Blogipostaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Hevoset-messujen kanssa

Hevoset-messut järjestetään kaksipäiväisenä 9.-10.4.2022! Pitkä odotus palkitaan vihdoinkin, ja huhtikuussa hevosihmiset pääsevät taas nauttimaan messutunnelmasta. Hevoset-messut on Suomen suurin hevosalan messutapahtuma, joka tuo hevosharrastajat ja alan ammattilaiset yhteen Tampereen messu- ja urheilukeskukseen. Tarjolla on monipuolista ohjelmaa koko perheelle, kiinnostavia näytteilleasettajia sekä monia messutarjouksia shoppailunhaluisille kävijöille!

Kokosin tähän postaukseen omat suosikkini messujen ohjelmasta sekä messutarjouksista. Yleensä messuilla ei ole ongelmana se, etteikö tekemistä riittäisi, vaan pikemminkin se, ettei ehdi näkemään kaikkea, mitä haluaisi. Niin näyttäisi käyvän tälläkin kertaa, sillä ohjelmaa on tarjolla todella runsaasti kumpanakin päivänä - ja välillä täytyisi ehtiä myös shoppailla!

(Klikkaamalla ohjelmanumeron nimeä pääset näkemään tarkemmat ohjelmatiedot. Sivu avautuu uuteen ikkunaan.)

Parhaat palat lauantain ohjelmasta

Istuntaklinikka - Keho, mieli ja hevonen (Hankkija-areena, A-halli)

Hevosen kehonkielen ABC (Racing-ohjelma-alue, E-halli)

Käytetyn satulan oston ABC (Racing-ohjelma-alue, E-halli)

Rastajan kehonhallinta, Marko Yrjövuori (Bäkkäri-lava, A-halli)

Onnellinen hevonen -osasto (E251, E-halli)

Parhaat palat sunnuntain ohjelmasta

Lastausongelmia? (Hankkija-areena, A-halli)

Kuinka luottamus ansaitaan - hevonen ja sinä (Black Horse -lava, E-halli)

Black Horse -paneelikeskustelu: Hevosen maha - ongelmat ja hyvinvointi (Black Horse -lava, E-halli)

Yhteistyön peruspalikat (Black Horse -lava, E-halli)

Pihassa pullukka poni tai pörröinen hevonen? Asiaa hevosen aineenvaihduntasairauksista (Bäkkäri-lava, A-halli)

Onnellinen hevonen -osasto (E-halli)

Parhaat messutarjoukset

Nämä ovat toki ne parhaimmat palat messuilta minun mielestäni, eli kannattaa käydä tutkimassa messuohjelmaa ja tarjouksia myös itse! Olen varma, että sieltä löytyy jokaiselle hevosihmiselle jotakin.

Ja, jos haluat jo päästä messutunnelmaan, alta löytyy kuvaamiani videoita aiemmilta Hevoset-messuilta!

Viime vuoden alkusyksystä sain tilaisuuden kokeilla Jimpalla Murtolan HamppuFarmin heppahamppuöljyä. Hamppuöljy on ollut osana Jimpan ruokintaa jo kahdeksan kuukautta, joten nyt on hyvä hetki tarkastella, onko öljystä ollut meille hyötyä.

Yleensä tähän aikaan vuodesta Jimppaa kutittaa joka puolelta, mutta tänä vuonna kutina on ollut yllättävän vähäistä. Karvanvaihto tuntuu kuitenkin olevan pahimmillaan ainakin harjaajan näkökulmasta, eli myös karvakutinan luulisi olevan voimakkainta juuri nyt. Hamppuöljystä sanotaan, että se soveltuu erityisesti iho-ongelmallisille, esimerkiksi kesäihottumasta kärsiville hevosille. Jos siis kevään kutinan vähyys johtuu hamppuöljystä, ehkä kesälläkin Jimppa pääsisi vähän helpommalla! Sillä ei onneksi ole kesäihottumaa, mutta ötökät saavat ihon kutisemaan etenkin loppukesästä.


Viime kengityksessä kengittäjä totesi, että Jimpan kavioaines on vahvaa ja kasvaa hyvin. Vaikka Jimpan kaviot ovatkin olleet oikeastaan aina ihan hyvässä kunnossa, uskon hamppuöljyllä olleen positiivisia vaikutuksia myös kavioihin. Hamppuöljy sopiikin ruokintalisäksi hevosille, joiden kavioaines on heikkoa. On todella mukava kuulla, että kaviot kasvavat ja voivat hyvin, kun kyseessä on kuitenkin jo seniori-ikäinen hevonen!

Öljyä käytetään yleisesti energialisänä, mihin se soveltuukin hyvin sisältäessään paljon energiaa. Jimpan tapauksessa lisäenergialle ei ollut alkujaan tarvetta, vaan päinvastoin - ruuna oli kesän jäljiltä laihdutuskuurilla. Hamppuöljy ei kuitenkaan ole haitannut laihdutusta, vaan paino on hiljalleen pudonnut ja mahanympärys pienentynyt lisäenergiasta huolimatta.

Viime vuonna toivoin, että öljylisä auttaisi kasvattamaan Jimpan harjaa. Sen kesällä poikki hinkkaama osa harjasta onkin kasvanut hyvin takaisin mittaansa, mutta muuten Jimpan harja sekä häntä ovat pysyneet melko lailla samassa pituudessa. On kai vain hyväksyttävä, ettei Jimpalta löydy tukkajumala-geeniä - paraskaan öljy ei voi taikoa lisäsenttejä harjaan, joka on jo yksilöllisessä maksimipituudessaan. Jouhet ovat kuitenkin olleet paremmassa kunnossa, vaikka lisämittaa niihin ei ole tullutkaan.

