youtube facebook instagram
Sisällön tarjoaa Blogger.
  • Etusivu
  • Kirjoittaja
  • Jetset Jimmy
  • Erikoispostaukset
  • Yhteys

Nelistelyä

Jimppa säikähtää, jarrutan kuolaimella, Jimppa pysähtyy päästyään riittävän etäisyyden päähän


Kuolaimet ja kuolaimettomuus ovat pysyneet esillä hevosmaailmassa jo pitkän aikaa. Vastakkainasettelu on luonut omat kannattajaryhmänsä, joiden mielestä oma tapa on se oikea. Välillä näkee sellaisia perusteluita omalle päätökselleen, että jää miettimään, kuinka paljon ihmiset hevosista tietävätkään. Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomien artikkelissa tämä tuli taas todistettua. Uutisen voi lukea täältä.

Jutussa haastateltu kouluratsastaja Stella Hagelstam toteaa kuolainten käytön olevan välttämätöntä, koska “kyseessä on 500-kiloinen saaliseläin. Kun se säikähtää, mitkään namit tai naksuttelut eivät auta tarpeeksi nopeasti. Olisi valtava turvallisuusriski ottaa kuolaimet kokonaan pois”. Aikaisemmin nostin esille saman argumentin ongelman postauksessani Hevosta hallitaan kuolaimella?, kun Hippoksessa Kyra Kyrklund kirjoitti hevosihmisten suosikkiaiheesta oman näkökulmansa. Eniten tässä Hesarin lainauksessa huvitti ratsastajan tietous naksutinkoulutuksesta ja positiivisesta vahvistamisesta. Kukaan kyseisellä metodilla kouluttava tuskin palkitsee hevosta säikähtämisestä, eikä naksutinkoulutus myöskään poissulje kuolainten käyttöä.

Hagelstam on siinä oikeassa, että hevonen on suuri saaliseläin. Se on lisäksi pakoeläin, mikä tarkoittaa, että se valitsee mahdollisuuksien mukaan vaarallisissa tilanteissa aina paon. Taistele tai pakene -reaktio ja sen vaikutukset ovat varmasti monelle tuttuja - jotkut ovat myös kokeneet ne itse. Taistele tai pakene -reaktio lisää adrenaliinin eritystä siinä määrin, että esimerkiksi kivun tunne vähenee. Kun hevonen pakenee, sen elimistö erittää suuret määrät adrenaliinia, jotta se selviytyisi tilanteesta hengissä. Tässä vaiheessa se ei välttämättä tunne kipua lainkaan tai ainakin adrenaliini turruttaa kipua hieman.



Minusta onkin kummallista, että hevosen oletetaan paetessaan kuuntelevan sellaista apua, joka tällaisissa tilanteissa yleensä tuottaa kipua. Vaikka hevonen onkin viisas eläin, en usko sen ymmärtävän, että lisääntynyt kipu ja paine suussa tarkoittaa, ettei tarvitse paeta. Päinvastoin, oikeasti pakeneva hevonen saattaa saada siitä vain lisää bensaa liekkeihin. Kun mukaan otetaan adrenaliini, ei Hagelstamin väitteellä ole senkään vertaa pohjaa. Jos hevonen ei tunne kipua, se on luultavasti sulkenut myös muut "ylimääräiset" aistinsa selviytyäkseen, eikä sitä silloin pysty hallitsemaan kuolaimella tai ilman.

Tällaisissa tilanteissa ei ole väliä, onko hevosen suussa mitään vai ei. Pakeneva pakoeläin, varsinkin tässä kokoluokassa, ei ole ihmisen hallittavissa. Siksi varusteita tärkeämpää onkin hevosen oikeanlainen koulutus ja totuttaminen erilaisiin tilanteisiin, jotta vaaratilanteilta voisi välttyä. Tietenkään hevosta ei kukaan pysty totuttamaan aivan kaikkeen, mutta jos sille on opetettu oikeanlainen tapa reagoida pelottaviin asioihin, se on silloin hallittavissa kuolaimettomilla, kuolaimilla tai vaikka kaulanarulla. Aina on kuitenkin muistettava, että kyseessä on saaliseläin, eikä sen selviytymisvaistoja voi vain laittaa pois päältä. Hevosta ei kuitenkaan tulisi viedä paikkoihin tai tilanteisiin, joista se ei uskoisi selviytyvänsä. Niinpä kuolainten sijaan valtava turvallisuusriski olisikin, jos koulutus ja ennakointi jätettäisiin kokonaan pois.

