Osallistuin viime viikolla pidettyyn omatoimisen hevoshieronnan webinaariin, jonka järjesti Hevoshieronta.netin Heidi Nordman. Olen jokunen vuosi sitten käynyt hevoshieronnan päiväkurssin, joten oli hyvä (ja aikakin) kerrata perusasioita! Webinaarissa käsiteltiin muun muassa hevoshieronnan tarjoamia hyötyjä, milloin ja millaiselle hevoselle omatoimista hierontaa voi tehdä ja milloin paikalle kannattaa kutsua ammattilainen. Tässä postauksessa jaan muutamia asioita, jotka jäivät itselle päällimmäisinä mieleen!

Omatoiminen hevoshieronta sopii terveille, aikuisille hevosille, niin harraste- kuin kilpahevosillekin. On kuitenkin tilanteita, jolloin hierontaa ei suositella tehtäväksi omatoimisesti eikä ammattilaisen toimesta. Jos hevosella on esimerkiksi kuumetta, ihotulehdus, akuutti vamma, se on tiineenä ensimmäisellä neljänneksellä tai se on juuri rokotettu, ei hevosta pidä hieroa.

Omatoimisen hevoshieronnan hyödyt

Omatoiminen hevoshieronta tarjoaa hevoselle sekä omistajalle useita hyötyjä. Sen avulla voi seurata hevosen hyvinvointia: esimerkiksi turvotus tai lämpöerot kehossa voivat kertoa ongelmista. Muutokset lihaksistossa ja kehossa ylipäänsä on hyvä pistää merkille mahdollisimman ajoissa, jotta alkaviin ongelmiin voidaan puuttua nopeasti. Omatoiminen hieronta lisää aineenvaihduntaa, mikä tehostaa suoliston toimintaa ja kuona-aineiden poistumista. Se myös rentouttaa hevosta ja tukee näin hevosen palautumista.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä hyötynä: hieromalla omaa hevostaan oppii samalla tuntemaan hevosensa ja sen koko kropan paremmin, minkä lisäksi se myös vahvistaa tunnesidettä hevosen ja ihmisen välillä.

Ammattilaisen tekemän hieronnan tarkoituksena on huoltaa lihaksia ja kehoa ylipäätään, kun taas omatoiminen hieronta on pääasiassa kevyttä, rentouttavaa toimintaa (molemmille osapuolille). Omatoiminen hieronta ei koskaan korvaa ammattilaisen tekemää lihashuoltoa, vaan ensisijaisesti kannattaa aina pyytää ammattilainen paikalle. Omatoimisella hieronnalla voi sitten hierontojen välissä ylläpitää ja seurata hevosen hyvinvointia.

Omatoimisen hevoshieronnan työkaluna palpointi

Palpointi eli käsin tunnustelu on ehkä itsestäänselvä asia, mutta monelta sen tärkeys saattaa silti unohtua. Eli hevosen keho käydään läpi käsin, tunnustellaan mahdollisten lämpöerojen, nestekertymien, kipukohtien ja muiden merkkien osalta. Palpoidessa hevosen reaktiot kosketteluun kannattaa huomioida, nekin voivat kertoa mahdollisista ongelmista.

Palpoinnin pääsäännöt:

• Palpointi kannattaa pääasiassa tehdä karvan myötäisesti. 
• Ote on jämäkkä ja tiivis, ei liian kova muttei turhan kevytkään.
• Käytä molempia käsiä, toinen voi olla vain paikoillaan ns. turvakätenä.
• Keskity palpointiin ja hevoseen.
• Käy läpi koko hevonen kauttaaltaan.
• Kirjaa huomiot ylös jonnekin.

Säännöllinen palpointi voi auttaa huomaamaan alkavat ongelmat jo hyvissä ajoin! Hevosen voi tunnustella läpi viikoittain tai parikin kertaa viikossa. Kaikenlaiset huomiot kannattaa kirjata ylös ja kuviakin voi ottaa, jotta myöhemmässä vaiheessa voi verrata tilannetta aiempaan.

Webinaarissa nousi monella esille huoli siitä, että voiko omatoimisella hieronnalla tehdä hevosen hyvinvoinnille hallaa. Ongelmia voi aiheutua hieromalla väärään aikaan, väärällä tavalla ja/tai liian voimakkaasti. Kuitenkin jos hierontaa tekee terveelle hevoselle kohtuullista voimaa käyttäen ja hevosen reaktioita seuraten, ei käsivoimin hevosta saa rikottua. Palpointi on turvallinen tapa harjoitella hierontaa ja tutustua hevoseen, vaikka tietotaitoa ei vielä olisikaan kovin paljon. Jos palpointi jännittää, voi sitä harjoitella ensiksi vaikka itsellään, jotta oppii sopivan jämäkän otteen ennen hevoseen siirtymistä.

Naapuritallilla järjestettiin päiväkurssi hevoshieronnasta. Opettajana kurssilla oli Tuula Lievonen, jonka toimialaan kuului hieronnan lisäksi muun muassa akupunktio ja luontaishoito.

Kurssi alkoi teoriaosuudella, joka kesti suunnilleen puoli kahteentoista saakka. Kävimme läpi muun muassa syitä hevosen lihasten kipeytymiseen ja miten sitä voi ehkäistä. Jos jotakuta kiinnostaa lukea kirjallisuutta aiheesta, niin Tuula esitteli meille Gillian Higginsin teoksen Kuinka hevonen toimii - visuaalinen opas hevosen anatomiaan. Muistiinpanoja kertyi kurssilta taas sen verran, että tämä(kin) postaus tulee olemaan pitkä, vaikka kuinka yrittäisin tiivistää!