No, on häntä ainakin kasvanut vähän tuuheammaksi viime syksystä! (Vas. nykyhetki, oik. lokakuu 2019)

Viimeisenä huomiona on se, että hamppuöljy on tehnyt Jimpan ruoasta maistuvamman! Tällä hetkellä sillä on käytössä hiekkamainen kivennäinen, josta se ei yksistään tykkää. Kun vaihdoin Jimpalle pellavan tilalle uuden rehun, jota ei tarvitse turvottaa, epäilin Jimpan jättävän koko annoksen syömättä kivennäisen takia. Hamppuöljy kuitenkin pelasti tilanteen, sillä sen avulla kivennäinen sekoittuu muuhun rehuun. Tämä huomio ei siis niinkään liity hamppuöljyn tuomiin fyysisiin muutoksiin, mutta mielestäni se on silti positiivinen lisä kokonaisuuteen.

Jos hamppuöljy tai muut hampputuotteet kiinnostavat, kannattaa käydä Murtolan HamppuFarmin sivuilla tutustumassa tuotteisiin ja itse kasviin. Tilauksen saa myös kotiinkuljetuksella ja samalla tuet kotimaista pienyritystä nyt vaikeana aikana!

Tänä vuonna ystävänpäiväkahvittelut tuli vietettyä hieman etuajassa, mutta ainahan se on mukavaa istua saman pöydän ääreen kahvittelemaan, oli päivä mikä hyvänsä!

Vanhempani kävivät vierailulla täällä meillä, joten täytyihän sen kunniaksi leipoa jotain makeaa kahvin seuraksi. Halusin kokeilla uutta hamppukahvia, joten päädyin leipomaan mokkapaloja, vaikka olenkin aina epäonnistunut kuorrutteen teossa. Vähän jännitti, miten kuorrutteen tällä kertaa kävisi, mutta sain sen vihdoinkin onnistumaan! Se määrä tomusokeria, mitä täydelliseen kuorrutteeseen pitää tunkea, on ihan valtava! Mutta ainakin se on suussa sulavan hyvää.

Käytin mokkapaloihin ihan tavallista mokkapalaohjetta, mutta kuorrutteeseen keitin tavallisen kahvin sijasta hamppukahvia. Itse en juo kahvia, mutta leivonnaisissa se menee siinä missä muutkin. Avomieheni mielestä hamppukahvi maistui tavalliselta, hyvältä kahvilta, mutta siinä oli pähkinäinen vivahde. Kahvin pussissa makua puolestaan kuvaillaan suklaiseksi, eli se on täydellinen valinta mokkapaloihin!

Vanhempani eivät ole koskaan kokeilleet hamppukahvia tai juuri muitakaan hampputuotteita, mutta mokkapalat olivat heidän mielestä oikein onnistuneet. Kahvipöytään kuului myös vähän pientä suolaista naposteltavaa hamppusnacksien muodossa, joista tulikin nopeasti kaikkien suosikkeja.

Aiemmin päivällä kävin myös Jimpalla maastossa yhdessä toisen ratsukon kanssa. Sää oli mitä mahtavin maastoratsastusta ajatellen, ja lenkki sujuikin mukavasti. Suureksi harmiksi ihana talvisää vaihtui viikon alussa jäähän ja tuuleen, joten nyt saa taas jännittää, milloin seuraavan kerran päästään nauttimaan hyvistä pohjista. Toivottavasti pian!

Kuvasin päivältä my day -videon, jonka pääset katsomaan alta. Siitä tuli aika pitkä, joten kommentoi alas, jos jaksoit katsoa loppuun!

Poseeraa keskenäs.

Aikaisemmin kirjoitin yhteistyöstäni Hamppufarmin kanssa ja siitä, millaisia tuloksia toivoin Jimpassa näkeväni hamppuöljyn syötön aikana. Nyt on kulunut pian kaksi kuukautta siitä, kun lisäsin hamppuöljyn Jimpan ruokintaan. Aloitin pienellä ja vähän epäsäännöllisellä syöttömäärällä elokuun lopussa, kun hevoset siirtyivät kesälaitumilta talliin. Pikkuhiljaa nostin öljyn määrän noin puoleen desiin, eli viitiseen pumpun painallukseen. Aluksi Jimppa sai väkirehuja ja öljyä vain liikutuspäivinä, eli vapaapäivinä se söi vain heinää ja viimeisiä vihreitä laitumelta, mutta nyt se on saanut iltapuuronsa päivittäin.

Alla olevassa kuvassa näkyy yksi selkeimmistä muutoksista yhden kuukauden syötön jälkeen. Kesällä Jimpan kärpäsloimi hankasi harjaan loven, joka on nyt kasvanut umpeen lähestulkoon samaan mittaan muun harjan kanssa. Jimpan jouhet eivät ole mitään vauhtikasvajia, joten oli kiva huomata, miten nopeasti ruma lovi kasvoi umpeen.

