youtube facebook instagram
Sisällön tarjoaa Blogger.
  • Etusivu
  • Kirjoittaja
  • Jetset Jimmy
  • Erikoispostaukset
  • Yhteys

Nelistelyä



Liebster Award on varmastikin suurimmalle osalle tuttu kysymyshaaste, jonka tarkoituksena on tuoda näkyvyyttä pienemmille blogeille. Olen saanut haasteen kolmelta eri blogilta, joten kysymyksiä on hieman enemmän kuin tavallisesti - päätin kuitenkin vastata kaikkien kysymyksiin, koska ne olivat niin hyviä!

Haasteeseen kuuluu neljä sääntöä, jotka ovat seuraavat:

  1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja linkkaa hänen bloginsa
  2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen
  3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa
  4. Keksi 11 uutta kysymystä haastetuille

Koska Liebster Award on kiertänyt ympäri blogimaailmaa jo jonkun aikaa, en tällä kertaa haasta ketään. Mutta jos jollakin on blogissaan kysymyspostaus menossa, linkatkaa postaus kommenttiosioon, niin käyn laittamassa teille kysymyksiä! :)

Ensimmäisen haasteen sain Jeminalta, kiitos siitä!

1. Paras asia ratsastuksessa?
- Kehittyminen. Ratsastus on laji, jossa ei koskaan voi olla tarpeeksi hyvä, vaan aina on lisää opittavaa. Välillä on aikoja, kun mikään ei suju ja tuntuu, että edistymistä ei ole tullut pitkiin aikoihin, mutta tosiasiassa niin ratsastaja kuin hevonenkin oppii koko ajan. Kehittymisen huomaa ehkä vasta myöhemmin, mutta joka kerta on yhtä mahtavaa huomata, kuinka pitkälle onkaan päässyt!

2. Mitä muita harrastuksia sinulla on ratsastuksen jälkeen?
- Ratsastuksen lisäksi harrastan lihaskuntoa kotona ja juoksemista. Aikomuksenani on aloittaa myös pilates, kunhan sopiva paikka löytyy. Harrastukseksi voisi lukea myös blogin kirjoittamisen ja muun siihen liittyvän, kuten valokuvaamisen.

Alkusyksystä näin ensimmäisä kertaa kunnolliset revontulet!

3. Pahin tippumisesi?
- Olen selvinnyt melko vähillä tippumisilla, eikä yksikään ole johtanut vakaviin vammoihin. Pahimpia ovat varmaan olleet maastossa tapahtuneet putoamiset, sillä siellä laskeutumisalustasta ei koskaan voi olla täysin varma. Onneksi en ole osunut tippuessani kiviin tai muuhun sellaiseen.

4. Mikä saa sinut jatkamaan ratsastusta?
- Halu kehittyä niin ratsastajana kuin käsittelijänä. Pehmeämmät avut ja tavat opettaa sekä opetella, molemmille mukava työskentely ja sujuva yhteistyö ovat itselleni tärkeitä kehitettäviä asioita.

5. Oletko koskaan miettinyt lopettavasi ratsastusta?
- Muistaakseni en. Totta kai joskus on ollut aikoja, jolloin harrastaminen on tuntunut työläältä eikä intoa ole ollut niin paljoa, mutta aina niistä on päästy ylös ja eteenpäin. Pahin tällainen taantuma oli vuonna 2012, kun asuimme vilkkaan tien varrella, eikä tallilla ollut ratsastusmahdollisuutta missään. Kynnys lähteä maastokammoisena yhtään minnekään oli aika korkea, joten intokin lopahti.

6. Oletko koskaan ajanut?
- Olen, niin hevosella kuin autollakin.

Siskoa kyydittämässä Onni-ponilla viime elokuussa

7. Kisaisitko mieluummin vain koulua vai esteitä?
- Kisaisin mieluummin vain kouluratsastuksessa, jos noista kahdesta olisi pakko valita.

8. Millä hevosella ratsastit ensimmäistä kertaa?
- Talutusratsastuksessa ratsastin jollakin russponilla, jonka nimestä ei ole tietoa. Oikeasti, ilman taluttajaa, ratsastin silloin toimineen ratsastuskoulun Ellun tallin hevosella Tannilla.