Yksi suurimmista syistä, miksi hevosen lihakset kipeytyvät, on vartalonkannattajalihasten heikkous. Niihin kuuluvat vatsa-, reisi- ja sahalihakset. Heikkoudet näissä lihasryhmissä johtavat siihen, että hevonen kantaa ratsastajansa selkälihaksillaan, jolloin selkä kipeytyy.

Myös jatkuva samanlainen liike aiheuttaa lihasjumeja, ja vaihtelu liikkumisessa on tärkeää. Paljon maneesissa tai kentällä liikkuvalle hevoselle uittaminen, hankitreeni ja kavaletit tuovat vaihtelua tasaiseen alustaan ja voimistavat lihaksia, kun hevonen joutuu nostelemaan jalkojaan. Myös epätasaisessa maastossa kulkeminen tarjoaa avun samaan ongelmaan.

Tuula korosti palauttelun tärkeyttä hevosen liikutuksessa, hänen mielestään harvat ymmärtävät tehdä tarpeeksi hyvät loppuverryttelyt. Kuten maalaisjärjelläkin pystyy päättelemään, hengästynyt hevonen ei ole palautunut suorituksestaan. Jos hevonen siis puhaltaa, tulee loppuverryttelyä vielä jatkaa. Tässä vaiheessa sainkin kuulla ohjeen, johon en ollut koskaan ennen törmännyt: palauttelu tulisi tehdä siinä askellajissa, missä suorituskin. Eli estehevosen palauttelu suoritetaan laukassa ja ravihevosen ravissa. Kun palauttelu tehdään samassa askellajissa rennosti, antaen hevosen venyttää itseään, maitohapot poistuvat tehokkaammin elimistöstä.

Maitohappojen poistumista voi tehostaa loppuverryttelyn lisäksi esimerkiksi syöttämällä yrttejä, sillä kun suurin osa maitohapoista on poistunut keuhkojen kautta, siirtyy maksa hoitamaan loput. Hyviä yrttejä maksan toiminnan tehostamiseen ovat muun muassa voikukan juuri, marjaohdake, siankärsämö ja pelto-ohdake. Palautumisen kannalta tärkeää on myös riittävä elektrolyyttien saanti, jota voi tehostaa lisäämällä veteen elektrolyyttivalmistetta tai pelkästään suolaa ja melassia, jotka yleensä riittävät täyttämään elektrolyyttien tarpeen. Tärkeimmät suolot palautumisen kannalta ovat natrium ja kalium.

Teoriaosuudessa käsiteltiin myös varusteita satulasta apuohjiin. Kävimme läpi rungollisen, joustorunkoisen ja rungottoman satulan hyviä ja huonoja puolia, joista tärkeimpänä esiin nousi se, että mitä olemattomampi runko, sitä huonompi tuki ratsastajalle, mutta sitä paremmin satula yleensä sopii hevoselle. Ratsastajan tasapainon on siis oltava hyvä rungottomassa, sillä muuten hän voi istunnallaan aiheuttaa hevoselle lihasjumeja. Rungollisen satulan kanssa ongelmaksi muodostui sopivuus, tai ennemminkin sopimattomuus, mikä oli monella muullakin kurssilaisella parhaillaan työn alla. Englantilaisen ja lännensatulan erona Tuula totesi sen, että siinä missä enkkusatulan paneelit ja sen mukana paino tulee suoraan selkälihaksille, lännensatulassa paino jakautuu koko selälle, mikä tekee siitä paremman vaihtoehdon hevosille, joilla ei selkälihaksia juuri ole.

Apuohjissa Tuulan linja oli selkeä: mitään remmejä ei kannata laittaa tavan vuoksi tai vain, koska muutkin käyttävät. Jos hevosen lihaksistolta vaaditaan apuohjilla jotain, mihin se ei ole valmis, syntyy ongelmia. Hevonen vääntää itsensä herkästi apuohjilla vääränlaiseen asentoon. Tuula ohjeisti katsomaan hevosen luonnollista liikkumista. Niskan korkein kohta hevosen ollessa peräänannossa on ensimmäisen ja toisen niskanikaman välillä. Lihas- ja etenkin selkäjumeihin vaikuttaa myös mahdolliset hammas- sekä jalkaongelmat. Tammoilla myös hormoniongelmat heijastuvat selkään.

Jimpan selän hierontaa

Teoriaosuuden jälkeen siirryimme itse hierontaosuuteen. Ensiksi Tuula kertoi vähän perusasioita hieromisesta ja siitä, milloin sitä kannattaa tehdä ja milloin ei. Hevosen elimistö on ihmistä tehokkaampi, minkä takia hevosen hieroo läpi yleensä puolesta tunnista tuntiin, sillä hevosen lihakset lämpenevät nopeammin. Pelkkä kunnollinen harjaus saa hevosen lihakset lämpenemään, joten hevosen puunaaminen ennen ratsastusta on siksikin kannattavaa. Usein sanotaan, ettei kylmää lihasta saisi venyttää, mutta Tuula oikaisi asian sanomalla, että kylmässä lihaksessa venytys on tehokkaampaa, mutta se on myös vaarallisempaa, minkä takia itsenäinen venyttely kannattaa tehdä vain lämpimään lihakseen. Harvemmin ihmisen voimalla hevosen lihaksia saa revittyä, mutta tällaisiakin tarinoita on tullut hänellä vastaan.

