäristön virikkeitä sekä käyttäytymisvirikkeitä.

Virikkeiden ensisijaiset pyrkimykset on minimoida vankeuden kielteisiä vaikutuksia ja maksimoida eläimen mielihyvää lisäämällä hyvinvoinnista kertovia käytöksiä, eli yleisiä luonnossa esiintyviä käytöksiä. Virikkeillä pyritään myös vähentämään luonnottomia käytöksiä, kuten ylipassiivisuutta ja stereotyyppisiä käytöksiä.


Mitä hyötyä virikkeistä on?

Virikkeiden tutkimuksessa on olemassa voimakas konsensus siitä, että virikkeillä on myönteinen vaikutus eläimen hyvinvointiin. Tutkimuksissa on havaittu virikkeiden muun muassa lisäävän keskittymiskykyä, ongelmanratkaisua ja luovuutta, parantavan muistia ja stressinsietokykyä, vahvistavan vastustuskykyä sekä hoitamaan aivojen rappeumaa, aivovammoja ja PTSD:tä eli traumaperäistä stressihäiriötä. Virikkeillä on siis valtavan myönteisiä vaikutuksia eläinten elämään!

Virikkeillä voidaan monipuolistaa käyttäytymistä, tasapainottaa ajankäyttöä, lisätä kehon sekä mielen terveyttä ja opettaa erilaisia perustaitoja. Virikkeiden avulla voidaan myös ohjata eläimen mielentilaa kouluttamisen yhteydessä, eli esimerkiksi rauhoittamaan tai innostamaan. Lisäksi virikkeillä voidaan lisätä koulutuksen aikana pidettyjen taukojen laatua, eli auttaa sitä kautta hevosta palautumaan oppimisprosessin välillä.

Virikkeiden käyttö vaikuttaa myös siihen, miten hevonen suhtautuu asioihin. Hyvinvoiva eläin voi hyvin myös mieleltään, eli on utelias ja optimistinen. Virikkeet lisäävät eläimen uteliaisuutta ja luovat miellyttäviä kokemuksia sekä odotuksia ympäristöä kohtaan.


Minkälaisia virikkeitä hevosilla voi käyttää?

Virikkeissä vain mielikuvitus on rajana! Koska hevoset kuluttavat suurimman osan ajastaa ravinnon etsimiseen ja valikoimiseen, kaikki siihen liittyvät virikkeet ovat keskeisessä asemassa hevosten virikkeellistämisessä. Pureskeluajan pidentäminen, ravinnon valikointi ja laiduntaminen ovat kaikki käytöksiä, joita virikkeillä voidaan mahdollistaa.

Materiaaleja virikkeisiin voi hankkia luonnosta tai hyötykäyttää kotoa löytyviä asioita. Esimerkiksi mehu- ja maitotölkit, pahvilaatikot, pyyhkeet, kumisaappaat ja jääpalamuotit toimivat hyvin virikkeinä hevosilla. Virikkeistä voi tarjota vaikka päivän väkirehuannoksen tai osan korsirehuista. Luonnosta voi kerätä oksia, tuoreita (tai kuivattuja) kasveja, marjoja ja hedelmiä. Myös musiikki ja erilaiset hajut (esimerkiksi miedot mausteet/yrtit ja kosmetiikka) toimivat virikkeinä - erityisesti klassisen musiikin on todettu lisäävän eläinten hyvinvointia! Olen kerännyt joitakin aiemmin käyttämiäni virikkeitä tähän postaukseen.

Virikkeistämisessä tärkeää on se, että eläimelle löytyy sekä tuttuja että uusia virikkeitä. Tutut, turvalliset virikkeet rauhoittavat ja onnistuvat tehtävässään joka kerta, kun taas uusien (tai vanhasta muunneltujen/yhdisteltyjen) virikkeiden tehtävä on herättää kiinnostusta ja innostaa. Toisin sanoen uutta tarjotaan juuri uutuuden vuoksi. Jotta virikkeen kiinnostavuus säilyisi, ei virikettä kannata jättää hevoselle kokoaikaisesti, vaan virikkeen voi viedä tarhaan/karsinaan tietyksi ajaksi ja poistaa sen sieltä, kun se on tehtävänsä täyttänyt.


