Sopivaa satulaa ei ole vieläkään löytynyt. Uusimpien ehdokkaiden kanssa törmättiin samaan ongelmaan kuin edellistenkin: säkätila ei riitä. Vaikka satuloissa on kuvailtu olevan suuri säkätila säkätila cut back -leikkauksella, kaikki kokeilemamme ovat olleet ahtaita jo sovitusvaiheessa.

Yksi vaihtoehto olisi hankkia nykyiseen satulaan taakse jokin korottava romaani tai muu sellainen, mutta toisaalta mitä vähemmän satulan alla on tavaraa, sen parempi. Onko kellään kokemusta takaa korottavasta romaanista?



Olimme varanneet maneesin käyttöömme irtojuoksutusta varten, mutta päädyimme lopulta puomitreenin pariin. Jimppaa ei irtona juoksentelu kiinnostanut, vaan se jäi mieluummin ympyrälle hölkkäämään kaikessa rauhassa eteen-alas venytellen. Niinpä kannoimme kuusi puomia yhdelle sivulle, ja Jimppa sai mennä niitä käynnissä ja ravissa. Sillä ei ollut enää kovin paljoa energiaa alkujuoksutuksen jäljiltä, ja loppua kohden se alkoi jo hieman väsymään, mutta siitä huolimatta ruuna meni yllättävän hyvin useamman puomin sarjan. Aiemmin sille oli vaikeaa päästä kahdenkaan puomin yli sekoilematta, mutta nyt se osaa jo katsoa jalkoihinsa sen verran, ettei ihan helpolla meinaa jalkojaan katkoa.


Linkki videoon
Treenin lopuksi innostuimme ottamaan kuvia talvisissa maisemissa, kun kerrankin pakkasta oli siedettävästi ja valoa tarpeeksi. Jimppa olisi lähtenyt mielellää jo kotiin, mutta jaksoi kuitenkin olla hetken aikaa mukana kuvauspuuhissakin.

Ylionnellinen hevosenomistaja

Kun talvi vihdoin ja viimein tuli jäädäkseen, ei saisi valittaa. Mutta aina voisi olla paremmin, ja niinpä toteankin, että pakkasta on ollut jo ihan tarpeeksi! Jos jotain positiivista täytyy näistä kolmeakymmentä astetta hipovista pakkasista löytää, niin pääsimme vihdoin käyttämään varaston perälle pölyttymään jäänyttä paksua toppaloimeamme. Edellisten talvien pakkasissa ei sellaista takkia tarvinnut kertaakaan pukea ylle, mutta nyt se on ollut käytössä koko ajan.

Kovilla pakkasilla hevosen liikuttaminen ei ole niin mukavaa. Pelkkä seisominen ei kuitenkaan ole hyväksi, joten jotain pientä liikettä pitäisi saada aikaiseksi ilman, että jäätyy kesken kaiken. Kylmyys on vain pukeutumiskysymys, mutta tällaisilla keleillä rankat treenit saavat jäädä odottamaan lämpimämpää säätä.

Meillä pakkaspäivät ovat menneet paljolti maastakäsittelyn merkeissä. Kovin pitkiä harjoituksia ei ole voinut pitää, sillä vaatekerroista huolimatta pihalla seisoskelussa ei todellakaan tule kuuma, enkä ole vielä keksinyt sellaista viritelmää, joka suojaisi kasvot tarpeeksi hyvin kylmältä viimalta. Niinpä juoksutukset ja maastakäsittelyt ovatkin olleet pääasiassa alle 20 minuutin mittaisia, rauhallisia hetkiä. Jimppaa se ei ole näyttänyt haittaavan, vaikka varmasti sillekin kerääntyy ylimääräistä virtaa kevyinä kausina.

Kuten aiemminkin blogissa mainitsin, juoksutus on alkanut sujumaan entistä paremmin. Jimppa on herkistynyt ääniavuille jo niin paljon, ettei raippaakaan tarvitse ottaa aina mukaan. Kylmyyden ansiosta lähdin itsekin juoksuttaessa liikkeelle, sillä ympyrän keskellä seisominen pakkasessa ei ole kauhean miellyttävää. Kävely helpotti juoksuttamista yllättävän paljon, eikä se ollut minustakaan enää niin tylsää. Pelkän ympyrällä juoksemisen lisäksi pystyn ohjaamaan Jimppaa menemään välillä suoraankin, ja vauhdin lisääminen onnistuu paljon kivuttomammin. Kyllä ihminen voi olla pienestä iloinen, mutta minua tämä uusi oivallus on ilahduttanut ja inspiroinut tekemään juoksutuksesta hauskempaa ja kehittävämpää molemmille.