Lihakset ovat yleensä kolmessa kerroksessa, joista syvimpään päästään käsiksi akupunktion avulla. Omatoiminen hierominen ylettyy yleensä vain ylimpään kerrokseen, joten sitä voi harrastaa useammin ja vaikka ennen ratsastustakin, kun taas kunnollisen hieronnan jälkeen ei tulisi liikuttaa raskaasti.

Kovin montaa tapausta ei ole, jolloin hierominen olisi kiellettyä. Kuitenkin jos hevonen on kuumeinen, sillä on todettu kasvaimia tai akuutti vamma, sillä on mustelmia tai turvotusta, ei hevosta pitäisi hieroa. Parantuvien revähdysten hierominen taas olisi suositeltavaa, jotta lihaksen arpikudoksesta tulisi joustavampaa, jolloin lihas ei jäisi niin jäykäksi parannuttuaan. Jos hevonen menee hieromalla vain huonommaksi, kyseessä voi olla murtuma. Joskus hieronnan vaikutus alkaa näkyä vasta vähän myöhemmin, joten seuraavan päivän huonontuminen ei välttämättä vielä viittaa mihinkään ongelmaan.

Hieronnan teorian jälkeen siirryttiinkin sitten käytännön osuuteen. Vaikka kurssi olikin naapuritallilla, Jimppa sai jäädä kotiin minun harjoitellessa hieromista lainaponin lihaksiston äärellä. Tuula näytti ensiksi mallihevosella, kuinka hän yleensä käy lihakset läpi. Hieronta aloitetaan kaulasta, jonka jälkeen lämmitellään selkä, muttei vielä hierota sitä sen syvemmältä. Selkä hierotaan siis periaatteessa kahteen kertaan, ensiksikevyesti lämmitellen, sitten myöhemmin kunnolla. Jos hevonen ei anna hieroa jotain tiettyä aluetta, sitä voi ensiksi lähestyä heijastuspisteiden kautta.

Hieroessa toinen käsi on rennosti hevosta vasten, toinen käsi päällä. Voima tulee kehosta, ei käsistä, minkä takia on tärkeää, että varsinkin selkää hieroessa hierojalla on tarpeeksi korkea alusta, jonka päältä yltää helposti hieromaan. Hieronta tapahtuu lähinnä kämmenen alueella, mitä laajempi pinta, sen parempi. Sormenpäillä, kyynärpäällä tai muulla sellaisella ei kannata hieroa, sillä paine tulee hyvin pistemäisesti yhteen kohtaan. Akupunktiopisteiden painelu on asia erikseen, silloin paine tulee sormesta.

Hieromassa kylkiluiden välejä. Ne ovat yleensä jumissa hevosilla, jotka käsrivät hengitystieongelmista.

Hevoset pitävät yleensä paljon jänteiden hieromisesta, ja ainakin harjoitusponillani tämä oli totta. Myös Jimppa rauhoittui seisomaan käytävällä, kun siirryin hieromaan etujalkaa. Jänteiden hieronta on kevyttä pyörittelyä, mikä tuntuu hevosesta mukavalta ja saa nesteet liikkeelle. Vaikka kehumisessa taputus ei olekaan se paras vaihtoehto, hieronnassa sitä kannattaa hyödyntää. Taputtelu voi rentouttaa tai aktivoida lihasta, riippuen siitä, missä vaiheessa sen tekee. Kyseessä ei ole mikään voimakas läimiminen, vaan ranteiden tulee olla rennot taputeltaessa. Kokeilemalla ensiksi itselleen tai toiselle ihmiselle oppii, millainen taputtelu tuntuu hyvältä ja millainen ei.

Tuula sanoi, että monet arkailevat oman hevosensa hierontaa, koska pelkäävät tekevänsä sille vain hallaa. Harva ei-ammattilainen kuitenkaan pystyy hieromaan niin rajusti, että siitä olisi hevoselle haittaa. Ylläpitävä hieronta auttaa pitämään hevosen lihakset paremmassa kunnossa hierontojen välillä, eikä siihen tarvita sen kummempaa koulutusta. Kunhan tietää perusasiat hieronnasta ja hevosen lihaksistosta, niin on vaikea mennä ihan pieleen!

Lyhyen ajan sisällä on taas saatu kokeilla uusia asioita. Maanantaina Jimppaa hoidettiin tavallisen hevoshieronnan sijaan kranio-sakraalimenetelmällä, joka perustuu kallon, selkärangan ja ristiluun muodostamaan kranio-sakraalijärjestelmään. Kyllä oli ponilla erikoiset ilmeet hoidon aikana! Ensiksi se nuokkui käytävällä puoliunessa, alahuuli lörpöttäen ja lähes kuorsaten, seuraavalla hetkellä se heräsi henkiin ja venytti itseään korkealle kattoa kohti.


Hoidon loputtua ruuna venytteli vielä itsekseen käytävällä, ensiksi korkealle ylös ja sitten venyttäen etujalkojaan pitkälle eteen. Jimppa ei ole ennen harrastanut itsenäistä venyttelemistä, joten tällainen reaktio hoidosta tuli yllätyksenä. Muutenkin ruuna reagoi hoitoon voimakkaasti, ja oli sen jälkeen valmis päiväunille. Hieroja kertoi kireyksiä löytyneen hieman joka paikasta, varsinkin takaosasta, ja että voisi mennä viikko tai parikin ennen kuin hoidon hyödyt tuntee ratsastaessa. Hän suositteli varaamaan uuden hoitoajan kuukauden päähän, jotta hoito pääsisi vaikuttamaan syvemmälle ja sen tuoma apu olisi pitkäkestoisempaa.