Vas. kuva otettu 25.8. pesun jälkeen, oik. 27.9. harjauksen jälkeen

Myös Jimpalle kesän aikana tulleet pienet kaljut kohdat ovat nyt kadonneet uuden karvan alle. Tällä hetkellä Jimppa vaihtaa karvaansa ja valmistautuu talven tuloon, eli kesäkarvaan verrattuna se ei enää ole aivan yhtä kiiltävä ja sileä. Karvanvaihdosta huolimatta karvapeite näyttää silti hyvältä ja kiiltävältä (vaikkakin nyt syksyn mutakeleillä se on useimmiten kuivuneen mudan harmaannuttama). Muutenkin Jimppa on nyt pysynyt kivassa kunnossa, ja ainakin omaan silmään sen maha on myös vähän pienentynyt. On ollut hauska huomata, miten moni Jimpan tavannut hevosihminen on ollut aivan ihmeissään kuullessaan, minkä ikäinen ruuna on. Useimmiten ihmettelyn kohteena on juurikin se, kuinka hyvässä kunnossa seniori onkaan! Oikeanlainen ravinto ja sopiva liikunta ovat kyllä avainasemassa vanhemman hevosen kanssa.

Hamppuöljy on maistunut Jimpalle hyvin, tosin se on kyllä yleensä ollutkin aika kaikkiruokainen. Tallin heinässä on analyysin mukaan matalahko valkuaispitoisuus, joten pääsemme kokeilemaan myös Heppahamppu-ravintopellettiä Jimpan ruokinnassa. Se sisältää runsaasti proteiinia, ja uskonkin sen toimivan meillä hyvin valkuaislisänä.

Tähän mennessä olen kyllä ollut tyytyväinen hamppuöljyyn ja sen tuloksiin. Tuo kolmen litran kanisteri on riittoisa ja mahtuu helposti piiloon niihin Ikean kannellisiin astioihin, joita meidänkin tallillamme käytetään rehujen säilytykseen. Jos hamppuöljyn kokeileminen kiinnostaa, voin meidän puolestamme kyllä suositella sitä!

Meille muille vedän yllä olevat listat yhteen: hampunsiemen sisältää reilusti proteiinia, kuitua ja vain vähän sokereita - se sopii siis myös kaviokuumeherkille hevosille. Hampunsiemenöljy sisältää huiman määrän monityydyttymättömiä rasvahappoja, eli juurikin niitä välttämättömiä omega-3- ja 6-rasvahappoja.

Eka jumpataan, sitten tankataan

Maaliskuussa keskityimme perustavanlaatuisiin jumppaliikkeisiin Project Happy Athleten opastuksella. Tehtäväkokonaisuus koostui kolmesta eri liikkeestä, joita lähdimme harjoittelemaan yksi kerrallaan. Tässä kuussa treenit eivät lähteneet liikkeelle kovin sutjakkaasti, mikä oli osasyynä sille, etten julkaissut alkukuussa harjoituksista postausta. Koimme myös hankaluuksia entisten taitojen ja uusien oppien yhteensovittamisessa.

Harjoitus #1: Rintakehän kohotus

Tästä harjoitteesta olin hyvin innoissani, sillä olin jo jonkin aikaa miettinyt, millä tavalla voisin alkaa maasta käsin aktivoimaan Jimpan vatsa- ja selkälihaksia sekä parantamaan ryhtiä. Alkuun en päässyt edes koskemaan Jimpan etuosaan, kun se jo peruutti tottelevaisesti kauemmas. Olemme aiemmin harjoitelleet peruutusta niin, että Jimppa peruuttaa ilman, että siihen tarvitsee koskea. Tässä tehtävässä se siis koitui pieneksi haasteeksi, mutta tarkalla palkitsemisella sain rakennettua eron näiden harjoitusten välille. Pääsin siis treenaamaan myös omaa toimintaani, kun jouduin tehostamaan ajoituksen tarkkuutta tässä harjoituksessa! Ajoitus onkin yksi yleisimmistä kouluttajan ongelmista, ja välillä olen yhä liian hidas ajoitukseni kanssa, joten tällainen haaste teki vain hyvää omillekin taidoilleni.

Pääsimme kuukaudessa tämän harjoituksen kanssa ihan hyvälle mallille. Jimppa siirtää painoaan taakse ja kohottaa kevyesti rintakehäänsä pienestä kosketuksesta. Rintakehä ja säkä voisivat nousta vielä paljon paremminkin. Uskon liikkeen kehittyvän parempaan suuntaan treenien jatkuessa.

Harjoitus #2: Peruutus

Kuten ensimmäisestä harjoituksesta varmasti huomasi, peruutus oli meille jo tuttu tehtävä. Ongelmana siinä oli usein se, että Jimppa lähti helposti peruuttamaan vinoon. Tämän harjoituksen aloitus kävi helposti, eikä Jimppa onneksi sekoittanut sitä rintakehän kohotukseen. Tarkoituksena oli saada hevonen peruuttamaan kevyestä pyynnöstä päätä laskien, mutta me emme päässeet vielä ihan tavoiteltuun lopputulokseen. Mielestäni Jimppa peruuttaa kyllä rennosti, mutta pää ei pysy alhaalla. Olemme siis vielä vaiheessa, jossa pyydän Jimppaa laskemaan päätään, mutta peruuttaessa se nousee takaisin ylös. Treenit jatkukoon tämänkin harjoituksen osalta!

