youtube facebook instagram
Sisällön tarjoaa Blogger.
  • Etusivu
  • Kirjoittaja
  • Jetset Jimmy
  • Erikoispostaukset
  • Yhteys

Nelistelyä


Blogiin on ihan vahingossa tullut yli puolen vuoden tauko postauksista. Viimeksi elettiin vuoden 2024 loppua ja aikaa Jimpan hammasoperaation jälkeen. Nyt ollaan jo kesän loppupuolella, mutta mitä keväällä ja kesällä on tapahtunut? Tässä koostetta viimeaikaisesta elämästä.

Alkukevät oli raskasta aikaa kesyrottien sairastelujen ja poismenojen myötä, mutta pikkuhiljaa elämä alkoi taas voittaa ja energiaa riittää muuhunkin kuin lääkerumbaan ja huolehtimiseen. Vaikkakin tuo kevät jätti sen verran huonon mielen rottailusta, ettei meille näillä näkymin tule hetkeen uusia rottia. Toki häkissä on edelleen kaksi suloista veljestä, Albert ja Oliver, eli rottailu jatkuu vielä niiden parissa. Tämän vuoksi hevostelu oli taas vaihteeksi enemmän pakkopullaa kuin arjen henkireikä, mutta valon lisääntyessä ja kesän lähetessä sain talleiluunkin lisää energiaa.

Loppukevät ja kesä on mennyt mukavasti puuhaillen vähän erilaisiakin heppajuttuja. Huhtikuun lopulla aloin hoitamaan Jimpan ohella toista lämminveristä tallillamme noin kerran viikkoon. Tamma on myös ex-ravuri, joten niistä molemmista löytyy paljon samaa. Siksi varmasti tulenkin hyvin toimeen myös tämän tammakaverin kanssa, vaikka tietysti molemmat ovat omia yksilöitään. Olen siis päässyt pitkästä aikaa ratsastamaan vähän säännöllisemmin ja muutenkin toimimaan jonkun toisen hevosen kuin Jimpan kanssa - aika jännittävää! Tekee kyllä ihan hyvää touhuta muidenkin kuin omansa kanssa, vaikka Jimppa onkin kiistämättä maailman paras. Olen myös huomannut, että vaikka periaatteessa osaankin yhä ratsastaa, niin todellakin kaipaisin opetusta ja paljon. Viime vuosien hyvin epäsäännöllinen maastohumputtelu ei ole ainakaan kehittänyt ratsastustaitojani, ehkä ennemminkin päinvastoin...

Jimpan tutussa ja turvallisessa selässä - tammakaverin vielä vähän vieraassa selässä

Kokeilimme kesäkuussa ensimmäistä kertaa western trailia, joka vaikuttaisi sopivan meille kuin nenä päähän/nyrkki silmään/hanska käteen - eli mainiosti. Ensimmäisen tunnin menin kokonaan maasta käsin, mutta seuraavalla kokeilin tehtäviä myös selästä. Trailissa on se kiva puoli näin eläkeläishevosen omistajana, että molemmat tavat käyvät ja, jos tässä haluaisi ihan kilpailla, voi senkin tehdä selästä tai maasta (tosin, kuten opettajamme huomautti, maasta käsin kilpaillaan yleensä lähinnä varsojen kanssa, mutta Jimppa on ainakin mieleltään yhtä nuori!). Tykkään myös siitä, että harjoitellessa sopii toimia niin kuin parhaaksi näkee. Jos siis jokin tehtävä aiheuttaa päänvaivaa selästä käsin, voi ihan hyvin tulla alas ja treenata sitä ensiksi maasta tai helpottaa tehtävää muuten.

Jimppa on ollut trailissa elementissään. Se on rohkea ja luottavainen, joten vesimaton ja sillan ylitys, postilaatikon rämpytys ja painon raahaaminen perässä ei sitä hetkauta. Puomeilla se on myös näyttänyt kykynsä, kun kyse ei ole hyppäämisestä vaan tarkkaavaisuudesta. Meidän opettajamme mukaan Jimppa kuuluu niihin hevosiin, jotka osaavat ajatella puomeja itse ja varoa jalkojaan niiden kanssa, kun taas toiset eivät niin välitä varoa puomeja. Kumpikaan tyyppi ei ole toista huonompi, sillä eri lajeissa tarvitaan erilaista luonnetta. Me emme varmastikaan tähtää tässä lajissa muuhun kuin hauskanpitoon ja yhdessä puuhaamiseen, mutta jos joskus tulevaisuudessa omistaisin toisen hevosen, voisi tämä hyvin olla yksi kilpailulajimme!

Kesä on siis sujunut hyvin, vaikka alkuun jatkuvat sateet ja kylmyys pistivätkin huolestumaan niin laidunten kuin vuoden heinienkin takia. Nyt taas olemme saaneet kärvistellä pitkään helteiden kanssa, varsinkin allekirjoittanut, joka ei kestä kuumia kelejä sitten yhtään. Ehkä elokuu tulee olemaan jotakin näiden väliltä? Toivon tietysti, että laidunkausi jatkuisi mahdollisimman pitkään. Kuten joka vuosi, murehdin Jimpan painoa talven tullen. Ajatuksena on toimia samoin kuin viime vuonna, eli ottaa Jimppa joksikin aikaa sisälle öiksi, jotta se saa syödä niin paljon kuin jaksaa kaikessa rauhassa ja lämpimässä tallissa. Ennen syksyä on myös seuraava hammastsekkaus, jossa saan taas tilannekatsauksen hampaiden suhteen. Toivon, että uutiset olisivat suht neutraaleja, mutta tiedän, että vastassa voi hyvinkin olla taas lisää ongelmia.