Linkki videoon
Viime viikolla Jimpan oikeaan etujalkaan nousi yhtäkkiä vuohisesta polveen nestettä. Ulospäin jalka ei näyttänyt mitenkään erityisen paksulta, mutta tunnusteltaessa nesteen huomasi heti. Jimpalla on yleensä vain pienet vanhuuden nestepussit etujaloissa, joten ero normaaliin oli huomattava. Ratsastaessa Jimppa myös tuntui oudon jäykältä ravatessa, vaikkei se ontunutkaan missään vaiheessa. Olin aiemmalla viikolla ehtinyt jo varata ajan klinikalle takajalkojen kuvausta varten, joten päätin odotella siihen asti ja kylmätä jalkaa varmuuden vuoksi joka päivä.

Tänään meidän klinikka-aikamme sitten oli, ja hieman pelonsekaisin tuntein lähdin aamupäivästä ruunaa sinne viemään. Onneksi meillä toimii klinikka raviradan kupeessa, joten matkan sinne taittoi helposti jalan. Laitumella nokosilla ollut Jimppa lähti pahaa-aavistamattomana mukaan talutettavaksi, mutta pian sille valkeni, minne oltiin menossa. Klinikan ovista ei päästy yhteistuumin sisälle, vaan klinikalla työskentelevän harjoittelijan piti vähän kannustaa sitä takaa. En kyllä yhtään ihmettele, vaikkei ruuna suostunut astumaan suoraa sisälle, sillä sen verran epämiellyttävät muistot sille on varmasti klinikkareissuista jäänyt.



Ensitöikseen Jimppa ilmoitti tulostaan lantakasalla. Eläinlääkäri totesi parhaimmaksi antaa ponille rauhoittavaa, sillä se hermoili niin, ettei paikallaan seisomisesta tullut mitään. Minä sain toimia avustajana ja pidellä kasettia, kun harjoittelija otti röntgenkuvat molemmista takakintereistä sekä oikeasta etujalasta. Rauhoitteen vaikutuksen alla Jimppa seisoi rauhassa paikoillaan kuvauksesta välittämättä.

Tuomion koittaessa ehdin käydä läpi jo edeltävinä päivinä pohtimani kauhuskenaariot: jalasta on mennyt hankoside, siinä on vakava jännevamma, kavioluu on murtunut... kaikki mahdollisesta mahdottomaan, hyvä etten jo kysellyt sopivaa ampujaa valmiiksi. Diagnoosi tuli kaikesta huolimatta yllätyksenä: puikkoluu on vääntynyt, muttei kuitenkaan murtunut, ja luukalvo oli tulehtunut. Hoidoksi määrättiin kylmäystä mielellään kahdesti päivässä, alkuun pelkkiä käyntilenkkejä (pitkiäkin, liike tekee hyvää) ja viikon kuuri tulehduskipulääkettä. Viikon kahden päästä liikutukseen voi ottaa ravin takaisin mukaan, mutta laukkaa ja reippaampia lenkkejä ei tulla näkemään ennen kuin jalka on parantunut. Eläinlääkäri käski olla yhteyksissä, jos jalan turvotus ei ala parissa viikossa laskemaan, tai jos jotain muuta huolestuttavaa ilmaantuu.

Takajalat halusin kuvauttaa ihan vain kontrollin vuoksi, sillä Jimpalla on ollut ongelmana silloin tällöin takajalkojen pettäminen alta ravissa. Epäilimme sillä kinnerpatteja, mutta mitään huomautettavaa ei jaloista löytynyt liukunivelien lievien kinnerpattimuodostumien lisäksi. Etujalassakaan ei näkynyt merkkejä nivelrikosta, vaikka Jimpan raviuran huomioon ottaen se ei olisi ollenkaan yllättävää.

Uneliaana klinikkareissun jälkeen

Tulehduskipulääkkeeksi saimme Rheumocamin oraalisuspensiota, jonka Jimppa suostui ottamaan helposti suuhun ruiskulla, mutta rehuun sekoitettuna se ei mennyt läpi. Illalla Jimpan jalka tuntui jo paremmalta ja jänteen pystyi taas tuntemaan jalkaa kokeiltaessa, kun aiemmin se oli turvotuksen peittämä. Tällä mennään nyt eteenpäin ja katsellaan, miten jatkossa tulee käymään!

Illan lyhyt kävelymaasto ilman satulaa ja ensimmäistä kertaa ilman takkia tänä kesänä!

Kävin pyörähtämässä sunnuntaina Hevoset 2014-messuilla Tampereella. Oli erittäin hauskaa herätä neljältä aamulla ajamaan monta sataa klometriä vain kävelläkseen sen jälkeen kahdeksan tunnin verran ympäriinsä lompakkoaan säälimättä. Oli niin lähellä, etten ostanut kahtakin satulahuopaa (kaikki sähkönsininen nyt vaan sattuisi sopimaan meidän väreihin ja kyllähän Jimpan tummaan karvaan sopisi kauniisti turkoosi), mutta sain pidettyä pääni lopulta. Meillä on jo nyt ihan tarpeeksi huopia, eikä oikeastaan millekään ollut oikeaa tarvetta. Tuli sieltä silti osteltua kaikkea pientä ja viatonta.


