youtube facebook instagram
Sisällön tarjoaa Blogger.
  • Etusivu
  • Kirjoittaja
  • Jetset Jimmy
  • Erikoispostaukset
  • Yhteys

Nelistelyä


Vielä ei olla palattu normaaliin liikutukseen, mutta ravi on tullut takaisin käyttöön! Ensiksi sitä muisteltiin juoksuttaen ja ohjasajaen, sitten maastossa ja eilen vihdoin sileällä. Mervi kävi ratsuttamassa kevyen puolituntisen, jossa haettiin lähinnä liikkumista oikein päin ja työskentelymoodia käynnissä. Jimpalla kun on tapana laiskotella kävellessä ja käynti tarkoittaa sille lähinnä taukoa eikä työskentelyn jatkumista.




Koska ravia on otettu vasta vajaan viikon verran, ei ratsutuksessa ravattu kuin suuria ympyröitä ja suoraa eteen-alas -muotoa hakien. Jimppa ei ennen sairaslomaansa jaksanut vielä kantaa itseään kovin kauaa korkeammassa muodossa, joten nyt kahden kuukauden kevyen jakson jälkeen siltä ei sitä voi odottaa senkään vertaa. Niinpä selkälihaksia jumpattiin matalassa muodossa, ja niin meitä ohjeistettiin ratsastamaan jatkossakin, jotta ruuna saisi voimaa kantaa itseään paremmin.





Käynti oli tuntunut selkään hyvältä, ja oikein päin kulkemiseen ei Mervin mukaan mennyt kuin hetki. Ravissakaan ruuna ei enää noussut matalasta muodosta kuten aiemmin, vaan oli tasaisempi ratsastaa. Laukkaa ei tällä kerralla otettu ollenkaan, sillä se on meillä vielä kiellettyjen listalla, kunnes olen varma, ettei jalka siihen reagoi sen kummemmin.




Seuraavana päivänä oikea etujalka tuntui täysin kuivalta, paremmalta kuin pitkään aikaan! Selkä oli oikealta puolelta joustava, vasemmaltakaan ei niin jumissa kuin aiemmin. Olin suunnitellut käyväni palauttavassa maastossa, mutta sään takia matka päättyi jo alkuunsa ja suuntasimme maneesiin turvaan kaatosateelta. Koska Jimppa hermoili kovaa meteliä maneesissa niin, ettei se keskittynyt ratsastukseen ollenkaan, katsoin parhaaksi juoksuttaa sitä irtona. Ruuna toimi siinä kuin ennenkin, pysyi hyvin ympyrällä ja kuunteli käskyjä parhaansa mukaan, vaikka välillä ääni hukkui sateen ropinaan. Vasempaan kierrokseen se ei olisi halunnut ravata millään, mutta kun heitin juoksutuspiiskan narun sen toiselle puolelle ja ohjasin sitä sen avulla, onnistui ravi siihenkin suuntaan ongelmitta.

Linkki videoon

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että epäonni on vihdoin selätetty. Ihan vielä en kuitenkaan uskalla sanoa, että olisimme kuivalla maalla - pessimisti ei pety. ;) Tästä se kuitenkin lähtee!
Jalkojen vaivojen ansiosta olemme Jimpan kanssa kehittäneet jalkojenhoitoon aamu- ja iltarutiinit. Alkuun kylmäystä jatkettiin aamullakin letkutuksen jälkeen pintelillä jalkaan käärityllä jääpalapussilla, mutta jalan nesteen vähentyessä se kohta jäi listasta pois.

Videolla esitelty nykyhetken hoitorutiinikin muuttuu pian, kun aamuinen kylmäys jää pois ja illalla jalkoja kylmätään aina liikutuksen jälkeen. Kun rasitusta aletaan pikkuhiljaa lisäämään, täytyy jalan reagointia seurata tarkasti, jottei sen kanssa tule takapakkia. Kevyet ravipätkät eivät ainakaan ole saaneet aikaan minkäänlaista reaktiota etujalassa, vaan jalka on aamullakin pysynyt suhteellisen sulana. Ei se silti täysin normaali ole, ja luulen, ettei siitä enää yhtä kuivaa tule kuin ennen puikkoluun loukkaamista. Kunhan jalka ei liikutuksesta pahene eikä hevosta vaivaa, ei kosmeettiset viat tässä vaiheessa haittaa ollenkaan.

Mutta tässä tulee Jimpan jalkojen hoidon aamu- ja iltarutiini videolla, olkaa hyvä:


Linkki videoon
Toinen kraniohoitokerta viivästyi lomien takia, mutta parempaan saumaan sitä ei olisi voinut saada. Jimpan takaosan jumit nimittäin haittasivat sen liikkumista sen verran, että puhdas ravi maasta käsinkin oli työn ja tuskan takana, eikä ravatessa takaosa ole koskaan ollut yhtä jäykän näköinen kuin nyt. Niinpä minulla oli suuret odotukset kranio-sakraaliterapiasta, joka viime kerralla oli ollut aivan ihmeellisen toimiva.

