Jimppa laihtui viime syksynä reilusti hammasongelmien takia. Viime vuosina se on muutenkin pudottanut massaansa erityisesti kevättalvella, mutta aina saanut menetetyn painon takaisin viimeistään laitumella. Olen kuullut paljon tarinoita siitä, miten iäkkäillä hevosilla laihtuminen on hyvin tavallista ja usein johtuu juurikin hampaista, mutta myös siitä, että vanhan hevosen elimistö ei enää pysty hyödyntämään ravintoaineita yhtä hyvin (mikä myös kytkeytyy hampaisiin, koska ruokaa ei saa pureskeltua riittävän hyvin, jotta se kaikki ehtisi sulaa matkallaan toisesta päästä ulos). 

Jimpan tapauksessa tilanne ei koskaan ole ollut hirvittävän paha, ja lihavuuskunnoltaan se on laihanakin ollut kuntoluokituksen mukaan lähempänä luokkaa 4 kuin 3 (kun luokka 5 on normaali). Kuitenkin hevosen ikääntyessä massan ylläpitäminen on vaikeampaa ja varsinkin menetetyn lihasmassan rakentaminen uudelleen on hidasta ja joskus lähes mahdotonta. 

Tässä postauksessa jaan omat vinkkini laihan (ja vanhan) hevosen lihotukseen. Jos siis joku siellä kamppailee saman ongelman kanssa, jatka lukemista!

Sekä yli- että alipainoisen hevosen kanssa painoa kannattaa seurata sekä silmämääräisesti että mittaamalla. Minulla on käytössä hevosten painomittanauha, jolla seuraan Jimpan painon kehitystä. Mittaan itse yleensä vain rintakehän ympäryksen, koska olen laiska, mutta tarkemman tilannekuvan saa tietenkin mittaamalla myös muut lihavuuskunnon kannalta tärkeät kohdat. Niin kutsuttuihin Henneken-pisteisiin voi tutustua esimerkiksi täällä.

Koska Jimppa asuu vuokrapaikalla ja elää laumassa vapaalla heinällä, en voinut vaikuttaa siihen, millaista heinää se söi. Voi olla, että Jimpan tilanteessa jo pelkkä heinän vaihto paremmin sulavaan, ravinnetiheämpään heinään olisi riittänyt auttamaan lihotuksessa, mutta koska elämme rajallisten resurssien ja epätäydellisten vaihtoehtojen maailmassa, korjasimme ruokintaa sieltä, mistä pystyimme.

Valitsin heinäpelletit korjaamaan karkearehun laadun ongelmia. Ensiksi kokeilin Greenlineä, koska sillä on hyvä maine vatsaystävällisenä lihotusrehuna. Sen lisäksi sinimailasessa on hyvin sulavaa raakaproteiinia, mitä Jimppa tarvitsi myös ruokintaansa lisää. Toki se söi jo rypsi-kronoa, joka on myös hyvä ja maittava proteiinilisä, mutta syksyllä otetuissa verikokeissa proteiini oli silti alhainen. Huomasin kuitenkin melkein heti Greenline-säkin ostettuani, että samalle merkille oli tullut myyntiin sinimailakseton vaihtoehto Hayline, jossa oli itse asiassa korkeampi energia sekä SRV. Se sopi paremmin meidän tarpeisiimme, joten siirryin syöttämään sitä. Tällä hetkellä Haylinen saatavuudessa on ongelmia, joten olen joutunut ostamaan valkuaisköyhempää korvaavaa vaihtoehtoa, mutta palaan takaisin Haylineen kunhan sitä taas saa.

Lisäksi, jotta Jimppa saisi tarvitsemaansa extraenergiaa, otin ruokintaan mukaan rypsiöljyn. Öljyt toimivat lihotuksessa hyvin, koska ne eivät sisällä mitään ylimääräistä. Huono puoli öljyssä on se, että sen maittavuus usein kärsii sitä mukaa, mitä korkeammaksi annos nostetaan - varsinkin, jos määrää nostaa kovin nopeasti. Öljyt ovat myös kustannustehokasta lihotusruokaa, koska pienikin määrä usein riittää nostamaan päivän energiamäärää riittävästi. Rypsiöljy puolestaan valikoitui syöttöön hinnan takia. Se on muihin öljyihin verrattuna todella edullista ja toimii lihotuksessa ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa öljy.

Näillä kahdella lisäyksellä Jimppa alkoi lihomaan. Ruokinnan lisäksi tuin painonnousua muillakin tavoin; kevensin liikuntaa ja loimitin reilummin. Jimppa kasvattaa talveksi oikein hyvän talvikarvan, mutta huomasin, että rasvakerroksen kadottua se paleli normaalia herkemmin. Jo pari miinusastetta ja pieni tuuli saivat aikaan sen, että yhtenä marraskuisena päivänä Jimppa ihan tärisi ulkona. Siispä tämä talvi on menty loimittamalla paljon herkemmin kuin yleensä. Loimittaminen auttaa myös lihomisessa, sillä hevosen ei tarvitse loimitettuna käyttää ylimääräistä energiaa lämpimänä pysymiseen (tämä on myös hyvä vinkki niille, joiden hevosen pitäisi puolestaan laihtua: jätä hevonen ilman loimea ja anna sen kuluttaa kaloreita lämmitykseen). Äärimmäisessä tilanteessa voi siis olla hyvä pitää hevonen loimitettuna vuorokauden ympäri, jotta yksikään kalori ei menisi lämmityksen vuoksi hukkaan. Jimpan tapauksessa pidin kuitenkin aina sopivien kelien tullen taukoa loimesta, jotta karva ja iho saivat hengittää ja ruuna liikkua ilman rajoittavaa takkia.

