youtube facebook instagram
Sisällön tarjoaa Blogger.
  • Etusivu
  • Kirjoittaja
  • Jetset Jimmy
  • Erikoispostaukset
  • Yhteys

Nelistelyä


Tämän postauksen aiheena on - kuten otsikosta voi päätellä - maastakäsittely! Pitkästä aikaa pääsimme työskentelemään maasta käsin Jimpan kanssa, ja voi että, kuinka mukavaa se olikaan! Jimppa oli motivoitunut yrittämään ja häiriötekijöistä huolimatta se keskittyi yllättävän hyvin minuun ja itse tehtäviin.

Tällä työskentelykerralla aloitimme erilaisen kohteen kanssa. Kohdetyöskentely eli target training on varmasti usealle jo tuttu käsite, ja Jimpankin kanssa olemme treenanneet kohdekepin koskettamista ja seuraamista. Lueskelin kohdetyöskentelystä kuitenkin vähän lisää ja tuumasin, että tällainen maakohde voisi olla kätevä taito opettaa kepin lisäksi. Sitä voi hyödyntää esimerkiksi paikallaan pysymisessä, eri alustoille nousussa ja uusiin asioihin totuttamisessa - melkoisen yleishyödyllinen taito siis!

Ideana oli siis saada Jimppa tajuamaan, että sen kuului laittaa etujalkansa kohteen sisälle. Paremman kohteen puutteessa käytin Jimpalle hulavannetta, joka toki on kokonsa puolesta ihan hyvä tähän tarkoitukseen. Esimerkiksi pieni matto tai pyyhe voisi olla vielä kätevämpi, kun sen saisi helpommin pidettyä eri alustoilla. Aluksi merkitsin hulavanteen kohteeksi, jolloin riitti, että Jimppa käy katsomassa sitä tai koskemassa siihen turvallaan. Otimme muutaman seuraustehtävän, ja Jimppa ymmärsi aika nopeasti, että hulavanteen luokse kannatti mennä.

Niin komea pappa!

Jalan asettaminen vanteen sisälle oli aluksi vähän häsläämistä, kun Jimppa luuli, että sen piti kuopia kohdetta. Ei kuitenkaan tarvittu kuin pari palkkausta siitä, kun jalka jäi maahan vanteen sisäpuolelle, kun Jimppa alkoi jo ymmärtämään homman jujun! Saimme yhden tai kaksikin oikein onnistunutta toistoa, jolloin Jimppa osasi laskea molemmat etujalkansa kohteen sisälle ilman ylimääräistä kuopimista. Siihen oli hyvä lopettaa uuden asian kanssa!

Lopuksi treenasimme espanjalaista käyntiä pitkästä aikaa, ja Jimppa tuntui oppineen tauon aikana ihan uskomattoman paljon! Saimme tehtyä jopa useamman askeleen toistoja, vaikkakin ensimmäisten askeleiden jälkeen jalka ei noussutkaan enää yhtä paljon. Yritys oli kuitenkin kova ja Jimppa selkeästi tiesi, että seuraavienkin askeleiden tuli olla temppuaskelia.

Missä muruseni on?
Pari kertaa Jimpalle tuli hätä, kun se kuuli kaverinsa hirnuvan tallista ruunan perään, ja se lähti luotani kentän portille tuijottelemaan kaukaisuuteen. Se tunne oli mahtava, kun hetken tuijoteltuaan Jimppa lopulta valitsi tulla takaisin luokseni ja jatkoi tehtävän suorittamista niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan! On aina ihana huomata, että hevosestakin on mukavaa puuhailla ihmisen kanssa. 💛

Linkki videoon
En varmaan ole ainoa, jolla on kissoista sellainen mielikuva, että ne eivät opi mitään ja tekevät mitä lystäävät. Etenkin perheeni vanhalle kissalle ei ole koskaan tullut mieleen opettaa mitään erityistä, koska ei sitä kuitenkaan kiinnosta totella.

Totuushan on, että kissat oppivat todella hyvin, ja tuo meidänkin kissavanhus osaa vaikka ja mitä; se osaa pyytää pääsyä ulos, se tulee (yleensä) kutsuttaessa, se osaa vaatia ruokaa eri ihmisiltä eri tavalla. Näiden lisäksi opetin sen kauan aikaa sitten nostamaan tassua käskystä. Tarkoituksena oli kyllä opettaa Kille antamaan tassu, mutta koska se ei kestänyt tassuun koskemista ollenkaan, ei siihen asti vielä olla päästy. Ehkä vielä joskus!

Vähän pidemmällä visiitilläni kotikotona päätin sitten kokeilla, josko tämäkin karvakaveri oppisi kohdetyöskentelyn alkeet. Senhän osaavat jo koira sekä hevonen, joten täytyyhän kissankin siihen pystyä! Niinpä päädyin häiritsemään kissan rauhaisaa elämää kosketuskeppini ja herkkujeni kanssa, ja videolla näkyykin tämänhetkinen tulos.

Linkki videoon

Lähdin siis siitä, että Kille liikkuu jollakin tavalla kohti kosketuskeppiä. Sen ei alkuun tarvinnut olla lähelläkään kepin päätä, kunhan liike oli sen suuntaan. Kissat ovat onneksi erittäin uteliaita eläimiä, joten ei ollut vaikeaa saada Kille kiinnostumaan tästä kepistä, jonka sen nenän eteen työnsin. Toisen opetuskerran lopulla sen onnistui jo seurata kohdetta vähän eri korkeuksilla, jolloin sen piti jo oikeasti pyrkiä koskemaan keppiin, eikä vain liikahtaa suurin piirtein samaan suuntaan.

Opetuskertoja oli vasta kaksi, jotka molemmat kestivät alle viisi minuuttia. Killen kanssa tärkeää onkin se, ettei siltä koskaan vaadi liikaa, tai muuten se jättää leikin kesken ja poistuu paikalta. Tämän takia treenikerrat pysyivätkin hyvin lyhyinä, enkä nostanut vaatimustasoa vielä juurikaan. Toistoja per opetuskerta tuli aina alle 10, mihin vaikutti eniten se, että onnistumisten välissä kissa piti aina hetken miettimistauon, jonka aikana siltä ei voinut pyytää mitään. Koiraan tai hevoseen verrattuna toistojen saaminen oli siis paljon hitaampaa. Edistystä on silti havaittavissa, ja uskallan jo sanoa, että Kille tajuaa nyt kosketuskepin idean.