Viime klinikkakäynnillä eläinlääkäri ohjeisti ottamaan kavaletit mukaan Jimpan liikutukseen, jotta selkälihakset ja takaosa saisivat liikettä ja voimaa. Niinpä uskaltauduin kokeilemaan juoksuttaessa puomeja, vaikka Jimpalla onkin ollut vaikeuksia päästä enemmän kuin yhden puomin sisältävien puomisarjojen ylitse pysähtymättä miettimään, minne jalat kuuluisi laittaa. Kaikkien yllätykseksi Jimppa otti homman heti haltuunsa ja ravasi ongelmitta useammankin puomin yli. Se myös innostui hyppäämään korotettua puomia, vaikka sen yli olisi voinut helposti vain astua. Puomityöskentely näytti olevan Jimpan mielestä sen verran kivaa, että siitä tulee meille säännöllinen liikutusmuoto.

Linkki videoon
Vaikka kovan pakkasen takia hikitreenit onkin saanut unohtaa, on Jimppa silti päässyt kärryjen eteen. Ajaessa pukeutuminen on tärkeässä asemassa, sillä kärryillä ei juurikaan voi tehdä muuta kuin istua (tosin minä harrastan väliaikajumppaa lämpimikseni - kyykyt ja tanssiminen sulattavat kohmeiset sormet ja varpaat oikein hyvin!). Jimppakaan ei innostu esittelemään ravurinlahjojaan, vaan pitäytyy verkkaisessa ravissa pyytämättäkin. Jimpalla turpakarvat huurteessa, minulla sormet jäässä ja kasvot tunnottomina, mutta ainakin saa nauttia maastoilusta ilman muita tielläliikkujia!

Pakkaset tulivat oikeastaan aika hyvään saumaan, sillä sopivan satulan puuttuessa ei mitään kunnon treeniä olisi voitukaan tehdä. Tällaista me olemme puuhailleet talven kylmimpinä päivinä, ja voisin jopa sanoa, ettei nämä pakkaset edes ole niin kamala asia! :)

Viime temppupostauksesta onkin jo vierähtänyt pitkä tovi, joten nyt on temppupäivityksen aika! Syksy oli melko hiljaista aikaa temppukoulutuksen puolella, mutta satulattomuus on ajanut meidät taas enemmän maastakäsittelyn pariin.

Saimme kuitenkin aikaiseksi muutaman erityisen hyvän askeleen, jotka olivat jo miltei espanjalaisen käynnin näköisiä eikä vain jalalla kuopimista. Vaikka päivänvaloa onkin tarjolla jo useampi tunti vuorokaudessa, hämärä hiipi yllättävän nopeasti ympärillemme. Niinpä emme kovin pitkää temppuhetkeä pitäneet, vaan onnistuneiden toistojen jälkeen pyysin Jimppaa ravaamaan molempiin suuntiin hetken aikaa, jotta se saisi vähän liikettä edellisen päivän hieronnan jälkeen. Maastakäsittelyn lisääntyessä juoksutuksestakin on tullut taas aiempaa helpompaa ja molemmille mielekkäämpää, ja olemme voineet juoksuttaessa tehdä muutakin kuin juosta pelkkää ympyrää.


Kamera ei halunnut pakkasessa tarkentaa, mutta tässä linkki videoon.
Satularintamalla on ollut hetken hiljaista. Sopivia ehdokkaita ei ole osunut vastaan, mutta nyt odotellaan kokeiluun kahta hyvältä kuulostavaa ehdokasta: Passier GT -koulusatulaa ja yllätyskokelaana Startrekk -yleissatulaa, vaikka koulusatulaa tässä alun perin lähdettiin etsimään. Kun koulusatuloista ei meinaa sopivaa tällä hetkellä löytyä mistään, on pakko kokeilla muitakin vaihtoehtoja. Eihän sillä periaatteessa ole meille mitään väliä, onko meillä yleis- vai koulu- vai mikä tahansa satula, kunhan se on Jimpalle sopiva.