9. Oletko koskaan uittanut hevosta?
- En ole uittanut, mutta olen kahluuttanut. Jimppa ei mene veteen mistään hinnasta, mutta nuorempana kävin issikkaleirillä kahlaamassa leirihoitsullani Svanalla.

10. Lempiartistisi?
- Muse.

11. 3 asiaa jotka saa sinut hyvälle tuulelle.
- Jimppa, musiikki ja ystävät.

Ensimmäisellä Musen keikalla v. 2010


Toinen haaste tuli Heidiltä. Kiitos sinulle!

1. Mitä uutta hevosharrastuslajia kokeilisit? Miksi?
- Olisi mielenkiintoista kokeilla lännenratsastusta. Pidän siitä, että hevoset ovat erittäin hyvin avuilla mutta kulkevat rennossa, matalassa muodossa. Toisaalta ohjasajo on saanut minut kiinnostumaan myös valjakkoajosta.

2. Pidätkö kaikista eläimistä?
- Tähän on vaikea vastata, sillä en ole kohdannut kaikkia maailman eläimiä. Uskoisin kuitenkin, että en pitäisi kaikista. Yleisistä koti- ja lemmikkieläimistä pidän ainakin suurimmasta osasta, enkä osaa esimerkiksi sanoa, olisinko enemmän kissa- vai koiraihminen.

3. Minne matkustaisit jos saisit matkustaa ihan minne tahansa?
- En pidä lämpimistä maista, joten luultavasti matkustaisin tylsästi jonnekin Iso-Britanniaan tai ehkä Irlantiin, tai sitten Islantiin. Toisaalta olisi hienoa käydä Uudessa-Seelannissa tai Australiassa, vaikka siellä lämmintä onkin.

Yorkshire v. 2012

4. Mikä on pelottavin tilanne mitä sinulle on käynyt hevosten kanssa?
- Pelottavia tilanteita on ollut useita. Yleensäkin jokainen tilanne, jossa hallinnantunne katoaa, on ollut pelottava. Esimerkiksi pari vuotta sitten Jimpan ryöstäessä kiitolaukalle ravurin takia olo oli vähintäänkin pelokas.

5. Mikä on seuraava ostoksesi?
- Seuraava ostokseni on luultavasti opiskelija-ateria jossain kampuksen ravintolassa. Hevosmaailmassa varmaankin satulahuopa tai joku muu yhtä tarpeeton lisä varustevalikoimaan...

6. Millainen on unelmiesi hevonen?
- Minulla on hyvin tarkka kuva unelmieni hevosesta, väristä luonteeseen. Unelmahevoseni on muuttunut ajan saatossa hieman; ennen Jimppaa olin varma, että täydellinen hevonen minulle olisi hiirakko islanninhevonen. Nykyään tavoitteet ja toiveet hevosharrastuksessa ovat muuttuneet, ja unelmahevoseni olisi rodultaan quarab - sopivassa mitassa arabin kestävyyttä matkaratsastukseen ja quarterin tasaisuutta kaikkeen muuhun. Olen aina ihaillut vähän eikoisemman värisiä hevosia, ja esimerkiksi voikot ja kirjavat hevoset miellyttävät silmää.

Tällä hetkellä unelmahevoseni olisi Jimpan kokoinen ruunivoikko quarab-ruuna, jolla olisi hyvät jalat ja sopusuhtainen rakenne. Luonteeltaan se saisi olla tasaisen varma kaikissa tilanteissa ja etenkin maastossa. Itsesuojeluvaiston kehittäneenä en välitä alkaa leikkimään hengelläni hevosen kanssa, joka ei ole tottunut mihinkään, vaan unelmahevoseni olisi tottunut jo erilaisiin moottoriajoneuvoihin, eläimiin, ihmisiin ja ääniin.

7. Tykkäätkö sisustaa? Löytyykö heppakuvia seiniltä?
- Pidän sisustamisesta ja minulla on oma visioni siitä, miltä haluan kämppäni näyttävän. Julisteita tai muita tällaisia ei löydy seiniltä, mutta Jimpasta on kuva tai kaksikin koristamassa sängynpäädyssä olevassa pyykkipoika-naru -viritelmässä.