Se oikea syy, miksi alun perin edes kiinnostuin messuille menemisestä, oli tietenkin Kari Vepsän ongelmahevosdemo, joka oli messujen viimeinen näytös. Teen aiheesta ihan omankin postauksen, mutta voin jo sanoa, että kyllä väliin kulki oikein kylmät väreet, kun sitä seurasi!

Kävin katsomassa pari muutakin näytöstä. Ensimmäisenä oli satulan sovitusnäytös, joka oli kyllä hyvä ja monelle hyödyllinen, mutta itse en saanut siitä irti oikeastaan mitään uutta.


Näytöksessä käytiin läpi satulan istuvuuden tavallisimmat tarkistustavat, joiden avulla pystyy itsekin vähän katsomaan, sopiiko penkki selkään ollenkaan. Täysin paikkansapitävän vastauksen saa kuitenkin vain ammattilaiselta, joten vaikka satula näillä nikseillä tarkistettuna vaikuttaisikin sopivalta, se voi silti olla epäsopiva hevoselle.

Hevosen lisäksi satulan tulee sopia myös ratsastajalle. Satula voi tuntua huonolta ratsastajasta silloin, kun se on epäsopiva hevoselle. Oikeanlaisen istunnan ylläpitäminen voi olla hankalaa (tuoli-istunta, etunoja), jos satula on hevoselle liian leveä tai kapea. Polvitoppausten sekä jalustinremmien kiinnikkeiden paikka vaikuttaa myös siihen, saako ratsastaja itsensä oikeaan asentoon satulassa. Eikä tule unohtaa istuimen kokoa, sillä liian pienessä istuinosassa ratsastajan paino jää herkästi taakse painamaan hevosen ristiselkää.


Sunnuntaina messuilla oli aika sopivasti porukkaa. Kaikkiin kojuihin pääsi hyvin tutkimaan, eikä missään tarvinnut jonottaa kauaa. Sain mukaani pienen näytepussillisen ruusunmarjajauhetta, joka on hyvä C-vitamiinin lähde sekä sen pitäisi auttaa nivelvaivoihin. Monet syöttävät ruusunmarjaa MSM:n kanssa, joten ajattelin tyhjentää pussin sisällön Jimpan ruoan joukkoon, vaikka näyte olikin suunnattu enemmän meille ihmisille. :)



Esillä olleet hevoset olivat kyllä erittäin kärsivällisiä ja rauhallisia. Etenkin yllä oleva shire käyttäytyi mielestäni loistavasti, kun ottaa huomioon, että sen aitauksen ympärillä oli koko ajan kymmeniä ihmisiä hääräämässä ja lääppimässä. Olisi hauska tietää, mitä Jimppa sanoisi, jos se joutuisi tuollaiseen meteliin ja ihmispaljouteen seisoskelemaan useaksi tunniksi.

Toinen näytös, jonka halusin ehdottomasti nähdä, oli hevosen lihashuollosta kertova esitys. Tämä oli mieleeni, sillä etenkin vanhemmat hevoset kaipaavat venyttelyä ja hierontaa aina silloin tällöin, ja kun itse osaa edes perusteiden perusteet asiasta, ei tarvitse aina odottaa hierojan tuloa, vaan voi itse huoltaa hevosensa lihaksistoa. Se hevonen kun ei mene rikki, vaikkei sitä ammattilainen olekaan hieromassa. ;)

Tässä näytöksessä opin myös jotain uutta, kun hevosfysioterapeutti ohjeisti oikeanlaisiin venytysasentoihin. Venyttelyn ei pitäisi olla ihmisellekään rankkaa ja tuskaista, vaan oikeat asennot tekevät siitä helppoa ja kevyttä hommaa.

Ei näin. Tämä asento on ihmiselle raskas ja riskialtis, hevonen voi helposti vahingoittaa ihmistä kaviollaan.

Tämä on oikea venytysasento. Jalan kannatteleminen on kevyempää ja turvallisempaa. Hevosella ei myöskään ole jalassa lihaksia tämän alempana.

Koska hevosen jalkojen liikerata kulkee eteen ja taakse, tulisi jalkoja venytellä myös niin. Mitään sivuvenytyksiä ja pyörittelyjä ei tarvitse tehdä, vaan pelkät eteen-taakse -venyttelyt riittävät. Venytellessä tulee mennä hevosen ehdoilla, eli jos jokin liike ei tunnu hevosesta hyvältä, sitä ei tule tehdä väkisin.

Takajalan venytys eteen. Jos hevosen jalka kääntyy sisälle mahan alle, se pidetään venytellessä suorana kintereestä.

Takajalan venytys taakse. Jalka lepää reiden päällä, eikä ihminen ole hevosen takana suoraan tulilinjalla.

Kaikenlaisia houkuttavia tarjouksia messuilla oli paljon, mutta onnistuin välttämään kaikki mielihalut ja ostin vain tarpeellisia asioita. Tai ainakin suurin piirtein tarpeellisia. :D


Tällaiset pikkuostokset tein. Messutarjouksena oli 2 kpl Supreme Horse Caren iho- ja haavavoidetta kympillä, joten nappasin sellaiset mukaani. Eipä meillä ollutkaan oikein mitään haavavoidetta enää, kun entinen alkaa olla jo vanhaa. Samalta merkiltä oli tarjouksessa myös arnika, joka juuri sopivasti oli meiltä päässyt loppumaan, ja täytyihän Jimpalle ostaa parit Likit-nuolukivetkin, kun olivat myös alennuksessa (7 e ja 5 e). John Whitakerin pölyharja ja heppanamit olivat sitten ne vähän tarpeettomammat ostokset, mutta namejahan ei ikinä voi olla liikaa (ja nämä olivat vielä jotain terveellisempiä herkkuja) ja kyllä Jimpalla pitää sininen pöläri olla, kun muutkin harjat ovat sinisiä.