Vaikka virikkeissä saakin käyttää mielikuvitustaan yllin kyllin, on niiden kuitenkin oltava hevoselle turvallisia käyttää. On hyvä seurata hevosen virikkeiden kanssa touhuamista siltä varalta, että sattuisikin vahinko. Varsinkaan silloin, jos virikkeessä on irtoavia osia tai reikiä, joihin voi jäädä kiinni, ei hevosta kannata jättää valvomatta. Muutenkin virikkeiden käytön seuraaminen on järkevää, koska näin huomaat heti, jos jokin virike on liian vaikea tai ei muuten toimi hevosellesi.

Lähde: Vilppula, V. (2022). Monipuolista hevosen arkea virikkeillä -webinaari. Maatila 2030 -hanke.



Säiden viiletessä ja syyssateiden saapuessa alkaa myös hevosihmisten jokavuotinen loimikeskustelu. Loimittaako vaiko ei? Hevoset ovat kylmänkestäviä eläimiä, joten loimea harvoin tarvitsee, jos sääolosuhteet eivät ole ihan kamalat. Räntäsateet tai kova tuuli yhdistettynä sateeseen ovat erityisesti syksyn ja alkutalven pahimpia kelejä, jolloin loimittaminen voi olla viisasta.

Mutta tiesitkö, että vanhat hevoset kylmettyvät muita herkemmin? Siihen voi vaikuttaa muun muassa huonontunut lämmönsäätelykyky, hidastunut aineenvaihdunta, vähentynyt rasvakerros ja monet iän mukana tulleet terveysongelmat, kuten kuluneet hampaat.⁣ Iäkkäiden hevosten kylmänkesto ei siis välttämättä ole enää samalla tasolla kuin nuorempana, eikä seniori-ikäistä kannatakaan verrata nuorempiin laumatovereihinsa.

Jimpan kanssa tästä on ollut myös omakohtaista kokemusta, sillä ainakin tänä ja viime syksynä sen on huomattu tärisevän kylmästä, kun lämpötila on yhtäkkiä laskenut tai on satanut ja tuullut koleasti. Tähän aikaan vuodesta kelit ovatkin erityisen haastavat, kun lämpötila voi vuorokauden aikana vaihdella roimasti ja välillä saattaa vain tihkuttaa ja välillä vettä tulee kuin saavista kaatamalla.⁣

Hevosten termoneutraali eli mukavuusalue on 0 ja 25 lämpöasteen välillä, kun taas ihmisillä tämä alue on paljon pienempi. Hevoset eivät siis tunne kylmyyttä silloin, kun ihminen jo palelee. Vanha hevonen saattaa silti tarvita loimea useammin kuin muut. Jos iäkäs hevonen on lisäksi laiha, loimituksen tarve lisääntyy entisestään, sillä silloin hevosella ei ole ylimääräistä rasvaa lämmittämässä. Liikaa ei kuitenkaan ole hyvä loimittaa, varsinkaan pihatossa, jossa hevosten olisi hyvä saada kasvatettua kunnon talvikarva. Liiallinen loimitus voi aiheuttaa myös hiertymiä ja varsinkin etuosan jumeja.


Onneksi on pihatto, eli mahdollisuus mennä suojaan, jos vaikka ennusteen poutasää yhtäkkiä vaihtuukin rankkasateeksi eikä loimea siksi ole päällä. Sekin auttaa paljon, että Jimppa on vapaalla heinällä, koska varsinkin karkearehun sulatus tuottaa lämpöä. Mitä korkeampi kuitupitoisuus rehussa on, sitä enemmän lämpöä sen syömisestä syntyy. Monesti kylmillä keleillä voikin riittää jo se, että hevoset saavat tavallista enemmän heinää.

Loimitus, kuten kaikki muukin, on loppujen lopuksi hyvin yksilöllistä ja tarve voi lisääntyä tai vähentyä monien asioiden summana. Tähänkin olisi hyvä löytää tasapaino, jolloin hevonen ei kärsisi huonosta kelistä, mutta saisi kuitenkin nauttia nakuilusta vapaasti. 

On silti hyvä muistaa, että vaikka olisikin vahingossa tarpeettomasti loimittanut tai jättänyt loimittamatta, vaikka olisi kannattanut, ei hevonen siihen kuole. Tai no, ehkei hevosen kaltaisesta tapaturma-alttiista eläimestä pitäisi mennä vannomaan mitään, ja voihan kuumalla säällä loimittaessa aiheuttaa myös jopa kuolemaan johtavan lämpöhalvauksenkin...

Lähteet: 
Horse & Hound (26.10.2015). Do horses feel the cold as much as humans? https://www.horseandhound.co.uk/plus/rugging-horses-514496
Hevostietokeskus (16.12.2015). Hevosten loimen tarve. https://hevostietokeskus.fi/i/hoito/lampotalous/hevosten-loimen-tarve


Jimpalla oli keskiviikkona kauan odotettu hammastarkastus. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt vain neljä kuukautta, mutta Jimpasta näki selvästi, että suussa oli jotain vialla. Oma arvaukseni oli, että diastemat olivat alkaneet vaivata kesän jälkeen. Tiesin, että ainakaan ne eivät olleet tulehtuneet, koska klinikkakäynnillä verikokeissa ei havaittu tulehdusta. Siksi olikin kummallista, että heinän syönti oli vaikeutunut niinkin paljon pelkistä diastemoista. Toki heinä on ollut Jimpalle liian kortista, mutta se yksistään ei myöskään selittänyt sitä, miten hankalalta syöminen vaikutti.

Diastemat eivät kuitenkaan olleet syypää tilanteeseen. Vasemmalla puolella oli heiluva yläposkihammas, joka oli kääntynyt vinoon ja aiheuttanut sen, että väliin oli jumiutunut paljon rehua. En siis ihan turhaan aina jännitä, että mitähän sieltä suusta tällä kertaa löytyy... Samalla puolella oli myös limakalvolla haava, joka oli tullut terävän hampaan reunasta. Tällä kerralla siis myös raspattiin hampaista piikkejä pois sen lisäksi, että liikkuva hammas poistettiin. Onneksi tämäkin hammas oli kiinni enää vain ikenessä, joten poistoon meni vain pari minuuttia ja hintakin pysyi maltillisena. Eläinlääkäri totesikin, että tuo heiluva hammas on varmasti ollut kipeä ja syy siihen, ettei ruuna ole pystynyt syömään heinää normaalisti, ja että Jimpan pitäisi syödä jo paljon paremmin heti samana päivänä, kun kipeä hammas ei enää vaivaa. Seuraavan kerran suuhun kurkataan rokotusten yhteydessä ensi vuoden alussa. Suusta löytyi jo yksi sileä hammas, eli toisin sanoen se oli kulunut loppuun.

Itse syyllinen.

Eläinlääkärillä oli kätevän näköinen väline suun huuhteluun ja kysyinkin, olisiko sellaista mahdollista hankkia kotikäyttöön. Sen sai kiinni tavalliseen vesiletkuun ja siinä oli pitkä, kapea pää, josta sai suihkutettua vettä hyvällä paineella juuri oikeisiin kohtiin. Juuri tätä välinettä hän ei kuitenkaan suositellut tavan tallaajille sen terävän reunan takia, mutta sanoi, että oli kuullut erään hevosihmisen keksineen käyttää jotain auton pesuun tarkoitettua päätä vesiletkuun kiinnitettynä. Osan nimi vain ei muistunut eläinlääkärin mieleen, mutta googlettelun jälkeen ajattelisin hänen ehkä tarkoittaneen auton alustan pesuun tarkoitettua suihkupäätä. Jos joku lukija mahdollisesti tietää jonkun toisen osan, jota eläinlääkäri olisi voinut tarkoittaa, niin pistähän kommenttia!

Mutta joo, lopun alkuahan tämä on. Vanhojen hevosten kanssa tietää, että joku kohta lopulta vie kuoppaan, oli se sitten jalat tai hampaat tai jokin muu. Sitä vaan ei tiedä, että milloin. Jimpan tapauksessa todennäköisesti hampaat ovat se, mikä tämän tarinan tulee päättämään, mutta siihen voi hyvällä tuurilla olla vielä vuosia.

Ja jos jotakuta kiinnostaa tällaisen operaation hintapuoli, niin sellaiset 270 euroa sai pulittaa hammastarkastuksesta ja yhden helpon hampaan poistosta.