Harjoitus #3: Liikkeelle lähtö

Viimeinen harjoitus oli meille kaikkein vaikein! Tätä tehtävää olemme treenanneet vain pari kertaa, joten siltä ei voikaan vielä odottaa paljoa, mutta silti. Alusta alkaen tämä harjoitus on tuottanut ongelmia. Jo alkukuusta epäilin, että Jimppa saattaisi sekoittaa liikkeelle lähdön merkin pohkeenväistön merkkiin. Ongelmia tuottivat siis taas aiemmat taidot. Yllätyksekseni pohkeenväistö ei ollutkaan se ensimmäinen vastaus, jonka Jimpalta sain, vaan ruuna lähti eteenpäin espanjalaista käyntiä.

Alkuun liikkeelle lähtö tapahtuikin siis espanjalaisittain, enkä juurikaan päässyt palkkaamaan onnistuneista toistoista. Sitten tajusin kokeilla kovemmalla paineella, jolloin Jimppa lähtikin liikkeelle normaalisti. Sain useamman onnistuneen toiston tavallisesta liikkeelle lähdöstä ja voitonriemuisena ajattelin, että nyt se sen tajusi! Seuraavalla kerralla mukaan tulikin sitten se pohkeenväistö, niin kuin olin aluksi odottanutkin. Viimeisimmät treenit menivät siinä, että Jimppa joko lähti liikkeelle väistäen tai espanjalaisessa käynnissä - tavallinen käynti ei ollut vaihtoehto. Ensiksi ajattelin Jimpan olevan liian innoissaan, mutta kun useatkaan tauot eivät näyttäneet nollaavan tilannetta ollenkaan, päätin jättää treenit sikseen.


Kelien jojoillessa talven ja kevään välillä ei liikutuspohjia voi kehua. Jimppa on siis joutunut paljon vain olemaan. Epäilenkin, että haasteet viime viikkojen treeneissä johtuvat tästä liikkumattomuudesta, kun olemme vain työskennelleet maasta käsin tarhassa. Nyt vaikuttaisi siltä, että kevät on vihdoin saapunut tännekin, joten toivottavasti pääsisimme liikkumaan vähän enemmän! Ehkä se rauhoittaisi myös vanhaa herraa, ja sitten treenitkin sujuisivat paremmin.

Ensi kuussa jatkamme näiden asioiden parissa. Katsotaan sitten, josko olisimme päässeet eteenpäin (kirjaimellisesti)!

Ensimmäinen kuukausi yhteistyötä Project Happy Athleten kanssa takana! Uudenlainen tapa varustaa on ollut mielenkiintoinen harjoitus, ja olen huomannut muutoksia niin Jimpan kuin minunkin käyttäytymisessä. Satulointitreenien sivutuotteena sekä luopuminen että naksautuksen merkitys vahvistuivat, Jimpan kärsivällisyys parani ja - mikä parasta - oma turhautumiseni väheni. Mahtavaa huomata, että jo näinkin lyhyessä ajassa voi saavuttaa vaikka ja mitä - ihan vahingossa!

Jos et ole vielä nähnyt lähtötilannevideota, voit katsoa sen tästä postauksesta. Lyhyesti sanottuna lähtötilanne ei ollut mitenkään kamalan huono, mutta erityisesti satulan laitto ja satulavyön kiristys aiheuttivat pientä protestointia. Jimppa myös saattoi lähteä tutkimaan ympäristöä kesken kaiken, jos siellä näkyi jotain kiinnostavaa. Tavoitteenani oli siis tehdä satuloinnista mukavampi prosessi, jotta Jimppa pysyisi rentona ja positiivisella mielellä läpi varustamisen. On kivempi lähteä töihinkin, kun on alusta asti hyvällä tuulella!

Video on tältä päivältä, ja siinä pyrin näyttämään, missä vaiheessa satulointi on nyt kuukauden harjoittelun jälkeen. Uskon, että muutosta tulee tapahtumaan vielä paljon, kun jatkamme tällä satulointitavalla. Valitsin tietenkin kaikista parhaimman päivän kuvaukselle; pari astetta pakkasta (real feel -11 astetta), jäistä lumisadetta ja tuuli 10 m/s, puuskissa varmasti kaksi kertaa voimakkaampi. Oikein mukava, leuto sää siis!


Sääolosuhteista huolimatta harjoitus meni ihan mukavasti. Jimppa ei tykkää tuulisesta säästä ollenkaan, mikä tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus hevosten joukossa. Se kuitenkin jaksoi keskittyä satulointiin yllättävän hyvin!

Huomaatteko te muutosta aiempaan? Itse huomaan ainakin sen, että Jimppa seisoo rauhallisemmin paikallaan ja keskittyy paremmin. Se ei myöskään ala vääntelemään päätään samalla tavalla heti, kun satula on selässä (ks. alkukatsauksen video). Tästäkin videosta huomaa, että välillä Jimppa vielä turhautui (pään heilautus). Sitä tapahtuu kuitenkin koko ajan vähemmän, ja asiaa on auttanut myös se, että olen itse oppinut palkitsemaan entistä tarkemmin.

Kuten videosta huomaa (juuri ja juuri... kiitos tuulen, kuvakulmassa ei ole kehumista), suitsimisen kanssa on vielä työ kesken. Olemme harjoitelleet sitä puolet vähemmän kuin satulointia, koska asetin satuloinnin tässä kuussa etusijalle. Opetin Jimpan ensiksi laittamaan turpansa suljetun turparemmin sisälle ja pitämään päänsä paikallaan. Huomasin kuitenkin, että harjoittelusuitset oli vaikea saada helposti korvien yli, koska ne olivat vähän turhan tiukat turparemmin ollessa valmiiksi kiinni. Siispä jatkoimme harjoittelua remmit aukinaisina.  Laitan alle videon suitsimistreeneistämme, videolla näkyy muistaakseni kolmas treenikerta. Korjasin siinä Jimpan oppimaa pään dippaamista turparemmiin, jonka itse aiheutin aikaisemmin palkkion väärällä ajoituksella.


