tiistai 15. syyskuuta 2015

Ohjasajoa oikeilla ohjilla


Pitkän odottelun jälkeen varustevalikoimamme sai lisäystä Hööksin ohjasajo-ohjista! 16 metriä pitkissä ohjissa on varaa jättää kunnon väli hevoseen, ja kahdella ohjalla juoksuttaminenkin onnistuu hyvänkokoisella ympyrällä. Pituus tuli vähän yllätyksenä, sillä en ollut odottanut aivan niin pitkiä ohjia. Totutteleminen päättymättömiltä tuntuviin ohjiin oli aluksi vaikeaa, ja joko ne laahasivat maata huomaamattani tai roikkuivat jalkoihini kietoutuneina, mutta parin kerran jälkeen ohjasperät pysyvät jo paremmin matkassa mukana ja itse ohjauskin alkaa olla helpompaa!

Ohjat suoraan paketista
Ohjat ovat sopivan kevyet, mutta tällaiselle pienikätiselle ne ovat ehkä vähän liian leveät ollakseen mukavat käsissä. Ohjien toisessa päässä oleva nailonköysi liukuu kyllä paljon paremmin valjaiden renkaiden läpi, kuin juoksutusliinat, mikä on tietenkin hevoselle mukavampaa, kun myötäys ei tule niin pitkällä viiveellä ja ohjaaminen ei ole yhtä epätarkkaa. Hintaansa nähden nämä ovat hyvät, ja varsinkin tällaiseen satunnaiseen käyttöön oikein sopivat.

Kävimme jokin aika sitten kokeilemassa ohjasajoa äitini kanssa maneesissa. Olin suunnitellut, että hän voisi ottaa ohjasajon mukaan liikutukseen, sillä se on Jimpalle juoksutusta parempi vaihtoehto siinä mielessä, ettei koko ajan tarvitse kulkea ympyrällä. Niinpä äiti sai harjoitella ohjasajoa ensimmäistä kertaa minun ohjeistaessa parhaani mukaan. Omat kokemukseni ohjasajosta rajoittuvat näihin muutamaan kertaan Jimpalla, joten en itsekään osaa työskennellä tällä tavalla kunnolla.


Heti alkuun Jimppa näytti käynnissä hetkellisesti parastaan kulkien aktiivisesti ja myödäten niskastaan. Pyysin äitiä ottamaan ruunan ympyrälle ja kokeilemaan asetusta sisälle, ja Jimppa teki työtä käskettyä! Hyvä keskittyminen ei kuitenkaan kestänyt koko aikaa, vaan pölyn pärskimisepisodin jälkeen ruunan ajatukset olivat aivan jossain muualla kuin työssä.



Ravissa se kulki kuten juoksuttaessakin - rauhallisesti ja eteen-alas venytellen, mutta välillä valahtaen etupainoiseksi. Suoralla uralla se kulki vähän reippaammin, mutta siinä taas ohjasajaja joutuu koville, eikä kovin pitkiä ravipätkiä jaksa juosta perässä. Olin laittanut pari kartiota pitkillä väleillä pujottelua varten, jotta äiti saisi tuntumaa ohjaamiseenkin paremmin. Kunhan opimme ohjasajamaan paremmin, voi maasta käsin treenata samoja tehtäviä kuin ratsainkin.



Lopuksi otimme pohkeenväistöä. Ensiksi äiti ajoi takaa ja minä pyysin sivulta väistämään, mutta lopuksi äiti väistätti itse. Tähän olisi varmaan hyvä hankkia ajopiiska, jotta väistöt voisi tehdä takana ohjasajaen eikä sivulla kävellen, mutta uskon, että ilmankin pärjäämme mainiosti. :)

Linkki videoon

Edelleenkin olisi kova halu käydä ohjasajokurssilla tai -tunnilla. Pakko mennä, jos ja kun sellainen tulee eteen - edes kuuntelemaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti