maanantai 3. joulukuuta 2018

Yhdeksän vuotta yhteistä taivalta


Loppusyksystä vuonna 2009 tapasin pienen ruunan ensimmäisen kerran. Joulukuun alussa pimeänä iltana traileri ajoi tallin pihaan kyydissään ystävällinen mustanruunikko. Siitä alkoi minun ja Jimpan yhteinen matka.

Nyt on jo yhdeksän vuotta takana päin. Paljon on muuttunut, eikä se 15-vuotias tyttö olisi varmaan koskaan uskonut, mitä kaikkea hevosenomistajuus toisi tullessaan. Kaikki ne huonot päivät, epäonnistumisen tunteet, säikähdykset, pettymykset ja huolenaiheet ovat vain se pieni paha, jonka kaikista niistä onnistumisen hetkistä, itsensä ylittämisistä, uuden oppimisesta ja kehitysaskeleista joutuu maksamaan.

Kun muistelen näitä menneitä vuosia, en mieti niitä virheitä, joita matkan varrella on tullut tehtyä. Mietin niitä hetkiä, jolloin huomasin tehneeni jotain oikein; kun vihdoin palaset loksahtivat paikalleen, kun ongelmat saatiin lopulta ratkaistua. Jos voisin, tekisin monia asioita eri tavalla, mutta ilman virheitä ja kantapään kautta oppimista en olisi sellainen hevosenomistaja ja -käsittelijä kuin olen nyt.

En olisi silloin yhdeksän vuotta sitten uskonut, että jonain päivänä ratsastaisin Jimpalla ilman suitsia. Nyt olemme taas yhtä kokemusta rikkaampia, kun rohkaistuin kokeilemaan kaulanarulla ratsastusta pellolla. Se ei olisi voinut mennä paremmin! Naureskelin jälkikäteen, kuinka on aina hyvä idea kokeilla uusia asioita aitaamattomalla, laajalla alueella.

Nyt on taas aika juhlistaa vuosipäiväämme jo perinteeksi muodostuneella videolla! Vuosipäivävideota tehdessä viimeistään huomaa, miten paljon olemmekaan muuttuneet ja kehittyneet vuosien varrella. Olisi kiva kuulla, mitä mieltä olette tämänvuotisesta videosta!

perjantai 30. marraskuuta 2018

DIY: Naruriimun tuunaus ja punotut ohjat


Lojuuko varastossa turhan tylsä naruriimu tai kaipaako lemppaririimusi pientä päivitystä? Ei hätää! Tässä postauksessa näytän, kuinka tuunasin vanhasta naruriimusta vähän freesimmän version. Jos ylimääräistä naruriimua ei ole, pienellä lisätyöllä voit solmia myös kokonaan uuden - varaa vain enemmän narua sitä varten.

Tätä projektia varten tarvitset paracord-narua (itse otin suosiolla täyden rullan, jotta varmasti riittää), jonkinlaisen tulivälineen (sytkäri toimii hyvin) ja sakset. Jos haluat tehdä myös ohjat, tarvitset niitä varten lisäksi kaksi pikalukkoa.


Aloitin oman operaationi tuhoamalla kirpparilta löytämäni vanhan naruriimun. Avasin siis kaikki solmut, jotta voisin asentaa ohjille renkaat turvan sivusolmuihin. En suosittele lähtemään tälle tielle, vaan mieluummin hyödynnä jo olemassa olevaa ratsastusriimua tai solmi naruriimu uudesta narusta - vanha, jo solmittu naru oli aivan helvetin ärsyttävää työstää. Naruriimun solmimiseen ohjeet kannattaa etsiä netistä, esimerkiksi YouTubessa on jos jonkinlaista ohjevideota tarjolla. Itse menin helpoimman kautta ja katsoin mallia toisesta naruriimusta, enkä kikkaillut minkään fiador-solmujen kanssa, vaan tein mahdollisimman yksinkertaiset solmut.

