youtube facebook instagram
Sisällön tarjoaa Blogger.
  • Etusivu
  • Kirjoittaja
  • Jetset Jimmy
  • Erikoispostaukset
  • Yhteys

Nelistelyä

Taas on yksi vuosi vierähtänyt, ja vuorossa on katsaus menneisiin kuukausiin. Aika on kulunut niin nopeasti, että on vaikea edes uskoa vuoden 2014 olevan jo ohi! Meille tämä vuosi on ollut muutosten aikaa niin hyvässä kuin huonossakin. Edistystä on tapahtunut, mutta välimatka kasvanut, mikä taas on hankaloittanut yhdessä harjoittelemista.


Tammikuussa uskaltauduin uuden valmentajan, Anniina Taluksen, silmien alle ratsastamaan. Kävimme ahkerasti myös muissa valmennuksissa, mikä oli hyvä alku edistyksen vuodelle.


Helmikuussa pääsimme paremmin maastoilemaan, ja hyvänä muistona ajasta on blogissakin postaus, jossa pääsin hehkuttamaan ensimmäisiä pitkiä laukkoja maastolenkillämme.



Kevään lähestyessä hevostelussa tapahtui vähän enemmän. Jatkoimme valmennuksissa käymistä niin uudella kuin vanhallakin valmentajalla, ja minä pääsin käymään myös toisen hevosen selässä, kun päädyin cr-valmennukseen Doris Münsterin oppiin. Jimppa puolestaan sai selkäänsä toisen ratsastajan, kun se pääsi ratsutettavaksi.



Huhtikuussa Jimppa pääsi Mervi Pakolan ratsutettavaksi, ja siitä alkoi myös meidän edistyksemme ratsastuksessa. Ruuna alkoi tajuamaan myötäämisen idean myös selästä.



Keväällä treenaus jatkui. Toukokuussa työni loppui, joten minulla oli enemmän aikaa puuhailla Jimpan kanssa (vaikka se aika olikin tarkoitettu pääsykokeisiin). Harjoittelimme myötäämistä maasta juoksuttaessa, mikä auttoi meitä myös ratsastuksen saralla.



Kesäkuussa käytimme treeneissä puomeja, ja Jimpan laukannostot oikeaan olivat jo hyvällä mallilla. Pappaponi täytti myös huimat 15 vuotta, josta todisteena sen oma synttärivideo!



Heinäkuussa maastoilu, maasta käsin työskentely sekä temput oli pääosissa kuuman sään takia. Kävimme silti valmennuksessa, ja aloimme äidin kanssa miettimään tulevaisuutta, sillä olin saanut hyväksymiskirjeen yliopistosta, eikä minulla ollut mahdollisuutta ottaa Jimppaa mukaan.



Elokuu oli muutosten aikaa. Minä muutin opiskelemaan Vaasaan, minkä takia Jimpalle piti etsiä vuokraaja liikuttamaan sitä arkisin. Poni sai kaikeksi onneksi itselleen vuokraajat, joiden lisäksi myös äitini liikutti ruunaa silloin tällöin. Samoihin aikoihin ratsastuksen alueella tapahtui läpimurto, kun Jimppa oppi eteen-alas -muodon salat. Yritimme myös käydä Kekajärvellä uittamassa, mutta siellä ei ollut mahdollisuutta päästä hevosen kanssa veteen. Elokuussa ruuna raspattiin.


Syksyn tullessa blogikin koki ymmärrettävän hiljentymisen, kun välimatka kasvoi alle kymmenestä kilometristä pariin sataan. Päästessäni käymään kotona Jimpan luona tehtävänäni oli yleensä käydä päästelemässä höyryjä maastossa, jottei ruuna keräisi liikaa energiaa vähemmällä liikunnalla ollessaan. Syyskuussa Jimppa rokotettiin.


Koko syksy meni paljolti saman kaavan mukaan, ja blogin puolella se näkyi vähäisissä postauksissa. Positiivista tässä kaikessa oli kuitenkin se, että Jimppa ei yskinyt tai laihtunut - päin vastoin, se pyöristyi joka puolelta.


Loppuvuodesta Jimppa alkoi temppuilemaan maneesissa vuokraajien kanssa, minkä tähden päästessäni Mervin valmennukseen otimme ponin käyttäytymisen suurennuslasin alle. Syyksi paljastui se, että ruuna oli saanut mennä sieltä, mistä aita oli matalin, ja etenkin oikeaan kierrokseen sen kanssa sai alkaa tekemään töitä, jotta avut saisi läpi ja ponin toimimaan. Aloimme myös käymään irtohypytyksessä joka toinen viikko, mikä teki energiselle vaarille hyvää.


Joulukuussa ruuna pääsi kiropraktikon hoidettavaksi, kun tallillemme tuli sellainen käymään. Jimppa käyttäytyi käsittelyn aikana oikein kiltisti, vaikka usein hevoset ensimmäisillä kerroillaan saattavat olla epävarmoja ja tarvita jopa huulipuristinta tai muuta harhauttamaan niitä itse hoidosta. Tipuin myös vuoden ensimmäisen ja viimeisen kerran, kun metsäpolulla vastaan tuli kaatunut puunrunko, jonka ali mahtuikin vain hevonen... Joululomani alkoi, mikä tarkoitti Jimpalle säännöllistä liikuntaa. Lisäksi ruunalle aloitettiin salmiakki+c-kuuri kiropraktikon ohjeistamana laittamaan aineenvaihduntaa paremmin liikkeelle.