Oletteko te koskaan opettaneet kissoille temppuja, ja jos olette, mitä? Olisiko tällaisia eri eläinten koulutuspostauksia kiva lukea enemmänkin? 😊
Pitkästä, pitkästä aikaa temppupostausta! Muistaako kukaan tällaisen postaussarjan olemassa oloakaan enää? Pakko myöntää, ettei videomateriaalikaan ole enää sitä tuoreinta mahdollista, sillä kuvasimme opetusvideon ennen Jimpan muuttoa koulutukseen.

Tämän videon kuvaus ei ollut helpoimmasta päästä. Kuvasimme ensimmäisen version vapaana kentällä, mutta Jimppa ei jaksanut enää maastakäsittelyn jälkeen keskittyä tällaiseen typeryyteen. Niinpä lähdimme kotimatkalle ja vaihdoimme kuvauspaikan tallin viereiselle pellolle. Kävelytauon jälkeen ruuna jaksoikin taas keskittyä, ja niinpä saimme ihan siedettävän otoksen kuvattua. Aina se ei ole niin helppoa, kuin oli suunnitellut!

Tällä kertaa näytän, miten opetin Jimpan peruuttamaan hännästä vetämällä. Se oli yllättävän helppoa, vaikka jouduinkin yksin opettamaan. Jos siis jostain löytyy opetuskaveri, voi tämän tempun opettaa monella muullakin tavalla, joista pari paljastan videon jälkeen!

Linkki videoon

Käytin siis apuvälineenä riimunnarua, jolla pyysin Jimppaa siirtämään takajalkojaan. Siitä sitten palkitsemalla ja siirtämällä pyyntöavun hännästä vetoon se alkoi ymmärtämään, että tarkoituksena on ottaa askel taaksepäin. Tämä temppu - tai pikemminkin taito - on kätevä esimerkiksi lastauksessa, kun hevosen voi pyytää peruuttamaan kopista ulos hännästä ohjaamalla.

Kuten oikeastaan kaikki muutkin temput, myös tämän voi opettaa monella eri tavalla. Tässä pari vaihtoehtoista tapaa, joilla voi myös lähteä peruutusta opettelemaan:

- Jos opetuksessa on käytettävissä toinen käsipari, voi tempun opettaa esimerkiksi näin: yksi auttaa hevosta edestä peruuttamaan, kun toinen liittää mukaan hännästä vedon käskyksi. Vähitellen apu edestä jätetään pois, kun hevonen on saanut ideasta kiinni.

- Pitemmän kaavan kautta tempun voi opettaa myös niin, että ensiksi lähtee siirtämään peruutuskäskyä edestä hevosen sivulle ja siitä lopuksi sen taakse. Apuna voi käyttää esimerkiksi raippaa, jolla voi pyytää ryntäistä siirtämään painoa taakse päin kun itse siirtyy sivulle. Tässä saa samalla useamman eri peruutustavan opetettua!

Tärkeintä on tässäkin tempussa muistaa palkita oikealla hetkellä ja tarpeeksi usein. Alkuun ei todellakaan tarvitse kuin siirtää painoa vähän taakse, kun voi jo palkita! Tauot ovat myös tärkeitä, eli muista pitää riittävästi miettimishetkiä koulutuksen välissä. Ja tietenkin: muista kysyä lupa hevosen omistajalta temppujen opettamiseen, jos hevonen ei ole sinun!

Kiinostaisiko teitä valmiiksi opetettujen temppuvideoiden sijasta nähdä tempun opetus alusta asti? Valmiiksi opetettuina nämä temppujen opetusvideot ovat toki lyhyempiä, kun Jimppa tietää jo, mitä sen kuuluu tehdä, mutta lähtöruudusta askel askeleelta opettaminen voisi ehkä havainnollistaa koulutusta paremmin. Jättäkäähän kommenttia alas, jos katsoisitte mieluummin tempun opetusta alkutekijöistä lähtien (tai jos ette)!


Aina ei ole hyvä päivä kouluttaa, vaikka sää olisikin mitä parhain. Maanantaina päätin, että synttäreideni kunniaksi vuorossa olisi maastakäsittelyä. Kun aurinkokin paistoi pitkästä aikaa, ei ollut mitään syytä jättää kameraa kotiin!

Sain joululahjaksi kameranjalan, jota kokeilin nyt ensimmäistä kertaa. Vaikka videon rajaus ei vielä onnistunut täysin, niin ainakin kuva on nyt suora! Edellisissä yksin kuvaamissani maastakäsittelyvideoissa horisontti oli yleensä ihan vinksallaan, joten tämä on jo iso parannus entiseen.

Harmikseni itse treeni ei lähtenyt sujumaan oikein millään. Jimpan keskittyminen harhaili, oma keskittymiseni harhaili, kädet loppuivat kesken ja Jimppa oli motivoituneempi etsimään jäätynyttä ruohoa lumen alta kuin suorittamaan jotain ruisleipäpalaa vastaan. Aluksi yritin harjoitella espanjalaista käyntiä, mutta siitä ei tullut mitään, kun käsiini mahtui joko raipat tai nami ja naksutin, vaikka olisin tarvinnut ne kaikki yhtä aikaa tehokasta koulutusta varten! Niinpä siirryin treenaamaan jotain, mitä emme muistaakseni ole aikaisemmin tehneet: luokse tulo käskystä.

Tällä kertaa kokeilin kirjoittaa videoon kommentteja harjoituskerrasta. Näin siitä ehkä saa irti enemmän varsinkin, jos ei ole varma, mitä siinä pitäisi nähdä. Olisi toki kiva kuulla, mitä mieltä olette kommentoidusta videosta - auttoiko se seuraamaan videon kulkua tai ymmärtämään prosessia paremmin? En olekaan tainnut vielä videoida ensimmäistä harjoituskertaa aikaisemmin, joten nyt pääsette näkemään koulutuksen alkuaskelia.

