Kun puhutaan positiivisesta vahvisteesta ja erityisesti ruoan käyttämisestä palkintona, monet hevosihmiset nostavat esiin sen, että pelkkä äänellä kehuminen riittää hevoselle palkinnoksi. Onko asia kuitenkaan näin? Riittääkö pelkkä kehu hevoselle palkinnoksi?

Ranskalaisessa tutkimuksessa havaittiin, ettei sekundääri eli toissijainen vahviste (= kehu) ollut tehokas palkinto hevosille. Tämä artikkeli kertoo kyseisestä tutkimuksesta, jos alkuperäistä ei pääse lukemaan.

Tässä tutkimuksessa kehumiseen liitettiin aluksi ruokapalkinto, jotta kehusta saatiin muodostettua sekundäärivahviste. Sen jälkeen hevosten tuli suorittaa sama tehtävä, kartioon koskeminen, mutta toisen ryhmän hevoset saivat palkinnoksi vain kehuja ja toisen ryhmän hevoset eivät minkäänlaista reaktiota tutkijoilta. Ryhmien välillä ei ollut eroa tuloksissa - kummankin ryhmän hevoset suoriutuivat huonommin kuin alkuperäisellä asetelmalla ruokapalkinnon kanssa. Kehu ei siis tässä tutkimuksessa ollut sen tehokkaampi kuin täysi reagoimattomuus. 

Aihetta on tutkittu vasta hyvin vähän, joten täyttä varmuutta suuntaan tai toiseen ei vielä ole. Tällä hetkellä tutkimusnäyttöä on kuitenkin siitä, että kehu ei toimi palkintona yksistään. Aihetta on tutkittu myös koirilla, ja tulokset ovat olleet samansuuntaisia: koirat valitsevat mieluummin silityksen kuin pelkän kehumisen, eikä kehumisella tai reagoimattomuudella ollut koirienkaan kannalta eroa. 

Hevoset eivät puhu kieliä ihmisten tavoin, eivätkä sanat itsessään siis tarkoita niille mitään. Joskus tuntuu, että eläimet ymmärtävät puhetta, mutta sille löytyy kyllä todennäköisempi selitys: ne ovat oppineet yhdistämään tietyn sanan (eli tietyn äänen) johonkin sitä seuraavaan asiaan. Esimerkiksi "lenkille" saa koiran juoksemaan ulko-ovelle innoissaan, koska kyseisen sanan jälkeen ihminen vie sen ulos, tai sana "ruoka" saa hevosen höristämään korviaan kiinnostuneena, koska sana edeltää ruoan saapumista. Kyseessä on siis klassinen ehdollistuminen.

Lyhyesti ja yksinkertaistetusti sanottuna: kehu ei ole palkinto, mutta hevonen voi pitää kehumista palkitsevana, jos sitä seuraa oikea palkinto (ruoka, rapsutus tms.). Hevonen voi yhdistää kehun myös siihen, että ratsastaja myötää ja poistaa paineen.

Kehumisen voimaa vahvisteena voi testata itsekin. Onnelan eläimet jakoi Facebook-sivuillaan aiheeseen liittyvän julkaisun. Koko tekstin voi lukea täältä, mutta jaan tässä mielestäni hyvin kehumisen vaikutuksia esille tuovan kohdan: 

"Kehuva ratsastaja usein rentoutuu ja tuntuu hevoselle mukavammalta kannettavalta, ja jo pelkästään hymyily voi vaikuttaa ratsastajan kehoon niin, että hevonenkin sen tuntee. Kehuihin voi myös hevosen mielessä liittyä muita kivoja juttuja, kuten myötääminen, tauko tai varsinainen palkkio. Hevonen voi myös oppia, että erityisen innokkaasti kehuva ihminen antaa enemmän palkkaa tai pitää pitemmän tauon."

Eli kannattaako hevosta sitten kehua ollenkaan? Ehdottomasti! Kehua voi käyttää merkkinä siitä, että hevonen teki jotain oikein ja saa seuraavaksi palkinnon. Kehuminen ja hevoselle puhuminen yleensäkin voi rentouttaa niin ratsastajaa kuin hevostakin. Varsinkin tietyllä äänensävyllä kehuminen voi vaikuttaa positiivisesti monellakin tapaa: on tutkittu, että hevoset reagoivat positiivisesti "vauvakieleen" eli lepertelyyn. Sen on huomattu rauhoittavan, lisäävän tarkkaavaisuutta ja auttavan hevosta ymmärtämään ihmisen aikeita paremmin. Kehumisen yhdistäminen paineen myötäämiseen, rapsutukseen tai ruokapalkintoon ei ole yhtään hullumpi ajatus. Vaikka kehu itsessään ei ole hevoselle palkitsevaa, kehumisella on silti paikkansa hevosmaailmassa. Vähin, mitä vuolas kehuminen saa aikaan, on tyytyväinen ratsastaja - ja sitä kautta myös hevonen!