Kaiken kaikkiaan tämä vuosi on ollut yhtä aikaa monivaiheinen ja tavallisen tylsä. Ratsastuksessa edistystä on tullut kaikista yhteisistä vuosista eniten juuri tänä vuonna, ja toivon saman jatkuvan ensi vuonnakin. Jimppa on pysynyt terveenä, eikä muutakaan sen suurempaa vahinkoa ole tapahtunut.

Tippumisia: 1
Kisoja: 0
Valmennuksia: 11 (tai enemmän)
Eläinlääkärin tai klinikalla käyntejä: 1 (rokotus)
1.2.2014
31.12.2014

Tavoitteet 2014


Viime vuoden vuosikatsauspostauksessa asetin tavoitteita tälle vuodelle. Koska kukaan ei tiennyt, mitä vuosi toisi tullessaan, emme jokaista tavoitetta saaneet saavutettua, mutta aina meille jotain jää käteen:

★ Uusi valmentaja: viime vuonna salaa haaveilin, että uskaltaisimme mennä jonkun toisen valmentajan valmennettavaksi Mervin (ja Riikan) lisäksi. Heti vuoden alussa haave toteutui, ja osallistuimmekin koko kevään Anniina Taluksen valmennuksiin Mervin valmennusten rinnalla.

★ Laukannostot: viime vuonna listasin tavoitteeksi sen, että laukannostot onnistuisivat ilman puolen ympyrän alkuräpellystä. Vaikka etenkään oikea laukka ei nouse läheskään aina siististi ja heti, ei sitä tarvitse pyytää kuin parin askeleen verran, kun viime vuonna sen sai hyvällä tuurilla nousemaan ollenkaan ja nosto venyi vaikka kuinka kauan. Vasen nousee heti, kun sitä pyytää, vaikkei sekään näytä hirveän siistiltä tai hallitulta. Kyllä sekin siitä paranee, tärkeintä kuitenkin on, että molemmat laukat nousevat!

★ Monipuolinen harrastaminen: vaikka viime vuoden listassa olevaa poniagilitya emme päässeetkään tänä vuonna harjoittelemaan, olemme kuitenkin tehneet kaikenlaista muuta mukavaa. Jimppa on liikkunut niin kärryiltä, maastakäsin kuin ratsainkin, ja liikutuspaikkoina ovat toimineet maneesi, kenttä, ravirata ja erilaiset maastot. Lisäsimme loppuvuodesta liikuntaan mukaan myös irtohypytyksen, ja aina niin kömpelö ja säälittävä estehevoseni on alkanut kehittymään jo hieman paremmaksi - selästä en kyllä menisi siltikään esteitä kokeilemaan, ei se vielä niin sulavasti niitä ylitä...

Mitä saavuttamattomiin tavoitteisiin tulee, syy ei ollut kummassakaan meissä. Olin asettanut tavoitteeksi startata matkakisoissa kahdessa eri luokassa, mutta kisoja ei sitten järjestettykään missään järkevän matkan päässä, minkä lisäksi olin opiskelemassa, eikä Jimppa päässyt kunnon maastolenkeille kuntoaan kohottamaan. Seuramme ei myöskään järjestänyt yksiäkään harjoituskoulukisoja, joihin olisimme voineet raviohjelmaa mennä esittämään. Ehkä ensi vuonna kisoja ilmaantuisi paremmin?

Tavoitteet 2015


Ensi vuodelle voisin asettaa taas joitakin tavoitteita. Nyt se on edellistä vuotta helpompaa, sillä tiedän suunnilleen, miten vuosi tulee menemään, eikä mitään näin suurta muutosta pitäisi olla tulossa vähään aikaan.

★ Taipuminen oikeaan kierrokseen: tämän me otamme heti vuoden alusta käsittelyyn, ja Jimppa pääsee (tai joutuu - omasta mielestään) töihin ratsuttajan alle.
★ Matkakisat: koska viime vuonna emme päässeet yksiinkään matkakisoihin, toivoisin tämän vuoden tarjoavan meille siihen edes yhden mahdollisuuden.
★ Uittaminen: emme ole vielä päässeet sellaiselle paikalle, jossa olisi hyvä käydä uittamassa, joten ensi kesän tavoitteena olisi vihdoin päästä rannalle kahlaamaan!
★ Terveys ja luottamus: nämä kaksi ovat jokavuotisia tavoitteitamme, ja ensi vuodenkin toivon olevan Jimpalle hyvä. Ei yskimistä ja laihtumista, vaan terve ja elämäniloinen vauhtivaari, jonka kanssa puuhailu olisi entistäkin helpompaa ja turvallisempaa.

PS. Muistakaahan, että ilotulitusaika alkaa uudenvuodenaattona 31.12. kello 18 ja päättyy yöllä 02.00! Ei tarvitse aloittaa jo aatonaattona (tai päivää ennen sitä), kuten eräät innokkaat raviradalla tekivät... :/




Yksi talven parhaista puolista on maastojen hyvät pohjat. Nyt kun lunta on tullut riittävästi, suurin osa reiteistä on päässyt huollettavaksi ja ne ovat siis huippukunnossa ratsastusta ja ajoa ajatellen - mahtavaa!


