Pitkästä aikaa ehdin päivittelemään tätä blogipuolta. Nyt on pari päivää ollut aika mukavat talvituulahdukset ja lumipyryt, joten liikutuskaan ei ole oikein onnistunut. Yiritin tuossa päivä pari sitten käydä maastossa illalla, mutta tuuli meinasi heittää minut selästä, kaataa Jimpan ja herättää pelottavat kuuset eloon, joten kävin vain viereisellä hiekkatiellä käppäilemässä ja palasimme sitten hätäisesti peitsaten takaisin :D Jimppa ei ole innokas tuulihousulenkkeilijä. Se on enemmänkin innokas heinänsyöjä, kuten tuosta mahastakin voi päätellä. Sen siitä saa kun on vapaalla heinällä!

12.2. Sunnuntaina kävimme maneesissa rungottomalla satulalla. Olen joskus ratsastanut rungottomalla läpyskällä kun hoidin islanninhevosruunaa, mutta siihen ne kokemukset ovatkin jääneet. Tämä satula oli kuitenkin erilainen, Barefootin yksilö, jonka saimme lainaksi. Satula laittoi jalat parempaan asentoon kuin missä ne ovat tuolla meidän omalla satulalla yleensä ja vaikka siinä ei ollut polvitukia, olo ei ollut hassumpi! Tällä kertaa aikomuksena oli vain ottaa turhat energiat pois ja kokeilla raviohjelmaa uudemman kerran. Hiki tuli molemmille :D Jimppa laukkasi myös hyvin, eikä pukittanut kuin kerran ja sekin oli vain pieni potkaisu! Onneksi, sillä olisin varmaan lentänyt selästä kuin keihäs :D Raviohjelma meni vähän niin ja näin, Jimpan ravi oli hieman laiska, eikä se nostanut jalkojaan kunnolla. Oikeaan kierrokseen ruunalla tuntui olevan joku oma ongelmansa, ehkäpä poni tarvitsisi lisää venyttelyä!









Piti kokeilla istua "naistensatulassa"...


Tipahdin heti ensimmäisen askeleen jälkeen alas :D
Sen jälkeen olemme pitäytyneet pihalla ratsastamisessa. Viime viikonloppu meni Vanhoihin ja tuuliseen säähän, mutta onneksi nyt alkaa jo tuntumaan keväisemmältä talvelta! Maanantaina ja eilen ratsastin taas kerran tallipihalla. Eilen riimulla ja narulla, maanantaina satulalla ja suitsilla. Vaikka pihatiellä kolasikin traktori lunta, ei Jimppa kamalasti siitä välittänyt, paitsi aina välillä vähän säpsähti kun traktorista kuului omituinen ääni. Eilen se loikkasi yhtäkkiä sivulle kesken voltin ja oli aikeissa lähteä jotakin näkymätöntä karkuun, mutta tajusi kuitenkin pysähtyä heti pomppauksen jälkeen. Sen jälkeen se ei uskaltanut mennä siihen samaan paikkaan, joten kävin ratsastuksen jälkeen maasta käsin käyttämässä sitä siinä. Uskaltauduimme menemään kahden peräkärrynkin välistä, tosin Jimppa rynni aika kovalla vauhdilla väliköstä läpi :D Ehkä pitäisi aloittaa ahtaiden paikkojen tutkiminen jostain vähemmän ahtaasta ja pelottavasta.
Huomenna menen maastoon meillä monta kertaa opettajana olleen Riikan kanssa. Toivon mukaan sää on ennustuksen kaltainen eli hyvä eikä Jimppa saisi päähänsä olla hirrrmuisen säikky ja kilpailuviettinen :D Tänään tuli Horzen kuavsto ja löysin sieltä suloiset ratsastussukat, sellaiset pirteän raidalliset! Minulla on varmaan kaikissa ratsastussukissa jo jonkinmoinen reikä... Jimpalle pitäisi myös hankkia suojat, mutta en saa ikinä aikaiseksi niitä ostaa :D Pitäisi löytää kohtuuhinnalla hyvät ja kestävät suojat. Ja pitäisi päästä eroon noista arpajaisista voittamistani riimuista ja Jimpan mukana tulleesta sadeloimesta, joka on sille liian iso.

Plööh! Ei ole uusia kuvia eikä videoita eikä mitään! On ollut niin kylmä, että kuvaajan kädet irtisanoutuivat kuvaushommista. Onneksi ensi viikolla pitäisi olla lämpimämmät kelit ja valoisampaakin on nyt tullut, joten kuvaaminenkin on paljon helpompaa sitten. Tuossa ylemmässä kuvassa tarkennus on hienosti taustalla karsinan ovessa, eikä Jimpassa. Mutta ei se mitään, kun selvää saa!

Kaikista kylmimpinä päivinä en ole Jimppaa liikuttanut. Syynä yksinkertaisesti se, ettei ratsastaja kykene tuolla ulkona yhtään ylimääräistä sekuntia viettämään. Ja sen huomaa hevosesta itsestäänkin, koska ruuna oli kuulemma hyppinyt mielenosoituksellisesti karsinassaan aamulla. Energiaa siis on, eikä sisällä oikein jakseta olla.. Kävin eilen kävelemässä Jimpan kanssa tallipihalla vähän aikaa ja kävimme myös katsastamassa läheisen pellon. Nyt kun maa on jäässä ja lunta on tullut ihan mukavasti, voi tallipihallakin huoletta käveleskellä. Loikkasimme hienosti ojan yli pellolle, Jimppa käveli rohkeasti ojan reunalle ja hyppäsi muka niin tottuneesti toiselle puolelle. Ja sama takaisin, tottakai. Sen jälkeen Jimppa sai vähän matkaa ravata ja kävellä irti perässäni tallipihalla, minkä jälkeen oli aika palata sisälle. Mutta Jimppa ei olisikaan halunnut tulla vielä sisälle, vaan jäi oven taakse seisomaan! Melkein harmitti hakea se sieltä karsinaan, kun ruuna olisi niin kovasti halunnut vielä ulkoilla.

Tänään kävin äidin kanssa tallilla ja ajatuksena oli ratsastaa pieni hetki ilman satulaa käynnissä. Tällä kertaa Jimppa ei ollut samaa mieltä ojan ylityksestä, joten upposimme sitten toisesta paikasta lumihankeen. Saipa Jimppakin kavuta oikein kunnolla ylös hangesta! Ratsastin ihan vähän aikaa, koska olin jo siihen mennessä jäädyttänyt kasvoni ihan tunnottomiksi, eikä varpaistakaan ollut enää tietoa. Jimpalla olisi ollut halua ja energiaa tehdä ihan mitä vain, kunhan sai liikkua, mutta ei vain kyennyt! Vielä kerran, onneksi ensi viikolla on leudompaa. Sitten Jimppakin pääsee liikkumaan kunnolla, eikä vain himmailemaan kuunvalossa turpakarvat jäässä. Lähdettiin sitten kotia kohti katsomaan leffaa ja jännittämään pressanvaaleja (vaikka eipä siinä mitään jännittämistä ollut...) ja syömään Runebergintorttuja!