Sitten päästäänkin itse asiaan, eli tehostevärin lisäämiseen turvalle sekä niskaan. Full-kokoiseen turpahihnaan tarvitset noin 3 metriä narua, pienempiin tietenkin vähemmän. Itse tein sekä turpa- että niskahihnan tehosteet yksinkertaisella kalanruotokuviolla. Aloituksessa taitoin narun keskeltä ja asetin sen turpaosan alapuolelle. Siitä sitten lähdin pujottamaan oikeanpuolimmaisen narun turpahihnan keskeltä vasemmalle puolelle (yläpuolelta alapuolelle) ja sama toisinpäin. Narut siis vaihtavat puolta joka kerta, eli seuraavalla pujotuksella aluksi vasemmalla ollut naru on nyt oikealla. Näin jatkoin siihen asti, kunnes turpahihnan ja turpasolmun väliin ei enää mahtunut pujottelemaan narua.


Tässä vaiheessa tarvitaan sytkäriä, sillä narun päät pitää polttaa ja kiinnittää, jottei kuvio lähde purkautumaan. Otin siis sytkärin, sulatin narun päätä vähäsen ja painoin pään saksien avulla kiinni turpaosaan. Naru jäähtyy nopeasti ja jämähtää kiinni tiukasti, joten ole nopea!

Niskahihnan kanssa toimitaan täysin samalla tavalla. Itse mittasin ehkä nelisen metriä narua niskaa varten, mutta tarvittava mitta määräytyy sillä, miten pitkästi haluat niskaosaa tehdä. Riimu näyttää kivalta myös pelkällä erivärisellä turpaosalla, joten tämän kohdan voi halutessaan skipata!

Seuraavaksi vuorossa on ohjien teko. Tämänkin voi tehdä usealla eri tavalla riippuen siitä, millaisen lopputuloksen haluaa. Omiin ohjiini käytin tätä timanttimallin ohjetta, joka tuotti aluksi päänvaivaa ymmärtää, mutta oli loppujen lopuksi todella helppo tehdä. Narua tarvitsee kolme kertaa valmiiden ohjien pituuden verran per väri. Tein omani vain yhdestä väristä, mutta mittasin silti narua kahden värin verran. Alussa pitäisi siis olla kaksi pitkää pätkää narua, jotka molemmat pujotetaan lukon läpi narujen keskikohdasta. Nyt narunpäitä on neljä. Oikeanpuolimmaisin naru (nro. 4) viedään kahden keskimmäisen narun takaa (nro. 3 & 2) ja toisen keskimmäisen narun yli (nro. 2). Sen jälkeen vasemmalta puolelta viedään kauimmaisin naru (nro. 1) kahden keskimmäisen takaa (nro. 2 & 4) ja taas toisen keskimmäisen yli, ja näin jatketaan loppuun asti.

Narut vasemmalta oikealle 1, 2, 3 ja 4
Ohjien loppupäässä improvisoin kiinnityksen suhteen sen verran, etten edes osaa kertoa, mitä tein. Punoin jotenkin luovalla tavalla narujen päät ohjien sisälle ja poltin ja liitin päät ohjiin kiinni. Tähänkään ei ole yhtä oikeaa tapaa, mutta ainakin tähän asti tuo viritelmä on pysynyt lujasti kiinni.

Nyt tuunattu naruriimu ohjineen on valmis! Mä olen todella tyytyväinen lopputulokseen, vaikka aluksi mietinkin, tuleeko koko projektista yhtään mitään. Vanha naruriimu näyttää vielä vähän mutkikkaalta, mutta toivottavasti käytössä nuo vanhojen solmujen haamut häviäisivät. Tuo kirkas mintunvihreä sopii täydellisesti mustan naruriimun tehosteeksi ja näyttää Jimpan päällä vielä paremmalta! Ohjista tuli juuri sopivat pienikätiselle ratsastajalle, ja mittaakin on sen verran, ettei lännensatulankaan kanssa tule pituus vastaan. Ja jos tyylinvaihdos jossain vaiheessa alkaisikin kyllästyttämään, voi turpa- ja niskapunokset aina poistaa ja vaihtaa uusiin.


Kyllä nyt kelpaa poseerata!
Mitä mieltä olet lopputuloksesta? Aiotko kokeilla naruriimun tuunausta? Kerro kommenteissa! 😊