Lähteet

Coren, S. (2014, 3. syyskuuta). Is Verbal Praise Enough Reward for Dog Obedience Training? https://www.psychologytoday.com/us/blog/canine-corner/201409/is-verbal-praise-enough-reward-dog-obedience-training

Lansade, L. & Calangreau, L. (2018). A conditioned reinforcer did not help to maintain an operant conditioning in the absence of a primary reinforcer in horses. Behavioural Processes, 146, 61-63. https://doi.org/10.1016/j.beproc.2017.11.012

Lansade, L., Trösch, M., Parias, C., Blanchard, A., Gorosurreta, E. & Calandrau, L. (2021). Horses are sensitive to baby talk: pet-directed speech facilitates communication with humans in a pointing task and during grooming. Animal Cognition (2021). https://doi.org/10.1007/s10071-021-01487-3

Lesté-Lasserre, C. (2018, 4. toukokuuta). Study: Horses Prefer Food Rewards to Verbal Praise. https://thehorse.com/157596/study-horses-prefer-food-rewards-to-verbal-praise/

Onnelan eläimet (2021, 26. toukokuuta). Uskotko, että kehu on hevoselle hyvä palkkio ja riittää yksinäänkin? Jos uskot tai mietit, pitäisikö uskoa, tee seuraava koe: - Vie [Tilapäivitys]. Facebook. https://www.facebook.com/onnelanelaimet/posts/1907711326070185

Olen muutamaan otteeseen huomannut, että ihmiset välttävät ruokapalkkion käyttämistä, koska hevoset alkavat näykkimään, tuuppimaan tai muuten käyttäytymään häiritsevästi. Ruoan etsintä on hevoselle luontaista, ja jos se ei tiedä, miten muuten ruoan voisi saada itselleen, se saattaa alkaa käyttäytymään meidän ihmisten mielestä tungettelevasti tai jopa aggressiivisesti. Kuten minkä tahansa muun koulutustavan tai -tyylin kanssa, myös ruokapalkkion kanssa tulee tietää, mitä tekee. Muuten saatat vahingossa luoda treenikaveristasi purevan herkkuhirviön.

Positiivinen vahvistaminen on nyt in. Termi nousee esille keskusteluissa yhä enemmän, ja yhä useampi sitä uskaltautuu myös ihan käytännössä kokeilemaan. Toiset puolestaan vannovat paineen myötäykseen perustuvan koulutuksen puolesta. Tällöin kyseessä on negatiivinen vahviste - paine poistuu, mikä vahvistaa käytöstä. Positiivisesta vahvisteesta puhuttaessa tarkoitetaan puolestaan päinvastaista toimintaa: hevoselle annetaan jotain mukavaa, kuten herkkuja tai rapsutuksia, mikä vahvistaa käytöstä.

Hevoslehti Heportterin kakkosnumerossa käsiteltiin ilokseni positiivista vahvistamista oikein kahden jutun voimin. Kuten aiemmassakin postauksessani, odotin innolla, mitä annettavaa lehdellä minulle olisi, ja tälläkin kertaa odotukseni täyttyivät! Blogiani vähänkään seuraavat varmasti tietävät, että käytän Jimpan kanssa positiivista vahvistetta yhdessä paineen ja sen myötäämisen kanssa. Jo tämän takia koin Heportterin artikkelit mielenkiintoisiksi, mutta entistä kiinnostavammaksi koin ne siksi, että tiesin edellisen lehden perusteella jo valmiiksi saavani eteeni kattavan, helppolukuisen tietopakkauksen. Aina voi oppia jotain uutta, vaikka luulisikin tietävänsä jo kaiken tarpeellisen!