Jimppa helmikuussa 2023

Jimpan lihotusta on nyt takana kolmisen kuukautta ja tilanne on jo ihan hyvä. Eläinlääkäri kävi tammikuun lopulla tarkastamassa Jimpan hampaat ja totesi ruunan näyttävän hänen silmäänsä ihan sopivalta, vaikka yhtään ylimääräistä rasvaa ei toki ole. Viimeksi painomittari näytti kiloissa noin 450, mikä on Jimpan kokoiselle lämminveriselle normaali paino. Loppusyksystä paino oli parikymmentä kiloa vähemmän, mittanauha näytti painon 432-438 välille. Mitä olen lukenut eri artikkeleita hevosen lihotuksesta, aikaa menee yleensä muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen, eli mikään yön yli tapahtuva ihme ei ole kyseessä. Eikä liian nopea lihominenkaan ole terveellistä, eli senkin kanssa maltti on valttia, samoin kuin laihduttamisessa.

Jimpan kanssa jatketaan vielä samalla extraruokinnalla, mutta loimituksen kanssa voin alkaa ottamaan kevyemmin ja liikuntaakin voi lisätä sen verran kuin eläkeläisen kanssa on tarpeen. Tarkkailen kuitenkin Jimpan painoa säännöllisesti mitaten, koska tähän aikaan vuodesta se on nyt vanhetessaan laihtunut, ja paksu talviturkki vaikeuttaa lihavuuskunnon määrittelyä silmämääräisesti. Olisi toki kiva sanoa, että tähän päättyi meidän lihotusprojekti, mutta pelkäänpä, että hammasongelmaisen, iäkkään hevosen kanssa painontarkkailu on pikemminkin ikuisuusprojekti. Nytpä ainakin tiedän, mikä meillä toimii lihotukseen ja pystyn näiden vinkkien avulla myös toivottavasti ennaltaehkäisemään laihtumista jatkossa!

Osallistuin viime syksynä järjestettyyn Monipuolista hevosen arkea virikkeillä -webinaariin, jossa luennoitsijana toimi etologi Verna Vilppula. Webinaari oli osa Maatila 2030 -hanketta. Noin tunnin mittaisella luennolla käytiin läpi hyvinvoinnin merkitystä, virikkeiden historiaa ja käytön syitä.

Kirjoitin luennosta aika laajan tiivistelmän, joka tulee tässä! Käyn läpi luennon pääaiheet: mitä virikkeet ovat, miksi virikkeitä kannattaa käyttää ja mitä virikkeitä voi tehdä hevoselle. Ensiksi täytyy kuitenkin ymmärtää, mistä hevosen hyvinvointi koostuu.

"Ylipassiivisuus on vankeudessa elävien eläinten yleisin häiriökäytös." - Verna Vilppula

Hyvinvointi koostuu biologisesta toimintakyvystä, luonnonmukaisesta käyttäytymisestä ja yksilöllisestä mielentilasta. Hyvinvoiva eläin ei ole kipeä tai sairas eikä sillä ole vammoja. Lisäksi sen lihavuuskunto on oikea ja säännöllinen, eli ei esimerkiksi jojoile ylipainon-alipainon välillä jatkuvasti. Eläimen hyvinvointi rakentuu lisäksi mielenterveydestä eli eläimen optimistisuudesta, johon liittyy eläimen mahdollisuus valita ja säädellä itse elämäänsä. Hyvinvointiin liittyy myös käyttäytymisen monipuolisuus ja se, ettei eläin käyttäydy epätyypillisesti tai luonnottomasti (esimerkiksi stereotyyppinen käytös). Hyvinvoivan eläimen ajankäyttö on myös tasapainoista: tiesitkö, että luonnonoloissa hevosten ajankäytöstä 60-80 prosenttia (eli noin 10-18 tuntia) kuluu ravinnon hankkimiseen, ja lepäämiseen sekä nukkumiseen kuluu vain noin 10 prosenttia? Kun taas vankeudessa elävät (eli kesyt, kotieläimenä pidetyt) hevoset kuluttavat aikabudjetistaan seisomiseen 65 prosenttia (luonnossa 20 %), lepoon ja nukkumiseen 15 prosenttia ja ravinnon hankkimiseen vain 15 prosenttia, jos hevosilla on käytössä rajoitettu korsirehu.

Mitä virikkeet ovat?

