Meille muille vedän yllä olevat listat yhteen: hampunsiemen sisältää reilusti proteiinia, kuitua ja vain vähän sokereita - se sopii siis myös kaviokuumeherkille hevosille. Hampunsiemenöljy sisältää huiman määrän monityydyttymättömiä rasvahappoja, eli juurikin niitä välttämättömiä omega-3- ja 6-rasvahappoja.

Vähän aikaa sitten pohdiskelimme ystävieni kanssa eläintenpidon eettisyyttä erityisesti hevosharrastuksen näkökulmasta. Keskustelusta innostuneena halusin jakaa sen herättämiä ajatuksiani myös täällä blogin puolella.

Hevosmaailmassa näkee paljon erilaisia tapoja pitää ja käsitellä hevosia, eikä kukaan oikeastaan voi sanoa vain yhtä ja oikeaa tapaa. On kuitenkin surullinen tosiasia, että useimmissa tapauksissa hevosten elinolot eivät ole niiden hyvinvoinnin kannalta edes tyydyttävät. Hevosia pidetään yhä pitkiä aikoja pienissä tiloissa eristyksissä tovereistaan, eivätkä ne pääse toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan, mistä usein seuraa stereotyyppistä käytöstä ja stressiä. Tämän lisäksi monet hevoset joutuvat sietämään pakottamista, pelottelua ja jopa väkivaltaa, kun niitä käsitellään, ratsastetaan tai ajetaan.⁣

En usko, että yllä oleva kuulostaa kenenkään korviin hyvältä tai eettiseltä, mutta totuus on se, että perinteet ja tottumukset ovat tiukassa. Se, että "aina ennenkin on näin tehty ja hevoset ovat yhä hengissä" ei ole todiste siitä, että kyseinen toimintatapa olisi hyvä hevosen hyvinvoinnin kannalta. Hevonen pysyy kyllä hengissä, vaikka se eläisi yksin eikä koskaan pääsisi ulos tallista kuin ratsastettavaksi, mutta millaista sellainen elämä on? Ei ainakaan hyvää.⁣

Jokainen hevosihminen tietänee, että hevonen on laiduntava laumaeläin, mutta siitä huolimatta ihmisten kesyttämiltä hevosilta saatetaan ottaa pois molemmat niitä määrittelevät tekijät. Esimerkiksi monia kilpahevosia tarhataan (jos edes tarhataan) yksin, jottei niille pääse sattumaan mitään. Niiden ravinto koostuu suurelta osin väkirehuista, ja karkearehun pureskelu saattaa jäädä toissijaiseksi. Tähän kun lisätään matkustamisen sekä kilpailupaikkojen uutuuden ja hälinän aiheuttama stressi, ei ole ihmekään, että jopa 90 prosentilla kilpahevosista on todettu vatsahaava.

Miksei tieteellisesti todistettu tieto riitä muuttamaan hevosmaailmaa? Monelle on kova paikka myöntää, että oma tapa pitää hevosia ei olekaan niiden tarpeiden mukainen. Tieto tunnetusti lisää tuskaa, ja siksi joidenkin on helpompi sulkea silmät uudelta tiedolta kuin hyväksyä se, että on omalla toiminnallaan tehnyt hallaa hevosen hyvinvoinnille. ⁣

Ei ole realistista odottaa, että kaikki maailman hevosihmiset muuttaisivat toimintatapojaan niin, että hevoset voisivat elää täydellistä, lajityypillistä elämää. Minäkään en ole vailla vikoja ja virheitä; ratsastanhan Jimpalla säännöllisesti, ja tällä hetkellä se asuu karsinatallissa. Yritän kuitenkin parhaani sillä tiedolla ja niillä resursseilla, jotka minulla tällä hetkellä on käytettävissä. Ja tässä tullaankin siihen, minkä haluaisin ihmisten ymmärtävän: asioita ei tarvitse tehdä täydellisesti. En edes usko, että on olemassa yksiselitteistä, yleistettävissä olevaa täydellisyyttä, varsinkaan hevosten omistamisessa. Jo yksilöiden väliset erot tekevät siitä mahdotonta.

Täydellisyyden tavoittelua tärkeämpää onkin, että jokainen hyväksyisi tieteellisesti todistetut tosiasiat ja pyrkisi edistämään hevosen hyvinvointia senhetkisen tiedon ja omien resurssien puitteissa. On parempi yrittää tehdä edes jotain kuin olla tekemättä mitään! Pienikin muutos on askel oikeaan suuntaan, ja kun mukana on tarpeeksi suuri joukko ihmisiä, antaa se voimaa suuremmallekin muutokselle.⁣

Melkein hävettää myöntää, että viimeisimmästä valmennuksesta oli kulunut jo vuosi. Meillä on ollut hankaluuksia löytää sopivaa valmentajaa, kun tuntemani ammattilaiset jäivät pohjoiseen muuttaessani opiskelujen perässä länsirannikolle. Ensimmäisellä tallilla pääasiassa yksin puuhaillessani en oikein päässyt mukaan hevospiireihin, joten alueen valmentajat jäivät vähän hämärän peittoon. Mutta nyt ehkä uskaltaisin huokaista helpotuksesta ja todeta, että vihdoin pelkälle itsenäiselle humputtelulle on tullut loppu!