Jotain hyvääkin artikkelissa ja Hagelstamin haastattelussa oli. Hagelstam olisi valmis jättämään hyvästit kankisuitsitukselle, joka vaikuttaa olevan vain vanhentunut jäänne jostain kouluratsastuksen alkuajoilta. Ihmettelenkin, miksei asiaan ole tullut jo muutosta, vaikka kuolaimen vaikutuksista ollaan tietoisia. On hienoa, että asia otetaan puheeksi myös hevosmaailman ulkopuolella. Ehkä lisääntynyt tietoisuus antaisi joskus hevoselle mahdollisuuden valita edes sen, suorittaako se kuolaimilla vai ilman.



Muistan enää hämärästi, kuinka turhauttavaa Jimpan juoksutus ennen oli. Se ei lähtenyt ympyrälle, sitä ei saanut ravaamaan, se kulki pää taivaassa ulospäin asettuneena. Itse koin kaikista turhauttavimmaksi sen, että askellajin vaihtaminen ylöspäin vaati kamalasti työtä juoksuttajan näkökulmasta.

Rentoutuminen oli myös toinen ongelma, jonka halusin ratkaista. Alkuaikoina käytin Jimpalla vaihtelevasti joustochambonia tai sivuohjia, joita meille suositeltiin, jotta Jimppa alkaisi rentoutua niskastaan eikä pitäisi päätään niin ylhäällä. En ole koskaan pitänyt apuohjien käytöstä, mutta uskoin, että ehkä tässä tilanteessa ne voisivatkin auttaa, vaikka samalla vaikutti siltä, että junnasimme asian kanssa yhä paikallaan.

En edes muista, kuinka pitkään yritin tapella juoksutuksen kanssa, kunnes kerran jouduin juoksuttamaan Jimppaa maastakäsittelytunnilla. Valmentaja sanoi: "Käytä vain yhtä ääntä ravin pyynnössä", ja sen jälkeen ongelmat katosivat. Tai ainakin pikkuhiljaa.

Tuntuu vähän tyhmältä näin jälkikäteen, kun en silloin itse ollut tajunnut noin yksinkertaista asiaa. Yleensäkin kaikki, mitä hevonen osaa, on yhden tietyn pyynnön takana - miksi toimia siis toisin juoksutuksessa? Nopeasti tämän valaistuksen jälkeen Jimppa alkoi nostaa ravin pelkällä äänikäskyllä, ja juoksutus muuttui samalla miljoona kertaa mukavammaksi.

Kun juoksutus alkoi sujumaan helpommin, pystyin opettamaan Jimpalle sen avulla muutakin. Esimerkiksi pään laskeminen niin ratsain kuin juoksuttaessa lähti liinan päässä harjoitellessa. Jimppa yhdisti nopeasti pään laskemisen ja palkinnon toisiinsa, vaikka tällöin en vielä edes käyttänyt herkkuja juuri ollenkaan. Koska Jimppa on pohjimmiltaan laiska, sille kelpasi mainiosti palkaksi siirtyminen käyntiin ja työn lopettaminen. Näin juoksutuksesta muodostui perusta uuden opettamiselle, ja myötääminen sekä rentous siirrettiin sujuvasti liinan päästä ratsaille.

Juoksutuksesta alkoi olla hyötyä muutenkin kuin energian purkamisessa, kun ympyrällä pyörimiseen pystyi liittämään jotain ekstraa. Jimppa alkoi olla paremmin kuulolla ja läsnä, kun se halusi tehdä asioita oikein saadakseen palkinnon. Motivaatio juoksutuksessa oli aivan eri molemmilla!

Nyt juoksutus onkin pysynyt mukana liikutuskalenterissa säännöllisesti. Joskus juoksutan enemmän, joskus vähemmän. Usein hyödynnän juoksutusta liikutusmuotona vapaiden jälkeen ja rankemman liikutuksen jälkeen. Joskus myös ihan vaan silloin, kun ratsastus tai ajo ei innosta, kuten tänään, kun taivaalta satoi vettä ja räntää, tuuli oli vaasalaiseen tapaan voimakas ja joka paikka lämpötilan noustua sohjossa.

Vielä on paljon opittavaa ja kehitettävää juoksutuksenkin saralla. Laukka ei vieläkään ole itsestäänselvä askellaji juoksuttaessa, mutta se nousee nykyään jo vähän paremmin ja vähemmällä työllä. Tosin tällä kertaa siitä ei voinut unelmoidakaan pohjan muuttuessa liukkaaksi vesisohjoksi jo muutaman ravikierroksen jälkeen...