Olin koko syksyn haaveillut mahdollisuudesta maastoilla eri reiteillä, joten kun lunta oli tarpeeksi ja ulkona valoisaa, lähdimme tutkimaan uusia paikkoja. Loppukesästä tai alkusyksystä olin käynyt autolla tutkimassa erästä metsätietä, joka siihen aikaan oli pohjan puolesta huono ratsastaa. Talven tultua siitä kuitenkin kuoriutui oikein hyvä maastoreitti ja kaiken lisäksi vielä melko pitkäkin. Näin alkuun kävimme vain lyhyimmän reitin, sillä en tiennyt, mihin muut tiet olisivat johtaneet. Toivottavasti ehdimme käydä niitäkin tutkailemassa!

Matka sujui oikein mukavasti kahdestaan. Jimppa oli sopivan reipas, eikä sitä tarvinnut pidätellä tai patistaa eteenpäin. Siitä on tullut paljon rauhallisempi tuntemattomissa maisemissa, eikä se keksinyt pelätä mitään metsän kiviä tai puulatoja, kuten sillä joskus oli tapana. 

Tölppälän suoralta
Turvealuetta hämmästelemässä
Tämä reitti oli mahtava myös laukata, sillä suoraa tietä oli kilometrikaupalla ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä! (Tosin maassa oleva ruskea kohta sai ponin sekoamaan jaloistaan totaalisesti...) Laukkasimmekin yhteen putkeen suunnilleen pari kolme kilometriä, ja vaikka vauhtia saisikin olla vähemmän, ei Jimpan tarvinnut mennä ihan täysiä koko aikaa. Välillä se saattoi jopa laskea päätään ja venyttää kaulaansa, minkä ansiosta sen selkä tuntuikin lenkin jäljiltä joustavammalta kuin aiemmin.

Uskallan väittää, että tämä reitti pääsi kertaheitolla suosikkilistani kärkipäähän! En malta odottaa, että pääsemme samalle suunnalle uudestaan koluamaan loputkin reitit läpi. Mutta ei makeaa mahan täydeltä, nyt otetaan väliin vähän kevyempää, jottei vauhtivaari rasitu liikaa, vaikka sen kunto onkin jo noussut. Se jaksoi irtohypytyksessäkin paremmin, kun aiemmilla kerroilla se on ollut aivan poikki ja hikinen hyppyjen jälkeen - viime kerralla se hikosi vähemmän, eikä ollut edes hengästynyt!

Linkki videoon

ja onnea vuodelle 2015!

Hiljaisten hankien sinistä taikaa,
joulu on ihmeiden iloista aikaa.

Jouluaaton maasto suoritettiin lumisissa pakkasmaisemissa. Kirpeä talvi-ilma sai Jimpankin innostumaan lenkkeilystä niin, että sitä sai menomatkallakin pidätellä. Ylämäissä vauhtia löytyi, ja laukatessa sai olla tarkkana, että ehti väistää tien ylle lumen painosta kaartuneita puunoksia. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan saimme käydä pitemmällä maastolenkillä ja aivan kaksistaan - ketään muuta ei matkallamme tullut vastaan.

Blogin ensimmäinen joulukalenteri on nyt saatu päätökseen. Alla vielä listattuna kaikki luukut. Me toivotamme kaikille oikein hyvää joulunaikaa!
Joulukalenterin 1. luukku: Joulukorttikuvia
Joulukalenterin 2. luukku: 5 vuotta yhdessä
Joulukalenterin 3. luukku: Valmennuspostaus
Joulukalenterin 4. luukku: DIY-lahjaideoita
Joulukalenterin 5. luukku: Jouluinen soittolista
Joulukalenterin 6. luukku: Millaista joulua Jimppa viettää?
Joulukalenterin 7. luukku: Esittelyssä Minipeikon Elovena
Joulukalenterin 8. luukku: Joulutunnelmaa kuvin
Joulukalenterin 9. luukku: Videopostaus
Joulukalenterin 10. luukku: Talven treenisuunnitelmia
Joulukalenterin 11. luukku: Kuinka opettaa temppu kuopiminen/espanjalaisen käynnin alkeet

Joulukalenterin viimeisestä luukusta paljastuu seuraava osa blogin temppukoulusarjaa. Tässä osassa aloitetaan espanjalaisen käynnin harjoittelu kuopimiskäskyn avulla.


Muistattehan, että tämä on minun tapani opettaa kyseinen temppu, eikä se välttämättä toimi kaikilla. Tapoja on monia, ja yksi osa maastakäsittelyä ja temppukoulutusta onkin löytää ne oikeat keinot juuri omalle hevoselleen. Muistakaa myös kysyä lupa hevosen omistajalta tempun opettamiseen, jos ette itse omista hevosta, jolle tempun haluatte opettaa!