Kiitos sosiaalisen median, törmäsin Tmi Jenni Marttilan tarjoamiin palveluihin. Hetken asiaa tutkittuani totesin, että tämä ihminen vaikuttaa juuri meidänlaiselta ammattilaiselta! Siitä se ajatus sitten lähti, ja nyt olen yhtä istuntatuntia rikkaampi.

Ennen tuntia mietin, minkä monista ongelmistamme ottaisin korjauksen alle näin ensimmäiseksi. Päädyin siihen, että olisi hyvä lähteä ihan perusjutusta - suoruudesta. Olin jo jonkin aikaa kokenut hankaluuksia pitää Jimpan suorana ja välillä jopa suoraan uralla meneminen tuotti päänvaivaa. Ja jos en osaa ratsastaa edes suoraan, miten osaisin ratsastaa oikein mitään muutakaan?

Valmennuspäiväksi oli luvattu sadetta, mutta meidän iloksemme pysyimme kuivina! Sadekuuro iski sopivasti juuri, kun olin päässyt takaisin kotiin. Sääolosuhteet olivat siis suotuisat, vaikka paarmoja olisi toki voinut olla vähemmän. Jimpan mielenrauha järkyttyi paarmojen lisäksi siitä, että sen laidunkaveri katosi sisälle talliin kesken kaiken. Kuten aikaisemmista eroahdistuspostauksista on käynyt ilmi, Jimppa on hyvin kiintynyt laidunkaveriinsa. Ongelmaa ei enää ole jättää kaveria laitumelle, kun lähdemme kentälle tai maastoon tai minne vain, mutta jos kaveri jääkin talliin, Jimpalla menee pakka sekaisin.

Oli ihana huomata, miten ymmärtäväisesti Jenni suhtautui Jimpan huuteluun ja keskittymishäiriöön. Annoimme sen rauhassa kerätä itsensä ja palata takaisin läsnäolevaksi, ja pikkuhiljaa se rentoutui ja välillä jopa unohti kaverinsa katoamistempun kokonaan.


Olen ollut kerran elämässäni CR-tunnilla, ja siitäkin on jo useampi vuosi, mutta Jennin ohjauksessa asiat muistuivat mieleen nopeasti. En sanoisi, että olisin osannut niitä tehdä vielä käytännössä, mutta teoriassa muistin ne. Tunnustelin istuinluitani ja yritin parhaani mukaan pitää kyynärpäät lähellä kylkiäni ja olla rento mutta jäntevä. Jossain vaiheessa kehoni taisi ymmärtää jotain, ja yhtäkkiä Jimppa kulki suoraan! Sen askel muuttui aktiivisemmaksi ja se ei puskenut sisälle ainakaan niin pitkään, kunnes itse innostuin liikaa ja menetin otteeni oikeasta asennosta.

Loppua kohden sain suoristettua itseni ja siten myös Jimpan pätkittäin ihan itse, ilman opettajan apua. Pääsimme kiertämään uraa suoraan ilman, että tarvitsi oikaista joka kulmaa ja kiemurrella juopon lailla pitkiä sivuja pitkin. Vaikka työskentelimme vain käynnissä, Jimppa vaikutti väsähtäneeltä. Käyntityöskentelykin on kovaa työtä, jos sen tekee kunnolla!

Mieleeni jäi paljon asioita muhimaan ja tiedän, että vaikka kuinka yrittäisin niitä muistella ja tunnustella, en yhden tunnin jälkeen saa kaikkia palikoita kohdilleen. Olisihan se aika mahtavaa, jos tarvitsisi vain kerran elämässään harjoitella jotakin ja sitten osaisi sen täydellisesti! Harmillisesti ainakin minulta tuollainen supervoima puuttuu, mutta yritän parhaani mukaan saada jokaiselta tunnilta mukaani edes jonkin pienen jutun, jonka osaisin tehdä myöhemmin myös itsenäisesti.


Jenni myös kokeili suitsiimme väliaikaratkaisuna leukahihnan kiertämistä poskihihnojen ympäri, jotta semikapsoni ei pääsisi pyörimään niin paljon ohjasotteesta. Olin jo aiemmin pohtinut hackamore-poskihihnojen hankkimista, mutta nyt tiedän, että sellaisille todella on tarvetta. Näin väliaikaisena ratkaisuna tuo leukahihnan kiertäminen vaikutti ihan toimivalta, joten mennään sillä sen aikaa, että saadaan parempi systeemi käyttöön.

Olen valmennuksesta innoissani ja toivonkin, että pääsemme nyt säännöllisesti ohjattaviksi. Tämä kerran vuodessa valmentautuminen ei ihan toimi, kun ehdin sinä aikana unohtaa kaiken ja vain maastoilla meidät molemmat vinoiksi.