Ostin myös ravurista ratsuksi -kurssilta tutuksi tulleen Mia Kytölän Kahden Laumassa -kirjan, jossa käsitellään luonnollista hevosmiestaitoa, ongelmien ennaltaehkäisyä ja ratkomista, ja puhutaan hevosesta hevosena.

Kaiken kaikkiaan messut olivat mukavat ja hyvin järjestetyt. Minun kohokohtani messuilla oli tietenkin Vepsän näytös, mutta koska siitä sai sen verran paljon asiaa ja pohdintaa kasaan, päätin tehdä siitä ihan erillisen postauksen.

Eilen Jimppa pääsi hemmoteltavaksi, kun Kirsi Holmström tuli hieromaan ruunan. Vaikka tulin tallille epänormaalin aikaisin, Jimppa tuli heti portille vastaan katsomaan, mitä me nyt tehtäisiin. Tallissa se tajusi nopeasti, mikä oli homman nimi, ja alkoi nautiskellen nuokkumaan keskellä käytävää.

Jimppa ei ollut kauhean jumissa, mutta etenkin takaosasta löytyi kyllä kipeitäkin kohtia. Pitkä selkälihas oli aika kireä, ja oikea lapa oli myös vähän jumissa. Kipeimmät kohdat löytyivät takareidestä, joka oli polvenkin kohdalta kireänä. Olin kertonut hierojalle kipeän oloisista polvista, ja hän etsi mahdollista vikaa venyttämällä takapolvia. Jimppa ei reagoinut venytykseen mitenkään, ja hieroja sanoikin, että jos polvissa olisi jotain vikaa, ruuna olisi jo lähtenyt lentoon. Tietenkin niissä voi vielä olla jotain vikaa jossain syvemmällä, mitä hieroja ei pysty tarkistamaan, ja hän ehdottikin, että voisin kokeilla pliistrata polvet jollain laimealla pliisterillä. Jos polviin ilmestyisi rupea, sieltä löytyy jotain vikaa.

Suurimmat jumit

Poni tykkäsi hieronnasta ja rentoutui yllättävän nopeasti, vaikka aiemmin sillä on mennyt hetki päästä oikeaan mielentilaan. Se antoi todella hyvin venytellä jalat, ja kun hieronta oli ohi, se nojasi päätään ketjujen varaan silmät puoliummessa. :D Takaosan jumit johtuivat hierojan mukaan siitä, että Jimppa on alkanut käyttämään selän ja takapään lihaksia. Ihan niin kuin itsellekin tulee lihakset kipeiksi, jos aloittaa niitä yhtäkkiä treenaamaan. :)

Kirsi neuvoi muutama eri tavan hieroa ja venytellä itse Jimppaa ja sanoi, että takaosaan olisi hyvä saada lisää lihaksia, koska Jimpan takajalat ovat vähän heikot. Hän antoi ohjeeksi tehdä parinkymmenen askeleen reippaita peruutuksia vaikka vain maastakäsin, jotta Jimppa saisi takaosan paremmin alleen, sekä puomitehtäviä maastakäsin niin, että puomien välejä lyhennetään aina vähän kerrallaan, jotta hevonen joutuu miettimään, minne jalkansa laittaa, sekä nostamaan jalkojaan korkeammalle. Lopuksi puomeja voi nostaa joka toisesta päästä ylös, niin hevonen joutuu nostamaan jalkoja yhä korkeammalle. Kirsi ohjeisti myös ratsastaessa notkistamaan Jimppaa pienillä ympyröillä ja taivutteluilla sekä tekemällä pohkeenväistöjä hangessa, koska silloin ruunan täytyy vähän nostellakin niitä jalkojaan, eikä vain laahata mukana. :D

Hieronnasta jäi kaikille hyvä mieli, ja Jimppa oli oikein tyytyväisen näköinen! Se joi vettä oma-aloitteisesti automaatista, mutta annoin sille kuitenkin lämmintä vettä ämpäristäkin. Poni pääsi takaisin pihalle tarhaamaan fleecen ja ulkoloimen kanssa, ja se meni heti ensimmäiseksi piehtaroimaan. Ruunalla oli varmaan hyvin vetreä olo, sillä noustessaan takaisin ylös se veti hauskan kierrepotkun ja ravaili sekä laukkaili ympäriinsä! En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan, kuinka vetreältä se selkään tuntuu :)

Maastakäsin lenkillä 29.1.

Heippa!

Viime perjantaina (2.8.) Jimppa pääsi hierojan käsittelyyn. Aluksi se yritti taas esittää kovaa jätkää, joka ei rentoudu hieronnasta ollenkaan, mutta hetken kuluttua sen alahuuli roikkui ja kuola valui... :D Ennen Jimpan hierontavuoroa ratsastin sillä riimulla kentällä. Unohdin raipan, joten käytin riimunnarua apuna ravissa ja laukassa, sillä muuten Jimppa kulki laiskasti ja yritti uralla mennessään haukata puskista lehtiä evääksi. Teimme käynnissä sekä ravissa voltteja ja kahdeksikkoa, laukkaa otin vain pari pikkupätkää suoralle.

Näissä kohdissa Jimpalla oli pahimmat jumit

Oikealta puolelta jumeja ei löytynyt juuri ollenkaan, paitsi lantion seudulta. Vasen puoli olikin sitten jo enemmän jumissa, vaikka hieroja totesikin, että Jimppa ei ollut mitenkään erityisen juminen hevonen. Vasen selkälihas oli koko pituudeltaan jumissa, samoin kuin vasen takajalkakin.

