Olen innostunut lenkkeilemään Jimpan kanssa niin, että ratsastus ja maastakäsittely ovat jääneet vähemmälle. Toki maastakäsittelyä tulee tehtyä lenkkeillessä ja muutenkin käsiteltäessä, mutta ne kunnon maastakäsittelytuokiot ovat olleet pienellä tauolla. Meillä oli vähän aikaa sitten epäonnistuneet treenit maasta käsin, kun turhauduin yrittäessäni tuloksetta saada Jimpan ymmärtämään, mitä siltä halusin. Pieni tauko ja muunlaiseen puuhailuun keskittyminen ei varmasti ole ollut pahitteeksi!

Kun me sitten yhtenä päivänä kaulanaruilun päätteeksi treenasimme puomia maasta käsin, Jimppa toimi todella hyvin! Se ei ole koskaan kunnolla ymmärtänyt puomien päälle, ja esimerkiksi ravipuomit aiheuttavat aluksi joka kerta pientä päänvaivaa, kun ruuna ei hahmota, minne jalat tulisi asettaa. Tälläkin kerralla se ei selästä käsin olisi millään ymmärtänyt astua puomin yli, vaan jäi sen eteen tönimään sitä joko turvallaan tai kaviollaan. Onhan se nyt hauskaa, kun puomin saa pyörimään edestakaisin!



Jos etuperin puomin ylittäminen on Jimpalle välillä vaikeaa, takaperin se ei hahmota hommaa ollenkaan. Tai niin ainakin luulin, kunnes tällä kertaa se peruutti nätisti puomin yli järkyttymättä takanaan olevasta esteestä. Aiemmin puomin yli peruuttaminen on yleensä mennyt niin, että Jimpan takajaka on hipaissut puomia, ja ruuna on hieman huolestuneena siirtynyt pois esteen tieltä. Puomin yli peruutus on vaikuttanut olevan sen mielestä epämiellyttävä kokemus varmaankin siksi, että se on sille vaikeampi hahmottaa, eikä Jimppa mielellään laita jalkaansa minnekään, mistä se ei ole varma. Tähän kategoriaan lukeutuvat muun muassa lätäköt, ojanpohjat, mutaiset kohdat sekä sillat. Jalat ovat hevoselle oikeastaan elinehto - jos se ne menettää, on se silloin varma saalis pedoille. Ei siis ihme, että Jimppakin mieluummin pitää jalkansa tukevasti tasaisella maalla kuin ottaisi ylimääräisiä riskejä.

Vaikka välillä tuntuu, että emme edisty mihinkään suuntaan tai edes treenaa mitään kunnolla, kehitystä tapahtuu silti jatkuvasti. Tällaiset pienet jutut antavat motivaatiota ja intoa jatkaa eteenpäin silloinkin, kun muuten hommat junnaavat paikoillaan. Viime maastolenkillä Jimppa veti porukan yli upottavienkin mutalammikoiden epäröimättä sen enempää, vaikka välillä jalat jäivät vähän jumiin tai upposivat epämiellyttävästi pinnan alle. Se on saanut lisää itsevarmuutta ja luottamusta - asioita, joita ei kisoissa arvostella, mutta jotka painavat ainakin minun vaa'assani paljon enemmän kuin mitkään kouluratsastusliikkeet. Toki niilläkin on oma roolinsa hevosen hyvinvoinnin ja käyttökunnon ylläpitämisessä.

Jimppa juuri räpäyttää silmiään, mutta tästä näkee, kuinka paljon korkeammalle se nostelee jalkojaan puomien kanssa!

Meillä menee siis ihan hyvin. Olemme maastoilleet paljon niin maasta käsin kuin ratsainkin, yksin ja yhdessä muiden tallilaisten kanssa. Jimppa on vielä vähän tarhakaverinsa perään, mutta muuten se on kyllä jo kotiutunut. Kuten kuvista näkee, se on aika hyväkuntoisen näköinen, vaikkakin vähän turhan tukeva vielä. Pitäisikin muistaa ottaa kunnon rakennekuva, josta myöhemmin näkisi, ovatko läskit lähteneet vai jopa lisääntyneet!