Pakollisen osan jälkeen pääsemme siirtymään itse temppuun ja sen opettamiseen. Saimme taas nautiskella lumipyrystä (ja muista häiriötekijöistä) videota kuvatessa, mutta kaikesta pitäisi saada selvää. Jos jokin kuitenkin jäi epäselväksi tai muuten mietityttämään, kommenttiosiossa tai sähköpostitse voi kysyä tarkennusta. Vastaan, jos osaan. :D

Temppukoulutuksen tulisi olla hauskaa niin sinulle kuin hevosellekin, se on mukava tapa vahvistaa luottamusta ja aktivoida hevosta, joten pidäthän sen rentona ja kivana vaihteluna teille molemmille! Valitse siis opettelupaikaksi rauhallinen ja tuttu ympäristö äläkä vaadi kerralla liikaa.

Linkki videoon

Aiemmat osat

1 osa - Kuinka opettaa temppu: anna pusu!
2 osa - Kuinka opettaa temppu: hali!

Luukun aiheena on tällä kertaa talven treenisuunnitelmat. Koska minulla on pitkä joululoma, Jimppa pääsee liikkumaan kunnolla pitkästä aikaa. Tavoitteena on saada ylimääräistä mahaa pienenemään ja kunto kohoamaan, joten nyt kun minulla on aikaa, on hyvä tehdä pohjatyöt valmiiksi.

Parina aikaisempana talvena lumi on ollut harmillisen vähässä. Silloin minulla olisi ollut aikaa käydä koko talvijakson ajan liikuttamassa Jimppaa, mutta suurimman osan talven riemuista joutui unohtamaan, koska lunta ei ollut tarpeeksi. Tänä vuonna, ihme ja kumma, lunta on satanut parin päivän sisällä niin paljon, että pääsemme vihdoin käyttämään talvea hyväksi treeneissämme!

Hankitreeni

Hankitreeni on ehkä ilmeisin treenimuoto, jota talvelta odotetaan. Se sopii loistavasti voiman treenaukseen, sillä hangessa tarpominen vahvistaa niin takaosaa kuin selkääkin. Tämän takia liian raju hankitreeni saa hevosen myös herkästi jumiin, joten ensimmäiset kerrat hangessa onkin hyvä aloittaa varovasti ja pikkuhiljaa vaativuutta lisäten.

Meillä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta kunnon uittamiseen, sillä ratsastusmatkan päässä ei ole käytettävissä olevia uittopaikkoja, eikä meillä ole ollut mahdollisuutta lähteä kauemmas sellaisia etsimään. Siksi hankitreeni onkin aina ollut talven suurin odotus, mutta vasta tänä vuonna lunta on sellaiseen tarpeeksi. "Tarpeeksi lunta" tarkoittaa minulle suunnilleen hevosen säären puoliväliin asti ylettyvää hankea, kuitenkin yli kavion mutta alle polven. Liian syvässä hangessa kulkeminen on hevoselle liian raskasta, ja olemattomassa hangessa ei ole tietenkään minkäänlaista vastusta treeniä vahvistamassa.

Hankitreeniä 2012

Koko liikutusta ei tule tehdä hangessa, vaan hevosen on hyvä päästä välillä kovemmalle pohjalle liikkumaan. Aloittelevalle hankitreenaajalle sopiva treeniaika kerrallaan olisi mielestäni viitisen minuuttia, ja silloinkin pääasiassa käynnissä. Tämä riippuu hevosen kunnosta, ja joillekin jo lyhyt käyntikahlaus on alkuun aivan riittävä. Tärkeää on huolehtia siitä, ettei rasita hevosta liikaa ja muistaa lämmitellä ja jäähdytellä hyvin kovemmalla pohjalla - alku- ja loppuverryttelyjä ei siis tehdä hangessa.

Meille hankitreeni otetaan käyttöön nyt, kun Jimppa on kengitetty ja sillä on tilsakumit. Ruuna kerää etenkin etusiinsa todella herkästi epämukavat korot, jotka jämähtävät vielä niin lujaa kiinni, etteivät ne välttämättä tipu matkalla pois. Onneksi nyt on ollut pikkupakkasta, joten lumikaan ei ole enää niin märkää, että se tarttuisi yhtä helposti kiinni.

Pitkät maastolenkit

Tallimme ympäristössä on hyviä hevosreittejä, joilla pääsee lenkkeilemään ympäri vuoden. Valitettavasti juuri ne pisimmät reitit ovat kesäisin miltei käyttökelvottomia liian kovien pohjien vuoksi. Odotankin talvea juuri siksi, että lumen peittämä maa on pohjana paljon parempi ratsastaa kuin kivikova sorapinta.

Talvisin suosikkireiteistäni muotoutuu kunnolliseen käyttöön sopivia teitä, ja pääsemme muun muassa treenaamaan mäkien avulla. Tämän lisäksi meille avautuu myös uusia reittejä, joille kesäisin ei ole kannattanut lähteä pohjan takia. Jimppa virkistyy uusilla reiteillä huomattavasti, ja silloin onnistuu myös reippaampi liikkuminen koko lenkiltä, eikä vain kotiin päin tullessa...

Koska Jimppa on ollut kevyemmällä liikunnalla koko syksyn, lähdemme pidentämään maastolenkkejäkin vähitellen. Kunhan alle on saatu normaalin pituisia lenkkejä, voidaan alkaa suunnitella, minne seuraavaksi lähdettäisiin.