Kuvannut Kata Dahlmars (KD Valokuvaus)

...sallitaan tiettyjä erioikeuksia. Reilu kymmenen vuotta sitten hämmästelin, kun silloisen tallin yksi hevosenomistajista uskalsi antaa hevosensa syödä tallipihalla ruohoa vapaana. Eikö se karkaa, mitä jos se säikähtää? Tuntui ihan kummalliselta, että hevonen muka pysyisi vapaana pihassa, kun se voisi lähteä minne vain. 

Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että Jimppa on vapaana milloin missäkin - tallissa, pihalla, kentällä... Luottamus on kaksisuuntaista, vaikka usein keskitytään vain siihen, miten hevosen luottamus voitetaan, eikä siihen, että myös ihmisen tulee voida luottaa hevoseen. Mun luottamuksen voittaminen on vienyt koko yhteisen ajamme, enkä sanoisi vieläkään luottavani kaikissa tilanteissa Jimppaan 100 prosenttia - en tiedä, onko se edes mahdollista. Pienet onnistumiset ja turvallisesti suoritetut tilanteet ovat kerryttäneet luottamuksen palasia vuosien varrella meille molemmille.


Hetkiä meidän arjestamme

Otin Jimpan käytävälle vapaana hengailemaan siksi aikaa, että saan kiinnitettyä vesiletkun ja laitettua veden päälle suun huuhtelua varten. Jimppa seurasi pannuhuoneen ovelle ja jäi odottelemaan siihen. Sitten pyysin sen huuhtelupaikalle nostamalla käden kohteeksi, ja Jimppa käveli käden luokse. Tallin käytävällä suoritimme samalla pilatesvenyttelyt ja rähmineen silmän huuhtelut. Vaikka samassa tilassa onkin kaikenlaisia "vaaranpaikkoja" - sankoja, varusteita, työkaluja, rehuja sun muuta - voi Jimppaan luottaa, ettei se mene paniikkiin, vaikka vahingossa kaataisikin seinää vasten nojaavan luudan tai tönäisisi rämisevän ämpärin kumoon. Siihen en kuitenkaan luottaisi vieläkään, etteikö se ruokaa löytäessään söisi sitä miettimättä kahtaa kertaa - niin kovaa itsehillintää löytyy vain harvalta.

***

Joskus, jos pihaton portilla on ruuhkaa, koen helpoimmaksi päästää Jimpan portista ulos itsekseen, jotta saan rauhassa portin suljettua ilman, että jäisin hevosten väliin. Jimppa kun on porukan väistäjä, se tarvitsee tarpeeksi tilaa itsensä ja muiden välille joka tilanteessa. Avasin sille portin, annoin luvan mennä siitä, ja ruuna köpötteli kaikessa rauhassa tarhan ulkopuolelle etsimään syötävää. Kun sain portin kiinni, menin Jimpan luokse ja pyysin sen mukaani talliin.

***

Syksy on tuonut mukanaan sateet ja mudan, joten hevosten jalat ovat aina enemmän tai vähemmän likaiset. Ennen talliin menoa jalat on kätevä pestä pihalla samalla, kun hevosen voi antaa herkutella vuoden viimeisillä vihreillä. Viime kerralla Jimpan jalat olivat tavallista mutaisemmat, eikä pesuvesi riittänyt joka jalalle. Jätin Jimpan mupeltamaan ruohontynkää etupihalle ja kipaisin hakemaan uuden ämpärillisen puhdasta vettä tallista.

***

Tuntuu hassulta, miten hämmästyttävää jotkin nykyään niin normaalit asiat olivat silloin alussa; miten vuosien saatossa on oppinut arvioimaan tilanteita ja lukemaan hevosta paremmin. Enää ei tule mieleenkään, etteikö ruunan voisi jättää hetkeksi syömään ruohoa pihalle tai antaa sen olla vapaana eri toimenpiteiden ajan. Myös Jimppa on oppinut paljon, enkä tarkoita vain uusia taitoja. Jimpalla ei ole tarvetta vältellä ihmistä, vaan se suhtautuu uteliaan myönteisesti pääasiassa kaikkeen toimintaan ihmisen kanssa, jopa niihin vähän epämiellyttäviin toimenpiteisiin (tästä on kiittäminen naksutinkoulutusta!).

Tällä postauksella ei oikeastaan ole muuta tarkoitusta kuin toimia muistona tulevaisuudessa. Siitähän tämä blogi alun perin lähti - halusta ikuistaa meidän matkamme kaikkine ylä- ja alamäkineen.



Tiedättekö sen tunteen, kun vihdoin kaikki hevosharrastuksessa tuntuu sujuvan ongelmitta? Se on mahtava tunne. Mä sain nauttia siitä ihan vasta, kun tännekin päin Suomea saapui vihdoin kunnon talvi lumineen kaikkineen.