Linkki videoon
4.9.


Taas koitti tuulinen päivä, jolloin oli hyvä hetki treenata maasta käsin. Tällä kertaa Jimpan keskittyminen ei ollut kaikista parhain, minkä takia maastakäsittely jäi melko lyhyeksi ja yksinkertaiseksi. Parempi kuitenkin niin, kuin yrittää liian pitkään liian hankalia asioita, jos helpotkaan ei sillä kerralla suju moitteettomasti!

Aloitimme maastakäsittelyn fyysiseen paineeseen vastaamisella, eli Parellin Porcupine gamellä. Jimppa on yleensä melko herkkä vastaamaan paineeseen varsinkin takaosassaan, mutta tänään se olisi mieluummin tehnyt temppuja tai harjoitellut pohkeenväistöjä. Jätinkin tämänkertaisesta treenistä pois etuosan väistämiset kokonaan, sillä ne ovat muutenkin Jimpalle vaikeampia, joten oli mielestäni parempi pysytellä helpommalla tasolla.

Lopuksi treenasimme hetkisen espanjalaista käyntiä "loppukevennykseksi", ja Jimppa onnistui ottamaan pari hyvää askelta! Vielä kun se tajuaisi ottaa takajalat mukaan, eikä vain venyisi askel askeleelta kohti jooga-asentoja. :D

Videolla tämänkertaisesta treenistä materiaalia. Onko näitä ihan tylsä katsoa, vai saako tällaisista videoista jotain irti? Itselle ne ovat ainakin mielenkiintoista seurattavaa, kun näkee, miten itse toimii ja miltä kaikki näyttää ulospäin.


Linkki videoon
Jimppa ja Jimpan vessapaikka...


Tammikuun loppu meni muuttohommissa ja kotiyliopiston luennoilla. Viime viikonloppuna pääsin käymään kotona, joten luvassa oli muutama Jimpan täyteinen päivä! Sen jalkavaiva oli onneksi parantunut levolla ja kävelyllä, eli luultavasti kyseessä oli ollut vain venähdys. Teimme vierailuni aikana kevyen sileän treenin, kävimme reippaamman maaston ja sunnuntaina vuorossa oli aivotyöskentelyä temppujen muodossa.

Espanjalainen käynti on ollut meillä hieman on-off -treenissä. Tietysti myös vaihto-opiskeluni takia mikään temppu ei ole edistynyt mihinkään suuntaan, mutta silloinkin, kun olen ollut paikalla, ei espanjalainen käynti ole useinkaan ollut se ensimmäinen harjoiteltava asia. Nyt viimeisen kahden vierailukerran aikana olemme treenanneet sitäkin vähän enemmän, ja edistystä on tullut!

Tempun alkuaskeleet ajoittuvat niinkin kauas kuin vuoteen 2014. Tein sen vuoden joulukuussa ensimmäisen osan kyseisen tempun harjoittelemiseen, ja siitä seuraavat blogiin asti päätyneet yksinomaan espanjalaisen käynnin treenikerrat sijoittuvat vuoden 2016 alkuun.

Joululomani aikana pääsimme siihen vaiheeseen, että Jimppa osasi ottaa vasemmalla etusellaan askeleen. Oikea jäi vielä sille mallille, että ruuna kuopaisi jalallaan, muttei siirtänyt painoaan. Pienen tauon aikana se oli kuitenkin ymmärtänyt asian paremmin, ja se osasi heti alkuun ottaa askelia kummallakin jalalla!

Tällä kertaa minulla oli käytössä kaksi raippaa merkkien annon helpottamiseksi, ja se tuntui todellakin helpottavan myös Jimpan työskentelyä. Videolla siis tätä sunnuntaista tempputreeniä, joka koostui kahdesta noin viiden minuutn mittaisesta treeniosasta. Lopuksi vaihdoimme Jimpalle tutumpaan peruutukseen hännästä vetämällä ja lopetimme siihen. Kuten aina, Jimppa oli tosi innoissaan yrittämässä kaikkensa. Herkkupalkinto tuntuu sopivan sille hyvin, sillä se antaa oiman annoksen motivaatiota ja oppiminenkin nopeutuu reilusti.

Linkki videoon

Mitä piditte tällaisesta tempputreenivideosta? Harvemmin tulee pelkkiä harjoituksia kuvattua, vaan lähinnä jo melko valmiita temppuja.

5.2.2017

Edellisestä temppukouluvideosta ehti vierähtää jo lähes vuosi, joten eiköhän nyt ole aika seuraavalle osalle!

Tässä osassa kerron, kuinka opetin Jimpalle pallon tönimisen turvalla. Sehän osasi jo ennestään potkia sitä kaviollaan, mutta koska pallolla pelaaminen onnistuu paremmin vierittämällä sitä turvalla, päätin vaihtaa potkimisen siihen.

Video on kuvattu alkusyksystä, mutta halusin odottaa sopivaa ajankohtaa sen julkaisemiseksi. Mikä olisikaan parempi aika, kuin juuri ennen joulua! Valitettavasti emme kuvatessa tajunneet, että silloin meneillään olleiden ravien kuulutukset peittäisivät ääneni lähes kokonaan, mutta yritin korjata tilanteen jälkikäteen tekstityksillä.

Lyhyesti sanottuna tämän tempun opettaminen meni suunnilleen näin: ensiksi opetin Jimpan koskemaan käskystä palloon palkitsemalla sitä aina, kun se vei turpansa vähänkään oikeaan suuntaan, ja myöhemmin liitin siihen käskysanaksi "koske". Sen jälkeen vaadin kosketukselta vähän enemmän, nyt pallon piti liikahtaa ennen kuin palkitsin. Vaihdoin samalla käskysanaksi "pelaa", jotta voin käyttää kosketuskäskyä muuhunkin. Jimppa ymmärsi nopeasti, että palloa piti tönäistä, ja sitten vain liitimme saman tempun muihinkin esineisiin!