Harjoittelimme satulointia epäsäännöllisen säännöllisesti. Välillä teimme lyhyitä treenejä useana päivänä viikossa, välillä taas kerran pari viikkoon. Koska helmikuu tarjosi erittäin huonot liikutuskelit, oli satulointitreeneille hyvin aikaa. Satuloinnista ei myöskään seurannut ratsastusta kuin ehkä kerran tai kaksi, minkä uskon tehneen varustamisesta entistä mukavampaa. Tavallisesti olemme aina lähteneet lenkille tai kentälle, kun satula on laitettu selkään.

Odotan innolla maaliskuun treenisuunnitelmaa! Toivottavasti saamme pian myös nauttia paremmista pohjista. Onneksi Jimppa ei yleensä kerää ylimääräistä energiaa, joten kevyempi jakso ei sinänsä haittaa.

Jos teillä on kysyttävää tämän kuun harjoituksista, vastaan mielelläni parhaani mukaan! 😊

Aloitimme helmikuussa yhteistyön Project Happy Athleten kanssa. Ensimmäinen harjoituspaketti koostui varusteisiin totuttamisesta. Meillä ei ole ollut mitään isoja ongelmia satuloinnin kanssa, mutta erityisesti satulavyön kiristäminen on aiheuttanut Jimpassa jännitystä ja ärsytystä. Siksi valitsin tälle kuulle ensisijaiseksi tavoitteeksi rentouden satuloinnissa. Alkukuukausi oli yllättävän kiireinen, mutta lopulta pääsimme aloittamaan harjoittelut - ja nyt on aika kertoa, missä mennään!


Ensiksi lähdettiin siitä, että opetin Jimpan käynnistämään satuloinnin koskemalla satulahuopaa. Kohdetyöskentelystä taisi olla apua tämän aloittamisessa, sillä Jimppa oli heti tökkimässä huopaa, kun toin sen näytille. Videolla näkyy satulahuovan kanssa harjoittelua alun kosketustoistojen jälkeen. Tein saman homman myös satulan kanssa, mutta siitä en saanut kunnollista videota otettua. Aiemmassa postauksessa mainitsin, että harjoittelisimme ulkona vapaana, mutta helmikuun sää päätti toisin. Onneksi lumi- ja vesisateet eivät kestäneet koko helmikuuta!

Toinen videoklippi on harjoittelukerralta, jolloin satuloinnissa oli mukana jo kaikki osuudet: huopa, satula ja vyö. Tällä kertaa pystyimme olemaan ulkonakin! Yritin skipata satulan kanssa yhden vaiheen ennen sen laittamista selkään, mutta Jimppa oli asiasta eri mieltä. Niinpä palasin askeleen taaksepäin ja suoritin skippaamani vaiheen, ja sitten satula oli Jimpalle OK laittaa selkään.

Tällä hetkellä satulointi sujuu mielestäni jo mukavasti. Välillä Jimppa alkaa tarjoamaan erinäisiä temppuja tai on muuten rauhaton, mutta pääsääntöisesti se pysyy rennosti paikallaan. Se tarvitsee vielä rutiinia tämän uuden satulointitavan kanssa, kuten minäkin. Minua ei tietenkään haittaa, jos Jimppa ei seiso täysin kivettyneenä paikallaan koko satuloinnin ajan, vaan pääasia on, että se pysyy rentona eikä koe tarvetta poistua paikalta.

Seuraavilla kerroilla täytyy myös muistaa, etten satuloi ihan tarhanaapurin aidan vieressä. Sen mielestä ei ollut reilua, että Jimppa sai tehdä ja syödä (vaikka naapurillakin oli vielä heinää jäljellä). Jimppa ei ymmärrettävästi tykkää, kun kaveri härppii aidan toiselta puolelta. Eihän siinä pysty keskittymään ollenkaan.

Satuloinnin ohella olemme harjoitelleet myös suitsien pukemista, mutta siitä ei vielä ole videomateriaalia. Kuolaimiin en ole lähtenyt totuttamaan, kun emme niitä käytä. Vuosia sitten Jimppa kyllä otti kuolaimet aina itse suuhun, eli periaatteessa olemme sen kohdan jo suorittaneet!

Tässä olemme siis tällä hetkellä menossa satuloinnin kanssa. Nyt on hyvin aikaa harjoitella, kun kaikkialla on vain peilijäätä eikä tallilta uskalla lähteä pihaa pidemmälle. Edes pelloille ei viitsi lähteä nyt, kun hangen pinta on niin kova. Palataan siis asiaan taas kuun lopussa, jolloin olemme toivottavasti päässeet tavoitteisiimme!

Mahtavia uutisia: tänä keväänä aloitan yhteistyön Project Happy Athleten kanssa! Ihana Nina Laiho on suunnitellut minulle ja kahdelle muulle hevosihmiselle etävalmennussuunnitelmat, joiden avulla lähdemme rakentamaan pala palalta parempaa suhdetta hevosen ja ihmisen välille sekä parantamaan hevosen hyvinvointia. Mitä muuta valmennukselta voisikaan toivoa?