Epätietoisuus on kamala tunne, joka varjostaa jokaista päivää. Hevosten kivusta on puhuttu viime aikoina niin paljon, että olen itsekin ollut hyvin herkillä analysoimassa kaikkea. Näyttikö se ontuvan? Pakotinko sen liikkumaan? Onko se kipeä? Vihdoin päätin, että jo riittää tämä ahdistava epätietoisuus, ja varasin Jimpalle klinikka-ajan. Koko reissun järjestely oli jo yhdenlainen suoritus, kun piti saada kaikkien asianomaisten aikataulut pelaamaan yhteen, mutta me onnistuimme siinä!

Jimppa käyttäytyi klinikalla tuttuun tapaansa täyden kympin käytöksellä. Totta kai sitä hermostutti saapua tuntemattomaan paikkaan, varsinkin kun emme juuri koskaan liiku autolla minnekään. Menimme suoraan kentälle, missä juoksutin Jimppaa ja sille tehtiin taivutuskokeella ontumatutkimus. Vasen etunen ja oikea takanen reagoivat taivutuksessa selvästi (3/5), vasen takanen ja oikea etunen puolestaan eivät. Eläinlääkäri veikkasi vian löytyvän oikeasta takasesta joko kintereestä tai polvesta, joten siirryimme sisätiloihin kuvaamaan jalat.

Kaikkien (myös eläinlääkärin) yllätykseksi tämän seniorin takapolvet ja kintereet olivat niin puhtaat, että niiden puolesta se menisi heittämällä ostotarkastuksesta läpi! Eläinlääkärin mukaan harvalla nuorellakaan on jalat niin hyvässä kunnossa. Voitte kuvitella, etten ollut alkuun uskoa kuulemaani ollenkaan - olin odottanut takajalkojen olevan lohduttoman huonossa kunnossa nivelrikon takia. Vasemmasta etujalasta löytyi uudisluumuodostumaa, joka on luultavasti seurausta kaatumisesta tai muusta vastaavasta. Lievää nivelrikkoakin toki etujaloista löytyi, mutta ei todellakaan niin mainittavaa, kuin olin pelännyt.

Kun kerran olimme paikalle raahautuneet, otatimme Jimpasta samalla kertaa myös verikokeet. Niissäkään ei ollut mitään epänormaalia. Edes oireilevat diasteemat eivät olleet nostattaneet tulehdusta (Jimpalla oli jo varattuna hammaslääkäriaika, joten ei tehty diasteemoille mitään tällä reissulla). Proteiini oli alhainen, ja eläinlääkäri suositteli lisäämään valkuaisen määrää ruokinnassa. Sitä täytyy siis syöttää vieläkin enemmän kuin olin laskenut aiemmin.

Jimppa klinikalla heräilemässä rauhoituksesta.

Klinikalla saimme vastauksia, mutta ihan täydellistä selvyyttä emme. Jimpan oireina oli ajoittainen haluttomuus ravata ja laukata, varsinkin liikutuksen alussa raville hypähtäminen, satunnainen kompurointi sekä liikkuminen etupainoisesti. Välillä Jimppa liikkui mielestäni paremmin ja halusi ravata ja laukata omasta aloitteestaan, eli liikkuminen ei ollut aina epämääräistä tai pakkopullaa. Eläinlääkärin mukaan homma vaikutti kuitenkin sen verran selvältä, ettei lisätutkimuksille ollut tarvetta, vaikka jalkojen kuvantaminen ei tuottanutkaan selvää vastausta oireisiin. Eläinläkärin mukaan iän tuomaa ja osittain neurologista vikaa löytyy jostain ylempää, lantion tai kaularangan alueelta, mikä selittää takaosan voimattomuuden ja kompuroinnin.

Eläinlääkäri ei nähnyt mitään estettä sille, etteikö Jimppa voisi elää tällaista eläkeläisen elämää vielä pitkäänkin, jos vain hampaat eivät tuota ongelmia. Tärkeintä on pitää Jimpan lihavuuskunto hyvänä (ei saa laihtua enempää) ja jos tulee huonompia kausia, niin tällöin ell ohjeisti antamaan kipulääkettä. Lisäksi sille tekee hyvää iso tarha, jossa pääsee liikkumaan sitä vauhtia mitä milloinkin haluaa, ja mahdollisimman paljon ulkoiluaikaa (eli onneksi on pihatto!). Jonkinlaista nivelravinnetta, jossa on MSM:ää ja glykosamiinia, eläinlääkäri suositteli myös annettavan, vaikka ei niillä mitään paranneta tai uudisteta.⁣ Niistä voi silti olla jotain hyötyä nivelten tukemisessa.