Muistutan vielä, että tämä on minun sovellukseni tempun opettamisesta, eikä se välttämättä toimi kaikilla yhtä hyvin. Jokainen voi itse soveltaa itselleen ja hevoselleen sopivimman opetustavan, sillä hevoset ovat yksilöitä, ja toisille toimii eri tavat paremmin. Muistakaa myös kysyä lupa hevosen omistajalta tempun opettamiseen, jos ette itse omista hevosta, jolle tempun haluatte opettaa!

Temppukoulutuksen tulisi olla hauskaa niin sinulle kuin hevosellekin, se on mukava tapa vahvistaa luottamusta ja aktivoida hevosta, joten pidäthän sen rentona ja kivana vaihteluna teille molemmille! Valitse siis opettelupaikaksi rauhallinen ja tuttu ympäristö äläkä vaadi kerralla liikaa.

Mää tykkään palloista!

Tässä eräänä päivänä huomasin, että olin kokonaan unohtanut kirjoittaa loppukesästä tehdystä maastakäsittelystä, jossa oli kuvaajakin mukana. Sillä viikolla hoidin Jimpan lisäksi tallikaverimme issikan liikutuksen, mutta koska sinä päivänä raviradalla oli astetta suuremmat ravit, päätimme yhteistuumin jäädä tallin kentälle maastakäsittelemään.

Ensiksi oli Jimpan vuoro, joka tuhansista ötököistä huolimatta jaksoi keskittyä ainakin jonkun aikaa. Testasin samalla sen uutta naruriimua, jonka ostin kirpputorilta. Siinä on hieman kasvunvaraa, mutta toimii kakkosriimuna hyvin.

Tällä kertaa keskityimme lähinnä palloiluun, Jimpan suosikkipuuhaan. Olin kantanut kentälle meidän punaisen pallon lisäksi isomman sinisen jumppapallon, kartioita ja tynnyrin, ja näillä kaikilla oli tarkoitus pelata. Oletin tietenkin rämisevän tynnyrin olevan kaikista pelottavin, mutta jälleen kerran Jimppa yllätti rohkeudellaan! Siitä on kuoriutunut jo melko reipas hevonen, vaikka se on silti etenkin jaloistaan tarkka.



Tähän väliin on pakko todeta, että koske-käsky on ollut yksi järkevimmistä käskyistä, mitä olen Jimpalle opettanut. Sen avulla esimerkiksi paikallaan olevan trailerin tai traktorin ohittaminen on helpottunut huomattavasti, kun niihin voi mukavissa merkeissä käydä tutustumassa. Liikkuvan trailerin ohituskin on selätetty jo aiemmin, vaikka vielä välillä Jimppaa voi hieman jännittää.

Jimppa oli enemmän kuin innoissaan pelaamassa kaikella, mitä kentälle oli tuotu. Se vaihteli pallojen välillä ihan itsekseen, mutta tuuppasi aina pyynnöstä sitä oikeaakin esinettä. Tynnyriin ruuna oli heti tunkemassa turpaansa, kun se oli pystyasennossa. Silläkin oli silti kiva pelata, kun sai paljon herkkuja!

Linkki videoon

"Mikä toi on?"
Toisella on vessatauko menossa, mutta silti pallo hiplaa...

Brannin kanssa tarkoituksena oli tehdä perusmaastakäsittelyä ja lopuksi tutustua myös palloihin ja tynnyriin. Ruunasta on kuoriutunut jo paljon herkempi kaveri, ja varsinkin peruutukset onnistuu jo pienestäkin pyynnöstä. Tynnyri oli tämän mielestä vähän jännittävämpi tapaus, mutta rauhallinen tutustelu auttoi. Brannin kanssa ei palloteltu, sillä se ei sitä käskyä osaa enkä ilman lupaa opeta temppuja toisten hevosille, mutta tutustuimme esineisiin ja uskalsimme kävellä lopuksi tynnyrin ja aidan välistä ihan rennosti.

Tässä ihmetellään tynnyriä. Käsittelijää puolestaan naurattaa
Tällaiset rentoilupäivät tekevät hyvää niin itselle kuin hevosellekin. Aivot saavat vähän erilaista tehtävää, eikä kaikki pyöri vain treenaamisen ympärillä. Vaihtelu virkistää - kumpaakin osapuolta! :)
Jimpan jalassa oleva turvonnut kohta on alkanut pehmetä, ja jänteenkin tuntee jo selvemmin siitä kohti. Jimpan asenne käyntikuuria kohtaan vaihtelee vähän päivittäin, sillä joskus se tuntuu sopeutuneen käyntiliikuntaan vallan mainiosti, mutta toisinaan se on lähdössä lentoon joka askeleella. Jottei sairaslomailusta tulisi aivan liian tylsää, olen ottanut liikutukseen mukaan myös vanhan tuttumme agilityn. Pitkästä aikaa Jimppa pääsi suorittamaan agilityradan esteitä, vaikkakin jälleen kerran vain käynnissä. Tällainen aivotyöskentely auttaa purkamaan virtaa edes jollain tapaa, kun kunnon liikutusta ei voi toteuttaa.


Olemme käyneet nyt kaksi kertaa agilityilemässä. Kaikkia rataan kuuluvia esteitä emme ole rakentaneet, mutta pujottelu, vesimatto, alkeellinen silta ja puomit ovat riittäneet hyvin. Myös Jimpan pallo on ollut menossa mukana, ja sen kanssa olemmekin harjoitelleet potkimisen sijasta turvalla työntämistä. Jimppa osasi jo entuudestaan jotenkuten "koske"-käskyn, joten siitä oli helppo lähteä muokkaamaan temppua. Alkuun käskysanana pysyi "koske", mutta nyt toisella harjoittelukerralla lähdin vaihtamaan sen "pelaa"-käskyksi. Jimppa tajusi hetkessä, mistä se saa palkinnon ja mistä ei, joten tämän muokkaamisen kanssa ei mennyt kauaa! Joskus herkuille persosta hevosesta on hyötyä... :)

Toinen, vielä aika alkupisteessä oleva temppu, tai oikeastaan radan osa, on silta. Jimppa on aika tarkka jaloistaan ja siitä, mihin se niitä asettelee, minkä takia silta on ollut sille aina kaikista kammottavin este. Hyvänä kakkosena tulee autonrengas, joka sekin on tosi pelottava jalkojensyöjä. Siksi meidän siltamme ei olekaan kokonainen askelmallinen silta, vaan pelkästään yksitasoinen. Sekin on tarpeeksi hirvittävä.