Olen mielettömän innoissani tästä yhteistyöstä, ja odotankin innolla, että pääsen aloittamaan treenit kunnolla. Helmikuussa aloitetaan perusasioista, eli luopumisesta ja varusteisiin totuttamisesta. Joku voi ehkä ihmetellä, minkä takia vanha hevonen pitää totuttaa varusteisiin uudestaan, kun sillä on niitä käytetty koko sen elämän ajan. Useimmat hevoset sietävätkin varusteiden laiton ja käytön, mutta niiden hyvinvoinnin kannalta on iso ero siinä, sietääkö hevonen satuloinnin vai pitääkö hevonen siitä ja jopa haluaa tulla varustetuksi.

Alla on video tämän päiväisestä satuloinnista. Tarkoituksena oli kuvata, miltä varustaminen normaalisti näyttää, eli en vielä lähtenyt sitä mitenkään harjoittelemaan. Varustin Jimpan sisällä, koska ulkona oli niin hirveä keli (jäätävä tuuli ja sakea lumipyry), mutta koulutusvaiheessa suunnittelin varustavani ulkona, missä Jimppa voi halutessaan poistua helpommin paikalta. Videon lopussa kuvaaja karkasi ulos, joten ihan kokonaan satulointia ei tullut videolle.

Linkki videoon
Kuten videosta huomaa, satula ja satulavyö aiheuttavat jännitystä ja ärsytystä. Suitsien kanssa Jimppa puolestaan laskee päätään valmiiksi ja antaa laittaa ne rauhassa. Tämän takia aionkin keskittyä tässä tehtävässä vähemmän suitsiin, vaikka suunnitelmanani onkin käydä läpi myös päävehkeet. Satula ja satulavyö ovat kuitenkin tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä, koska niiden kanssa on selkeästi eniten korjattavaa. Jimppa seisoo yleensä hyvin paikallaan, mutta siinäkin on vielä parannettavaa. Tällä kertaa suitset herättivät sen mielenkiinnon niin, että niitä piti päästä katsomaan lähempää. 😄

Pyrin päivittämään kuukausittaisista harjoituksista blogiin vähintään alku- ja lopputilannetta, joten kannattaa pysyä kuulolla, varsinkin jos tällainen koulutustyyli kiinnostaa tai kamppailet samanlaisten ongelmien kanssa! Loppukuusta toivottavasti olemme päässeet siihen tilanteeseen, ettei satula ja satulavyö enää aiheuta ärsytystä ja jännitystä.

P.S. Jos haluat nähdä, mitä ongelmia ja ratkaisuja muilla yhteistyöläisillä on, Hän pakastaan, sai sotilaan -blogin Maisa sekä @anniinagee -tilin Anniina postailevat myös oman koulutusmatkansa etenemisestä.

Positiivinen vahvistaminen on nyt in. Termi nousee esille keskusteluissa yhä enemmän, ja yhä useampi sitä uskaltautuu myös ihan käytännössä kokeilemaan. Toiset puolestaan vannovat paineen myötäykseen perustuvan koulutuksen puolesta. Tällöin kyseessä on negatiivinen vahviste - paine poistuu, mikä vahvistaa käytöstä. Positiivisesta vahvisteesta puhuttaessa tarkoitetaan puolestaan päinvastaista toimintaa: hevoselle annetaan jotain mukavaa, kuten herkkuja tai rapsutuksia, mikä vahvistaa käytöstä.

Hevoslehti Heportterin kakkosnumerossa käsiteltiin ilokseni positiivista vahvistamista oikein kahden jutun voimin. Kuten aiemmassakin postauksessani, odotin innolla, mitä annettavaa lehdellä minulle olisi, ja tälläkin kertaa odotukseni täyttyivät! Blogiani vähänkään seuraavat varmasti tietävät, että käytän Jimpan kanssa positiivista vahvistetta yhdessä paineen ja sen myötäämisen kanssa. Jo tämän takia koin Heportterin artikkelit mielenkiintoisiksi, mutta entistä kiinnostavammaksi koin ne siksi, että tiesin edellisen lehden perusteella jo valmiiksi saavani eteeni kattavan, helppolukuisen tietopakkauksen. Aina voi oppia jotain uutta, vaikka luulisikin tietävänsä jo kaiken tarpeellisen!

Kuten suurin osa hevosharrastajista, myös minä aloitin hevosharrastukseni negatiivista vahvistetta käyttäen, tosin sitä silloin tiedostamatta. Ratsastaessa paine ja myötäys ovat avainasemassa, eikä ilman niitä siitä tulisi mitään seisoskelua kummempaa. Paine ei ole itsessään paha asia, eikä sitä mielestäni pidä vältellä, mutta sen poistoa ei sovi unohtaa. Ilman myötäystä hevonen ei tiedä, mitä sen odotetaan tekevän, ja paine menettää merkityksensä. Ratsastuskouluissa tällaisia hevosia näkee paljonkin. Ne eivät reagoi paineeseen oikein - koska paine on jatkuvaa tai se poistuu väärällä hetkellä, hevonen oppii olemaan reagoimatta siihen. Oman hevosen kanssa pääsin kuitenkin kokeilemaan erilaisia tapoja toimia, ja aika pian negatiivisen vahvisteen rinnalle nousi palkkioiden käyttö.