Eka jumpataan, sitten tankataan

Maaliskuussa keskityimme perustavanlaatuisiin jumppaliikkeisiin Project Happy Athleten opastuksella. Tehtäväkokonaisuus koostui kolmesta eri liikkeestä, joita lähdimme harjoittelemaan yksi kerrallaan. Tässä kuussa treenit eivät lähteneet liikkeelle kovin sutjakkaasti, mikä oli osasyynä sille, etten julkaissut alkukuussa harjoituksista postausta. Koimme myös hankaluuksia entisten taitojen ja uusien oppien yhteensovittamisessa.

Harjoitus #1: Rintakehän kohotus

Tästä harjoitteesta olin hyvin innoissani, sillä olin jo jonkin aikaa miettinyt, millä tavalla voisin alkaa maasta käsin aktivoimaan Jimpan vatsa- ja selkälihaksia sekä parantamaan ryhtiä. Alkuun en päässyt edes koskemaan Jimpan etuosaan, kun se jo peruutti tottelevaisesti kauemmas. Olemme aiemmin harjoitelleet peruutusta niin, että Jimppa peruuttaa ilman, että siihen tarvitsee koskea. Tässä tehtävässä se siis koitui pieneksi haasteeksi, mutta tarkalla palkitsemisella sain rakennettua eron näiden harjoitusten välille. Pääsin siis treenaamaan myös omaa toimintaani, kun jouduin tehostamaan ajoituksen tarkkuutta tässä harjoituksessa! Ajoitus onkin yksi yleisimmistä kouluttajan ongelmista, ja välillä olen yhä liian hidas ajoitukseni kanssa, joten tällainen haaste teki vain hyvää omillekin taidoilleni.

Pääsimme kuukaudessa tämän harjoituksen kanssa ihan hyvälle mallille. Jimppa siirtää painoaan taakse ja kohottaa kevyesti rintakehäänsä pienestä kosketuksesta. Rintakehä ja säkä voisivat nousta vielä paljon paremminkin. Uskon liikkeen kehittyvän parempaan suuntaan treenien jatkuessa.

Harjoitus #2: Peruutus

Kuten ensimmäisestä harjoituksesta varmasti huomasi, peruutus oli meille jo tuttu tehtävä. Ongelmana siinä oli usein se, että Jimppa lähti helposti peruuttamaan vinoon. Tämän harjoituksen aloitus kävi helposti, eikä Jimppa onneksi sekoittanut sitä rintakehän kohotukseen. Tarkoituksena oli saada hevonen peruuttamaan kevyestä pyynnöstä päätä laskien, mutta me emme päässeet vielä ihan tavoiteltuun lopputulokseen. Mielestäni Jimppa peruuttaa kyllä rennosti, mutta pää ei pysy alhaalla. Olemme siis vielä vaiheessa, jossa pyydän Jimppaa laskemaan päätään, mutta peruuttaessa se nousee takaisin ylös. Treenit jatkukoon tämänkin harjoituksen osalta!

Harjoitus #3: Liikkeelle lähtö

Viimeinen harjoitus oli meille kaikkein vaikein! Tätä tehtävää olemme treenanneet vain pari kertaa, joten siltä ei voikaan vielä odottaa paljoa, mutta silti. Alusta alkaen tämä harjoitus on tuottanut ongelmia. Jo alkukuusta epäilin, että Jimppa saattaisi sekoittaa liikkeelle lähdön merkin pohkeenväistön merkkiin. Ongelmia tuottivat siis taas aiemmat taidot. Yllätyksekseni pohkeenväistö ei ollutkaan se ensimmäinen vastaus, jonka Jimpalta sain, vaan ruuna lähti eteenpäin espanjalaista käyntiä.

Alkuun liikkeelle lähtö tapahtuikin siis espanjalaisittain, enkä juurikaan päässyt palkkaamaan onnistuneista toistoista. Sitten tajusin kokeilla kovemmalla paineella, jolloin Jimppa lähtikin liikkeelle normaalisti. Sain useamman onnistuneen toiston tavallisesta liikkeelle lähdöstä ja voitonriemuisena ajattelin, että nyt se sen tajusi! Seuraavalla kerralla mukaan tulikin sitten se pohkeenväistö, niin kuin olin aluksi odottanutkin. Viimeisimmät treenit menivät siinä, että Jimppa joko lähti liikkeelle väistäen tai espanjalaisessa käynnissä - tavallinen käynti ei ollut vaihtoehto. Ensiksi ajattelin Jimpan olevan liian innoissaan, mutta kun useatkaan tauot eivät näyttäneet nollaavan tilannetta ollenkaan, päätin jättää treenit sikseen.


Kelien jojoillessa talven ja kevään välillä ei liikutuspohjia voi kehua. Jimppa on siis joutunut paljon vain olemaan. Epäilenkin, että haasteet viime viikkojen treeneissä johtuvat tästä liikkumattomuudesta, kun olemme vain työskennelleet maasta käsin tarhassa. Nyt vaikuttaisi siltä, että kevät on vihdoin saapunut tännekin, joten toivottavasti pääsisimme liikkumaan vähän enemmän! Ehkä se rauhoittaisi myös vanhaa herraa, ja sitten treenitkin sujuisivat paremmin.

Ensi kuussa jatkamme näiden asioiden parissa. Katsotaan sitten, josko olisimme päässeet eteenpäin (kirjaimellisesti)!

Kohdetyöskentely eli target training on monelle ehkä tutumpi käsite koirakoulusta, mutta se on pikkuhiljaa siirtynyt myös hevosihmisten keskuuteen. Koska kohdetyöskentely on mielestäni todella kätevä ja monipuolinen työskenteytapa, aion tässä postauksessa neuvoa, miten hommassa pääsee alkuun. Jos siis kohdetyöskentelyn kokeileminen kiinnostaa, jatka lukemista!

Kohdetyöskentelyä varten tarvitset tietenkin kohteen. Meillä käytössä on ollut itsetekemäni kosketuskeppi (vanha raippa + styroxinuppi) sekä nykyään vaahtomuoviputki. Oikeastaan mikä tahansa asia käy kohteesta, eikä sen välttämättä tarvitse olla kädessä pidettävää mallia. Kohde voi siis olla vaikka maassa, seinässä tai tolpassa - riippuen siitä, mitä harjoittelulta haetaan. Inspiraatiota eri harjoituksiin voi hakea vaikkapa Instagramista, siellä monet hevosharrastajat käyttävät kohdetyöskentelyä treeneissään!


Target trainingia voi hyödyntää monessa tilanteessa: esimerkiksi lastaustreenissä, siedättämisessä tai vapaana työskentelyssä. Me olemme tehneet lähinnä seuraamistehtäviä, joissa Jimppa seuraa ja koskettaa kohdetta. Hevosen tulee siis ymmärtää, että kohdetta pitää koskea ja tarvittaessa seurata. Tämä onnistuu usein nopeasti, jos vain palkkiot saa ajoitettua oikein ja riittävän usein. Aluksi kannattaa palkita jo siitä, jos hevonen liikahtaakaan kohdetta kohti, mutta myöhemmin kriteerinä on fyysinen kosketus. Usein hevosta pääsee palkitsemaan kohteeseen koskemisesta miltei heti, kun kohteen tuo ensimmäistä kertaa näytille - pitäähän se tarkistaa vähintäänkin herkkujen varalta!

Palkkiona kannattaa tietenkin käyttää jotain, mistä hevonen tykkää. Jimpalla herkut toimivat tehokkaasti, mutta esimerkiksi rapsutus voi jollekin toiselle olla parempi vaihtoehto. Etenkin tähän aikaan vuodesta kannattaa pitää huoli siitä, ettei hevonen ole nälissään ruokapalkkioita käytettäessä. Ennen treenejä onkin hyvä antaa tuppo tai pari heinää, niin herkut eivät aiheuta yli-innokkuutta!

Ensimmäisellä kerralla voi olla hyvä keskittyä vain yhteen tai kahteen kohteen paikkaan, jotta hevonen ymmärtää työskentelyn perusidean. Turvan korkeudella olevasta kohteesta on helppo aloittaa, ja siitä voi seuraavaksi siirtyä sivuille, ylös, alas ja vaikka vatsan allekin, kun hevonen osaa seurata kohdetta. Ensiksi riittää, että kohde pysyy paikoillaan eikä hevosen tarvitse juurikaan liikkua koskettaakseen sitä. Myöhemmässä vaiheessa kohde voi olla kauempana tai liikkua, jolloin hevosen pitää mennä sen luokse tai seurata sitä.

Tällä pääsee jo hyvin alkuun, ja kun homma sujuu ongelmitta, voi vaikeusastetta hiljalleen nostaa tai lisätä treeneihin esimerkiksi esteitä! Myös kosketuksen kestoa voi lisätä, jolloin hevonen pysyy kiinni kohteessa halutun ajan.

Videolla viimeisintä kohdetyöskentelytreeniä vapaana laitumella, takana ehkäpä alle 10 treenikertaa. Jimppa tunnistaa kohteen jo aika kaukaa ja haluaa jatkuvasti kokeilla koskea sitä silloinkin, kun se ei ole käytössä. Kohdetyöskentelystä on muodostunut nopeasti sen lempparijuttu! Nyt pitäisi vain keksiä vaihtelua harjoituksiin ja jatkojalostaa opittua eteenpäin. 😊

P.S. Tässä jutussa kerrotaan kivasti kohdetyöskentelystä, vaikkakin koirapainotteisesti!

Tämän postauksen aiheena on - kuten otsikosta voi päätellä - maastakäsittely! Pitkästä aikaa pääsimme työskentelemään maasta käsin Jimpan kanssa, ja voi että, kuinka mukavaa se olikaan! Jimppa oli motivoitunut yrittämään ja häiriötekijöistä huolimatta se keskittyi yllättävän hyvin minuun ja itse tehtäviin.

Tällä työskentelykerralla aloitimme erilaisen kohteen kanssa. Kohdetyöskentely eli target training on varmasti usealle jo tuttu käsite, ja Jimpankin kanssa olemme treenanneet kohdekepin koskettamista ja seuraamista. Lueskelin kohdetyöskentelystä kuitenkin vähän lisää ja tuumasin, että tällainen maakohde voisi olla kätevä taito opettaa kepin lisäksi. Sitä voi hyödyntää esimerkiksi paikallaan pysymisessä, eri alustoille nousussa ja uusiin asioihin totuttamisessa - melkoisen yleishyödyllinen taito siis!

Ideana oli siis saada Jimppa tajuamaan, että sen kuului laittaa etujalkansa kohteen sisälle. Paremman kohteen puutteessa käytin Jimpalle hulavannetta, joka toki on kokonsa puolesta ihan hyvä tähän tarkoitukseen. Esimerkiksi pieni matto tai pyyhe voisi olla vielä kätevämpi, kun sen saisi helpommin pidettyä eri alustoilla. Aluksi merkitsin hulavanteen kohteeksi, jolloin riitti, että Jimppa käy katsomassa sitä tai koskemassa siihen turvallaan. Otimme muutaman seuraustehtävän, ja Jimppa ymmärsi aika nopeasti, että hulavanteen luokse kannatti mennä.

Niin komea pappa!