8. Pitäisikö sinusta vaatia lain nojalla hevosenostajia käymään ennen hevosen ostoa jokin kurssi?
- Hevoset, kuten kaikki muutkin eläimet, vaativat paljon vastuuta ja tietotaitoa, jota ei pelkällä kirjojen lukemisella saa. Mielestäni tuleville hevosenomistajille olisi hyvä olla jonkinlainen peruskurssi, jossa käsiteltäisiin tärkeimmät asiat ruokinnasta, liikunnasta, terveydenhuollosta ja vaikka ihan raha-asioista lähtien. Olisin itse ollut erittäin kiitollinen tällaisesta kurssista, vaikka ennen Jimppaa kokemusta hevosista oli muualtakin kuin ratsastuskoulusta.

9. Oletko kiusannut koulussa? tai tullut kiusatuksi?
- En ole itse ollut kiusaajana, mutta en ole myöskään puuttunut kiusaamiseen. En ole kokenut itseäni kiusatuksi, vaikka varsinkin yläkoulun aikana kaveriporukassa oli välillä ihmisiä, jotka eivät osanneet käsitellä epävarmuuttaan oikealla tavalla.

10. Mikä oli/on lempiaineesi koulussa?
- Koko peruskoulun ja lukion ajalta lempiaineenani on ollut aina englanti, koska olen ollut siinä hyvä. Lukiossa pidin myös todella paljon psykologiasta. Yliopistossa tykästyin ruotsiinkin, vaikka aiemmin en ole siitä kauheasti välittänyt, ja uskon, että ranskakin on täällä mielekkäämpää opiskeltavaa kuin yläasteella ja lukiossa.

11. Mikä sinusta tulee "isona"?
- Tämä on yksi inhokkikysymyksistäni, jota saa kuulla kysyttävän kaikissa sukujuhlissa ja vanhoja kavereita tavatessa... kun valmistun, tulen olemaan filosofian maisteri, pääaineena viestintätieteet. Ammattivaihtoehtoja on pitkä lista, eivätkä ne välttämättä rajoitu vain viestinnän alalle. Toivoisin työskenteleväni viestinnän ja/tai markkinoinnin alalla. Salaa haaveilen urasta hevosten parissa, mutta se ei taida olla kannattavaa. Ehkä sivutyönä?


Kolmas ja viimeinen haaste on Kirsiltä, kiitoksia haasteesta!

1. Miksi oma hevonen?
- Kaikkien hevoshullujen elämänhaave on saada oma hevonen, ja niin oli minunkin. Isälleni uskottelin oman hevosen tulevan halvemmaksi kuin ratsastuskoulussa ratsastamisen, mikä ei ole lainkaan totta. Oma hevonen on kuitenkin aina oma, eikä kenenkään muun. Sen mukana tulee hirmuinen määrä vastuuta ja huolia, mutta oman hevosen kanssa saa tehdä juuri sitä, mistä pitää - oli se sitten esteet, koulu, maastoilu tai maastakäsittely. Oman hevosen oppii tuntemaan aivan eri tavalla kuin vuokra- tai edes ylläpitohevosen, sillä sen kanssa on tekemisissä päivittäin itse. Oman hevosen jälkeen on vaikeaa ellei mahdotonta siirtyä vain vuokraamaan, ja tuntemattoman hevosen selkään nousemisessa on ihan erilainen kynnys kuin ennen omaa hevosta.

2. Mitkä ominaisuudet mielestäsi ovat tärkeimmät oman hevosen kanssa?
- Oman hevosen tulee olla sopiva siihen, mitä sen kanssa haluaa harrastaa. Siihen sisältyy niin luonne kuin rakennekin.

3. Jos saisit valita minkä tahansa hevosen, millaisen valitsisit ja miksi?
- Tämä on melkolailla samanlainen kysymys kuin aiempana ollut unelmahevoseni. Valitsisin siis sen ruunivoikon quarabin, jolla olisi kaikki edellytykset pärjätä matkaratsastuksessa, koska siinä lajissa haluan kehittyä kilparatsastajana.