Tästä eteenpäin Jimppa on siis täyseläkkeellä. Se saa nauttia lähinnä pihattoelämästä ja käydä rauhallisilla lenkeillä, tehdä mukavia maastakäsittelyjuttuja ja liikkua oman halun mukaan. Vauhtimaastot ja minkäänlainen totinen treenaus saa nyt jäädä lopullisesti. Ja se on just hyvä näin.⁣

Onhan tässä itselle silti sulateltavaa. Tuntuu haikealta luopua joistain asioista, jotka ovat olleet osa tätä harrastusta niin pitkään, vaikka en vuosiin ole oikeasti mitään treenannutkaan. Silti, juuri Jimpan kanssa halusin viilettää laukkaa pitkin metsäteitä, ravata kärryiltä niin että muta roiskui ja pikkukivet lentelivät, ratsastaa pelkällä kaulanarulla avoimella pellolla... En oikeastaan koe mitään halua tehdä noita asioita jonkun muun hevosen kanssa. Sitä tunnesidettä ei voi noin vain siirtää jonkun toisen hevoseen, ja sellaisen rakentaminen vaatii aikaa vuosia. Haikeudesta huolimatta se tärkein kuitenkin pysyy - saan yhä pitää rakkaan ystäväni ja puuhailla sen kanssa vaikka ja mitä, vain pienin rajoituksin.

Oletko miettinyt, millä tavalla puhut hevosellesi? Uusi tutkimus osoittaa, että hevoset osaavat erottaa, onko ihmisen puhe positiivisesti vai negatiivisesti latautunutta. Toukokuussa 2022 julkaistu tutkimus keskittyi tutkimaan kesyhevosten ja villihevosten, eli przewalskinhevosten, sekä kesysikojen ja villisikojen reaktioita nauhoitettuihin ääniin selvittääkseen, kykenivätkö eläimet erottelemaan ja havaitsemaan äänitteiden tunnetilan.
⁣
Tutkimuksessa selvitettiin, miten hevoset sekä siat reagoivat nauhoitteelta kuuluviin ihmisten sekä eläinten ääniin. Tutkijat huomasivat, että eläimet reagoivat voimakkaammin negatiivisesti latautuneeseen ääneen ja joissain tilanteissa jopa peilasivat sitä tunnetta, joka äänestä kuului.⁣ Sillä ei ollut merkitystä, oliko kyseessä samanlajisten, erilajisten tai ihmisten ääntely; sekä kesy- että villihevoset reagoivat negatiiviseen äänensävyyn voimakkaammin kuin positiiviseen.
⁣
Tutkimustulokset viittaavat siihen, että ihmisen puheella voi olla suora vaikutus eläimen tunnetilaan - niin hyvässä kuin pahassa. Se tapa, jolla puhumme hevosillemme, ei siis ole yhdentekevä!⁣ Kun seuraavan kerran olet hevosen (tai muun eläimen) läheisyydessä, mieti, miten puhut. Onko äänensävysi lempeä ja ystävällinen vai kuuluuko siitä kenties läpi hermostuneisuus ja turhautuminen?⁣
⁣
⁣
Lähde:⁣
Maigrot, A-L., Hillmann, E. & Briefer, E. F. (2022). Cross-species discrimination of vocal expression of emotional valence by Equidae and Suidae. BMC Biology, 20(106).⁣ https://doi.org/10.1186/s12915-022-01311-5

Hevonen on siitä hankala eläin, että sitä ei voi ottaa omaan kotiin asumaan samalla tavalla kuin vaikka koiraa. Hevonen tarvitsee pitopaikan, ja harvalla on mahdollisuus sellaiseen omassa pihassa. Vaihtoehtoja on kuitenkin paljon, lähtien jo ihan siitä, haluaako hevosta pitää karsinassa vai ei.

Jimppa on asunut minulla ollessaan seitsemässä eri paikassa. En osaa sanoa, onko se paljon vai vähän, mutta omasta mielestäni se on aika paljon. Kyseessä on kuitenkin herkästi muutoksista stressaantuva eläin (mikäpä eläin ei olisi?), joten turhia muuttoja olisi varmastikin hyvä välttää. Meillä muuton syitä on ollut muun muassa paremmat treenimahdollisuudet, tallin lopettaminen, muutto toiseen kaupunkiin, tarve täysihoidolle ja hyvinvointiongelmat. Osa muutoista ei ehkä ollut sataprosenttisen välttämättömiä, osa taas sellaisia, ettei muita vaihtoehtoja enää ollut.