Kuten suurin osa hevosharrastajista, myös minä aloitin hevosharrastukseni negatiivista vahvistetta käyttäen, tosin sitä silloin tiedostamatta. Ratsastaessa paine ja myötäys ovat avainasemassa, eikä ilman niitä siitä tulisi mitään seisoskelua kummempaa. Paine ei ole itsessään paha asia, eikä sitä mielestäni pidä vältellä, mutta sen poistoa ei sovi unohtaa. Ilman myötäystä hevonen ei tiedä, mitä sen odotetaan tekevän, ja paine menettää merkityksensä. Ratsastuskouluissa tällaisia hevosia näkee paljonkin. Ne eivät reagoi paineeseen oikein - koska paine on jatkuvaa tai se poistuu väärällä hetkellä, hevonen oppii olemaan reagoimatta siihen. Oman hevosen kanssa pääsin kuitenkin kokeilemaan erilaisia tapoja toimia, ja aika pian negatiivisen vahvisteen rinnalle nousi palkkioiden käyttö.

Joitakin hevosihmisiä positiivinen vahvistaminen ja erityisesti ruokapalkkio epäilyttävät, ja yleensä sille löytyy myös hyvä syy. Ruoalla palkitsemisen (kuten minkä tahansa muunkin asian) voi tehdä väärin ja aiheuttaa näin vain enemmän ongelmia. Yksi eniten kuulluista perusteluista sille, miksei tietyn hevosen kanssa käytetä ruokapalkkiota, on namien takia alkanut näykkiminen, töniminen ja muu sählääminen. Useimmiten syynä on palkitsijan huolimattomuus palkinnon käytössä, mutta myös esimerkiksi nälkä voi tehdä hevosesta turhautuneen ja röyhkeän. Heportterissa aihetta käsitellään yleisimpien ruokapalkkioon liittyvien virheiden osalta, ja uskoisin sen kattavan aika hyvin epäilijöiden ennakkoluulot. Jutussa tiivistetäänkin hyvin pääajatus vahvisteiden käytöstä: ongelmia syntyy taitamattomasta vahvisteen käytöstä, eli mikään vahviste ei itsessään ole hyvä tai paha. Jos siis esimerkiksi ruokapalkkioon liittyy ongelmakäytöstä, on ihmisellä peiliin katsomisen paikka - ratkaisu ongelmaan on vahvisteen oikeaoppinen käyttäminen.


Heportterissa nostettiin myös esille hyvä ja tärkeä huomio hevosten koulutuksessa, nimittäin tunnetilat. Jos miettii paineen poistolla palkitun hevosen ja sen lisäksi ruokapalkkiolla palkitun hevosen tunnetiloja, kummalle jää tehtävästä parempi mieli? Miten nämä tunnetilat vaikuttavat hevosen kokemukseen ihmisestä? Vaikka negatiivinen vahviste eli paineen myötäys toimiikin, on hyvä ottaa huomioon myös se kokemus, mikä hevoselle suorituksesta jää mieleen. Varmastikin jokainen meistä haluaa hevosen viihtyvän seurassamme ja myös työskentelevän mielellään kanssamme, joten treenissä koettujen tunnetilojen huomioiminen ei ole turhaa. Rento, tyytyväinen hevonen oppii pelokasta tai turhautunutta hevosta tehokkaammin. Jos tuplavahvistetta käyttämällä hevonen kokee myötäyksestä seuraavan helpotuksen tunteen lisäksi namista tai rapsutuksesta seuraavan hyvän olon tunteen, sille jää tehtävästä tuplasti parempi mieli, ja mukava olo yhdistyy huomaamatta myös senhetkiseen työskentelykaveriin eli sinuun, ihmiseen. Mielestäni kohtalaisen hyvä win-win-tilanne!

Jos siis positiivinen vahvistaminen vaikuttaa mielenkiintoiselta, kannattaa Heportterin toisen numeron jutut Viisaasti porkkanaa, hellästi painetta sekä Hyvä, paha herkku lukaista läpi! Näiden juttujen lisäksi kakkosnumero sisältää mm. tuhdin paketin hevosten lihavuudesta ja mielenkiintoisen artikkelin akateemisesta ratsastustaiteesta. Suosittelen tutustumaan tähän lehteen, jos et sitä ole vielä tehnyt!

P.S. Heportteri järjestää Facebook-sivuillaan erilaisia kilpailuja, joista lehden voi voittaa itselleen, joten kannattaa käydä kokeilemassa onneaan! Tai sitten lehden voi myös ostaa tai siihen tilata digilukuaikaa, jos ei kilpailuhenki kulje tai onnetar suosi.