Sillan kanssa ongelmana on siis se, ettei Jimppa halua astua sen päälle. Se kuopii sitä mielellään, mutta jalka ei saa missään tapauksessa jäädä sillan päälle, tai tulee maailmanloppu. Lähdimme sitten lähestymään siltaestettä ensiksi uudella tempulla, jonka käskysanaksi valikoitui "kiipee". Siinä Jimpan pitää nousta tasolle etujaloillaan ja seistä siinä, kunnes pyydän sen alas. Ihmetyksekseni ruuna tajusi tämänkin nopeasti ja jo ensimmäisellä harjoituskerralla se osasi nousta empimättä tasolle.


Tällä toisella harjoituskerralla olin ajatellut jatkaa tempun harjoittelemista niin, että Jimppa nostaisi kaikki jalkansa tasolle, mutta ruuna ei ollut vielä tarpeeksi varma sellaiseen. Se tarvitsisi varmaankin joka suunnasta isomman tason, koska nyt sillä lipsahti helposti yksi kavio reunalta alas, mitä se sitten aina vähän säikähti. Niinpä tyydyimme harjoittelemaan sitä, että tasolla olevia etusia pystyi siirtämään edemmäs, ja tasolle pystyi kiipeämään joka puolelta.

Harjoittelutauoilla kävimme sitten tekemässä muita radan tehtäviä, jotka olivat Jimpalle helpompia. Kokeilimme puomilla myös sidepassin alkeita, mutta Jimppa ei vielä ihan käsittänyt sen ideaa. Vahingossa se väisti pari kertaa puomilla sivusuunnassa, mutta yleensä se vain ylitti puomin tai peruutti siltä pois. Harjoittelimme myös luoksetuloa vihellyksestä, mutta siinä Jimppa innostui hieman liikaa, joten jätin senkin harjoittelun pois. Kunhan jalka kestää juoksemista, voi sitäkin taas harjoitella!


Linkki videoon

Agility toi paljon kaivattua tekemistä Jimpalle, ja sen jälkeen se on ollut rauhallisempi käsitellä, vaikka menohaluja sillä varmasti onkin. Onneksi kohta on kuukauden saikkuilu ohitse, ja voidaan kokeilla pätkiä ravia. Toivottavasti jalka ottaisi kaiken hyvin vastaan, ja pääsisimme palaamaan normaaliin liikuntaan!

Meidän tallillemme on myös tullut iso pikkukaveri päiviämme piristämään. Jimppaa tällainen vauvahevonen ihmetytti suuresti, tai ehkä se oli vain hämillään, kun tällainen vauvahevonen hengaili hänen tyttöystävänsä kanssa. Ruuna onkin joutunut tarhaamaan yksin varsan synnyttyä, mutta toivottavasti viimeistään laitumella se saisi taas seuraa.



Ravikauden avajaisia vietettiin viime sunnuntaina, joten liikutukset piti suorittaa ravihälinän ja -liikenteen vuoksi kotitallilla. Koska Jimpalla ei ole tälle talvelle laitettu tilsakumeja, ei kentällä pystynyt ratsastamaan eikä kovin hyvin juoksuttamaankaan, kun ruuna keräsi etusiinsa hetkessä valtavat lumipallot. Niinpä päädyimme harjoittelemaan temppuja ravien äänimaailmaa taustalla kuunnellen.

Jimppaa ravien vilske ja vilinä ei haitannut, kun välimatkaa oli sopivasti. Välillä se jäi kuuntelemaan kuulutuksia ja katselemaan raviradalle päin, mutta ei todellakaan tarvinnut pelätä, että se lähtisi paikan päälle itseään esittelemään. Päinvastoin, Jimppa näytti olevan paljon mieluummin sirkushevosen asemassa kuin juoksemassa kilpaa.

Treeniin pääsi tälläkin kertaa espanjalainen käynti, joka alun edistysaskeleiden jälkeen jäi taka-alalle hyvien maastoilukelien vuoksi. Jimpalla meni hetki muistella, mitä sen kuuluikaan tehdä, mutta sain molemmilta puolilta onnistuneita askeleita, vaikkakin vielä hitaita ja mitättömiä.



Temppuhetken päätteeksi teimme muutamat tutut ja helpot temput, joita ei tarvitse enää harjoitella. Jimppa tarjoaa hymyä ja halausta vähän väliä hoitotoimenpiteissä ja muutenkin, joten ne se on selkeästi sisäistänyt jo riittävän hyvin. Niitä on kuitenkin mukava tehdä harjoittelun lopuksi, kun ruuna osaa ne niin hyvin.


Satula-asiakin on edennyt sen verran, että kohdalle on osunut vihdoin penkki, jossa säkätila riittäisi. Sydneyn koulusatula on tällä hetkellä ollut ainoa, jossa etukaari ei jostain kohtaa jäisi ahtaaksi. Harmi vain, että kokeilussa ollut yksilö ei sopinut leveytensä puolesta Jimpan selkään eikä istuimensa koon puolesta omaan takapuoleeni... Vinkatkaahan, jos vastaan tulee Sydneytä leveydellä 31 ja 17,5" istuimella :) Toivotamme myös hyvää naistenpäivää kaikille!

Kyllä, kyllä!



Viime temppupostauksesta onkin jo vierähtänyt pitkä tovi, joten nyt on temppupäivityksen aika! Syksy oli melko hiljaista aikaa temppukoulutuksen puolella, mutta satulattomuus on ajanut meidät taas enemmän maastakäsittelyn pariin.