Perinteisen karsinatallin ja pihaton lisäksi tallipaikkoja on tarjolla monenlaisilla sopimuksilla. Me olemme kokeilleet niistä jokaista, tai ainakin kaikkia niitä, joista itse olen kuullut. Jos siis mietit, mikä olisi sinulle sopivin tallipaikka, lue alta eri mahdollisuuksista ja minun kokemuksistani!


1. ITSEHOITOTALLI


Ennen hevosen ostoa olimme jo kyselleet alueen tallipaikoista ja tiesimme, että meille paikka löytyisi, jos sopiva hevonen osuisi kohdalle. Ja kun Jimppa sitten tuli elämäämme, meidän yhteiselomme alkoi itsehoitotallissa.
Itsehoitotalli on nimensä mukaisesti talli, jossa kaikki hoidetaan itse. Mitä tähän "kaikkeen" sisältyy, riippuu tallin käytännöistä. Meitä oli useampi ihminen pyörittämässä tallia, joten ihan kaikkea ei tarvinnut aina tehdä itse, vaan pystyi tarvittaessa pyytämään apua muilta. Kuivikkeet ja heinä taidettiin ostaa kimpassa ja muistaakseni päiväheinät jaettiin yhteistyössä muiden kanssa.

Itsehoitotalli ei välttämättä ole se paras vaihtoehto ensimmäisen hevosen ensimmäiseksi olinpaikaksi, mutta koin sen silti myös todella opettavaisena ajanjaksona heti hevosenomistajuuden alkuun. Mikä olisikaan parempi tapa tutustua uuteen hevosystävään kuin hoitaa se aamua iltaa itse?

Olin Jimpan tullessa vielä alaikäinen, joten tallille kulkeminen tuotti välillä päänvaivaa. Äitini teki useimmiten aamutallin ennen töitään, mutta kiireisinä aamuina kuljin äitini kyydillä tallille hoitamaan Jimpan ja pyöräilin tai kävelin sieltä kouluun. Tykkäsin ja tykkään yhä tallihommista, varsinkin karsinan siivouksesta sekä heinien ja rehujen laitosta, joten tallilla puuhailu oli yleensä kivaa.

Vietimme itsehoitotallilla puolisen vuotta, kunnes tuli kesä ja Jimppa pääsi perhetutun hevosen kanssa laitumelle. Tämäkin oli aika tee-se-itse -tapaus; vaarini rakensi meille katoksen sekä sillan, jota pitkin pääsimme ojan yli laitumelle hevosten kanssa. Laitumelta muutimme sitten laidunkaverin kotitalliin, joka oli pieni siirtotallin tapainen paikka.


Itsehoitotallin plussat ja miinukset:

+ Hevosen oppii tuntemaan ihan eri tavalla, kun sen hoitaa täysin itse
+ Voi vaikuttaa moniin asioihin, esim. mitä heinää hevoselle ostaa
+ Edullisin vaihtoehto

₋ Hevosessa on kiinni paljon tiukemmin ja tallilla täytyy käydä vähintään kahdesti päivässä
₋ Ympärillä ei välttämättä tukijoukkoja, eli vaatii tarpeeksi tietotaitoa hevosenomistajalta
₋ Työmäärä on kaikin puolin isompi


2. KIMPPAHOITO- TAI PUOLIHOITOTALLI


Siirtotallielämän jälkeen muutimme parempien treenimahdollisuuksien perässä kimppahoitotallille. Siellä aamutallit tehtiin vuorotellen ja illalla jokainen hoiti oman hevosensa sisälle haun ja iltaruokinnan. Tällaista hoitosysteemiä kutsutaan myös puolihoidoksi, joskin puolihoidossa mukana pyörii yleensä myös tallinpitäjä hoitamassa vuoroja. Puolihoidossa siis nimensäkin mukaan tallin puolesta hoidetaan "puolet", yleensä aamutalli, ja hevosten omistajat hoitavat lopun. Sopimuksesta riippuen heinät ja kuivikkeet ostetaan itse tai ne kuuluvat vuokraan. Meillä on kokemusta molemmista, sillä ensimmäisessä kimppatallissa omistajat ostivat heinät itse ja toisessa heinät tulivat tallin puolesta.