Infotkaahan, jos jollain on hyviä kokemuksia suorarunkoisesta, lavoille ja säälle tilaa jättävästä satulasta! :)

Vuosi 2015 on ollut elämäni lyhyin vuosi. Tuntuu, kuin kuukausia olisi kulunut kahdentoista sijaan vain pari, eikä mitään ole edes ehtinyt vielä tehdä. Nyt kuitenkin on taas aika muistella mennyttä vuotta ja toivottaa seuraava tervetulleeksi!


Vuosi alkoi edistyksen kannalta hyvin, sillä ratsutuksessa Jimppa alkoi ensimmäistä kertaa rentoutumaan laukassa. Saimme nauttia harvinaisesta herkusta, kun ilmoittauduin vapaaehtoiseksi valokuvaukseen, josta muistona on useampi upea kuva. Kävimme tutkimassa uusia maastoreittejä ja nautimme loistavista pohjista maastoilun merkeissä.

Katso nämä postaukset tältä kuukaudelta: Tavoitteeksi määrätietoisuus ja korkeampi vaatimustaso & Kuvattavana pellolla


Alkuvuoden edistyksekäs ajanjakso ei voinut jatkua ilman töyssyjä, ja niinpä ystävänpäivänä sain tallilta ikävän soiton, kun Jimpalla oli ähky. Onneksi kyseessä oli ummetusähky, ja tilanne laukesi eläinlääkärin käynnin jälkeen nopeasti. Jimppa sai myös uuden tarhakaverin oltuaan vähän aikaa yksinään, ja pariskunnasta on tullut lähes erottamattomat.

Katso nämä postaukset tältä kuukaudelta: Ystävänpäivän yllätysvieras & Aurinkoinen ajopäivä


Maaliskuu oli maastoilun kuukausi. Kohtasimme yhdellä lenkillä hirven, joka putkahti eteemme metsän keskellä ja katosi yhtä nopeasti tien toiselle puolelle. Loppukuusta meilläkin tapahtui: suuntasimme kulkumme Lapualle asti matkaratsastuksen starttikurssille!

Katso nämä postaukset tältä kuukaudelta: Oviaukkostudiokuvat & Matkaratsastuksen starttikurssi ja kilpailuharjoitus Lapualla


Huhtikuussa aloitimme Mintin valmennettavina. Sitä ennen voitimme itsemme ja osallistuimme ensimmäistä kertaa koulukisoihin. Tuttu ja turvallinen käynti-ravi -luokka sujui odotettua paremmin, ja saimme hyväksytyn suorituksen!

Katso nämä postaukset tältä kuukaudelta: 1-tason kouluratsastuskilpailut Ylivieskassa & Mintti Rautioahon valmennuksessa 25.4.


Kesäkuukaudet alkoivat mukavasti maastoillen. Innostuin ohjasajosta, joka oli Jimpankin mielestä mukavaa vaihtelua, ja kävimme Saanan ohjaamalla ratsastustunnilla.

Katso nämä postaukset tältä kuukaudelta: Kevätilta maastossa & Ohjasajon kokeilua



Koko seuraava kuukausi meni sairaslomaillessa. Jimppa loukkasi myös takajalkansa laitumella luultavasti liukastuttuaan, mutta jalassa ei ollut mitään venähdystä pahempaa. Poniagilitya harrastettiin niin Jimpan kanssa kuin katsojanakin. Käyntikuurin ajaksi päätimme jättää ruunan kengättä, jotta verenkierto paranisi ja kaviot saisivat vahvistua rauhassa.

Katso nämä postaukset tältä kuukaudelta: Shettisyhdistyksen käyttöluokkakilpailut ja Pohjanmaan poniagility Cup & Ei kahta ilman kolmatta...
Sairaslomalta alettiin palailla normaaliin liikutukseen elokuun aikana. Kengättömyys oli vetänyt Jimpan selän melkoiseen jumiin, ja sitä yritettiin aukoa kranio-sakraalin voimin.

Katso nämä postaukset tältä kuukaudelta: Miksi maastoon? & Takaisin treenin pariin!

Syksyllä minä palasin takaisin opiskelijaelämään, mutta väljän lukujärjestyksen ansiosta ehdin hyvin puuhailemaan Jimpan kanssa. Jalkaongelmat olivat jääneet jo taakse, ja pääsimme käymään itsekin valmennuksissa. Hankin Jimpalle ohjasajo-ohjat, jotta ajo maasta käsin sujuisi helpommin. Kokeilimme myös kraniohoitajan kanssa Jimpalle akupunktiolaastareita hoitojen välillä.