Espanjalainen käynti on jäänyt meillä aivan alkuvaiheeseen, enkä ole sen kehittämiseen kuluttanut juuri ollenkaan aikaa. Tämäkin keskeneräinen temppu muistui taas mieleen maastakäsittelyn noustessa suurempaan osaan Jimpan liikutusmuotoja, ja olemmekin edistyneet siinä jo pienen askeleen verran.

Eilen harjoittelimme hetken aikaa espanjalaista käyntiä, jotta pienenpieni edistyksemme aikaisemmalta temppuilukerralta ei ehtisi unohtua kovin pahasti. Sääkin oli puolellamme sen verran, että kameran pystyi ottamaan mukaan tallille, vaikka pakkanen haittasikin kuvaamista silti jonkin verran. 



Jimppa ei ollut ehkä kaikista parhaimmillaan tällä harjoituskerralla, vaan sen keskittyminen harhaili herkästi ja herkkuja olisi pitänyt saada palkinnoksi kaikesta. Se oli myös kärsimätön palkkauksen kanssa, ja jos herkku ei heti ollut saatavilla, se alkoi tekemään muita temppuja varmuuden vuoksi, mikä hankaloitti oikean asian vahvistamista.


Saimme kuitenkin aikaiseksi muutaman erityisen hyvän askeleen, jotka olivat jo miltei espanjalaisen käynnin näköisiä eikä vain jalalla kuopimista. Vaikka päivänvaloa onkin tarjolla jo useampi tunti vuorokaudessa, hämärä hiipi yllättävän nopeasti ympärillemme. Niinpä emme kovin pitkää temppuhetkeä pitäneet, vaan onnistuneiden toistojen jälkeen pyysin Jimppaa ravaamaan molempiin suuntiin hetken aikaa, jotta se saisi vähän liikettä edellisen päivän hieronnan jälkeen. Maastakäsittelyn lisääntyessä juoksutuksestakin on tullut taas aiempaa helpompaa ja molemmille mielekkäämpää, ja olemme voineet juoksuttaessa tehdä muutakin kuin juosta pelkkää ympyrää.


Kamera ei halunnut pakkasessa tarkentaa, mutta tässä linkki videoon.

Satularintamalla on ollut hetken hiljaista. Sopivia ehdokkaita ei ole osunut vastaan, mutta nyt odotellaan kokeiluun kahta hyvältä kuulostavaa ehdokasta: Passier GT -koulusatulaa ja yllätyskokelaana Startrekk -yleissatulaa, vaikka koulusatulaa tässä alun perin lähdettiin etsimään. Kun koulusatuloista ei meinaa sopivaa tällä hetkellä löytyä mistään, on pakko kokeilla muitakin vaihtoehtoja. Eihän sillä periaatteessa ole meille mitään väliä, onko meillä yleis- vai koulu- vai mikä tahansa satula, kunhan se on Jimpalle sopiva.

Infotkaahan, jos jollain on hyviä kokemuksia suorarunkoisesta, lavoille ja säälle tilaa jättävästä satulasta! :)
Aina ei jaksa olla vakavissaan, vaan välillä on kiva vain pitää hauskaa, vaikka meillä vakavasti otettava ratsastus on jäänyt aika vähälle maastoilun ja muun mukavan vallatessa suurimman osan Jimpan liikutuskalenterista.

Menimme maneesille suunnitelmana muistella viime viikkoisen Mintin valmennuksen harjoituksia. Aktiivisen käynnin ylläpitämistä, taipumista ja ratsastajan istuntaa - perusjuttuja. Ensiksi äiti pääsi käymään selässä alkukäyntien ja -ravailujen ajaksi, ja sillä välin minä keksin kaikkea ylimääräistä kivaa Jimpan pään menoksi.

Pari maapuomia kentälle kantaessani silmiini osui puulava, joka täytyi sitten raahata puomien kaveriksi. Jimppa oli heti juonessa mukana ja alkoi tottuneesti kuopimaan lavaa, eikä olisi millään halunnut lopettaa. Jossain vaiheessa oli pakko siirtyä pois lavan luota, jotta saataisiin edes jotain kehittäväksi laskettavaa tehtyä, vaikka ajatuksena olikin ottaa melko kevyesti ennen vapaapäivää.

Linkki videoon

Jimppa ei ole mitenkään ylireipas ratsastettava, vaan vauhdista saa pitää huolen, jos ei halua tyytyä mummohölkkään ja unissakävelyyn. Nytkin Jimppa olisi mieluusti harjoitellut taipumista ympyrällä madellen, mutta päättäväisesti pyysin enemmän liikettä ja lopulta se käveli suht reippaasti.

Aluksi kokeilimme ravissa mennä ravipuomeja, mutta Jimppa oli eri mieltä niiden ylittämisestä. Sen piti aina hidastaa tai jopa pysähtyä katsomaan noita omituisuuksia, jotka maassa sitä odottivat, vaikka sitä kannustettiin niin selästä kuin maastakin ylittämään suuret esteet ravissa. Pääsihän se niiden yli loppujen lopuksi ravillakin, mutta sen enempää emme puomeja esteinä käyttäneetkään - olin nimittäin siinä välissä jo ehtinyt keksiä jotain paljon hauskempaa, pujottelua! Ei kun vain järjestys uusiksi ja nopeasti meillä oli oiva pujottelurata valmiina.

Linkki videoon

Joskus pari vuotta sitten harrastimme pujottelua ja "vauhdikasta" kääntyilyä enemmänkin, mutta jostain syystä sellainen pelleily jäi pois kokonaan. Onneksi löysin tämän hauskuuden uudestaan, oli nimittäin todella mukavaa! Jimpan ravissakin pystyi istumaan, kun se mummohölkkäsi rauhallisesti pitkin poikin maneesia. Tulihan siinäkin harjoiteltua kaarevia teitä ja jos ei muuta, niin ainakin Jimppa herkistyi pohkeelle.


Loppuun otin muutamat nostot laukkaa molempiin suuntiin, ja vasenkin nousi nyt ihan hyvin ilman suurempia hankaluuksia. Sillä saisi olla enemmän eteenpäinpyrkimystä laukassa, mitä maneesissa tuntuu olevan paljon vähemmän kuin maastossa tai edes kentällä. Nostot ovat kuitenki parantuneet ja käynnistäkin laukka nousee yleensä hyvin, vaikkeivät nostot vielä ole mitään kaunista katseltavaa.