Olisin halunnut laittaa tähän viime kerran videon kylkeen toisen videon jostain muutaman vuoden takaa, jossa juoksutuksen ongelmat olisivat tulleet esille, mutta vanhat videot taitavat olla tallessa vain kotikotona - jos eivät sitten ole kadonneet bittiavaruuteen. Jos löydän vanhat videot jostain, teen vertailupostauksen, josta näkee paremmin, miten olemme kehittyneet juoksutuksessa!

Linkki videoon


Aina ei ole hyvä päivä kouluttaa, vaikka sää olisikin mitä parhain. Maanantaina päätin, että synttäreideni kunniaksi vuorossa olisi maastakäsittelyä. Kun aurinkokin paistoi pitkästä aikaa, ei ollut mitään syytä jättää kameraa kotiin!

Sain joululahjaksi kameranjalan, jota kokeilin nyt ensimmäistä kertaa. Vaikka videon rajaus ei vielä onnistunut täysin, niin ainakin kuva on nyt suora! Edellisissä yksin kuvaamissani maastakäsittelyvideoissa horisontti oli yleensä ihan vinksallaan, joten tämä on jo iso parannus entiseen.

Harmikseni itse treeni ei lähtenyt sujumaan oikein millään. Jimpan keskittyminen harhaili, oma keskittymiseni harhaili, kädet loppuivat kesken ja Jimppa oli motivoituneempi etsimään jäätynyttä ruohoa lumen alta kuin suorittamaan jotain ruisleipäpalaa vastaan. Aluksi yritin harjoitella espanjalaista käyntiä, mutta siitä ei tullut mitään, kun käsiini mahtui joko raipat tai nami ja naksutin, vaikka olisin tarvinnut ne kaikki yhtä aikaa tehokasta koulutusta varten! Niinpä siirryin treenaamaan jotain, mitä emme muistaakseni ole aikaisemmin tehneet: luokse tulo käskystä.

Tällä kertaa kokeilin kirjoittaa videoon kommentteja harjoituskerrasta. Näin siitä ehkä saa irti enemmän varsinkin, jos ei ole varma, mitä siinä pitäisi nähdä. Olisi toki kiva kuulla, mitä mieltä olette kommentoidusta videosta - auttoiko se seuraamaan videon kulkua tai ymmärtämään prosessia paremmin? En olekaan tainnut vielä videoida ensimmäistä harjoituskertaa aikaisemmin, joten nyt pääsette näkemään koulutuksen alkuaskelia.

Linkki videoon

Missä vaiheessa vuodet alkoivat kulua näin nopeasti? Vuosi 2017 on vaihtunut kuin silmänräpäyksessä vuoteen seuraavaan, ja taas on aika katsoa taaksepäin menneisiin kuukausiin.

Tänä vuonna en ajatellut käydä menneitä läpi kuukausittain, vaan koota vuoden tapahtumat vähän väljemmin. Loppuun listasin myös menneen vuoden blogin puolelta numeroina!

Vuoden alussa palasin takaisin Suomeen, ja pääsimme Jimpan kanssa palaamaan takaisin rutiiniin. Huhtikuussa se vihdoin muutti samaan kaupunkiin, ja sen jälkeen ruuna onkin päässyt näkemään minua lähes päivittäin! Tallinvaihdos teki Jimpalle selkeästi hyvää, sillä alun ihmettelyn jälkeen se on ollut hyvin tyytyväisen ja rauhaisan oloinen ja saanut lisää massaa.

Satulaongelmilta ei säästytty tänäkään vuonna, vaan Kieffer oli jonkin aikaa poissa käytöstä. Toppausten uusimisen jälkeen se saatiin taas käyttökuntoon. Liikutus ei kuitenkaan ollut kesällä kovin raskasta, sillä maastojen pohjat olivat turhan kovia kunnolliseen treeniin eikä kentänkään pohja ollut Jimpalle kaikista paras.

Syksyllä innostuin enemmän maastakäsittelystä, ja kehitystä tapahtui niin vanhojen kuin uusienkin temppujen osalta. Minun kandikiireeni söivät aikaa ja energiaa hevostelulta, joten loppusyksyn Jimppa eleli hyvin kevyellä liikunnalla. Kaiken lisäksi se onnistui nyrjäyttämään etujalkansa ensimmäisillä pakkasilla ja sen päälle veti vielä takajalkaansa impparin hokinreiästä.

Talvea ei kuulunut pitkään aikaan, ja hetkellinen lumipeite suli aina parin päivän sisällä pois. Maastoreitit olivat kaikkialla kivikovassa jäässä, joten maastoilusta ei tullut oikein mitään. Joulukuussa pääsimme nauttimaan muutamasta lumisesta päivästä, ja yhtenä päivänä lunta oli jopa hankitreeniksi asti! Jimppa oli vapaapäivistä ja pikkupakkasesta sen verran innoissaan, että laukassa tuli enemmän pukkeja kuin itse laukka-askelia. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ponille nousi pieni hiki pintaan!