Koska tämä talvi on tarkoittanut lähinnä jäätikköjä ja koppuratarhoja, ei harrastaminen ole ollut kovin hauskaa. Hevonen on ollut jumissa jatkuvan liukkauden, koppuraisuuden ja loimituksen takia, eikä asiaa ole voinut helpottaa oikein liikuttamallakaan, kun kentän ja maastojen pohjat ovat olleet samanlaista jäistä perunapeltoa.

Sitten saimme vihdoin reippaasti lunta ja vähän pakkasta, ja kaikki muuttui paremmaksi! Pääsimme liikkumaan paljon enemmän, maastossakin pystyi ravaamaan ja laukkaamaan pitkästä aikaa. Kerran kävimme myös pellolla laukkaamassa, mikä oli ihanaa. Tältä reissulta ovat myös postauksen kuvat. Vieläkin ne nostavat hymyn huulille, niin hauskaa meillä oli!

Vaikka laukkaaminen onkin nykyään kivaa, nostoissa ruuna näyttää yhä äkäiseltä 😕


Tätä onnea kesti reilun viikon. Nyt olemme nauttineet myrskytuulesta, sateesta ja plussakeleistä muutaman päivän ja ulkona näyttää samalta kuin ennen ihanaa talvea. Kenttä muistuttaa taas luistinrataa, tiet ovat paksun jään peitossa ja voin jo havaita pientä jumisuutta Jimpassakin. Nyt olen yrittänyt ahkerasti venytellä paikkoja, jotka Jimpalla oli viime hieronnassa pahiten jumissa, mutta jos tätä jäätikkökeliä tulee taas jatkumaan viikkotolkulla, en usko omatoimisten venyttelyjenkään ehkäisevän kaikkia jumeja. Nyt saisi joko tulla oikeasti kevät tai sitten haluan viikontakaisen talven äkkiä takaisin!


Eivät nämä kelit kuitenkaan täysin hyödyttömiä ole. Kun pohjat ovat mitä ovat, joutuu väkisinkin keskittymään käynnin työstämiseen ja muihin pieniin asioihin, joihin ei välttämättä muulloin muista keskittyä. Näillä keleillä Jimppaa tulee myös maastakäsiteltyä paljon enemmän. Ehkä yksi omaan motivaatiooni vaikuttava tekijä on se, että omistamani kenkien liukuesteet eivät pidä yhtään näillä jääkeleillä, joten joudun koko ajan varomaan liukastumista. Jos siis Jimppa ei ole kohta jumissa, niin ainakin minä olen.

Nautitaanko muuallakin jäätikkökeleistä vai joko jossain on kevät (tai vielä kunnon talvi)?
Hyviä uutisia videoiden ystäville! Olen pikkuhiljaa herätellyt henkiin blogin Youtube-kanavaa, ja pyrkinyt julkaisemaan videoita lähes viikoittain. Tässä kaksi muutaman viikon sisään tullutta tallivlogia! Ensimmäinen vlogi on maaliskuulta, kun Jimppa kävi hammaslääkärissä (tai itse asiassa hammaslääkäri kävi Jimpan luona). Toisessa pääset mukaan sunnuntaiaamun kärryajelulle ihanassa kevätsäässä.



En itse pidä pelkkien videoiden julkaisemisesta täällä blogin puolella, vaan tykkään käyttää videoita osana blogipostausta. Sen takia tällaiset vlogit ja muut itsenäiset videot jäävät helposti blogin ulkopuolelle. Osa saattaa kuitenkin seurata meitä vain blogin puolella, joten itsenäisetkin videot on hyvä välillä nostaa esiin tännekin. Tällä viikolla suunnitelmana on julkaista viime viikonlopulta pitempi videopostaus, kun kävin pyörähtämässä Tampereella hevosmessujen merkeissä. Jos siis tykkäät videoista ja haluat nähdä ne heti etkä kohta, kannattaa blogin kanava laittaa tilaukseen!
Joulu kolkuttelee jo ovella, eli on aika tehdä joulusiivoukset! Laitoin tallia vähän jouluisemmaksi ja tein pienen joulusiivouksen, josta kuvasin havainnollistavan videon. Mihinkään suureen siivousoperaatioon en ryhtynyt, mutta kyllä eron silti huomasi!

Kokeilin myös ensimmäistä kertaa tehdä videolle selostuksen eli voiceoverin. Äänen laatu oli mielestäni yllättävän hyvä, vaikken oikeaa mikkiä (vielä) omistakaan!




Nyt saa meidän puolestamme joulu tulla! Mites teillä, teettekö te tallilla joulusiivouksen?
Eipä ole tullut vähään aikaan kuvattua ihan tavallista tallivideota. Tilasin action-kameraan varren, joten pitihän se päästä testaamaan pikimmiten. Varren kanssa kuvaaminen kävi kätevästi, mutta editoidessa huomasin, että kameran mikrofonissa taitaa olla jotain vikaa. Yritin parhaani saadakseni äänen paremmin kuuluviin, mutta pahoittelen jo etukäteen, jos äänenlaadussa on moittimista.