Pujottelutehtävästä jäi molemmille hyvä maku suuhun, minusta se oli hauskaa ja Jimpallakin riitti kiinnostus pitemmäksi aikaa, kun se joutui koko ajan olemaan tarkkana ja kuulolla. Kun mukaan ottaa vähän selvemmän kuvion ja suuren annoksen päättäväisyyttä, saa tästäkin muovattua todella hyvän taivuttelutehtävän!

P.S. Nelistelyä löytyy nyt myös Blogipolusta!
Kevään ensimmäiset vihreät
Muuttoni jälkeen rennot maastakäsittely- ja temppuhetket ovat käyneet harmittavan vähiin. Yleensä "oikea" treenaaminen on mennyt maastakäsittelyn edelle, vaikka ilman jälkimmäistä emme varmaan olisi päässeet mihinkään. Asiaan oli kuitenkin tultava muutos, ja sen tähden kaivelin varaston perältä pimeyteen jääneen pomppupallon, joka on aiemminkin blogissa vieraillut.


Mitä sä teet ja saanks mäki?
Pitkän harjaussession jälkeen haimme yhdessä leipää herkkulaukkuun ja suuntasimme kentälle. Koska kenttä oli vasta kunnostettu, siinä ei ollut aitoja, joten varmuuden vuoksi pidin Jimpan kiinni narun päässä. Ruunaa olisi kiinnostanut maasta nousseet juurakot paljon enemmän kuin joku tylsä pallo.

Pallo oli Jimpalle ennestään tuttu, joten se alkoi heti kuopimaan sitä, kun ponin ohjasi pallon lähettyville. Välillä se puski sitä eteenpäin turvallaan, jolloin se sai isot kehut ja vähän ekstranameja palkinnoksi. Potkiminen vei silti voiton ainakin tällä kertaa. Pallon töniminen olisi siinä mielessä parempi vaihtoehto, ettei sitä tarvitsisi koko ajan olla hakemassa jostain aivan toiselta suunnalta tai Jimpan jalkojen välistä. :D

Linkki videoon

Lopuksi yritin itsenäisesti ottaa Jimpasta rakennekuvaa, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Silloin, kun ruuna suostui seisomaan paikoillaan, eikä tullut heti luo, se seisoi niin epäryhdikkään ja tylsistyneen näköisenä, ettei siitä kehdannut edes ottaa kuvia. Tässä tapauksessa rentous ei ollutkaan niin hyvä juttu, vaan ponin olisi pitänyt olla tarkkaavaisempi. Ehkä toisen henkilön kanssa ruunasta saisi ryhdikkäämmän, kun sitä olisi joku ohjaamassa vapaana seisoskelun sijaan.

Rentoutumishetken jälkeen kävimme vielä kävelylenkillä vähän vilkkaampaa tietä pitkin. Trampoliinilla pomppivat lapset ovat yhä Jimpan mielestä maailman kamalin juttu, mutta maastakäsin nekin ohitettiin kaikessa rauhassa. Maneesilla oli parhaillaan käynnissä estekisat, joiden ääniä ja taustamusiikkia saimme kuunnella ohi kulkiessamme. Lenkin lopuksi poni sai juoda melassivettä ihan vain jotta se oppisi juomaan paremmin, ja sitten se pääsi takaisin ulkoilun pariin vapaapäiväänsä viettämään.

Vaari menisi melkein varsasta kokonsa puolesta :D

Herkkuja?


Joulukalenterin viimeisestä luukusta paljastuu seuraava osa blogin temppukoulusarjaa. Tässä osassa aloitetaan espanjalaisen käynnin harjoittelu kuopimiskäskyn avulla.


Muistattehan, että tämä on minun tapani opettaa kyseinen temppu, eikä se välttämättä toimi kaikilla. Tapoja on monia, ja yksi osa maastakäsittelyä ja temppukoulutusta onkin löytää ne oikeat keinot juuri omalle hevoselleen. Muistakaa myös kysyä lupa hevosen omistajalta tempun opettamiseen, jos ette itse omista hevosta, jolle tempun haluatte opettaa!

Pakollisen osan jälkeen pääsemme siirtymään itse temppuun ja sen opettamiseen. Saimme taas nautiskella lumipyrystä (ja muista häiriötekijöistä) videota kuvatessa, mutta kaikesta pitäisi saada selvää. Jos jokin kuitenkin jäi epäselväksi tai muuten mietityttämään, kommenttiosiossa tai sähköpostitse voi kysyä tarkennusta. Vastaan, jos osaan. :D

Temppukoulutuksen tulisi olla hauskaa niin sinulle kuin hevosellekin, se on mukava tapa vahvistaa luottamusta ja aktivoida hevosta, joten pidäthän sen rentona ja kivana vaihteluna teille molemmille! Valitse siis opettelupaikaksi rauhallinen ja tuttu ympäristö äläkä vaadi kerralla liikaa.

Linkki videoon

Aiemmat osat

1 osa - Kuinka opettaa temppu: anna pusu!
2 osa - Kuinka opettaa temppu: hali!
10.10.
 Viimeksi Jimpan luona vieraillessani pääsimme pitkästä aikaa käymään maneesilla. Syyshulluus, joka on jokavuotinen tauti hevosilla ainakin meillä päin, oli selvästikin tarttunut Jimppaan. Se oli jo tallissa pelleilytuulella, eikä matka tallilta maneesille ole ollut koskaan niin ärsyttävä kuin silloin! Pysähtelimme parin metrin välein, kun poni yritti juosta ohi ja kauhisteli kaikkea ympärillään. Onneksi olin jo aiemmin päättänyt, että ensiksi lämmittelisin vauhtivaaria juoksuttaen, jotta se saisi vetreytyä ilman ratsastajaa selässään. Se oli hyvä päätös.


