youtube facebook instagram
Sisällön tarjoaa Blogger.
  • Etusivu
  • Kirjoittaja
  • Jetset Jimmy
  • Erikoispostaukset
  • Yhteys

Nelistelyä



Kesä - tai ainakin kevät - on vihdoin saapunut! Auringosta on saatu nauttia jo useampia päiviä ja vihreänkin syöttely on päässyt alkuunsa. Jimppakin on saanut olla nyt ilman loimea sekä ulkona että sisällä, kun vihdoin lumisateet ja yöpakkaset ovat jääneet taakse (toivottavasti...).

Jimpan tarhaa laajennettiin vihreälle niin, että hevoset pääsevät päivittäin vähäksi aikaa kerrallaan nauttimaan alkukesän vihreästä. Päivät Jimppa joutuu olemaan puolet pienemmässä tarhassa, mutta piankos ne pääsevät jo oikealle laitumelle. Ainakin vielä vaikuttaa siltä, että Jimppa joutuu härkkimisen kohteeksi, ja sillä onkin mukavat taisteluvammat ympäri kehoa ensimmäisen päivän jäljiltä. Saa nähdä, suopuvatko uudet kaverukset toisiinsa, vai pitääkö keksiä jotain muuta. En haluaisi vanhaa hevosta pakolla hyppyyttää, jos toinen ei sitä jätä rauhaan.

Mutta sitten itse postauksen asiaan. Kävimme eräänä aurinkoisena iltapäivänä maastossa tarkoituksena kiertää tuttu noin 10 km lenkki. Lähdin ratsastamaan lenkkiä vastapäivään, enkä tietenkään silloin huomannut kääntyä oikeasta risteyksestä, joten päädyimme ihan uudelle reitille. Tämä reitti paljastuikin aivan ihanaksi! Oli mäkiä, metsäpolkuja ja pääsipä monesta kohtaa merelle asti - joskin Jimppa ei suostunut astumaan kymmentä metriä lähemmäksi rantaa... ei ehkä ihan heti onnistu kahlaaminen ja merenrantaratsastus tämän vesipedon kanssa.


Tämän lähemmäs merta ei vielä päästy :D

Pääasiassa etenimme käynnissä, sillä tiet olivat aika kovia. Jimppa oli kuitenkin niin innoissaan mäkien laukkaamisesta, että ne mentiin reippaammin. Ruuna lähti kuin tykin suusta heti luvan saatuaan, mutta mäen päällä hidasti automaattisesti käyntiin tai vähintäänkin raviin. Matkaa kertyi 11.65 km ja kulutimme siihen puolitoista tuntia. Lopuksi Jimppa sai maistella vihreää käen kukunnan säestämänä. Tällaisina päivinä sitä on kyllä niin onnellinen omasta maastomopostaan!

Linkki videoon


Aamu tallilla on paras tapa aloittaa päivä. Monta vuotta ehti vierähtää ilman aamutalleja, mutta nyt niistä saa taas nauttia! Aurinkoisen tiistain kunniaksi pakkasin tallille mukaan kameran ja kuvasin pitkästä, pitkästä aikaa aamutallivideon. Kameran akku ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa ja puhelimestakin loppui tila, joten tämänkertainen aamutallivideo jäi vähän lyhyeksi - mutta tuskin sentään viimeiseksi!




Linkki videoon

Lapsuuteni ja nuoruuteni yksi suurimmista haaveista on aina ollut päästä ratsastamaan islanninhevosella Islannissa. Useita vuosia sitä joutui odottamaan, mutta nyt toukokuussa se vihdoin toteutui! Lähdimme vaihtarikavereiden kanssa Islantiin viikoksi, joista kolme ensimmäistä päivää vietimme ratsastuksen merkeissä pienemmällä porukalla Eldhestarilla. Loppuviikosta seuraamme liittyi vielä kolme muuta, ja kiersimme Islantia satulan sijasta autonpenkillä istuen.