Joitakin hevosihmisiä positiivinen vahvistaminen ja erityisesti ruokapalkkio epäilyttävät, ja yleensä sille löytyy myös hyvä syy. Ruoalla palkitsemisen (kuten minkä tahansa muunkin asian) voi tehdä väärin ja aiheuttaa näin vain enemmän ongelmia. Yksi eniten kuulluista perusteluista sille, miksei tietyn hevosen kanssa käytetä ruokapalkkiota, on namien takia alkanut näykkiminen, töniminen ja muu sählääminen. Useimmiten syynä on palkitsijan huolimattomuus palkinnon käytössä, mutta myös esimerkiksi nälkä voi tehdä hevosesta turhautuneen ja röyhkeän. Heportterissa aihetta käsitellään yleisimpien ruokapalkkioon liittyvien virheiden osalta, ja uskoisin sen kattavan aika hyvin epäilijöiden ennakkoluulot. Jutussa tiivistetäänkin hyvin pääajatus vahvisteiden käytöstä: ongelmia syntyy taitamattomasta vahvisteen käytöstä, eli mikään vahviste ei itsessään ole hyvä tai paha. Jos siis esimerkiksi ruokapalkkioon liittyy ongelmakäytöstä, on ihmisellä peiliin katsomisen paikka - ratkaisu ongelmaan on vahvisteen oikeaoppinen käyttäminen.


Heportterissa nostettiin myös esille hyvä ja tärkeä huomio hevosten koulutuksessa, nimittäin tunnetilat. Jos miettii paineen poistolla palkitun hevosen ja sen lisäksi ruokapalkkiolla palkitun hevosen tunnetiloja, kummalle jää tehtävästä parempi mieli? Miten nämä tunnetilat vaikuttavat hevosen kokemukseen ihmisestä? Vaikka negatiivinen vahviste eli paineen myötäys toimiikin, on hyvä ottaa huomioon myös se kokemus, mikä hevoselle suorituksesta jää mieleen. Varmastikin jokainen meistä haluaa hevosen viihtyvän seurassamme ja myös työskentelevän mielellään kanssamme, joten treenissä koettujen tunnetilojen huomioiminen ei ole turhaa. Rento, tyytyväinen hevonen oppii pelokasta tai turhautunutta hevosta tehokkaammin. Jos tuplavahvistetta käyttämällä hevonen kokee myötäyksestä seuraavan helpotuksen tunteen lisäksi namista tai rapsutuksesta seuraavan hyvän olon tunteen, sille jää tehtävästä tuplasti parempi mieli, ja mukava olo yhdistyy huomaamatta myös senhetkiseen työskentelykaveriin eli sinuun, ihmiseen. Mielestäni kohtalaisen hyvä win-win-tilanne!

Jos siis positiivinen vahvistaminen vaikuttaa mielenkiintoiselta, kannattaa Heportterin toisen numeron jutut Viisaasti porkkanaa, hellästi painetta sekä Hyvä, paha herkku lukaista läpi! Näiden juttujen lisäksi kakkosnumero sisältää mm. tuhdin paketin hevosten lihavuudesta ja mielenkiintoisen artikkelin akateemisesta ratsastustaiteesta. Suosittelen tutustumaan tähän lehteen, jos et sitä ole vielä tehnyt!

P.S. Heportteri järjestää Facebook-sivuillaan erilaisia kilpailuja, joista lehden voi voittaa itselleen, joten kannattaa käydä kokeilemassa onneaan! Tai sitten lehden voi myös ostaa tai siihen tilata digilukuaikaa, jos ei kilpailuhenki kulje tai onnetar suosi.

Kun kuulin uudesta hevoslehdestä, jossa paneudutaan hevosten hyvinvointiin, kiinnostukseni heräsi heti. Vihdoinkin lehti, joka käsittelee minulle tärkeitä aiheita! Niinpä olin enemmän kuin innoissani, kun sain lehden ihka ensimmäisen numeron luettavakseni.

Heportteri erottuu muista hevosjulkaisuista sillä, että se on hidasta journalismia ja keskittyy tuomaan esille tutkittua tietoa nelijalkaisista ystävistämme. Sen päämääränä on parantaa hevosten hyvinvointia lisäämällä ymmärrystä niitä kohtaan välittämällä tutkittua ja luotettavaa tietoa hevoskansalle. Tavalliseen lehtijuttuun verrattuna Heportterin artikkelit ovat jopa kymmenen kertaa pidempiä, perusjutun pituus tässä lehdessä on noin 20 000 merkkiä. Voisi siis kuvitella, että asia kuin asia tulee käsiteltyä kattavasti!

Lehden äiti, Teija Uurinmäki, on pitkän linjan journalisti ja kypsytellyt unelmaansa ikiomasta hevoslehdestä jo pitkään. Ensimmäinen lehti rahoitettiin joukkorahoituksella, minkä avulla Heportteri sai varmasti myös näkyvyyttä. Siitä huolimatta lehti ei vielä liene saavuttanut ihan jokaista hevosharrastajaa. Sinänsä harmi, sillä tällaista tietoa kaikki hevosharrastajat tarvitsevat. Pääkirjoituksessaan Uurinmäki toteaakin, että "jostain syystä tieteellinen tieto ei ole saavuttant hevosihmisiä kovin hyvin" - tästä olen kyllä samaa mieltä. Vaikka tutkimuksia ja tietoa on saatavilla, aika harva niihin jaksaa tai edes haluaa perehtyä, vaan asioita tehdään joko mututuntumalla tai niin kuin muutkin ne tekevät.