Kun Jimppa muutti perässäni opiskelupaikkakunnalleni, sen ensimmäinen asuinpaikka oli puolihoitotalli, vaikkakin periaatteessa sen oli tarkoitus olla täysihoitodiili. Me hevosten omistajat pyrimme kuitenkin tekemään yhden tallivuoron päivässä (aamu-, päivä-, iltapäivä- tai iltavuoro) ja jäljelle jääneet vuorot tehtiin tallin puolesta. Tämä toimi hyvin siihen asti, kunnes pari tallilaista muutti pois ja tilalle tuli hevosenomistaja, joka ei tehnyt omaa osuuttaan kovin hyvin.


Puolihoidon/kimppatallin plussat ja miinukset:

+ Tallilla ei tarvitse käydä kuin kerran päivässä
+ Voi usein vaikuttaa itsehoitotallin tapaan asioihin
+ Hintaa voi usein pudottaa tekemällä enemmän vuoroja

₋ Vaatii järjestelyjä, jos ei joskus pääse tallille ollenkaan
₋ Muut omistajat vaikuttavat diilin toimintaan ja laatuun niin hyvässä kuin pahassa


3. TÄYSIHOITOTALLI


Itsehoito- ja kimppatallien jälkeen siirryimmekin täysihoitotallille. Se oli silloin ainoa oikea ratkaisu, sillä aloitin opiskelut yliopistossa, enkä päässyt tallille enää niin usein. Täysihoitotallissa omistajalle jää periaatteessa vain hevosen hoitotoimenpiteet ja liikutus, joissakin tapauksissa nekin kuuluvat täysihoitopakettiin. Minulle oli ensin kova paikka luopua karsinan siivouksesta, mutta totuin tähän ylellisyyteen kuitenkin nopeasti. Ensimmäisen hevosen kanssa ja varsinkin, jos tietoa ja osaamista ei vielä ole kovin paljoa, täysihoitotalli on nappivalinta. Hevosesta huolehditaan omistajan puolesta ja tallinpitäjä on usein ammattilainen, joten aloitteleva hevosenomistaja saa tarvitsemansa tuen ja avun.

Ennen nykyistä pihattopaikkaa Jimppa oli vielä yhdessä karsinatallissa täysihoidossa, johon kuului viikonloppuvuoroja. Nyt pihatossa Jimppa on myös tällaisessa viikonloppuvuoro-täysihoidossa ja mielestäni se on ehkäpä paras tapa pitää hevosta! Monelle, kuten minulle, täysihoito on välttämättömyys, jotta omaa hevosta pystyy pitämään, mutta mielestäni on tärkeää myös tehdä tallivuoroja ja sitä kautta oppia hevosesta ja sen hoidosta. Hevosen omistaminen on niin paljon muutakin kuin vain ratsastusta!

Täysihoitotallin plussat ja miinukset:

+ Hevosesta huolehditaan, vaikkei itse pääsisi joka päivä tallille
+ Lähes kaikki tulee tallin puolesta
+ Hintaa voi joskus pudottaa tekemällä vuoroja

₋ Kallein vaihtoehto
₋ Kaikkiin asihoihin ei voi itse vaikuttaa, esim. heinään tai päivärytmiin
₋ Ei pääse samalla tavalla sisälle hevosensa päivittäiseen elämään


Tuleeko mieleen muita plussia tai miinuksia eri tallimuodoista? Jätin tästä postauksesta pois vertailun pihaton ja karsinatallin väliltä, koska siitä tulee oma postauksensa erikseen. Eli jos aihe kiinnostaa, pysy kuulolla! 

Onko sinun valintasi itsehoito, puolihoito vai täysihoito? Tai kenties ihan oma talli omassa pihassa?

 Blogipostaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Hevoset-messujen kanssa


Hevoset-messut järjestetään kaksipäiväisenä 9.-10.4.2022! Pitkä odotus palkitaan vihdoinkin, ja huhtikuussa hevosihmiset pääsevät taas nauttimaan messutunnelmasta. Hevoset-messut on Suomen suurin hevosalan messutapahtuma, joka tuo hevosharrastajat ja alan ammattilaiset yhteen Tampereen messu- ja urheilukeskukseen. Tarjolla on monipuolista ohjelmaa koko perheelle, kiinnostavia näytteilleasettajia sekä monia messutarjouksia shoppailunhaluisille kävijöille!