Lumisissa metsissä sielu lepää! Ja samalla tulee tehtyä hankitreeniäkin. ;)

Laukkatreeni

Laukkatreenin vähäisyys on meillä johtunut myöskin huonoista pohjista. Jimpalle on mielekkäämpää laukata pitkää reittiä pitkin kuin samaa pätkää useaan kertaan, sillä se tajuaa nopeasti homman idean ja suuntaa mieluummin takaisin kotiin kuin uudelle laukkakierrokselle. Tämän vuoden alussa pääsimme ensimmäisiä kertoja laukkaamaan pitempää matkaa kerrallaan, kun seikkailimme uusilla reiteillä Kekajärven lähettyvillä. Kun ei ole huolta siitä, että tila loppuu kesken tai juoksisimme kotiin asti, on hyvä antaa hevosenkin mennä vähän reippaammin. Lähimaastoissa samoillessa laukkapätkien tulee olla nimensä mukaisesti vain pätkiä, sillä muuten loppuu tie kesken, mutta kauempana voi kotiinkin päin huoletta tulla laukalla pitempäänkin.

Kuten muissakin treeneissä, myös laukan kanssa tulee aloittaa varovasti. Kun treenasimme säännöllisesti matkakisat haaveissamme, törmäsin seuraavanlaiseen suositukseen: maastolenkistä tulisi olla 40 % käyntiä, 20% ravia ja 40% laukkaa. (Lähde) Jos hevosella on huono kunto, maastolenkit kannattaa aloittaa pelkällä käynnillä ja lisätä mukaan kevyttä ravia vähän kerrallaan. Kun hevosen kunto kestää normaalit maastolenkit, voidaan lähteä seuraamaan kyseistä kaavaa. Tärkeintä kaikessa treenauksessa on tarkkailu, jottei hevosta rasiteta liikaa.

Melkein 15 cm lunta!
Tällaisia treenejä olen suunnitellut meille täksi talveksi. Parasta näissä treeneissä on, että ne kaikki voidaan hoitaa niin ratsain kuin ajaenkin! Jos talvi olisi ollut tänä vuonna kylmempi, olisimme ehkä päässeet ensimmäistä kertaa joen jäälle ratsastamaan. Valitettavasti jää taitaa jäädä tältä talvelta lähes sulaksi, joten sinne ei kyllä ole meneminen. Olen nyt pari viikkoa lisännyt Jimpan liikuntaa vähitellen, vapaapäiviä unohtamatta, jotta lasku normaaliin liikuntarytmiin ei olisi vanhalle ruunalle liian raju, ja pääsisimme treenailemaan kunnolla ilman jumeja!

Tästä luukusta paljastuu videopostaus, pitkästä aikaa!

Linkki videoon

8. luukusta paljastuu jouluisia kuvia. Vihdoin maahan on laskeutunut pysyvä lumi, lämpötila laskenut pakkasen puolelle ja tämän joulun piparkakut leivottu - enää viikko jouluun!









Minipeikon Elovena, tutummin Nita, on perheemme uusin tulokas. Keväällä 2-vuotiaaksi kääntyvä lumipallo pääsee tässä luukussa tyhjentävään esittelyyn.



Minipeikon Elovena, "Nita"
Syntynyt 21.02.2013
Bolognese, narttu
Tuntomerkit: valkoinen, kihara turkki, nappisilmät ja hirmuista vauhtia heiluva häntä

Nita on pieni ja iloinen koira. Se on aina valmis tutustumaan uusiin ystäviin ja saa ujoimmatkin yksilöt vauhtiin, vaikka se veisi aikaa - Nita on myös sinnikäs, ja jos se jotain haluaa, se saa sen tavalla tai toisella, oli se sitten sohvan alle kadonnut lelu tai yksin viihtyvä kaveri, joka ei lähde leikkiin mukaan.

Nita meille tullessaan

Bolognese on vanha italialainen seurakoirarotu, joka kuuluu bichonien sukuun. Sen voikin helposti sekoittaa ulkonäkönsä puolesta bichon frisén kanssa. Rodun kanta on ainakin vielä pieni myös kotimaassaan, ja Suomessa bologneseja on harvassa.

Bolognesea kuvataan usein älykkääksi, rauhalliseksi ja helposti koulutettavaksi koiraksi, joka kiintyy syvästi omaan perheeseensä. Suomen Kennelliiton rotukuvauksessa bolognesesta sanotaan seuraavaa: "Hyvin rauhallinen eikä erityisen vilkas. Ujostelematon, mukautuvainen sekä erittäin kiintynyt isäntäväkeensä ja tämän ystäväpiiriin."


Nita vastaa rotukuvaustaan melko hyvin, mutta vilkkauden puutteesta ei sen kohdalla voida puhua! Nita haluaa koko ajan olla huomion keskipisteenä ja se yrittääkin yllyttää kaikkia mukaan leikkiin. Jos ketään ei kiinnosta leikkiä, se tyytyy touhuamaan yksikseen. Joskus, kun Nitalla on tylsää ja ylimääräistä energiaa, se käy tonkimassa kaikki mahdottomatkin paikat läpi ja kantaa löydöksensä olohuoneeseen ihasteltaviksi.