Tykkäättekö te katsoa tallivideoita? Mä pidän niistä enemmän kuin esimerkiksi pelkistä ratsastusvideoista, mutta siitä huolimatta tulee harvoin itsekään kuvattua muuta kuin sitä ratsastusta. Muut tallihommat tulee tehtyä aina niin huomaamatta, ettei siinä ehdi edes muistaa, että olisi tämänkin voinut videoida!

Odotin muuten yli kolme tuntia, että tämä video lataisi Youtubeen. En odotuta teitä kuitenkaan tämän pitempää, vaan tässä itse video:

Linkki videoon

Kesäjärjestelyt ovat meidän osaltamme nyt ohi! Jimppa muutti kuun vaihteessa takaisin samalle tallille, missä se on nyt asunut toissakeväästä lähtien. Miten ihanaa palata takaisin normaaliin elämään ja rutiineihin!

Muuttopäivä alkoi lauantaiaamuna kesätallin siivouksella. Olin jo edellisenä päivänä pakannut Jimpan tavarat valmiiksi autoon, jotta aamulla säästyisi aikaa muuhun (lue: nukkumiseen). Jimppa sai ulkoilla pari tuntia aamusta, vaikkakin se olisi varmasti viihtynyt paremmin sisällä tyttöystävänsä seurana, joka joutui olemaan koppilevossa. Lastaus sujui ongelmitta, ja tälläkin kertaa minun piti kiirehtiä, ettei hevonen juoksisi edeltä koppiin. Nopeasti olimme siis valmiita lähtöön!

Matka kesti noin kolme tuntia ja sujui hyvin. Jimppa matkusti rauhallisesti heinää syöden, eikä edes metelöinyt, kun pysähdyimme pienelle tauolle kesken matkan. Usein se alkaa heti ilmoittamaan tulostaan, kun auto pysähtyy, mutta nyt taisi ruoka viedä voiton. Perillä tallilla Jimppa käyttäytyi nätisti ja taisi heti tunnistaa, että oltiin tutussa paikassa - ei tarvinnut vieläkään hirnua!

Linkki videoon

Kokeilimme Jimppaa suoraan sen aikaisemman ponikaverin kanssa samaan tarhaan ja aluksi näyttikin siltä, että papparaiset tulevat hyvin juttuun. Jokin oli kuitenkin muuttunut, eikä sopu kestänyt kauaa. Myöhemmin iltapäivästä Jimppa siirrettiin laitumelle ja laitumella ollut hevonen pääsi ponin seuraksi tarhaan, kun juoksemisesta ja tappelemisesta ei tullut loppua. Jimppaa tuskin haittasi, vaikka se joutuikin laitumelle vihreää syömään... Ehkä myöhemmin kokeilemme poneja uudestaan yhteen, jos ne silloin saisivat selviteltyä välejään tappelematta noin aggressiivisesti - ensiksi pitää kyllä miettiä, mistä moinen käytös saattoi johtua.

Jimpan ravi oli yhtä kaunista liitelyä ympäri tarhaa, kun se juoksi pomottajaa karkuun

Jimppa on kotiutunut hyvin, ja olemme palanneet normaaliin arkeen sen kanssa nopeasti. Pääsin kokemaan pitkään odotetun hetken Jimpan kanssa, kun se vihdoinkin uskalsi antaa minun tulla istumaan sen vierelle sen maatessa (tsekkaa tästä Instagramin hehkutuspostaus!). Jimppa makoilee muutenkin aika harvoin, joten näitä tilaisuuksia ei kovin usein satu kohdalle. Tämän takia aina Jimpan maatessa ajattelenkin ensimmäiseksi, että nytkö sillä on ähky... Onneksi tällä kertaa kyse oli vain viattomista päiväunista.

Motivaatio on aika huipussaan nyt, kun on kesän jälkeen mahdollisuus taas treenata säännöllisesti! Otinkin heti työn alle uuden tempun - kumarruksen - ja olemme työstäneet sitä parina päivänä vapaana laitumella. Ihana tunne, kun hevonen valitsee temppuhetken kanssasi oman puuhastelun sijasta!


Saanen esitellä blogin historian ensimmäisen my day -videon! Silloin tällöin blogissakin on saattanut vilahdella palasia tallin ulkopuolisesta elämästä, mutta pääasiassa olen keskittynyt "itse asiaan", eli hevosiin - ja vielä tarkemmin Jimppaan. Kuitenkin, blogin kirjoittajana ja Jimpan elämään isolta osalta kuuluvana henkilönä ajattelin, että olisi lukijoillekin mukavaa nähdä elämää myös tallin ulkopuolella.

Tämän viikon tiistai oli suhteellisen tavallinen arkipäivä. Kokoaikaisena opiskelijana päivä koostuu opiskelusta tai vähintäänkin sen ajattelusta, ja nyt kun ei tarvinnut mennä edes luennolle, tuli päivä vietettyä kotona. Onneksi välillä pääsee tallille tuulettamaan aivoja! Siksi siellä varmaan meneekin aina useampi tunti, vaikka mitään ei edes tekisi... Illalla olikin sitten luvassa normaalista poikkeavaa aktiviteettia lyhytelokuvamaratonin muodossa.

