Olen muutamaan otteeseen huomannut, että ihmiset välttävät ruokapalkkion käyttämistä, koska hevoset alkavat näykkimään, tuuppimaan tai muuten käyttäytymään häiritsevästi. Ruoan etsintä on hevoselle luontaista, ja jos se ei tiedä, miten muuten ruoan voisi saada itselleen, se saattaa alkaa käyttäytymään meidän ihmisten mielestä tungettelevasti tai jopa aggressiivisesti. Kuten minkä tahansa muun koulutustavan tai -tyylin kanssa, myös ruokapalkkion kanssa tulee tietää, mitä tekee. Muuten saatat vahingossa luoda treenikaveristasi purevan herkkuhirviön.
Tässä blogipostauksessa kerron omasta mielestäni yleisimmät ruokapalkkioon liittyvät virheet, joiden seurauksena hevosesta voi tulla alussa kuvailemani kaltainen monsteri. Syitä voi tietenkin olla myös muita, ja täytyy myös pitää mielessä, että olemassa voi hyvinkin olla yksilö, jolle ruokapalkka ei tosiaankaan sovi. Uskon silti, että tällaiset yksilöt ovat aika harvassa.
Virhe 1. Hevosella on nälkä
Nälkäinen hevonen keskittyy vain ruokaan ja sen saamiseen. Hevonen voi turhautua ja käyttäytyä jopa aggressiivisesti, kun ihminen pitää ruoan itsellään. Suositeltavaa onkin, että ennen treenejä hevonen saisi syödä heinää, jotta kuriseva maha ei haittaa menoa. Toinen hyvä ajatus on tarjota hevoselle vapaasti joko heinää tai ruokapalkkana käytettävää ruokaa koko treenin ajan. Tällöin hevosen ei tarvitse pakosta keksiä ratkaisua ruoan saamiseksi, kun sitä on muutenkin tarjolla.
Tuire Kaimio ohjeisti 4 Your Horse -hyvinvointifoorumissa pitämällään luennolla, että juuri tähän aikaan vuodesta (eli loka-marraskuussa) kannattaa välttää ruokapalkan käytön aloittamista. Tähän aikaan hevoset nimittäin valmistautuvat talveen ja voivat suhtautua ruokaan tavallista voimakkaammin. Jos ruokapalkka on jo ennestään tuttu juttu, ei vuodenajalla pitäisi olla suurta vaikutusta käytökseen. Ajattelisin kuitenkin niin, että tähän aikaan vuodesta on entistäkin tärkeämpää pitää huoli siitä, ettei hevosella ole nälkä treenien aikana.
Virhe 2. Palkkiota käytetään epäjohdonmukaisesti
Johdonmukaisuus on avainasemassa eläinten koulutuksessa. Epäjohdonmukainen koulutus ja palkkaus ei pelkästään hidasta oppimista mutta se voi myös tehdä tilanteen eläimen näkökulmasta turhauttavaksi. Kun hevonen ei tiedä, mistä palkka tulee, se ei osaa yhdistää pyyntöä oikeaan asiaan. Ruokapalkan kanssa suosittelenkin käyttämään jonkinmoista naksutinta, joko kädessä pidettävää tai vaikka tiettyä sanaa tai äänimerkkiä. Naksutintakin tulee käyttää oikein, muuten sekään ei toimi.
Virhe 3. Hevoselle ei ole opetettu luopumista
Luopuminen on ensimmäisiä taitoja, joita ruokapalkkion kanssa tulee opetella. Hevonen, joka ei osaa luopua, roikkuu yleensä taskuilla ja hamuilee nameja käsistä. Se yrittää tehdä kaikki tietämänsä temput saadakseen lisää ruokaa, koska se ei tiedä mitään muuta keinoa. Jos luopuminen ei ole tuttu käsite, voi siitä lukea lisää esimerkiksi Project Happy Athleten sivuilta.
Virhe 4. Hevonen on kipeä
Kipu on syy monen ongelman takana. Aggressiivisuus ruoan lähettyvillä voi myös kertoa mahdollisesta kivusta. Esimerkiksi mahahaava voi muuttaa hevosen suhtautumista ruokaan. Kipu näyttäytyy monin eri tavoin, joten kaikki muutokset käytöksessä kannattaa aina ottaa tosissaan. On tärkeää, että kivun syy hoidetaan ennen kouluttamisen jatkamista, sillä kipu vaikuttaa hevosen tunnetilaan ja oppimiseen.
Veikkaisin, että lähes kaikissa ruokapalkkaan liittyvissä ongelmatilanteissa syynä on yksi tai useampi näistä virheistä. Sen sijaan, että ensimmäisenä lähdetään syyttämään ruokapalkkaa ongelmista, olisi järkevämpää pyytää paikalle osaava kouluttaja opastamaan sen käytössä. Ruokapalkka on nimittäin erittäin tehokas koulutusväline, kun sitä osaa käyttää!