Katso nämä postaukset tältä kuukaudelta: Kokeilussa akupunktiolaastarit & Ohjasajoa oikeilla ohjilla


Lokakuussa matkustin Suomea lähes päästä päähän. Osallistuin ensimmäistä kertaa järjestettyyn hevosten hyvinvointiin keskittyvään 4 Your Horse -foorumiin, johon kuului luennot, paneelikeskustelu sekä havaintoesitykset. Pääsimme viettämään pitkään suunnitellun ratsastusviikonlopun äitini kanssa Tornioon hevostila Laukkaselle, ja saimme ottaa tuntumaa erilaisiin ratsuihin.

Katso nämä postaukset tältä kuukaudelta: 4 Your Horse -hyvinvointifoorumin luentotilaisuuden muistiinpanoja & Spiraaleja ja piaffea espanjalaisittain


Vuoden loppupuoli oli hevostelussa hiljaisempaa. Pohjat olivat huonossa kunnossa, säässä ei ollut yleensäkään kehumista ja Jimppa oli muuttunut äreäksi. Syykin selvisi melko nopeasti, ja klinikalle varattiin aika hiekkaultraan psylliumkuurin syötön jälkeen.

Katso nämä postaukset tältä kuukaudelta: Hippasleikkejä ja irtojuoksutusta & Syksyn haikeus, kesän kaipuu


Vuoden viimeinen kuukausi alkoi positiivisin uutisin klinikalta, kun Jimpan takapolvet kuvattiin samalla reissulla, kun sen vatsa piti kuvata. Hiekka oli poistunut suolistosta, jaloista ei löytynyt vikaa ja kirohoito avasi selän jumit. Satula todettiin epäsopivaksi, ja uuden metsästys sai alkaa. Vietimme myös kuudennen vuosipäivämme kuun alussa. Sain kuulla suru-uutisen koskien ulkoista kovalevyäni, joka oli tullut tiensä päähän: mitään ei saanut pelastettua, eli menetin kaikki kuvat ja videot kuuden vuoden ajalta...

Katso nämä postaukset tältä kuukaudelta: Vuosipäivä & Videopostaus: irtojuoksuttamassa


Meidän vuoteemme mahtui paljon hyvää mutta myös huonoa. Ähky, puikkoluu, sairaslomailu ja loppuvuoden hiekkaongelmat olivat kaikki harmittavia takaiskuja, mutta selvisimme jokaisesta, ja saimme lisää intoa vuoden hyvistä tapahtumista. En voi toivoa, että ensi vuosi olisi vuoden 2015 kaltainen, mutta toivon, että tämän vuoden epäonnea olisi ollut riittämiin, eikä enempää tulisi vastaan tulevana vuonna.

Viime vuoden tavoitteet

★ Taipuminen oikeaan kierrokseen: tämä lähti alkuvuodesta sujumaan hyvin, mutta sairasloman ja satulan epäsopivuuden vuoksi otimme taas takapakkia, kun Jimpan kylki jumittui.

★ Matkakisat: en tiedä, voiko kevään starttikurssia kisoiksi laskea, mutta maaliskuussa järjestettiin matkaratsastuksen starttikurssi ja 20 kilometrin kilpailuharjoitus, joista jäi hyvän mielen lisäksi inspiraatiota ja kannustusta treeniin.

★ Uittaminen: rantareissu oli kovasti suunnitelmissa, mutta Jimpan sairaslomailun takia se jäi tekemättä.

★ Terveys ja luottamus: harmillisesti Jimppa ei tänä vuonna pysynyt terveenä, mutta sairauksista ja loukkaantumisista selvittiin, ja pääsimme jatkamaan matkaamme kuten ennenkin.

Tavoitteet vuodelle 2016

★ Sopivan satulan löytäminen
★ Matkakisat ja/tai koulukisat
★ Laukka kuntoon (nostot, rentous, ylläpito)
★ Ennen kaikkea pysytään terveinä ja tyytyväisinä!

Näitä lähdetään tavoittelemaan vuonna 2016, joka toivottavasti olisi meidän vuotemme onnistua ja kehittyä ilman takapakkeja. Matkan varrella voi syntyä uusiakin tavoitteita, ja nämäkin voivat muuttua, jos se on tarpeen. Ensi vuoden lopulla saan toivottavasti muistella asettamiani tavoitteita ja todeta saavuttaneeni edes yhden niistä!