Haluaisin kuulla mielipiteitä tästä videosta, oliko sitä kiva katsoa vai mitä voisi vastaisuudessa tehdä toisin? :)


Linkki videoon
Tunnelmallinen kesäillan maasto


Kuukauden postaustauko vierähti ihan vahingossa. Mitään sen kummempia ei tämän hiljaisuuden aikana ehtinyt kuitenkaan tapahtua, vaan Jimppa on elänyt tavallista arkeaan tyytyväisenä.

Syksy tuo mukanaan pimenevien iltojen ja kylmenevien ilmojen lisäksi myös monet tärkeät päivämäärät. Sekä auto että hevonen vaativat alkusyksystä huomiota, kun toinen pitää katsastaa ja toinen vähintäänkin rokottaa. Jimpan syyshuoltoon kuului tällä kertaa rokotuksen lisäksi raspaus ja hieronta. Hampaiden tarkastus olikin aiheellinen, sillä olin jo jonkin aikaa tuumannut, että siellä saattaisi olla jotain hoidettavaa. Piikkejä löytyikin sen verran, että ne olivat haitanneet syömistä, mutta muuten hammaskalusto on ikään nähden hyvässä kunnossa. Eläinlääkäri kehotti varaamaan uuden raspausajan kahdeksan kuukauden päästä, jottei pahoja piikkejä ehtisi syntyä. Samalla Jimppa sai myös rokotteen.

Tällaista mäkeä kelpasi kiivetä!

Hieroja puolestaan totesi, ettei hierottavaa juuri ollut. Edes Jimpan ainainen ongelma ristiselän kohdalla ei tällä kertaa vaatinut sen kummempaa avaamista. Osasyynä siihen on varmasti sopivaksi topattu satula, mutta ehkäpä myös tavallista ahkerampi sileän treeni sukulaistyttöni käydessä liikuttamassa vanhaa herraa sillä aikaa, kun olin reissussa. Pitäisi itsekin innostua tuuppailemaan useammin, niin saisi ruuna jumppailtua lihaksistoaan!

Tällaisia väliaikakuulumisia tällä kertaa. Syksyllä saattaisi olla mahdollisuus käydä taas matkakisoissa, jos kyytiasiat sun muut eivät aiheuta ongelmia. Odotan syksyä ja talvea normaalia innokkaammin, sillä etenkin talven tullen tallin maastoreitit lisääntyvät ja paranevat!

Onkohan olemassa mitään vihreää parempaa?




Jimppa täytti tänään huimat 18 vuotta! Se sai viettää vapaapäivää töistä ja nauttia melassiraidoilla koristellusta omena-ruisleipäkakustaan. Vaikea uskoa, että ruuna on päässyt jo miehen ikään! Välillä tuntuu yhä siltä, kuin Jimppa olisi se sama 10-vuotias pikkuhevonen, joka se oli meille tullessaan. Joinain päivinä siitä taas huomaa, ettei se enää ole se 10-vuotias pikkuhevonen. Onnea siis Jimpalle, rakkaalle ystävälle ja monien kokemusten jakajalle.

Huomaa ikävät hampaanjäljet kaulassa, onneksi jo parantuneet!

Synttärilahjaksi Jimppa sai oman lohkon pikkulaitumelle, sillä sen laidunkaverit eivät jättäneet sitä rauhaan ja eilen se sitten tuli aidasta läpi luultavasti jouduttuaan ahdistetuksi nurkkaan. Onneksi Jimppa ymmärsi pysähtyä heti tajuttuaan jääneensä lankoihin kiinni, eikä mitään sen kummempaa sattunut. Harmillista, ettei kavereiden kanssa kemiat kohdanneet, mutta ehkä isompi pinta-ala ja enemmän syömistä helpottaisivat yhteiseloa. Jimppa saa nyt laiduntaa omassa lohkossaan ainakin siihen asti, kunnes hevoset pääsevät isommalle laitumelle. Vieläkin sitä vähän stressasi, jos kaverit tulivat aidan vierelle, mutta jospa se tajuaisi, etteivät ne pääse sen lähemmäs.

Nyt on hyvä!

Aamu tallilla on paras tapa aloittaa päivä. Monta vuotta ehti vierähtää ilman aamutalleja, mutta nyt niistä saa taas nauttia! Aurinkoisen tiistain kunniaksi pakkasin tallille mukaan kameran ja kuvasin pitkästä, pitkästä aikaa aamutallivideon. Kameran akku ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa ja puhelimestakin loppui tila, joten tämänkertainen aamutallivideo jäi vähän lyhyeksi - mutta tuskin sentään viimeiseksi!




Linkki videoon
29.7.
Tallikaveri letitti Jimpan päästä häntään, ja voi kun se näytti hienolta! Harmikseni harjan letti ei kauaa pysynyt siistinä, kun lyhyemmät jouhet alkoivat karkailemaan omille teilleen.

1.8. Maastolenkin päätteeksi kotimatkaa koristi kaksoissateenkaari!
2.8.
Jimpan liikunta on koostunut pääasiassa maastoilusta koko elokuun. Sateiden takia kenttä on ollut enemmän tai vähemmän käyttökunnoton, joten Jimppa on päässyt lenkkeilemään metsäteillä niin ajaen kuin ratsastaenkin.