Törmäsin sosiaalisessa mediassa itselleni tuntemattomaan sovellukseen nimeltä Equisense. Kommenttien perusteella tuumasin, että tässähän voisi olla ratkaisu iänikuiseen ratsastusongelmaan - mielikuvituksen puutteeseen. Jonkin verran sovellukseen ja sen sisältöön tutustuneena ajattelin kirjoittaa siitä pienen arvostelun. Jos siis tämän tyylisen appin lataaminen mietityttää, tässä minun mielipiteitäni Equisensestä!

Ilmainen sovellus on tarkoitettu Equisense Motion -sensoria käyttäville hevosihmisille, mutta sitä voi kyllä käyttää, vaikkei näitä treenilaitteita omistaisikaan. Sovelluksen voi ladata sovelluskaupasta sekä iOS:lle että Androidille. Sitä ei ole ainakaan tällä hetkellä saatavilla suomen kielellä (enkä usko, että ihan heti tulisikaan), mutta vaikkei englanti taipuisikaan niin sujuvasti, sisällön ymmärtää hyvin pelkistä kuvistakin.

Sovelluksen etusivu ja sileän treenien näkymä

Equisense pitää sisällään yli 200 treeniä lähestulkoon joka lajiin ja tarpeeseen. Sovelluksessa pystyy rajaamaan tehtäviä erilaisten suodattimien avulla: hakua voi rajata koskemaan tiettyä lajia, työstettävää aihetta, tietyn tasoisia tehtäviä tai tiettyjä askellajeja. Leikitään, että etsinnässä olisi aloittelevalle ratsukolle sopiva sileän treeni, jossa aiheena on käynti-ravi-siirtymiset. Equisensellä on tällaiselle ratsukolle yksi käynti-ravi-siirtymisiä sisältävä treeni sekä kaksi helpon tason treeniohjelmaa, joissa riittää treenattavaa ainakin hetkeksi.

Iso plussa on, että treenejä löytyi myös ratsastajille. Neljän viikon mittainen treeniohjelma pyrkii parantamaan ratsastajan istuntaa ja vahvistamaan lihaksia. Olen kokeillut näitä treenejä pariin kertaan pelkästään lämmittelynä ja jatkanut sitten juoksulenkille tai tehnyt jotain muuta, mutta voin todeta, että nämä toimisivat kunnon treeninäkin ihan hyvin. Positiivista on lisäksi se, että sovelluksesta löytyy myös maasta käsin tehtäviä treenejä, ja esimerkiksi "Groundwork 101" -treeniohjelma antaa hyviä ideoita aloittelevalle (ja miksei kokeneemmallekin) maastakäsittelijälle. Itse olin yllättynyt siitä, että sovelluksen valikoimaan kuuluu useampi juoksutustreeni sekä venyttelyohjeita! Ratsukon kokonaisvaltainen harjoittelu on siis otettu huomioon, mikä on mahtava asia.

Hevosia voi lisätä sovellukseen useamman, joten treeni- ja hoitopäiväkirjaa on helppo pitää. (Jimppa ei ole ranskanravuri, mutta se oli lähin vaihtoehto rotuvalikoimassa)

Equisense-treenisovelluksen plussat:

+ Monipuolinen valikoima harjoituksia hevoselle ja ratsastajalle
+ Treenien haku suodattimilla
+ Treenit ja toimenpiteet voi merkitä sovellukseen
+ Osassa treenejä mukana havainnollistava video

Miinukset puolestaan eivät haittaa käyttöä mitenkään järjettömästi, mutta niitäkin löytyy pari:

- Jos ei omista Equisensen Motion- tai Motion S -sensoria, ei saa kaikkea sovelluksesta irti
- Kaikissa treeneissä ei havainnollistavia videoita
- Välillä sovellus ei toimi kunnolla (esim. ei näytä kaikkia treenejä, kuvien lataus ei onnistu)

Mielestäni Equisense tarjoaa yllättävänkin hyvän valikoiman erilaisia harjoituksia erilaisiin tarpeisiin. Se ei tietenkään korvaa valmennuksissa tai ratsastustunneilla käymistä, sillä vaikka se poistaakin turhan "en tiedä, mitä tehdä" -humputtelun vaaran, se ei kuitenkaan osaa kertoa, mitä ratsastaja tekee oikein tai väärin. Mutta jos tehtävien keksiminen tuottaa vaikeuksia ja ratsastus menee usein päättömäksi kentällä pyörimiseksi, siinä Equisense osaa auttaa. Jos tästä valikoimasta ei löydy sopivaa harjoitusta itsenäiseen työskentelyyn, niin sitten ei löydy mistään!

Oletteko te kokeilleet Equisense-sovellusta? Jos ette vielä ole, niin suosittelen tsekkaamaan - ja jättämään samalla hyvästit harjoitusideoiden puutteelle!