Seuraavana päivänä lähdimme maasta käsin hieronnasta palauttavalle lenkille. Laitoin Jimpalle varmuuden vuoksi suitset päähän, vaikka loppujen lopuksi ruuna olisi mennyt nätisti vaikka ihan irtikin. Sää oli ihanan aurinkoinen, eikä missään näkynyt yhtään ketään! Kävelimme ensiksi sillan yli mäkitielle ja ravasimme ensimmäisen mäen huipulle. Jimppa oli hirveän vaikea saada ravaamaan, se olisi mieluummin löntystellyt kaikessa rauhassa perästä päin. Paluumatkalla se ei sitten suostunut ravaamaan ollenkaan, vaan kun yritin käyttää narun päätä raippana, Jimppa alkoi väistättämään takaosaa tai pysähtyi kokonaan... Edes raviradalla käydessämme se ei innostunut juoksemaan askeltakaan! Peruuttelimme myös vähän mäkeä edes takaisin ja siedätin Jimppaa ravikatsomoon sekä klinikkaan. Lenkille kertyi pituutta 6,6 km ja aikaa kului luvattoman kauan ;D

Eilen kävimme pienen maastolenkin ratsain (8,5 km). Kiersimme raviradan takaa Ouluntien reitille, paluumatkalla kävimme kompuroimassa metsässä ja ravikatosten luona laskeuduin alas satulasta. Klinikan pihalle oltiin pystytetty iso valkoinen teltta, joten päätin taluttaa ponin siitä ohi. Kyllähän se vähän jänskätti, mutta reippaasti Jimppa tuli perässä! Maneesin parkkipaikka olikin sitten täynnä traktoreita ja rekkoja, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja tarkkailimme Jimpan kanssa isoja autoja ensiksi vähän kauempaa ja sitten siirtyen pikkuhiljaa lähemmäksi. Jimppaa rekat jännittivät aika paljon, ja se olisi mielellään juossut reippaasti ohi, mutta pysähtyi kuitenkin pyydettäessä kuin seinään. Heti, kun olimme päässeet pari metriä kauemmaksi isoista autoista, Jimppa rentoutui täysin, eikä sillä ollut kiire enää yhtään mihinkään.

Heippa!

Jimpalla kävi maanantaina hieroja. Ennen hierontaa lämmittelin hieman ponin lihaksia taluttaen, pääasiassa käyntiä sekä muutama pätkä ravia. Hieroja ihmetteli, miten hyvät jalat Jimpalla on ex-ravuriksi. Aikaisempikin hieroja sanoi samaa, että jalat ovat pysyneet hyvin kuivina :) Oikea selkälihas oli kokonaan jumissa, vasemmalta löytyi jumeja lantionseudulta. Jimppa oli taas aluksi kummissaan hieronnasta, eikä meinannut rentoutua, mutta loppua kohden alkoi kuitenkin rentoutumaan ja haukottelemaan. :)

Hierontaa edeltävänä päivänä juoksutin Jimpan. Laitoin sille joustochambonit. Se oli tavalliseen tapaansa tahmea juoksutettava, ei meinannut viitsiä nostaa ravia. Kuitenkin meni ihan hyvin, paremmin kuin yleensä! Kerran se sai jonkun kohtauksen ja otti pari kierrosta reippaampaa ravia, mutta siihen sen riehuminen sitten jäikin. :D

Hierontaa seuraavana päivänä mentiin vähän maastakäsin. Jimppa sai ensin kuljeskella vapaana kentällä, ja se innostui tekemään pienen pukinkin yhtäkkiä. Opeteltiin pusu -käskyä, jonka se oppikin nopeasti! :) Päivällä oli välillä tullut kunnon sadekuuroja sun muuta ihmeellistä sekä mukavana lisänä kylmä ja kova tuuli. Jimpalla ei ollut ollut loimea ulkona, joten sen selkä oli yllättävien sadekuurojen jälkeen jumissa - taas. Laitettiin sitten yöksi arnikaa selkään ja fleeceloimi päälle, jos se vähän auttaisi jumeihin :)

Ja kova tuuli sen kun pysyy riesanamme. Tänäänkin siis tuuli, ja aamulla satoi jopa lunta sateen lisäksi! Iltapäivästä sitten aurinko taas paistoi pilvettömältä taivaalta... Kävimme tänään maastossa, vaikka tuulikin kovasti. Jimppa inhoaa tuulista säätä melkein yhtä paljoin kuin sadetta, jolloin se kulkee pää vinossa ja maata viistäen, takapuoli sadetta kohti käännettynä. Tällä kertaa päätin kokeilla, auttaisiko tuuleen korvahuppu. Meiltä löytyikin varastosta joku merkitön ja käyttämätön korvahuppu, jonka nappasin mukaan tallille lähtiessä.