5.8.
Huomio siirtyi Jimpan hampaisiin, kun poni tuntui ratsastaessa huonolta, juoksi alta ja vältteli tuntumaa. Viime raspauksesta olikin jo vierähtänyt suunnilleen vuosi, joten hammashuolto tuli tarpeeseen. Jimppa oli todella fiksusti! Se ei ole koskaan tarvinnut rauhoitusta, eikä siis tarvinnut nytkään. Raspaajakin kehui ruunan käytöstä ja sanoi myös, että sillä on ikäisekseen hyvät hampaat. Kulmahampaiden hammaskiveä ja ylähampaiden kasvua pitää pitää silmällä, mutta nekään eivät kuulemma ole niin justiinsa.

Linkki videoon

Edellisellä tallilla Jimppa sai yleensä aina itse mennä karsinaansa (luvan kanssa tietenkin), mutta nykyisellä tallilla emme ole sitä enää harrastaneet. Hyvin se kuitenkin näytti muistavan, milloin sai mennä ja mikä olikaan se oma karsina. :)

11.8.
Kävimme naapurustossa käveleskelemässä erään maastolenkin päätteeksi. Siellä oli Jimpan mielestä paljon jännittävää nähtävää, ja askelkin vähän reipastui oudossa ympäristössä.


13.8.

13.8.
Lähdimme illasta kärryttelemään maastoon. Aiemmin olen käyttänyt Jimpalla ajaessa olympia-kuolainta (tosin ohjat ovat olleet suoraan kuolainrenkaassa) ja meksikolaista turpahihnaa, mutta tällä kertaa puin ponille sen tavalliset päävehkeet. Hyvin toimi! Lenkin jälkeen Jimppa seisoi varustuspaikalla irti, eikä liikahtanutkaan sillä välin, kun kävin hakemassa riimun tallista. Se sai yöpyä sen yön ulkona tarhassaan, sillä talli oli pesty lattiasta kattoon.

17.8.
Toissasunnuntaina päätimme lähteä pitemmälle maastolenkille Kekajärvelle. Matka sujui hyvin, pääasiassa käynnissä huonon pohjan takia. Kohtasimme reissulla laitumella olevat lehmät, jotka olivat erittäin kiinnostuneita Jimpasta. Ruunapoika taas ei olisi halunnut tehdä tuttavuutta, ja jouduin sen taluttamaan lehmien ohi sekä meno- että tulomatkalla! Sain myös kuvaajan lähtemään autolla mukaan matkalle, joten lenkistämme on tulossa lisää ja yksityiskohtaisempaa materiaalia myöhemmin.

Hurja lehmäjengi
21.8.
Linkki videoon

18.8. maastakäsittelyä                                                           23.8. viimeinen maastolenkki

Linkki videoon

Kuten koko kuukausi, myös viimeiset päivät vietettiin maastoillen ja maastakäsitellen. Vuokraajaehdokkaat kävivät myös kokeilemassa Jimppaa, joten poni sai tutustua myös uusiin ihmisiin. Jopa sateella tehty maastolenkki sujui hienohelma-ruunalta mainiosti, vaikka yleensä se ei voi sietää sateessa tallustelua. Tällä kertaa se ei tuntunut edes huomaavan sadepisaroita, mutta vesilammikot se kiersi silti kaukaa. Ei siitä taida vesipetoa tulla :)

Linkki videoon

Yllä vähän videota meidän uudesta projektista, käynnissä myötäämisestä. Eräs päivä tajusin, että jos kerran Jimppa ymmärsi eteen-alas -muodon ravissa maastakäsittelyn kautta, se varmasti oppisi sen myös muissakin askellajeissa. Ja siitä se ajatus sitten lähti! Olemme nyt muutaman kerran harjoitelleet myötäämistä käynnissä liinan päässä, ja Jimppa on jo saanut ideasta ihan hyvin kiinni.

24.8. viimeinen selfie                                                                    26.8. muistojen nurkkaus :)

Olen nyt vähän aikaa sitten muuttanut Vaasaan. Jimpan kuulumisia päivitellään minulle lähes päivittäin, joten pystyn rauhallisin mielin keskittymään omiin juttuihini täällä. Ruunalla menee hyvin, eikä se ainakaan vielä ole alkanut protestoimaan tutun ihmisen puuttumista mitenkään, vaikka tallinomistaja sellaisestakin vaihtoehdosta huomautti. Poika saa riittävästi liikuntaakin, sillä sain sille kaksi vuokraajaa käymään noin kerran viikossa äitini lisäksi. Siihen päälle löytyisi vielä kärryttelijöitäkin, jos joskus siltä tuntuu, että Jimppa kaipaisi vauhdikkaampaa menoa. :) Ponin hyvästä voinnista huolimatta en malta odottaa, että pääsen itse taas vauhtivaaria moikkaamaan ja sen kanssa puuhailemaan!