Ihmisten kanssa Nita on todella ystävällinen ja kärsivällinen. Sitä saa silitellä, rapsutella, käännellä ja nostella miten haluaa, eikä koira reagoi siihen kuin ehkä nuolaisemalla. Leikkiessäkin se muistaa pysyä tarpeeksi hellänä ja lopettaa pyydettäessä. Se myös jaksaa aina iloita, kun joku perheenjäsenistä tulee kotiin!

Nitalle on erittäin helppo opettaa temppuja, sillä se tajuaa nopeasti, mitä sen pitää tehdä, jotta se saa herkun. Herkut ovatkin sille hyvin rakkaita, eikä se koskaan halua jäädä ilman, jos jossain jollekin sellaisia tarjotaan. Välillä se on kuitenkin niin omapäinen, ettei se suostu tekemään mitään tai ottamaan käskyjä kuuleviin korviinsakaan, mutta yleensä Nita on innoissaan tekemässä temppuja - herkkujen toivossa tietenkin.


Muiden koirien ja yleensäkin eläinten kanssa Nita on leikkisä ja innoissaan. Se yrittää yllyttää meidän kissavanhustammekin leikkiin aina, kun kissa on liikkeellä, eikä sen into laannu, vaikka välillä tuleekin tassusta kuonoon. Pentukurssillakin Nita oli se, joka sai vähän varuillaan olevat koirat mukaan jahtileikkiin - se leikkii ihan minkä koiran kanssa vain, vaikka se koira ei leikkisikään sen kanssa!

Pikku-Nita bolomeetingissä tammikuussa

Nitan kanssa olemme kokeilleet kaikenlaisia lajeja, niin agilityä kuin jäljestämistäkin. Se on innolla mukana kokeilemassa uusia asioita varsinkin, jos siellä on koiraseuraa. Silloin voi kyllä olla vaikea keskittyä ihan koko aikaa...

Ainoa miinuspuoli Nitassa, tai oikeastaan sen rodussa, on sen turkki. Bolognesejen turkinlaatu ei ole mitenkään helppohoitoinen, ja Nitalla se on vielä sieltä vaikeammasta päästä. Se takkuuntuu ja huopaantuu herkästi, eikä sitä saa millään selväksi. Tämän takia pidämme Nitan turkin lyhyenä, sillä silloin se on helpompi pitää takuttomana ja puhtaana. Ja jos totta puhutaan, pidän itse enemmän tästä lyhyehköstä karvapeitteestä kuin siitä rodun oikeasta, pitkästä turkista. :)

Tähän postaukseen olisi kuulunut lisäksi Nitan pentuvideoita, mutta enköhän jättänyt kannettavan kiintolevyni Vaasaan. Saatte siis nauttia tästä blogissa jo aiemmin olleesta sukkavaras-videosta!



Ja loppuun jouluterveiset Nitalta:



Jokaisella on ne omat jouluperinteensä niin kotona kuin tallissakin, ja tässä luukussa kerron meidän joulunviettotavoistamme.

Joulutunnelmaa talliin olemme luoneet joka vuosi koristelemalla Jimpan karsinan edustan. Kun oveen kiinnittää joulupalloja tai muita kuusenkoristeita, tulee hei paremmalle mielelle karsinan ohi kävellessä. Myös köynnöksiä voi kieputtaa oveen tai kaltereihin - meillä tämä ei kuitenkaan toimi, sillä ne katoavat nopeasti parempiin suihin...

Jimpan karsina entisessä tallissa jouluna -12

Jouluaattona olisi ihanaa herätä aikaisin ja lähteä tekemään aamutallia, mutta meidän tapauksessamme tämäkään ei toimi. Aiemmin, edellisellä tallilla asuessamme, hoidimme aamutallit vuoroissa, jolloin myös jouluaattona joku onnekas pääsi ruokkimaan ja viemään hevoset ulos.

Nyt täysihoidossa Jimppa saa syödäkseen ja pääsee ulkoilemaan, vaikka kukaan sitä hoitava ei pääsisikään paikalle - myös aattona. Niinpä jouluaattomme alkaa usein erillään, mutta päivän valjetessa pääsemme viettämään joulua myös yhdessä. Koska talvella valoisa aika on lyhyt, lähden tallille jo päiväsaikaan. Päivän lyhyyden lisäksi illat ovat meillä aina kiireisiä, kun pitäisi viettää joulua myös perheen ja sukulaistenkin kanssa, joten Jimpan liikutus tapahtuu aina aikaisemmin kuin normaalisti.



Meidän mielestämme jouluaattona ei pidä tuuppailla koulua tai kiertää uraa maneesissa, vaan silloin mennään maastoon. Jos maa on valkoinen, se on aina parempi. Viime jouluaattona kävimme Jimpan kanssa kahdestaan pitkällä maastolenkillä tutkimassa uusia reittejä ja toivottamassa vastaantulijoille hyvää joulua. Sitä edeltävänä jouluna lähdimme kaverin kanssa pellolle ratsastamaan ja intouduimme ottamaan vähän laukkakisaakin. (Jimppa hävisi.)