Vaikka Jimppa näytti huppu päässä surkealta kaljulta jänikseltä, se kuitenkin auttoi tuuleen! Kävimme ensiksi hiekkatiellä, joka ei ollut parhaimmassa mahdollisessa kunnossa. Traktori oli myllännyt maata ja nostanut kiviä esiin, ja paikoittain tie oli vielä aika märkä ja upottava. Jimpalla oli virtaa, eikä se oikein tiennyt, halusiko ravata vai laukata. :D Jatkoimme siitä sitten hiittisuoralle. Kaksi kierrosta ravia ja sen jälkeen pitkästä aikaa kunnolla laukkaa! En ehtinyt kuin ajatella laukkaa, niin ruuna jo nosti sen itse. Parempi niin, sillä kun Jimpalla on selkä jumissa, se usein pukittaa silloin, kun minä nostan laukan. Kun se saa itse sen nostaa, yleensä ei pukkeja tule. Eikä tullut nytkään :)

Laukattiin varmaan 3-4 kierrosta reippaasti. Jimppa tuntui tosi hyvältä, eikä rikkonut raville, vaikka tehtiin välillä vähän tiukempiakin käännöksiä. Se myös vähän lyhensi laukkaa oma-aloitteisesti mutkissa. Mentiin yksi pitkä sivu oikein hurjan lujaa, ja Jimppa laukkasi innokkaasti korvat hörössä koko ajan :) Lopuksi otettiin pari nostoa pelkällä äänellä, ihan vaan harjoituksena liinaa varten, sillä liinassa se ei nosta laukkaa sitten millään.

Jospa joku kerta saataisiin taas kunnon kuvia, niin ei tulisi näin kuvatonta postausta. Otin tänään yhteyttä erääseen satulaseppään, ja nyt odotellaan vastausta :) Olen yrittänyt itse katsella, olisiko Jimpan satula epäsopiva, mutta parempi kysyä joltain asiantuntijalta mielipidettä.

Hyvää vappua kaikille!

Heippa!

Eilen saapui Hööksin paketti. Tilasimme minulle uudet jodhpurit (nämä), sillä nuo edelliset ovat teräskärkien takia hankalat ratsastaessa. Ne ovat oivat kengät maastakäsittelyyn! Paketissa oli myös Jimpalle uusi satulahuopa (tämä), joka sopii sille todella kivasti. Meillä ei ollutkaan kuin yksi koulusatulahuopa, jonka lisäksi kaksi yleissatulahuopaa, jotka jäivät käyttöön nyt tämän uudenkin satulan kanssa. Tilasimme myös muuta pientä, kuten turvajalustimiin uudet kumirenksut.

 

Kävin eilen kevyellä lenkillä ja testasin samalla uutta satulahuopaa. Kaikkialla oli paksu sumu, jonka takia emme voineet mennä suunnitellulle lenkille hiekkatielle. Siellä ei nähnyt eteensä metriäkään! Kävin sitten välitiellä ja laukkaringillä. Jimppa ei oikein saanut pidettyä laukkaa yllä, johtuiko se sitten huonosta pohjasta vai mistä. Kerran se jopa uhkasi pukittaa. Otin sitten kotiin päin yhden kunnon laukannoston, ja silloin Jimppa laukkasi kunnolla. Pakkasta oli yllättävän paljon, jopa -15 astetta, vaikka vielä edellisenä päivänä oli ollut vain muutama aste! Olimmekin molemmat enemmän tai vähemmän kuurassa kotiin palattuamme. :D

Ei siellä oikeasti noin pimeä ollut...

Olivat hyvät ratsastaa, vaikka varpaat jäätyivätkin!

Tänään Jimpalla oli hieronta-aika. Ennen ruunan vuoroa kävimme kävelemässä maasta käsin hiittisuoralla ja tallipihalla. Viime kerran uhkailusta ei ollut enää merkkiäkään, vaan Jimppa pikemminkin väisti minua ilman, että edes pyysin. Se kulki rauhallisesti vierellä, pysähtyi ja lähti liikkeelle juuri silloin kuin minäkin, ja peruutti helposti suoraan taaksepäin. Se jopa nosti ravin heti kun minäkin lähdin juoksemaan! Yleensä se ei millään viitsisi ravata, vaan kulkee vain kaula pitkällä perässä. Otimme pari kertaa lyhyet ravipätkät niin, että lähdimme suoraan pysähdyksestä raviin ja ravista seis. Jimppa ravasi rentoa ravia, eikä kompuroinut pysähdyksissä samalla tavalla kuin joskus ratsain.

Kun oli meidän vuoromme päästä hierottaviksi, Jimppa pääsi käytävälle seisomaan. Se oli aluksi vähän epäluuloinen ja seurasi tarkkaan, mitä hieroja sille teki. Tällä kertaa Jimppa ei rentoutunut juuri ollenkaan, vaikka viimeksi sillä alkoi lopuksi alahuulikin vähän rentoutumaan. Hieroja sanoi, että selässä ei ollut mitään kunnon jumeja, vaan sellaisia tavallisen työtä tekevän hevosen jumeja. Jimppa sai selkäänsä TENS-hoidon, joka sille tehtiin viime kerrallakin. Hieroja kävi hevosen läpi ja löysi vasemman etujalan takaa ylävatsalihaksesta(?) jumin. Se tuntuikin Jimpasta aika ikävältä, sillä ruuna luimisteli ja näykki ilmaa merkiksi siitä, ettei tykännyt. Hieronnan lopuksi lihakset tuntuivat paljon paremmilta ja poni sai loimen selkäänsä, ennen kuin pääsi ulos päiväheinille.

TENS

Nyt tästä pari päivää eteenpäin mennään kevyesti ja palaudutaan hieronnasta. Hieroja arveli, että se etujalan luona ollut jumi saattoi olla yksi syy laukannostoissa satunnaisesti esiintyviin pukkeihin. Saa nähdä, jäävätkö ne sitten kokonaan pois, vai ärsyttääkö ruunaa kenties pelkät laukka-avut niin paljon...