22.11. Jimpalla oli rokotus heti aamusta. Eläinlääkäri kävi pistämässä piikin pihalla, koska Jimpalle jäi pahat muistot viime syksyn klinikkakäynneistä, eikä se suostu menemään sisälle asti. En halunnut tuhlata eläinlääkärin aikaa, joten piikki laitettiin siinä ulkona, mutta sitten kysyin luvan, että saisin koettaa saada Jimpan sisälle. Ja sinnehän se meni, tosin pienen suostuttelun jälkeen! Eikä sillä ollut ulos edes kiire, vaikka voisi kuvitella, että poni olisi rynnännyt kiireen vilkkaa pihalle moisesta paikasta. Harmi, ettei minulla ollut mitään herkkuja mukana, mutta toivottavasti Jimppa ymmärsi rapsutukset ja kehut oikein. :)


Rokotuksen takia Jimppa saikin lomailla viikonlopun, ja minä täytin oman aikani sillä välin jollain muulla kuin talleilulla. Kuten kuvistakin saattaa tarkkasilmäisin huomata, meille tuli talvi. Se tuli yhdessä yössä - edellisenä iltana kaikkialla oli osaksi jäätynyttä mutaa ja kuolleita kasveja, ja seuraavana aamuna maailmaa peitti kimaltava lumi. Tätä olinkin jo ehtinyt odottaa, vaikka lumi ja pakkaset tarkoittavat myös kylmyyttä ja liukkaita kelejä, mutta siitä huolimatta olin hyvin iloinen näkiessäni aamulla ikkunasta ulos. Nyt pääsemme niille maastoreiteille, joilla muulloin on liian kova pohja mennä, ja kun lunta tulee vielä vähän lisää, voimme aloittaa hankitreenit! Jee!




Verrattuna siihen hevoseen, joka juoksi kotiin edellä, vaikka meitä oli kaksi taluttamassa, Jimppa on aika helppo kaveri. Muistan kirkkaasti ensimmäisen kerran, kun kävimme Jimpan rokotuttamassa ja sillä oli järjetön kiire pois klinikan läheisyydestä. Äiti piti toiselta puolelta kiinni ja minä toiselta, mutta siitäkin huolimatta Jimppa talutti meitä eikä toisin päin... On paljon kivempaa taluttaa hevosta niin, ettei edes huomaa taluttavansa mitään ;)


"OMG tää kaatuu ihan just ja mä tipun!"


Tarha, jossa Jimppa on nyt ollut, muuttui pakkasten saavuttua todella huonoksi. Maa oli päältä jäinen, mutta alla oli upottavaa mutaa. Joissain kohti maa oli niin upottavaa, että hevosen astuessa siihen sen jalat upposivat niin syvälle, että se kävi miltei istualleen hetkeksi. Jimppa ja sen tarhakaveri seisoivat hievahtamatta paikoillaan löytäessään sopivan paikan olla, ja Jimpankin asento oli niin jäykkä, että siinä taisi selvitä syy ponin yhtäkkiä kipeytyneeseen selkään...

No, eilen me sitten ryhdyimme tuumasta toimeen ja teimme pieniä korjauksia tyhjillään olevaan tarhaan. Uusi ylälanka ja pari lankaa lisää porttiin, jotta tarhakaverikin pysyisi tarhan sisäpuolella, ja sitten hevosilla oli uusi, parempi tarha valmiina! Molemmat kiersivät innoissaan tarhaa ympäri ja tutkivat joka nurkan. Kyllä nyt kelpaa ulkoilla!



Tänään kävin kevyen maastolenkin. Matkaa kertyi varmaan 5 kilometriä, ajasta ei hajuakaan. Oli minulla SportsTracker päällä, mutta akku loppui kesken kaiken... Menimme varmaan puolet matkasta ravia ja puolet käyntiä, ehkä lenkki koostui pääasiassa kuitenkin käynnistä. Jimppa oli iloinen päästessään lenkille, suitsia laittaessa se hamusi kuolaimet suuhunsa jo ennen kuin ehdin niitä edes tarjota. Kaikista eniten sitä ihmetytti edelleenkin otsalamppuni, vaikka se muka siihen oli jo tottunut. Edes hävittäjäkoneiden meteli ei häirinnyt ponia, vaikka ratsastajaakin vähän pelotti sellainen melu, mutta pyöröpaalit pellolla saivat Jimpan vähän epäröimään. Urheasti mentiin niidenkin ohi!


Kävin pitkästä aikaa myös ajamassa Jimpalla viime viikolla. Se oli aivan järjettömän innoissaan! Kävimme ensiksi lämmittelemässä kuutamon valossa metsässä (vaikka Jimpan mielestä sielläkin voi leikkiä nuorta ja vetreää kilparavuria) ja sitten menimme ravailemaan vähän reippaammin radalle, jolla on aina keskiviikkoisin valot päällä. Jarrut olivat kyllä erittäin hyvin hukassa, mutta loppujen lopuksi sain vauhdin hidastettua käyntiin. Hikihän sille tuli, joten jalkojen kylmäyksen ja venyttelyn jälkeen se sai mennä karsinaansa loimi päällä. Taidan alkaa käymään ajolenkeillä vähän useammin, niin ehkä Jimppakin tottuisi siihen, eikä sen joka kerta tarvitsisi päästellä niin lujaa kuin pääsee? Ehkä... :)


P.S.
Mikä olisikaan parempi tapa viettää lauantaiyötä kuin tuijottaa läppärin ruutua seitsemän tuntia? :D No, tuijottaa läppärin ruutua kahdeksan tuntia!

Heippa!