4. Mikä on vahvuutesi hevosesi kanssa työskennellessä ratsain tai muutoin?
- Tähän oli yllättävän helppo vastata, vaikka aluksi luulin toisin. Vahvuuteni hevosten kanssa on rauhallisuus. Olen kaikin puolin rauhallinen ihminen, mikä korostuu hevosten parissa työskennellessäni. Valmentajani ovat myös kehuneet rauhallisuuttani ratsastaessa ja hevosta käsitellessä.


5. Minälaisena omistajana ajattelet hevosesi pitävän sinua?
- Toivottavasti luotettavana ja johdonmukaisena. Haluaisin olla sellainen omistaja, jonka seurassa hevosen on hyvä olla ja jonka kanssa hevonen uskaltaa rentoutua.

6. Jos saisit suunnitella oman hevostallin, minkälaisen haluaisit? Kenttä? Maneesi? Estekalusto? Maasto? Baanarata? tms. ja perustelut.
- Unelmieni hevostalli olisi tilava, puhdas ja käytännöllinen. Pesupaikka, lämmitetty varustehuone ja vessa löytyisivät kaikki tallista. Tietenkin toivoyisin tallilla olevan kaikki mahdollinen kentästä baanarataan, mutta tyytyisin kyllä pelkkään tavalliseen kenttään ilman valoja tai estekalustoja. Maastojen täytyisi olla hyvät ja reittejä riittävän paljon ja riittävän pitkästi. En voisi pitää hevosta tallilla, jolla ei olisi maastoilumahdollisuutta.

7. Mitä vaadit kengitykseltä?
- Haluan, että kengitys on hevoselle sopiva ja mahdollisuuksien mukaan auttaisi rakenteen tai muun tuomissa ongelmissa. Mitäpä muuta siltä voisikaan vaatia?

8. Mitkä ovat olleet tavoitteesi hevosen kanssa tälle vuodelle ja oletko päässyt tavoitteeseen. Jos et, miksi?
- Asetin vuodenvaihteessa tavoitteita tälle vuodelle sekä kesän alussa tälle kesälle. Läheskään kaikkia tavoitteita en ole saavuttanut Jimpan loukkaantumisen takia.

9. Kenellä on ollut eniten vaikutusta suhteessasi hevoseen? Valmentajalla vai jollain muulla henkilöllä ja millä tavoin hän on vaikuttanut?
- Eniten vaikutusta on ollut valmentajallani Mervillä. Hän oli ensimmäinen ihminen, joka opetti maastakäsittelyn ja positiivisen vahvistamisen tärkeyden.

10. Mikä hevosessasi ärsyttää sinua vai ärsyttääkö mikään?
- Valehtelisin, jos väittäisin, ettei mikään ole koskaan ärsyttänyt Jimpassa. Monikin asia on ärsyttänyt ja välillä ärsyttää vieläkin, kuten Jimpan reagointi ravihevosiin tai muihin sitä pelottaviin asioihin, joiden kamaluutta ei itse ymmärrä.

11. Käytkö säännöllisesti valmennuksessa ja miksi?
- Käyn, ja jokaisen ratsastajan olisi hyvä käydä säännöllisesti osaavan silmän alla harjoittelemassa. Itsenäisesti ratsastaessa omia virheitään ei välttämättä huomaa tai ainakaan niitä ei osaa korjata, kun kukaan ei ole auttamassa.

Tunnilla v. 2014
Kiitos vielä kaikille haastaneille hyvistä kysymyksistä!
... nimittäin maastoilun! Jimpan saikun jäljiltä olemme aloittaneet maastoilun "alusta", eli ravia ja laukkaa on lisätty vähän kerrallaan mukaan maastolenkeille. Jimppa on selvästi mielissään, kun pääsee taas maastoon ratsain, eikä tarvitse vain kävellä koko aikaa. Syksy on kuitenkin tuonut mukanaan hirmuisen määrän pöllöenergiaa, minkä takia maastoilu ei ole ollut aivan yhtä rentoa puuhaa kuin aikaisemmin. Väriä vaihtavat kasvit, tuulenpuuskat ja kirpeä syysilma ovat kaikki Jimpan mielestä tosi jänniä! Joka vuosi sama juttu...