Uuden vuoden Jimppa vietti kahdestaan tallikaverinsa kanssa. Minä puolestani lähdin lyhyelle lomalle Pietariin, joka yllätyksekseni oli kotimaata lämpimämpi tähän vuodenaikaan!

Viime vuonna en asettanut konkreettisia tavoitteita. Toivoin, että Jimppa pysyisi terveenä eikä kesällä tarvitsisi saikkuilla. Täysin ilman terveydellisiä ongelmia ei selvitty tänäkään vuonna, vaikka mitään isompaa ei onneksi sattunut. Eipä taida olla olemassakaan montaa (etenkään vanhaa) hevosta, joka onnistuisi välttämään kaikki naarmut ja turvotukset! Näin vuoden vaihtuessa on tietenkin mukavaa pitää yllä jonkinmoista jatkumoa, joka tällä kerralla on Jimpan liikalihaa kasvattanut ruununrajan hokinreikä, joka ei ota umpeutuakseen...

Vuodelle 2018 tavoitteiden asettaminen tuntuu epävarmalta. Tietenkin toivon Jimpan pysyvän terveenä ja käyttökunnossa, mutta esimerkiksi kilpailutavoitteita en uskalla edes miettiä! Maastakäsittelyssä tavoitteena olisi säännöllisempi treenaaminen ja vapaana työskentelyn parantaminen. Blogin kanssa tavoitteena olisi aktiivisempi postaaminen ja edes yhden uuden temppuvideon julkaiseminen. Ehkä vuoden edetessä mieleen tulee uusia tavoitteita, joita lähteä saavuttamaan, mutta näillä mennään nyt alkuvuosi! :)

Postauksia julkaistu 32 
Videoita julkaistu 17  
Lukijoita Bloggerin puolella 87, bloglovin'ssa 15  
Suosituimmat postaukset Mietteitä turpahihnan käytöstä sekä suitsista yleensäkin (2371 katselua) & Helpot itsetehdyt hevosnamit (1600 katselua)

Linkki videoon

2018 on mahdollisuuksia täynnä. Toivomme jokaiselle hyvää uutta vuotta!

Newer Posts
Older Posts

Hello, There!
Nelistelyä on blogi 29-vuotiaasta hevosenomistajasta ja tämän hevosesta, lämminveriruuna Jimpasta. Blogissa kerrotaan entisen ravurin uudesta elämästä monipuolisena harrastuskaverina sekä omistajan elämänmittaisesta oppimatkasta eläinkoulutuksen ja hevosenkäsittelyn parissa. Kuolaimetta ja positiivisen vahvisteen kautta!

Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme selästä, kärryiltä ja maasta käsin!


ME MUUALLA

LUKIJAT

Follow

ARKISTO

  • ►  2023 (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (6)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ►  2021 (16)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2020 (27)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2019 (32)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ▼  2018 (40)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (3)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ▼  tammikuuta (4)
      • Kuolain ei ole takuu turvallisuudesta
      • Turhautumispisteestä koulutuksen kivijalaksi - mit...
      • Hyvän sään ei-niin-hyvä luoksetuloharjoitus
      • Vuosikatsaus 2017
  • ►  2017 (32)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2016 (48)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2015 (67)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (7)
    • ►  kesäkuuta (7)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (6)
  • ►  2014 (62)
    • ►  joulukuuta (14)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2013 (86)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (8)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (9)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (11)
    • ►  maaliskuuta (8)
    • ►  helmikuuta (11)
    • ►  tammikuuta (7)
  • ►  2012 (80)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (7)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (13)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (9)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (5)

SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

  • Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?
  • Mietteitä turpahihnan käytöstä sekä suitsista yleensäkin
  • Helpot itsetehdyt hevosnamit

AIHEET

DIY Eläinlääkäri hevosen hyvinvointi hevosen ruokinta Hevoshieronta hevoskoulutus hevosmenot hevosnamit istunta kaulanaru Kisat koulutus kuolaimettomuus Maastakäsin Maastoilu Matkaratsastus positiivinen vahvistaminen postaussarja ratsastajan virheet ratsastustehtävä Ratsutus resepti ruokapalkka satula siedätys Tallielämää Temput tutkittua tietoa Valmennus Varusteet Video vinkit yhteistyö
FOLLOW ME @INSTAGRAM

Created with by BeautyTemplates | Distributed by blogger templates