Nyt ollaan sitten suoritettu jokakeväinen tehtävämme - muutto. Itse asiassa muuttopäivä oli 2.4., joten ollaan me tässä ehditty jo vähän sopeutua uuteen paikkaan. :)

Tiistaiaamuna meillä olikin aamutalli - viimeinen sellainen! :( Pakkasimme viimeisetkin tavarat kaapeista pois siinä samalla ja kävimme viemässä kärryt uudelle tallille valmiiksi. Kotona pesin kaikki Jimpan harjat sekä harjapakin, harjasin fleeceloimesta purut pois ja valikoin tärkeimmät tavarat tallille menevään muovilaatikkoon. Kyllä sitä tavaraa vaan kertyy nurkkiin melkein huomaamatta!




Illemmalla kävin hiittisuoralla ratsastamassa Jimpan ennen muuttoa. Menin aika vähän aikaa, mutta Jimppa sai silti vähän hikeä pintaan. Sitten lähdimmekin kävelemään uudelle tallille! Matka meni hyvin, eikä Jimppaa ihmetyttänyt uudet maisemat juuri ollenkaan. Se sai mennä suoraan karsinaan, jossa sitä odottikin heinäkasa valmiina. Jimppa oli heti kuin kotonaan, eikä ollut ollenkaan levoton tai hämillään, kuten se yleensä on ollut.


Keskiviikkona työskenneltiin maastakäsin tallin kentällä. Aluksi Jimppa ei kuunnellut ollenkaan, vaan huuteli muille ja katseli ympärilleen koko ajan. Sitten se alkoi rentoutumaan ja kuuntelemaan, eikä enää tuijotellut ylimääräisiä. Harjoiteltiin joitakin temppuja, ja tulin siihen tulokseen, että olen valinnut liian samankaltaisen merkin kahteen eri tehtävään... Jimppaa alkoi ärsyttämään, kun se ei ymmärtänyt, mitä oikein halusin :D Viimeiseksi tehtiin vielä porkkanavenyttelyt ja parit peruutukset, sitten Jimppa pääsi talliin.

Torstaina kävin maastossa. Jimpan piti taas vähän huudella alkumatkasta, kun joku toisen tallin hevosista hirnahti sen kuullen. Kävimme hiekkatien ja peltopolun reippaassa vauhdissa. Hiekkatiellä vastaan tuli ravuri römisevine kärryineen, joten Jimppa näki parhaaksi hypätä ojaan. Nopeasti se kuitenkin loikkasi takaisin tielle, kun hanki ei kantanutkaan :D Kotiin päin ei millään voinut mennä ravia, vaan Jimppa vaihtoi laukalle ihan koko ajan... Kotimatkalla vastaan tuli auto hevostrailerin kanssa, mutta Jimppa ei sitä säikähtänyt! Yleensä ruunaa pelottaa kaikki autot, jotka vetävät jotain perässään, mutta nyt se vain katsoi epävarmasti koppia, eikä lähtenyt hyppelehtimään minnekään.




Kuten aikaisemmin jo mainitsin, tavaraa on kertynyt nurkkiin pölyttymään aika paljon, joten pistin pystyyn blogikirppiksen! Sen löytää tuosta sivusta muiden sivulinkkien muassa. Vielä puuttuu joiltakin tavaroilta kuvat, eikä listassa ole vielä ihan kaikkia myytäviä asioita.

Tästä minun päiväni koostuu nykyään...
Older Posts

Hello, There!
Nelistelyä on blogi hevosenomistajasta ja tämän hevosesta, lämminveriruuna Jimpasta. Blogissa kerrotaan entisen ravurin uudesta elämästä monipuolisena harrastuskaverina sekä omistajan elämänmittaisesta oppimatkasta eläinkoulutuksen ja hevosenkäsittelyn parissa. Kuolaimetta ja positiivisen vahvisteen kautta!

Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme selästä, kärryiltä ja maasta käsin!


ME MUUALLA

LUKIJAT

Follow

ARKISTO

  • ▼  2025 (1)
    • ▼  elokuuta (1)
      • Viimeaikaista (hevos)elämää
  • ►  2024 (4)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2023 (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (6)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ►  2021 (16)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2020 (27)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2019 (32)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2018 (40)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (3)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (32)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2016 (48)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2015 (67)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (7)
    • ►  kesäkuuta (7)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (6)
  • ►  2014 (62)
    • ►  joulukuuta (14)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2013 (84)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (8)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (9)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (10)
    • ►  maaliskuuta (8)
    • ►  helmikuuta (10)
    • ►  tammikuuta (7)
  • ►  2012 (80)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (7)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (13)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (9)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (5)

SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

  • Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?
  • Mietteitä turpahihnan käytöstä sekä suitsista yleensäkin
  • Helpot itsetehdyt hevosnamit

AIHEET

DIY Eläinlääkäri Hevoshieronta Kisat Maastakäsin Maastoilu Matkaratsastus Ratsutus Tallielämää Temput Valmennus Varusteet Video hevosen hyvinvointi hevosen ruokinta hevoskoulutus hevosmenot hevosnamit istunta kaulanaru koulutus kuolaimettomuus positiivinen vahvistaminen postaussarja ratsastajan virheet ratsastustehtävä resepti ruokapalkka satula siedätys tutkittua tietoa vinkit yhteistyö
FOLLOW ME @INSTAGRAM

Created with by BeautyTemplates | Distributed by blogger templates