Virikkeet ovat syntyneet eläintarhojen sekä laboratorioiden tarpeesta lisätä eläinten hyvinvointia ja näin ollen pidentää niiden elinikää. Virikkeitä on kahdenlaisia: elinympäristön virikkeitä sekä käyttäytymisvirikkeitä.

Virikkeiden ensisijaiset pyrkimykset on minimoida vankeuden kielteisiä vaikutuksia ja maksimoida eläimen mielihyvää lisäämällä hyvinvoinnista kertovia käytöksiä, eli yleisiä luonnossa esiintyviä käytöksiä. Virikkeillä pyritään myös vähentämään luonnottomia käytöksiä, kuten ylipassiivisuutta ja stereotyyppisiä käytöksiä.

Mitä hyötyä virikkeistä on?

Virikkeiden tutkimuksessa on olemassa voimakas konsensus siitä, että virikkeillä on myönteinen vaikutus eläimen hyvinvointiin. Tutkimuksissa on havaittu virikkeiden muun muassa lisäävän keskittymiskykyä, ongelmanratkaisua ja luovuutta, parantavan muistia ja stressinsietokykyä, vahvistavan vastustuskykyä sekä hoitamaan aivojen rappeumaa, aivovammoja ja PTSD:tä eli traumaperäistä stressihäiriötä. Virikkeillä on siis valtavan myönteisiä vaikutuksia eläinten elämään!

Virikkeillä voidaan monipuolistaa käyttäytymistä, tasapainottaa ajankäyttöä, lisätä kehon sekä mielen terveyttä ja opettaa erilaisia perustaitoja. Virikkeiden avulla voidaan myös ohjata eläimen mielentilaa kouluttamisen yhteydessä, eli esimerkiksi rauhoittamaan tai innostamaan. Lisäksi virikkeillä voidaan lisätä koulutuksen aikana pidettyjen taukojen laatua, eli auttaa sitä kautta hevosta palautumaan oppimisprosessin välillä.

Virikkeiden käyttö vaikuttaa myös siihen, miten hevonen suhtautuu asioihin. Hyvinvoiva eläin voi hyvin myös mieleltään, eli on utelias ja optimistinen. Virikkeet lisäävät eläimen uteliaisuutta ja luovat miellyttäviä kokemuksia sekä odotuksia ympäristöä kohtaan.

Minkälaisia virikkeitä hevosilla voi käyttää?

Virikkeissä vain mielikuvitus on rajana! Koska hevoset kuluttavat suurimman osan ajastaa ravinnon etsimiseen ja valikoimiseen, kaikki siihen liittyvät virikkeet ovat keskeisessä asemassa hevosten virikkeellistämisessä. Pureskeluajan pidentäminen, ravinnon valikointi ja laiduntaminen ovat kaikki käytöksiä, joita virikkeillä voidaan mahdollistaa.

Materiaaleja virikkeisiin voi hankkia luonnosta tai hyötykäyttää kotoa löytyviä asioita. Esimerkiksi mehu- ja maitotölkit, pahvilaatikot, pyyhkeet, kumisaappaat ja jääpalamuotit toimivat hyvin virikkeinä hevosilla. Virikkeistä voi tarjota vaikka päivän väkirehuannoksen tai osan korsirehuista. Luonnosta voi kerätä oksia, tuoreita (tai kuivattuja) kasveja, marjoja ja hedelmiä. Myös musiikki ja erilaiset hajut (esimerkiksi miedot mausteet/yrtit ja kosmetiikka) toimivat virikkeinä - erityisesti klassisen musiikin on todettu lisäävän eläinten hyvinvointia! Olen kerännyt joitakin aiemmin käyttämiäni virikkeitä tähän postaukseen.

Virikkeistämisessä tärkeää on se, että eläimelle löytyy sekä tuttuja että uusia virikkeitä. Tutut, turvalliset virikkeet rauhoittavat ja onnistuvat tehtävässään joka kerta, kun taas uusien (tai vanhasta muunneltujen/yhdisteltyjen) virikkeiden tehtävä on herättää kiinnostusta ja innostaa. Toisin sanoen uutta tarjotaan juuri uutuuden vuoksi. Jotta virikkeen kiinnostavuus säilyisi, ei virikettä kannata jättää hevoselle kokoaikaisesti, vaan virikkeen voi viedä tarhaan/karsinaan tietyksi ajaksi ja poistaa sen sieltä, kun se on tehtävänsä täyttänyt.

Vaikka virikkeissä saakin käyttää mielikuvitustaan yllin kyllin, on niiden kuitenkin oltava hevoselle turvallisia käyttää. On hyvä seurata hevosen virikkeiden kanssa touhuamista siltä varalta, että sattuisikin vahinko. Varsinkaan silloin, jos virikkeessä on irtoavia osia tai reikiä, joihin voi jäädä kiinni, ei hevosta kannata jättää valvomatta. Muutenkin virikkeiden käytön seuraaminen on järkevää, koska näin huomaat heti, jos jokin virike on liian vaikea tai ei muuten toimi hevosellesi.

Lähde: Vilppula, V. (2022). Monipuolista hevosen arkea virikkeillä -webinaari. Maatila 2030 -hanke.