Vaikka maastoseura ja maisemat vaihtelevat vuosittain, jokaisella jouluaaton maastoilulla olemme koristautuneet talven juhlaa varten: milloin tonttulakein, kulkusin tai koristeköynnöksin, aina yllämme on ollut jotain punaista, kimaltavaa tai muuten jouluista. Heijastimia unohtamatta! ;)

Viime vuoden jouluaaton maasto
Linkki videoon

Joulupukki tuo Jimpalle harvemmin lahjoja, mutta joka joulu se on saanut vähintäänkin joulunpunaisen omenan ja pienen piparkakun lenkin päätteeksi. Jos ruuna on ollut oikein kiltti, voi sen ruokakupista löytyä myös muita herkkuja tai karsinan seinästä vaikka uusi Likit-nuolukivi. Eikä sovi unohtaa hevosten omia joulukuusia, joista ne saavat nauttia tarhaillessaan.

Millainen joulu teidän tallillanne on?

Viidennen luukun takaa paljastuu soittolista, joka saa (ainakin minut) virittymään joulutunnelmaan! Lista koostuu niin joululaulusuosikeistani kuin muistakin kappaleista, joissa on omasta mielestäni jouluista tunnelmaa.


★ It's Beginning To Look A Lot Like Christmas - Michael Bublé
★ Girl Almighty - One Direction
★ Christmas (Baby Please Come Home) - Michael Bublé
★ Sleigh Ride - Fun.
★ Cold December Night - Michael Bublé
★ Wonderful Christmas Time - Paul McCartney
★ Holly Jolly Christmas - Michael Bublé
★ Let It Snow - Dean Martin
★ Christmas Lights - Coldplay
★ Can't Help Falling In Love With You - Elvis Presley
★ Through The Dark - One Direction
★ White Christmas - The Drifters
★ Christmas Song (Chestnuts Roasting On An Open Fire) - Michael Bublé



Olisin voinut listata tähän suoraan koko Michael Bublén joulualbumin - se on vain niin hyvä! Moni lemppari jäi listalta vieläkin pois, mutta kaikkia ei vain voinut mahduttaa mukaan. Näitä kaikkia ja useita muita kappaleita olen kuitenkin kuunnellut heti marraskuun alusta asti (...) niin paljon, että uskon naapureidenkin jo odottavan innolla joululomaani. :D

Olisikin enemmän kuin kiva kuulla, löytyykö lukijoiden joukosta samanlaisia joululaulujen suurkuluttajia kuin täältä, ja mitkä ovat teidän suosikkejanne?



Neljännestä luukusta löytyy erilaisia helppoja ideoita itsetehtyihin joululahjoihin.



Ihana ja käytännöllinen lahja musiikinystävälle (tai miksei muillekin)!

Kelloa varten tarvitset:
- Vinyylilevy (Kirppareilta löytyy halvalla! Oma löytöni maksoi 50 senttiä. En suosittele käyttämään mitään arvokasta vinyyliä. :)
- Kellon koneisto (Omani maksoi 6-7 euroa ja on toiminut hyvin.)
- Viisarit (Hinta vaihtelee parista eurosta ylöspäin. Omani maksoivat muistaakseni 2 euroa.)
- Kellotaulun numerot (valinnainen)

Tämän kellon tekeminen on hyvin yksinkertaista. Kellon koneisto kiinnitetään vinyylilevyyn, tarvittaessa sitä voi varmistaa esim. kaksipuoleisella teipillä tai muulla sellaisella, jotta levy ei pääse vapaasti pyörimään (varsinkin, jos tarkoituksena on laittaa vinyyliin numerot, kannattaa se kiinnittää hyvin). Seuraavaksi asetetaan viisarit. Ne tulee jättää hieman irti vinyylilevystä, tai muuten ne eivät pääse liikkumaan. Jos koneistossa ei ole mitään ripustinkoukkua, sellaisen voi kehitellä itse. Minun tapauksessani koneiston mukana tuli myös ripustuskoukku, mutta koska omassa kämpässäni on kiviseinät, käytin kiinnittämiseen tarrateippiä.

 





Lahjan voi antaa suoraan hevosystävälle tai välikäden kautta ensiksi hevosen omistajalle. Ne maistuvat varmasti molemmille! (Jos omat leipomistaidot ovat täysin olemattomat, voi siinä tapauksessa turvautua kaupasta ostettuihin nameihin. Ne eivät kuitenkaan yleensä maistu omistajille.)

Ohje itsetehtyihin hevosnameihin löytyy täältä.



Sain kyseisen lahjan ystävältäni viime jouluna. Lahjaan kuuluu kannellinen purkki, jossa on valmiina kuivat aineet muffinitaikinaa varten sekä pieni vihko, josta löytyy ohjeita erilaisiin kuppikakkuihin. Muffinien sijaan purkista voi löytyä aineet sekä resepti mihin tahansa leivonnaiseen, ja kaveriksi purkkiin voi lisätä kuorrute- tai koristelutarvikkeita.

Lahjaa varten tarvitset:
- Kannellinen purkki
- Valmis pikkuvihko tai materiaalit itsetehtyä vihkoa varten
- Reseptin kuivat aineet

Purkkiin tulee kaikki leivonnaisen kuivat aineet. Jos ei halua tehdä kokonaista vihkoa, voi purkin kylkeen kiinnittää pelkän reseptinkin. Vihkoon ei myöskään tarvitse laittaa pelkkiä ohjeita, vaan siellä voi olla purkin reseptin lisäksi vaikka mietelauseita, kuvia, hyviä biisejä... mitä vain!