Islanti on hyvin tarkka hevosistaan ja siitä, ettei maahan kulkeudu tarttuvia tauteja muualta. Vaellukselle ilmoittatuessani sain paluuviestin liitteenä ohjeet siihen, mitä mukaan kuului pakata. Ratsastusvarusteet tuli joko pestä pesukoneessa tai desinfioida, minkä jälkeen niitä kuului varastoida vähintään viisi päivää ennen Islantiin matkustamista. Ratsastushanskojen puolestaan täytyi olla täysin käyttämättömät. Ennen matkaa piti siis hankkia uudet hanskat, ja koska kenkiä ei voinut laittaa pesukoneeseen, päädyin ostamaan tutultani käyttämättömät ratsastuskengät matkaa varten. Kenkiähän ei koskaan voi olla liikaa... ;)

Nuoret loputtoman kokoisella laitumellaan

Saavuimme Eldhestarille tiistai-iltana, juuri sopivasti illalliselle. Eldhestar sijaitsee pienessä kylässä nimeltä Hveragerði, jonne laskeudutaan vuorta pitkin. Vuoren päällä ei nähnyt mihinkään suuntaan yhtään mitään, sillä siellä leijaili niin sakea sumu. Heti laskeutuessa alas sumu kuitenkin hälveni ja paljasti upeat maisemat! Pääsimme aloittamaan seuraavan aamumme ensimmäisellä vaelluksella. Kiersimme hevostilan ympäröiviä niittyjä ja kuljimme Islannin suurimman joen, Gljúfuran, viertä. Kiersimme iltapäivän vaelluksella myös toisen joen vartta pitkin, ja jos sää olisi suosinut, olisimme nähneet maisemapaikalta tulivuoret Heklan ja Eyjafjallajökullin. Ensimmäisenä päivänä ratsuinani toimivat kimo tamma Snoevarr sekä rautias ruuna Röði. Tässä vaiheessa suurin osa matkasta taisi taittua lähinnä passissa, vaikka meille yritettiinkin opettaa, kuinka hevoselta pyydetään tölttiä.

Ekana päivänä päällä oli näin upeat sadeasut!

Toisena päivänä aloitimme päivämme ratsastamalla katsomaan kuumia lähteitä. Allani oli tällä kertaa myöskin kimo tamma (muistaakseni oppaamme kertoi, että tilalla on vain kimoja tammoja) Grámann, joka oli oppaan mukaan hyvä tölttäämään. Sainkin vaelluksella harjoitella tölttiä oikein kunnolla oppaan ohjeistaessa vierellä, ja loppumatkasta se onnistui jo aika hyvin itsenäisestikin. Iltapäivän vaellus ei alkanut minulla niin hyvin, sillä oloni ei ollut alkumatkasta kauhean hyvä. Onneksi olo koheni loppumatkan ajaksi, ja pääsin nauttimaan helpon tölttääjän Bliðan kyydistä. Ratsastuksen päätteeksi pääsimme virkistäytymään uima-altaalla, mikä teki kyllä hyvää neljän vaelluksen jälkeen.

Viimeinen päivä aloitettiin kiertämällä sama lenkki kuin edellisenä aamuna, sillä vaelluspakettiimme olisi kuulunut kolmantena päivänä vain yksi vaellus ja toisen sijasta kiertoajelu Kultaisella kierroksella. Koska meillä oli suunnitelmissa käydä Kultaisella kierroksella yhdessä muiden kavereidemme kanssa, saimme vaihtaa kierroksen kuudenteen vaellukseen. Tällä kertaa saimme valita edellisistä ratsuistamme suosikkimme, joilla pääsimme uudestaan vaeltamaan. Suosikkini oli näistä neljästä ollut Grámann, joten tämä vaellus oli minun puoleltani kopio edellisestä. Ainoa muutos oli eri opas, joka tykkäsi vähän vauhdikkaammasta menosta, joten tuli laukattuakin vähän enemmän. Ensimmäinen opas totesi meille, että periaatteessa vaelluksilla ei saisi laukata, mutta saimme mennä "nopeaa tölttiä" (toisin sanoen laukkaa), kunhan kaikki pysyivät jonossa.