Jimppa otti hoidon hyvin vastaan, ja se reagoi varsin voimakkaasti takaosaa hoidettaessa. Harmillisesti en taaskaan saanut napattua huvittavaa reaktiota videolle, mutta kolmannella kerralla lupaan olla tarkkana ja ikuistaa Jimpan ilmeen kaikkien nähtäväksi! Ruuna nuokkui käytävällä puoliunessa suurimman osan ajasta, mutta välillä se venytteli itsekseen tai maiskutteli yllättyneenä, kun olo alkoi helpottamaan.


Kranion jälkeen Jimpan etujalka sai hetken laserhoitoa, ja raukea hevonen pääsi takaisin tarhaan nauttimaan auringon lämmöstä. Tuttuun tapaan sille ohjeistettiin pari päivää lepoa, jotta hoito vaikuttaisi kunnolla. Lisäksi sovimme kokeilevamme parin viikon kuluttua Jimpan selkään akupunktiolaastareita, jotka toimivat akupunktioneulojen tapaan. Seuraava hoito olisi taas noin kuukauden kuluttua.

Lepopäivien jälkeen kävin kentällä maasta käsin. Jimppa joutui nostelemaan jalkojaan kahden kavaletin ylitse, minkä lisäksi harjoittelimme pohkeenväistöä volteilla. Lopuksi uskaltauduin ottamaan hyvin lyhyet pätkät ravia liinassa, ihan vain nähdäkseni, millaista liikettä ponilla olisi tarjota nyt hoidon jälkeen. Ja puhdasta oli! Vauhtia ei todellakaan ollut liikaa, vaan tuttuun tapaansa vaari hölkkäsi huolettomasti venytellen eteen-alas. Olin aivan innoissani; Jimppa siirtyi suoraan raviin ilman jäykkää peitsipätkää, eikä kumpikaan jalka näyttänyt vaivaavan!

Edistyksestä riemastuneena puin Jimpalle seuraavana päivänä valjaat ja kävin kentällä ohjasajamassa. Jimppa oli loistava! Se toimi paljon herkemmin kuin aiemmin, myötäsi niskastaan käynnissä ja osasi jo hieman asettuakin ympyrällä. Ravissa se jolkotteli rennosti, välillä jo venytti kaulaansakin kuten ratsailla, eikä peitsistä ollut kuultukaan. Innostuin ohjasajosta taas hieman lisää ja tilasin itselleni hommaan ihan oikeat ohjasajo-ohjat. Ensi viikolla pääsemme niitä testaamaan!



Perjantaina en enää halunnut raahata Jimppaa kentälle, jotta sillä pysyisi mielenkiinto työskentelyyn yllä. Niinpä päätin, että olisi aika käyttää poni pesulla. Viime kerrasta olikin jo pari vuotta, jos ei enemmänkin, joten kokovartalopesu tuli tarpeen.

Jimppaa uusi päähänpistoni hämmästytti, ja se seurasikin epäilevästi touhujani pesupaikalta. Järkytys oli suuri, kun jalkojen sijaan vettä suihkutettiinkin ympäri hevosta, mutta nopeasti ruuna alistui kohtaloonsa ja antoi pesuintoilijan hinkata ja suihkutella mielin määrin.


Harjan ja hännän pesin ensiksi mäntysuopa-shampoo -sekoituksella, kuten muutkin osat hevosesta. Huuhdeltuani pesuaineen pois, hieroin jouhiin paremman puutteessa koiran hoitoainetta, joka luonnollisten ainesosiensa ansiosta toimii myös tällaisilla vähän isommilla koirillakin moitteettomasti. Jimpan mielestä pään pesun olisi voinut jättää tekemättä, ja se yrittikin välttää veden osumista päähänsä viimeiseen asti.



Häntä likoamassa
Ilta-aurinko paistoi vielä sen verran lämpimästi, että vein Jimpan ulos kuivattelemaan. Alkuun se söi vihreää kuivatusloimen kanssa, mutta "pyyhekuivana" ruuna sai kuivatella loppuajan nakuna.


Kuivattelukaveri vaani ruohikossa


 Välillä kävimme sisällä kylmäämässä jalat, minkä jälkeen Jimppa sai vielä vähän aikaa laiduntaa auringossa. Siinä se sai samalla vähän kävellä. Jimppa varoo vieläkin takakavioitaan kivisillä teillä, eikä sen vähäisestä liikunnasta huolimatta kaviot ole kasvaneet pitemmiksi. Ne kuluvat jo pelkässä tarhassa käyskentelyssä niin nopeasti, että kengättömyyskokeilumme tulee varmaan kohtapuoliin päättymään, ennen kuin Jimppa on kuluttanut kavionsa loppuun.