Juoksutus oli aluksi aivan järkyttävää. Jimppa kuunteli kaikkea muuta kuin minua, ja kun pyysin sen raviin, en saanut sitä hidastamaan sitten millään. Vaikka Jimpalla oli ollut kevyt viikko takana, en ollut ajatellut sen olevan näin energinen. Kun hevonen ei ottanut hidastuksia kuuleviin korviinsakaan, käskin sitä liikkumaan reippaammin eteen. Reippaamman juoksemisen jälkeen otin käynnissä myötäysharjoituksia, mikä rauhoitti Jimppaa niin, että ravikin muuttui tavalliseksi rennoksi hölkäksi ylivalppaan ravurinravin sijaan.


Luulin Jimpan rauhoittuneen sen verran, että voisimme työskennellä ratsain niin kuin normaali ratsukko. Olin väärässä. Käyntityöskentelystä ei tullut yhtään mitään; Jimppa teeskenteli olevansa todella herkkähipiäinen, ja pieninkin hipaisu pohkeella tarkoitti ravia. Sen mielestä oli luvallista vääntytyä kiemuralle pelottavassa ovipäädyssä, jos ei halunnut mennä uraa pitkin suoraan, ja sieltäkin piti lähteä ravilla pakoon. Yritimme väkertää pohkeenväistöjä niin seinän avulla kuin ilmankin, ja seinää käyttäen Jimppa väisti heti ja oikein!


Alkuun ravi ei ollut kovin hyvää, vaan Jimppa juoksi pää ylhäällä liiankin reippaasti ja tarjosi laukkaa koko ajan. Ajattelin sillä olevan vielä liikaa virtaa keskittyäkseen mihinkään, joten päätin ottaa laukat heti aluksi, jos se saisi ponin kuuntelemaan paremmin. Maneesissa ruunasta ei saa laukassa irti vauhtia millään, mutta tämä kerta oli poikkeus sääntöön. Meno näytti laukannostoissa lähinnä tältä:

Kamerakaan ei pysynyt vauhdissa mukana
Vasen laukka tuntui hyvältä, eikä Jimppaa tarvinnut pyytää juurikaan liikkumaan eteenpäin. Vasta kun se olisi itse halunnut hidastaa, huomautin pohkeilla, ettei me ilman lupaa lähdetä himmailemaan. Poni pysyi ympyrällä ohjaamattakin, joten se sai löysin ohjin purkaa energiaansa.

Linkki videoon

Oikea suunta oli huonompi. Jimppa väänsi päätään ulospäin, enkä tiennyt, miten minun olisi paras istua. Kevyt istunta (jos sitä koulujalustimilla sellaiseksi pystyi sanomaan) osoittautui parhaimmaksi vaihtoehdoksi, silloin ruuna ei vääntyillyt mitenkään. Oikean laukan jälkeen totesin, ettei liika virta ollut ainoa syy ponin temppuiluun - sen selkä oli päässyt jumiintumaan. Onneksi tuttu hevoshieroja on tulossa kierrokselle meille päin jo ensi tiistaina, joten Jimppa pääsee heti ammattilaisen käsittelyyn.



Linkki videoon

Laukkojen jälkeen ravi helpottui vähäsen. En saanut ratsastettua Jimppaa niin rennoksi kuin viimeksi maneesissa käydessäni, jolloin lopputunnista se meni paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Jumppasin ruunaa ympyröillä ja kiemuraurilla, ja kun se oli hetken aikaa ravannut rentona, päätin lopettaa hommat siihen. Aikaa jäi kuitenkin vielä pelleilyyn; nytpä tiedän, että Jimpan selässä voi myös seistä tappamatta itseään! Vauhtivaari seisoi nöyrästi paikoillaan, kun ratsastaja kokeili, mitä se siitä sanoisi, jos selästä tulisikin alas pepun päältä... Onnea on kärsivällinen hevonen! ;)

Linkki videoon

Kamerasta loppui akku, joten täytyi turvautua puhelimeen
Toivekuvapostaukseen voi vielä lähettää lisää toiveita. Kokoan kuvat postaukseen mahdollisimman pian!
Kyllä hymyilyttää, kun pääsee ajelulle!






 
Kylmäysletkuissa lenkin päätteeksi

Linkki videoon

Linkki videoon
Older Posts

Hello, There!
Nelistelyä on blogi hevosenomistajasta ja tämän hevosesta, lämminveriruuna Jimpasta. Blogissa kerrotaan entisen ravurin uudesta elämästä monipuolisena harrastuskaverina sekä omistajan elämänmittaisesta oppimatkasta eläinkoulutuksen ja hevosenkäsittelyn parissa. Kuolaimetta ja positiivisen vahvisteen kautta!

Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme selästä, kärryiltä ja maasta käsin!


ME MUUALLA

LUKIJAT

Follow

ARKISTO

  • ▼  2025 (1)
    • ▼  elokuuta (1)
      • Viimeaikaista (hevos)elämää
  • ►  2024 (4)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2023 (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (6)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ►  2021 (16)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2020 (27)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2019 (32)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2018 (40)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (3)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (32)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2016 (48)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2015 (67)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (7)
    • ►  kesäkuuta (7)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (6)
  • ►  2014 (62)
    • ►  joulukuuta (14)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2013 (84)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (8)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (9)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (10)
    • ►  maaliskuuta (8)
    • ►  helmikuuta (10)
    • ►  tammikuuta (7)
  • ►  2012 (80)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (7)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (13)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (9)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (5)

SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

  • Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?
  • Mietteitä turpahihnan käytöstä sekä suitsista yleensäkin
  • Helpot itsetehdyt hevosnamit

AIHEET

DIY Eläinlääkäri Hevoshieronta Kisat Maastakäsin Maastoilu Matkaratsastus Ratsutus Tallielämää Temput Valmennus Varusteet Video hevosen hyvinvointi hevosen ruokinta hevoskoulutus hevosmenot hevosnamit istunta kaulanaru koulutus kuolaimettomuus positiivinen vahvistaminen postaussarja ratsastajan virheet ratsastustehtävä resepti ruokapalkka satula siedätys tutkittua tietoa vinkit yhteistyö
FOLLOW ME @INSTAGRAM

Created with by BeautyTemplates | Distributed by blogger templates