Grámann



Viimeinen vaellus kiersi niittyjen ympärillä, ja näimme eri tiloja ja hevoslaumoja alueella. Sain ratsukseni yhden kisahevosista, tummanruunikko Viðirin, jota oppaamme neuvoi kokoamaan enemmän tölttäämistä varten. Tämä hevonen oli todella helppo saada tölttäämään, tai ehkäpä olin vain oppinut pyytämään sitä oikein! Suurin yllätys Viðirissä oli sen laukka, joka oli aivan täydellinen keinuhevosen laukka. Edellisillä ratsuilla laukka oli maahansidotumpaa, millaista useimmilla ratsastamillani islannihevosilla on ollut. Toki se on ihanan tasaista, mutta Viðirin laukka oli kyllä niin upeaa, että jo pelkästään sen takia siitä tuli lempparini!

Oli todella rentouttavaa lähinnä vain istua satulassa, kun hevoset seurasivat toisiaan mistään välittämättä. Välillä on ihan kiva, että joku muu päättää ja johtaa, ja itse saa vain matkustaa! Ylitimme vaelluksilla useampia jokia, joissa oli välillä aika kovakin virtaus ja syvyyttäkin jonkin verran. Siinä hevosten kahlatessa peräkkäin epäröimättä toiselle puolelle tuumasin, että ei Jimppa vaan menisi lähellekään tällaisia asioita! Se kun ei uskalla astua edes lätäkköön. :D


Viðirin korvien välistä kelpasi katsella!
Kuvia tuli otettua sellainen määrä, ettei niitä kaikkia pysty millään julkaisemaan. Voi olla, että myöhemmin julkaisen vielä lisää kuvia reissulta, kunhan ehdin niitä selata läpi ja muokata. Kokemuksena tämä oli juuri sellainen, kuin olin kuvitellutkin - eli aivan mahtava! Eldhestar oli todella toimiva ja asiallinen järjestäjä, ja vaikka hevosia oli varmasti ihan hirveä määrä, kaikki olivat hyvinvoivan näköisiä eikä varusteissakaan ollut moitittavaa, vaikka samoja satuloita ja suitsia käytettiinkin useammalla hevosella. Ehkä tulevaisuudessa on pakko lähteä uudelleenkin...

Linkki videoon
Newer Posts
Older Posts

Hello, There!
Nelistelyä on blogi 29-vuotiaasta hevosenomistajasta ja tämän hevosesta, lämminveriruuna Jimpasta. Blogissa kerrotaan entisen ravurin uudesta elämästä monipuolisena harrastuskaverina sekä omistajan elämänmittaisesta oppimatkasta eläinkoulutuksen ja hevosenkäsittelyn parissa. Kuolaimetta ja positiivisen vahvisteen kautta!

Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme selästä, kärryiltä ja maasta käsin!


ME MUUALLA

LUKIJAT

Follow

ARKISTO

  • ►  2023 (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (6)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ►  2021 (16)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2020 (27)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2019 (32)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2018 (40)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (3)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ▼  2017 (32)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ▼  toukokuuta (3)
      • Eksymisen iloa
      • Aamutalli (video)
      • Töltäten ympäri Islantia
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2016 (48)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2015 (67)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (7)
    • ►  kesäkuuta (7)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (6)
  • ►  2014 (62)
    • ►  joulukuuta (14)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2013 (86)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (8)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (9)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (11)
    • ►  maaliskuuta (8)
    • ►  helmikuuta (11)
    • ►  tammikuuta (7)
  • ►  2012 (80)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (7)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (13)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (9)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (5)

SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

  • Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?
  • Mietteitä turpahihnan käytöstä sekä suitsista yleensäkin
  • Helpot itsetehdyt hevosnamit

AIHEET

DIY Eläinlääkäri hevosen hyvinvointi hevosen ruokinta Hevoshieronta hevoskoulutus hevosmenot hevosnamit istunta kaulanaru Kisat koulutus kuolaimettomuus Maastakäsin Maastoilu Matkaratsastus positiivinen vahvistaminen postaussarja ratsastajan virheet ratsastustehtävä Ratsutus resepti ruokapalkka satula siedätys Tallielämää Temput tutkittua tietoa Valmennus Varusteet Video vinkit yhteistyö
FOLLOW ME @INSTAGRAM

Created with by BeautyTemplates | Distributed by blogger templates