Ensimmäisessä numerossa käsitellään muun muassa hevosen kipuilmeitä, pihattoa, kesäihottumaa ja totuttamista. Mielenkiintoisia asioita, vaikka esimerkiksi kesäihottuma ei meille ole yhtä sydäntä lähellä oleva aihe kuin kesäihottumahevosen omistajalle. Suosikeiksini tästä lehdestä nousivat kipuilmeistä kertova juttu, tottumisjuttu sekä - ehkä vähän yllättäen - Taikavoimia-niminen juttu hevosten ja ihmisten välisestä suhteesta sekä vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin. Yllätävää tämä oli siksi, että aluksi kuvittelin jutun olevan turhan sentimentaalinen minun makuuni, mutta se osoittautuikin ihan mielenkiintoiseksi ja jokseenkin voimaannuttavaksi lukukokemukseksi. Jo tässä sen huomasi: lehteä ei kirjoiteta mututiedon pohjalta vaan sen artikkelit rakentuvat ihan oikeasta tutkimustiedosta. Plussaa annan myös siitä, että käytetyt lähteet on merkitty juttujen loppuun - jokainen voi näin itse perehtyä taustalla oleviin tutkimuksiin.

Hevosten kipuilmeitä käsittelevä aukeama toi mieleeni aikakauslehtien viihdyttävät pikatestit. Se kuitenkin toimi ja osoitti esimerkillisesti, kuinka tieteellisestä tiedosta saadaan viihdyttävää luettavaa. Jutussa vinkataan myös kipuilmeiden tunnistamista helpottavasta älypuhelinsovelluksesta, jonka ajattelinkin ladata kokeiltavaksi. Tällaisia vinkkejä ja niksejä toivon näkeväni lisääkin!


Kiinnostavin juttu tässä numerossa oli totuttamista käsittelevä Äh, kyllä se tottuu! -artikkeli. Olen innokas eri asioihin totuttaja, vaikka välillä mielikuvitukseni ei riitäkään uusien mörköjen keksimiseen. Pidän totuttamista tärkeänä asiana ja toivon kaikkien tekevän sitä edes joskus ja jouluna, koska sen avulla hevosista saadaan turvallisempia harrastuskavereita. Tässä jutussa oli esitelty erilaisia strategioita, joista osan tiesin jo nimeltä ja osan vain tekniikaltaan. Esimerkiksi totuttamisen ja siedättämisen ero on hyvä tietää, sillä näitä kahta käytetään usein synonyymeina. Olen ajatuksen tasolla pohtinut kohdetyöskentelyn käyttöä varjouttamisessa (totuttamista ja siedättämistä tukeva tekniikka, jossa hevosta pyydetään suorittamaan jokin sille jo tuttu tehtävä jännitävässä tilanteessa) tietämättä kyseisen strategian nimeä. Nytpä tiedän! Vaikka jutun aihe olikin minulle ennestään tuttu, sain siitä silti irti uusia oppeja ja mietittäviä asioita.

Heportteri on lukukokemuksena hyvin toimiva sekoitus viihdettä ja tutkimuslähtöistä asiaa. Sen ansiosta lehti sopiikin monenlaiseen makuun - se tarjoaa tutkittuja totuuksia tietoa janoaville, mutta huomioi myös ne, jotka haluavat lukea väitöskirjojen sijasta jotakin rennompaa, mutta silti opettavaista. On virkistävää lukea lehtijuttuja, jotka nojaavat vakaasti tutkimuksiin, mutta ovat siitä huolimatta selkeää, miellyttävää luettavaa. Tällaista journalismin kuuluukin olla, ja tällaista popularisoidun tieteen pitäisi olla: helppolukuista ja mukaansa tempaavaa, tieteellisyydestä tinkimättä.

Hyvinvointi kiinnostaa lajista riippumatta!

Painettu lehti maksaa 17,90 euroa, mikä näin opiskelijan näkökulmasta voi kuulostaa isolta summalta. Jos lehteä vertaa esimerkiksi Hippokseen (8,90), ei hinta enää tunnu niin pahalta. Onhan Heportteri sentään ulkoasultaan laadukkaan näköinen ja tuntoinen, mainoksia vain vähän ja jututkin pitkiä ja laadukkaita. Eikä printtilehti ole se ainoa vaihtoehto, vaan Heportteriin voi ostaa myös digilukuaikaa, jolloin hinta tippuu seitsemään euroon kuukaudessa. Jos tilaus kiinnostaa, mutta juttujen mielekkyys mietitytää, voi Heportterin sivuilta käydä lukemassa ilmaiseksi lyhyitä maistiaisia lehden artikkeleista ennen ostopäätöstä.

Tämä ensimmäinen numero julkaistiin kesäkuun puolivälissä, ja seuraavat numerot ilmestyvät kahden kuukauden välein - eli Heportterin toinen numero on ihan pian saatavilla! Jos siis haluat paperiversion ensimmäisten joukossa kotiisi, kannattaa lehti tilata viimeistään huomenna (9.8.) ennen kello 12. Odotankin innoissani, mitä kaikkea seuraava lehti sisältääkään, sillä tämän ensijulkaisun osalta odotukseni kyllä täyttyivät. Sen verran olen Heportterin Facebook-sivuilta nähnyt, että kakkosnumerossa käsitellään ruokapalkkiota ja positiivista vahvistamista. Kuulostaa lupaavalta!