Mikä olisikaan parempaa, kuin kääriytyä kylmänä talvi-iltana vilttiin höyryävä kaakaomuki kädessä? Ei mikään.

Tarvitset:
- Muki
- Kaakaojauhetta (tämän voi korvata myös teellä, kahvilla tai glögillä)
- Vaahtokarkkeja
- Lusikka tai muu sekoitusväline
- Kori, tarjotin tai muu astia

Kaakaojauhe ja vaahtokarkit voi eristää omiin pusseihin/purkkeihin tai kaataa valmiiksi mukiin (tällöin olisi hyvä peittää muki jollain, esimerkiksi kääriä sellofaaniin). Herkkukoriin voi vielä lisätä vaikka lahjan vastaanottajan lempiherkkuja tai jonkun hyvän elokuvan tai kirjan.

Minivaahtokarkit sopivat parhaiten kaakaoon





Sama idea kuin edellisessä, mutta tämä sopii meille hevosihmisille. Tarpeen vaatiessa pienillä muokkauksilla tästä saa sopivan lahjan myös muille eläinihmisille. ;)

Tarvitset:
- Muki (tietenkin hevosaiheinen)
- Hevosnameja (tee itse tai osta valmiita)
- Letityskuminauhoja, harja tai jotain muuta pientä
- Kori, tarjotin tai muu astia





Ennen vuodenvaihdetta hyvä lahjaidea on seinäkalenteri - tulevaa vuotta silmälläpitäen. Itsetehtynä tai -suunnittelemana lahjasta saa persoonallisemman ja vastaanottajalle sopivan. Näppärimmät voivat väkerrellä kalenterin itse alusta loppuun, mutta meille vähän laiskemmille sopivampi vaihtoehto on suunnitella ja tilata se netistä. Esimerkiksi Ifolor, Photobox ja Vistaprint tarjoavat mahdollisuuden suunnitella oman kalenterin omista kuvista.

Jos haluaa ja osaa, voi kalenterin tehdä myös kokonaan itse alusta alkaen!




Oletteko te päätyneet tee-se-itse -lahjoihin?
Newer Posts
Older Posts

Hello, There!
Nelistelyä on blogi 29-vuotiaasta hevosenomistajasta ja tämän hevosesta, lämminveriruuna Jimpasta. Blogissa kerrotaan entisen ravurin uudesta elämästä monipuolisena harrastuskaverina sekä omistajan elämänmittaisesta oppimatkasta eläinkoulutuksen ja hevosenkäsittelyn parissa. Kuolaimetta ja positiivisen vahvisteen kautta!

Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme selästä, kärryiltä ja maasta käsin!


ME MUUALLA

LUKIJAT

Follow

ARKISTO

  • ►  2023 (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (6)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ►  2021 (16)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2020 (27)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2019 (32)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2018 (40)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (3)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (32)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2016 (48)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2015 (67)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (7)
    • ►  kesäkuuta (7)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (6)
  • ▼  2014 (62)
    • ▼  joulukuuta (14)
      • 2015, here we come!
      • Upea uusi reitti - check!
      • Lämmintä joulunaikaa!
      • Joulukalenterin 11. luukku: Kuinka opettaa temppu...
      • Joulukalenterin 10. luukku: Talven treenisuunnitelmia
      • Joulukalenterin 9. luukku: Videopostaus
      • Joulukalenterin 8. luukku: Joulutunnelmaa kuvin
      • Joulukalenterin 7. luukku: Esittelyssä Minipeikon ...
      • Joulukalenterin 6. luukku: Millaista joulua Jimppa...
      • Joulukalenterin 5. luukku: Jouluinen soittolista
      • Joulukalenterin 4. luukku: DIY-lahjaideoita
      • Joulukalenterin 3. luukku: Valmennuspostaus
      • Joulukalenterin 2. luukku: 5 vuotta yhdessä
      • Joulukalenterin 1. luukku: Joulukorttikuvia
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2013 (86)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (8)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (9)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (11)
    • ►  maaliskuuta (8)
    • ►  helmikuuta (11)
    • ►  tammikuuta (7)
  • ►  2012 (80)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (7)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (13)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (9)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (5)

SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

  • Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?
  • Mietteitä turpahihnan käytöstä sekä suitsista yleensäkin
  • Helpot itsetehdyt hevosnamit

AIHEET

DIY Eläinlääkäri hevosen hyvinvointi hevosen ruokinta Hevoshieronta hevoskoulutus hevosmenot hevosnamit istunta kaulanaru Kisat koulutus kuolaimettomuus Maastakäsin Maastoilu Matkaratsastus positiivinen vahvistaminen postaussarja ratsastajan virheet ratsastustehtävä Ratsutus resepti ruokapalkka satula siedätys Tallielämää Temput tutkittua tietoa Valmennus Varusteet Video vinkit yhteistyö
FOLLOW ME @INSTAGRAM

Created with by BeautyTemplates | Distributed by blogger templates