Syksyn sateet ovat yhtä aikaa ihanan tunnelmallisia ja aivan kamalia. Ylivieska pääsi hetkeksi Suomen kartalle, kun siellä satoi ennätyksellisen paljon yhdessä päivässä. Voitte vain kuvitella, millaisissa tarhoissa hevoset nyt joutuvat ulkoilemaan... minkäänlainen pohja ei olisi kyennyt läpäisemään sellaista vesimäärää! Syksy ja muta kuuluvat yhteen, valitettavasti.

Siispä heti auringon pilkahdellessa pilvien takaa päätin, että nyt lähdetään maastoon! Kun kerrankin on nätti sää, ei sitä todellakaan tulisi tuhlata maneesissa pyörimällä. Olin suunnitellut reitinkin valmiiksi, joten varustettuani Jimpan suuntasimme silmukkalenkille. Reitillä pohjat ovat parhaimmillaan talvisin, mutta yllättäen sateiden jäljiltä maa oli vähän pehmeämpää kuin yleensä, joten pystyimme menemään reippaammastikin.

Kotiin päin otinkin lyhyen pätkän laukkaa. Epäröin pitkään, uskaltaisinko ottaa riskin laukata yhdellä kädellä ja kuvata toisella, sillä tämä vauhdikkaampi versio Jimpasta on ollut kova sivuloikkija aina pahaenteisen oksan tai pikkulinnun kohdatessaan. Kuten voitte huomata, otin riskin ja selviydyin! Jimppa toimi kuin ajatus - se pysyi suht rauhallisessa laukassa, vaikka olisi varmasti halunnut kiihdytellä kunnolla, ja jarrutti heti pyydettäessä! Laukan jälkeen ravi oli entistä lennokkaampaa ja vaihtui hyvin nopeasti takaisin laukaksi, jos en ollut tarkkana.

Maastolenkistä muistoksi jäi alla oleva video. Olisipa tällaisia syyspäiviä vielä enemmän!


Pitkän odottelun jälkeen varustevalikoimamme sai lisäystä Hööksin ohjasajo-ohjista! 16 metriä pitkissä ohjissa on varaa jättää kunnon väli hevoseen, ja kahdella ohjalla juoksuttaminenkin onnistuu hyvänkokoisella ympyrällä. Pituus tuli vähän yllätyksenä, sillä en ollut odottanut aivan niin pitkiä ohjia. Totutteleminen päättymättömiltä tuntuviin ohjiin oli aluksi vaikeaa, ja joko ne laahasivat maata huomaamattani tai roikkuivat jalkoihini kietoutuneina, mutta parin kerran jälkeen ohjasperät pysyvät jo paremmin matkassa mukana ja itse ohjauskin alkaa olla helpompaa!

Ohjat suoraan paketista
Ohjat ovat sopivan kevyet, mutta tällaiselle pienikätiselle ne ovat ehkä vähän liian leveät ollakseen mukavat käsissä. Ohjien toisessa päässä oleva nailonköysi liukuu kyllä paljon paremmin valjaiden renkaiden läpi, kuin juoksutusliinat, mikä on tietenkin hevoselle mukavampaa, kun myötäys ei tule niin pitkällä viiveellä ja ohjaaminen ei ole yhtä epätarkkaa. Hintaansa nähden nämä ovat hyvät, ja varsinkin tällaiseen satunnaiseen käyttöön oikein sopivat.

Kävimme jokin aika sitten kokeilemassa ohjasajoa äitini kanssa maneesissa. Olin suunnitellut, että hän voisi ottaa ohjasajon mukaan liikutukseen, sillä se on Jimpalle juoksutusta parempi vaihtoehto siinä mielessä, ettei koko ajan tarvitse kulkea ympyrällä. Niinpä äiti sai harjoitella ohjasajoa ensimmäistä kertaa minun ohjeistaessa parhaani mukaan. Omat kokemukseni ohjasajosta rajoittuvat näihin muutamaan kertaan Jimpalla, joten en itsekään osaa työskennellä tällä tavalla kunnolla.


Heti alkuun Jimppa näytti käynnissä hetkellisesti parastaan kulkien aktiivisesti ja myödäten niskastaan. Pyysin äitiä ottamaan ruunan ympyrälle ja kokeilemaan asetusta sisälle, ja Jimppa teki työtä käskettyä! Hyvä keskittyminen ei kuitenkaan kestänyt koko aikaa, vaan pölyn pärskimisepisodin jälkeen ruunan ajatukset olivat aivan jossain muualla kuin työssä.