Kokosin tähän postaukseen omat suosikkini messujen ohjelmasta sekä messutarjouksista. Yleensä messuilla ei ole ongelmana se, etteikö tekemistä riittäisi, vaan pikemminkin se, ettei ehdi näkemään kaikkea, mitä haluaisi. Niin näyttäisi käyvän tälläkin kertaa, sillä ohjelmaa on tarjolla todella runsaasti kumpanakin päivänä - ja välillä täytyisi ehtiä myös shoppailla!

(Klikkaamalla ohjelmanumeron nimeä pääset näkemään tarkemmat ohjelmatiedot. Sivu avautuu uuteen ikkunaan.)

Parhaat palat lauantain ohjelmasta

Istuntaklinikka - Keho, mieli ja hevonen (Hankkija-areena, A-halli)

Hevosen kehonkielen ABC (Racing-ohjelma-alue, E-halli)

Käytetyn satulan oston ABC (Racing-ohjelma-alue, E-halli)

Rastajan kehonhallinta, Marko Yrjövuori (Bäkkäri-lava, A-halli)

Onnellinen hevonen -osasto (E251, E-halli)

Parhaat palat sunnuntain ohjelmasta

Lastausongelmia? (Hankkija-areena, A-halli)

Kuinka luottamus ansaitaan - hevonen ja sinä (Black Horse -lava, E-halli)

Black Horse -paneelikeskustelu: Hevosen maha - ongelmat ja hyvinvointi (Black Horse -lava, E-halli)

Yhteistyön peruspalikat (Black Horse -lava, E-halli)

Pihassa pullukka poni tai pörröinen hevonen? Asiaa hevosen aineenvaihduntasairauksista (Bäkkäri-lava, A-halli)

Onnellinen hevonen -osasto (E-halli)


Parhaat messutarjoukset

Nämä ovat toki ne parhaimmat palat messuilta minun mielestäni, eli kannattaa käydä tutkimassa messuohjelmaa ja tarjouksia myös itse! Olen varma, että sieltä löytyy jokaiselle hevosihmiselle jotakin.

Ja, jos haluat jo päästä messutunnelmaan, alta löytyy kuvaamiani videoita aiemmilta Hevoset-messuilta!




Older Posts

Hello, There!
Nelistelyä on blogi 29-vuotiaasta hevosenomistajasta ja tämän hevosesta, lämminveriruuna Jimpasta. Blogissa kerrotaan entisen ravurin uudesta elämästä monipuolisena harrastuskaverina sekä omistajan elämänmittaisesta oppimatkasta eläinkoulutuksen ja hevosenkäsittelyn parissa. Kuolaimetta ja positiivisen vahvisteen kautta!

Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme selästä, kärryiltä ja maasta käsin!


ME MUUALLA

LUKIJAT

Follow

ARKISTO

  • ▼  2023 (2)
    • ▼  maaliskuuta (1)
      • Laihan hevosen lihotus - näin me sen teimme
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (6)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ►  2021 (16)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2020 (27)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2019 (32)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2018 (40)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (3)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (32)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2016 (48)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2015 (67)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (7)
    • ►  kesäkuuta (7)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (6)
  • ►  2014 (62)
    • ►  joulukuuta (14)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2013 (86)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (8)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (9)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (11)
    • ►  maaliskuuta (8)
    • ►  helmikuuta (11)
    • ►  tammikuuta (7)
  • ►  2012 (80)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (7)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (13)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (9)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (5)

SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

  • Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?
  • Mietteitä turpahihnan käytöstä sekä suitsista yleensäkin
  • Helpot itsetehdyt hevosnamit

AIHEET

DIY Eläinlääkäri hevosen hyvinvointi hevosen ruokinta Hevoshieronta hevoskoulutus hevosmenot hevosnamit istunta kaulanaru Kisat koulutus kuolaimettomuus Maastakäsin Maastoilu Matkaratsastus positiivinen vahvistaminen postaussarja ratsastajan virheet ratsastustehtävä Ratsutus resepti ruokapalkka satula siedätys Tallielämää Temput tutkittua tietoa Valmennus Varusteet Video vinkit yhteistyö
FOLLOW ME @INSTAGRAM

Created with by BeautyTemplates | Distributed by blogger templates