Jalan asettaminen vanteen sisälle oli aluksi vähän häsläämistä, kun Jimppa luuli, että sen piti kuopia kohdetta. Ei kuitenkaan tarvittu kuin pari palkkausta siitä, kun jalka jäi maahan vanteen sisäpuolelle, kun Jimppa alkoi jo ymmärtämään homman jujun! Saimme yhden tai kaksikin oikein onnistunutta toistoa, jolloin Jimppa osasi laskea molemmat etujalkansa kohteen sisälle ilman ylimääräistä kuopimista. Siihen oli hyvä lopettaa uuden asian kanssa!

Lopuksi treenasimme espanjalaista käyntiä pitkästä aikaa, ja Jimppa tuntui oppineen tauon aikana ihan uskomattoman paljon! Saimme tehtyä jopa useamman askeleen toistoja, vaikkakin ensimmäisten askeleiden jälkeen jalka ei noussutkaan enää yhtä paljon. Yritys oli kuitenkin kova ja Jimppa selkeästi tiesi, että seuraavienkin askeleiden tuli olla temppuaskelia.

Missä muruseni on?

Pari kertaa Jimpalle tuli hätä, kun se kuuli kaverinsa hirnuvan tallista ruunan perään, ja se lähti luotani kentän portille tuijottelemaan kaukaisuuteen. Se tunne oli mahtava, kun hetken tuijoteltuaan Jimppa lopulta valitsi tulla takaisin luokseni ja jatkoi tehtävän suorittamista niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan! On aina ihana huomata, että hevosestakin on mukavaa puuhailla ihmisen kanssa. 💛

Jimppa on aina ollut vähän ääniherkkä. Kummalliset äänet saavat sen säpsähtämään, ja etenkin huonolla säällä jopa ne tavallisimmat äänet ovat pelottavia. Saaliseläimelle kuuloasiti on tärkeä, sillä vaaran huomaaminen hyvissä ajoin saattaa olla ainoa keino selvitä hengissä. Ei siis ihme, että Jimppa muiden joukossa reagoi ääniin lajilleen luonnollisella tavalla.

Kesyhevosen elämässä vaaratilanteet ovat aika lailla minimissään, eikä ylenmääräinen säpsyminen ole ihmisen mielestä toivottavaa. Siksi päätinkin pakata mukaan kassillisen äänteleviä asioita ja pitää rennon maastakäsittelyhetken siedätyksen merkeissä. Jimppa on yleensä epäileväinen kummallisia ääniä kohtaan, joten mielestäni on molemmille hyödyllistä totutella erilaisiin ääniin turvallisessa, rauhallisessa ympäristössä. Rennolle hevoselle jää ihmeäänistä hyvä kokemus, mikä vahvistaa sen luottamusta niin itseensä kuin ihmiseen jännissä tilanteissa. Vaikka kaikkiin ääniin on mahdotonta hevosta totuttaa, riittää, että se oppii äänien menevän ohi kun itse pysyy rauhallisena.

Aurinkoinen, lämmin päivä oli siedätystreenille otollinen, sillä Jimppa nautti auringon lämmöstä puoliunessa äänistä välittämättä. Se pysyi lähes koko ajan rentona, vaikkakin pariin otteeseen sitä alkoi hieman epäilyttämään.

Alla siedätystreenistä pitkä video, jossa totutan Jimppaa eri ääniin viiden välineen avulla. Videon lopussa on myös pieni kevennys siitä, kun yritin vielä treenin jo lopetettuani tehdä vähän lisää... Jimppa tietää, ettei ylitöitä tule tehdä. ;)

Linkki videoon

Aina ei ole hyvä päivä kouluttaa, vaikka sää olisikin mitä parhain. Maanantaina päätin, että synttäreideni kunniaksi vuorossa olisi maastakäsittelyä. Kun aurinkokin paistoi pitkästä aikaa, ei ollut mitään syytä jättää kameraa kotiin!