Ravissa se kulki kuten juoksuttaessakin - rauhallisesti ja eteen-alas venytellen, mutta välillä valahtaen etupainoiseksi. Suoralla uralla se kulki vähän reippaammin, mutta siinä taas ohjasajaja joutuu koville, eikä kovin pitkiä ravipätkiä jaksa juosta perässä. Olin laittanut pari kartiota pitkillä väleillä pujottelua varten, jotta äiti saisi tuntumaa ohjaamiseenkin paremmin. Kunhan opimme ohjasajamaan paremmin, voi maasta käsin treenata samoja tehtäviä kuin ratsainkin.



Lopuksi otimme pohkeenväistöä. Ensiksi äiti ajoi takaa ja minä pyysin sivulta väistämään, mutta lopuksi äiti väistätti itse. Tähän olisi varmaan hyvä hankkia ajopiiska, jotta väistöt voisi tehdä takana ohjasajaen eikä sivulla kävellen, mutta uskon, että ilmankin pärjäämme mainiosti. :)

Linkki videoon

Edelleenkin olisi kova halu käydä ohjasajokurssilla tai -tunnilla. Pakko mennä, jos ja kun sellainen tulee eteen - edes kuuntelemaan!

Ensimmäinen valmennus sitten kesäkuun! Jimppa on nyt päässyt liikkumaan lähes normaaliin tapaan; lenkit ovat vain vähän tavallista lyhyempiä ja vauhtia on vähemmän. Ensimmäiset laukat ratsain otettiin viime perjantaina, eikä jalka reagoinut siihen sen kummemmin! Tosin ruuna on itsenäisesti treenannut laukkaa tarhassa ja laitumella koko ajan...

Sunnuntaina oli siis pitkästä aikaa Mintin kouluvalmennus. Viime kerrasta tosiaan oli vierähtänyt jo lähemmäs kolme kuukautta, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Sateen takia menimme maneesissa, jossa pohja on kenttää kevyempi eli Jimpalle parempi.

Mintti oli käynyt hakemassa lisää tietotaitoa ulkomailta, ja pääsimmekin heti kokeilemaan uusia oppeja suoruudesta. Alkuun kävimme läpi hevosen moottorin, oman painopisteen sekä suoruuden mittarit eli ohjat. Vinouden pystyy näkemään ohjista, kun toisella puolella ohja painaa kaulaan ja toisella kaulan ja ohjan välillä on ilmaa.


Alkuvalkasta harjoiteltiin tätä suoruuden mittareiden tarkkailua ja niiden mukaan suoruuden korjaamista käynnissä uraa pitkin. Jimppa on "oikeakätinen", eli sen oikea etujalka on tukijalka, kun taas vasen etunen on tasapainottava jalka. Tämän takia Jimppa oli vinompi oikealle ja valahti herkästi takaisin vinoksi, kun sen hetkeksi sai kulkemaan suorana. Vinoutta korjattiin siirtämällä painoa poispäin vinoudesta, eli kun Jimppa oli vino oikealle, siirsin painoani vasemmalle. Jimpan tapauksessa painonsiirrot saivat olla melko voimakkaita ja suoruuden kanssa täytyi olla tarkkana - varsinkin kulmissa se heittäytyi helposti vinoksi, jos sitä ei valmistellut kunnolla.



Ravissa vinous kulmissa oli paljon helpommin huomattavissa. Olin todella yllättynyt, kuinka reipas Jimppa valmennuksessa oli! Yleensä se on melko laiska ratsastaa ja ravissa hölkätään rauhassa eteenpäin. Mutta nyt se kiisi uraa pitkin kuin alkuaikoinaan, kun se oli vielä ratsunurallaan täysi ummikko ilman tasapainoa. Aktiivisuutta siis löytyi, mutta kaikki muu olikin unohtunut jonnekin kesäloman alkuun... raviharjoituksen alussa Jimppa oikoi kaikissa kulmissa niin törkeästi, ettei mitään rajaa. Oikomisesta suuremmin välittämättä jatkoimme suoruuden etsintää samalla tekniikalla kuin käynnissäkin. Koska ravissa Jimppa vaati kulmiin vielä lisää valmistelua, Mintti ohjeisti pitämään katseen aina seuraavassa kulmassa ja tekemään käännöksen kiertämällä rintakehää, eli jo aiemmilta valmennuksilta opitulla "rätin vääntö" -tekniikalla.


Mintti korjaili myös istuntaani heti alusta asti. Ensimmäiseksi hän neuvoi ajattelemaan, että olen karusellihevosen kyydissä ja lävitseni kulkee karuselliin kiinnittyvä keppi. Istuntapalikkani eivät pysyneet kasassa etenkään ravissa, joten Mintti muistutti pitämään lantion edessä niin, että ratsastushousujen vetoketju nousee ylöspäin, ja kiinnitti huomiota siihen, että napa pysyisi kohti selkärankaa ja syvät vatsalihakset olisivat käytössä. Ravissa Jimpan askel on aika epäsäännöllinen, ja välillä se horjauttaa minut takakaarelle ottaessaan reippaampaa askelta, mihin Mintti ohjeisti aktivoimaan syvät vatsalihakset kuvittelemalla puhaltavansa ilmapalloon ilmaa.

Keventäessä jalkani heilahtivat aina alas istuessa eteen, jota yritimme myös korjata valmennuksen aikana. Lyhensimme jalustinhihnoja reiällä, jolloin tuki jalustimista oli suurempi mutta koulusatulassa asento ei näyttänyt kovin luontevalta. Reiteni jännittyy istuessani keventäessä alas satulaan, jolloin jalka pääsee liikkumaan. Koko jalan tulisi olla rento mutta jäntevä, siinäpä vasta tavoittelemista! Harjoittelimme jalan pitämistä paikoillaan ensiksi niin, että aina istuessani alas koukistin jalkojani, jolloin pohje ei heilunut. Yritin myös pitää pohkeen paikoillaan takareiden avulla, mutta onnistuin vain jännittämään reittä lisää. Treeniä, treeniä, niin eiköhän se vielä joskus pysy paikallaan!



Kotitreenissä Mintti neuvoi pitämään kaarevat linjat sellaisina, missä Jimppa pystyy säilyttämään itsensä suorana. Liian tiukat kiemurat saavat sen kulkemaan helposti vinona, joten alkuun pysyttelemme laajemmissa linjoissa.

Linkki videoon

Fiilikset valmennuksen jälkeen olivat oikein hyvät. Loppuajasta Jimppa rentoutui ravissakin niin, ettei sen tarvinnut kaahottaa päättömästi, mutta se oli silti reipas ja liikkui hyvin eteen. Puolen tunnin valmennus oli ruunalle juuri sopiva aika työskennellä näin pitemmän tauon jälkeen. Seuraava valmennuskerta olisi suunnitteilla lokakuun alkuun ja kaikeksi onneksi viikonlopulle, joten pääsen osallistumaan siihenkin. Jospa siihen mennessä olisi edistystä suoruudessa havaittavissa!

Kraniohoitojen välillä pääsimme kokeilemaan akupunktiolaastareita, jotka hieroja kävi laittamassa Jimpalle. Ruunalta ei meinannut löytyä kipeää kohtaa mistään, mutta lopulta selän oikealta puolelta saatiin reaktio ristiselän kohdalta kuin myös yllättävästi selän etuosastakin, joka ei yleensä ole ollut kipeä. Vasemmalta puolelta ei kipupisteitä löytynyt, ja muutenkin Jimppa oli pysynyt hyvänä kraniohoidon jälkeen.

Akupunktiolaastareiden toiminta on minulla hieman hämärän peitossa, mutta laastarin sisältämät aineet aktivoituvat kehon lämmöstä ja stimuloivat akupisteitä lievittäen kipua nopeasti. Jimpan selkään aseteltiin IceWave -laastarit, jotka ovat ihmisille suunnattuja kivunlievityslaastareita, mutta toimivat myös eläimillä hyvin. Samalta valmistajalta (Lifewave) löytyy tosin hevosillekin omat laastarit kipua lievittämään.

Laastareita käytetään kolme päivää, eikä niitä oteta pois esimerkiksi liikutuksen ajaksi. Jotta ne pysyisivät paremmin kiinni hevosessa, suositteli hieroja käyttämään ihoteippiä niiden päällä. Jos sattuisi niin, että yksi laastari katoaisi kesken kaiken, tulee sen vastaparikin ottaa pois. Laastarit sijoitetaan aina molemmin puolin, eli jokaisella laastarilla on aina parinsa.

Laastariparit akupisteillä
Ei mennyt kauaa, kun Jimppa selkeästi rentoutui käytävällä seistessään laastarien laiton jälkeen. Hieroja varoittikin, että seuraavina päivinä hevonen voi olla hieman uninen. Laastareissa olevia kemikaaleja ei välity hevoseen ihon läpi, eikä niillä siis ole minkäänlaista varoaikaa esimerkiksi kilpailuja ajatellen. Satulan tai valjaat voi laittaa selkään, vaikka akupunktiolaastari jäisikin alle, kunhan se ei irtoa liikkuessa.

Akupunktiolaastarit eivät ole kuitenkaan kovin edullisia, ja nämä neljä laastaria tulivat maksamaan meille kympin (kokonaisessa paketissa laastareita on kolmekymmentä kappaletta, hinta paketille n.60-70 euroa). Mielestäni se ei kuitenkaan ole kova hinta siitä, että hevonen pysyy paremmassa kunnossa pitempään kranion tai hieronnan välillä. Jimppa oli ainakin kuin nuori varsa päästessään vähäksi aikaa vihreälle laastareiden kanssa - se ravasi ja laukkasi kevyesti aidanviertä pitkin ja innostui heittelemään köyrypukkeja paikallaan ihan vain huvin vuoksi!


Katsotaan kolmen päivän jälkeen, millaisissa sielun ja ruumiin voimissa ruuna on - toivottavasti hyvissä, sillä sunnuntaina olisi pitkästä, pitkästä aikaa valmennuksen vuoro!

Laastarirakennekuva 2.9.

Newer Posts
Older Posts

Hello, There!
Nelistelyä on blogi 29-vuotiaasta hevosenomistajasta ja tämän hevosesta, lämminveriruuna Jimpasta. Blogissa kerrotaan entisen ravurin uudesta elämästä monipuolisena harrastuskaverina sekä omistajan elämänmittaisesta oppimatkasta eläinkoulutuksen ja hevosenkäsittelyn parissa. Kuolaimetta ja positiivisen vahvisteen kautta!

Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme selästä, kärryiltä ja maasta käsin!


ME MUUALLA

LUKIJAT

Follow

ARKISTO

  • ►  2023 (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (6)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ►  2021 (16)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2020 (27)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2019 (32)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2018 (40)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (3)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (32)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2016 (48)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ▼  2015 (67)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ▼  syyskuuta (5)
      • 33 kysymyksen Liebster Award
      • Syksy lempipuuhan parissa
      • Ohjasajoa oikeilla ohjilla
      • Suoruustreeniä valmennuksessa
      • Kokeilussa akupunktiolaastarit
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (7)
    • ►  kesäkuuta (7)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (6)
  • ►  2014 (62)
    • ►  joulukuuta (14)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2013 (86)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (8)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (9)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (11)
    • ►  maaliskuuta (8)
    • ►  helmikuuta (11)
    • ►  tammikuuta (7)
  • ►  2012 (80)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (7)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (13)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (9)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (5)

SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

  • Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?
  • Mietteitä turpahihnan käytöstä sekä suitsista yleensäkin
  • Helpot itsetehdyt hevosnamit

AIHEET

DIY Eläinlääkäri hevosen hyvinvointi hevosen ruokinta Hevoshieronta hevoskoulutus hevosmenot hevosnamit istunta kaulanaru Kisat koulutus kuolaimettomuus Maastakäsin Maastoilu Matkaratsastus positiivinen vahvistaminen postaussarja ratsastajan virheet ratsastustehtävä Ratsutus resepti ruokapalkka satula siedätys Tallielämää Temput tutkittua tietoa Valmennus Varusteet Video vinkit yhteistyö
FOLLOW ME @INSTAGRAM

Created with by BeautyTemplates | Distributed by blogger templates