Kauneuslevolla kylmäysletkuissa
 Hevosen kuivuttua kokonaan yritin ottaa siitä rakennekuvan, kun se kerrankin oli puhdas. Jimppaa ei paikallaan seisominen kiinnostanut yhtään, vaan heti jäätyään irti se suuntasi lähimmälle ruohomättäälle syömään. Pitkän taistelun jälkeen se pysyi pari sekuntia suunnilleen liikkumatta, joten ehdin napata siitä juuri ja juuri tyydyttävän kuvan. Olen tämän varmaan todennut aikaisemminkin, mutta sanottakoon se vielä kerran: onnistunutta rakennekuvaa ei vain voi ottaa yksin!

Puhdas hevonen + tuulikone
Järkyttynyt mutta tyytyväinen siloposki
Hyväpohjainen laukkasuora on maastoilijan unelma


Tästä lähtee ensimmäinen osa maastoiluaiheista postaussarjaa!

Joillekin (lue: minulle) voi tulla yllätyksenä, että kaikki eivät maastoile. Yhtään. Siinä missä me samoilemme poluilla ja polkujen ulkopuolella suurimman osan ajastamme, on ratsukoita, joiden maastokokemukset rajoittuvat tarhasta talliin ja tallista kentälle tai halliin. Eikä tätä ole tarkoitettu pahalla, sillä maastoilun uupumiseen voi olla paljon täysin järkeenkäypiä syitä. Hevonen pelkää, ratsastaja pelkää, molemmat pelkää... joskus taas voi olla, ettei maastoilu vain kiinnosta. Tämän postauksen tarkoituksena on tuoda esille joitakin positiivisia asioita maastoilusta ja herättää kiinnostusta epämaastoilijoidenkin joukossa.

Kuten kaikki blogiamme lukevat tietävät, vietämme Jimpan kanssa lähes kaiken aikamme maastossa. Emme maastoile vain siksi, ettei tarvitsisi treenata - suuri osa maastolenkeistämme pyrkii treenaamaan molempia matkaratsastusta varten, eikä silloin vain nautiskella maisemista vailla huolen häivää! Monelle maastoilu on kuitenkin pääasiassa kevyen, rennon päivän hölkkälenkki tai tapa päästellä höyryjä ja nollata aivot, jotta sekä hevonen että ratsastaja jaksavat keskittyä treeniin. Tämäkin on OK, mutta:

★ maastossa voi treenata koulua

Avot, sulut, väistöt, lyhennykset, pidennykset - kaikki onnistuu myös metsän siimeksessä. Ei tietenkään meiltä, mutta kyllä mekin jotain yritämme välillä vääntää. Maastossa eteenpäinpyrkimystä on useimmilla enemmän kuin kentällä, mitä kannattaa käyttää hyväksi. Jimpalla, näin esimerkkinä, puuttuu pohkeenväistössä vauhti lähes kokonaan, mutta maastossa näitä voi harjoitella ihan liikkeessä. Välillä vauhtia tuntuu olevan liikaakin, kun pohkeenväistön sijaan lähdetään laukalle tai peruutuksissa mennäänkin päinvastaiseen suuntaan, mutta energiaa se on liikakin energia! Siitä päästäänkin seuraavaan kohtaan:
Kaverin kanssa matka taittuu mukavasti

★ maastossa ei tule aita vastaan

Tämän voi nähdä kahdella eri tavalla, joista ensimmäinen on se, että maastossa voi huoletta ottaa reippaampaa pätkää ja antaa hevosen mennä. Reipas, vapaa laukka on hyvä keino venytellä ja avata jumeja, ja hyväpohjaisella tiellä uskaltaa vapauttaa patoutuneet energiavarat keskittymistä häiritsemästä. Toinen, vähän huolestuttavampi tapa nähdä maastojen aidattomuus on se, ettei hevosta voi pysäyttää seinään. Maastossa ei useimmiten ole seinää tai aitaa tarjolla, jos hevonen ei vastaakaan pidätteisiin, mutta silloin syy ei ole maastossa, vaan hevonen ei ehkä ymmärrä pysäyttävää apua, pakenee pelosta tai kivusta, tai on vaikka oppinut, että kotiin päin mennään täysiä. Näistäkin tulee vähän juttua myöhemmin!


★ maastossa tasapaino ja koordinaatio kehittyvät

Ylä- ja alamäet, epätasaiset metsäpolut, vaihtelevat pohjat ja kaatuneet puunrungot tuovat haastetta maastoiluun. Käyntilenkistäkin saa paljon tehokkaamman, kun sen tallustelee epätasaisilla teillä sileän sijaan. Mieli ja lihakset kiittävät, kun hevonen joutuu nostelemaan jalkojaan ja katsomaan eteensä.

 ★ maastossa takaosa vahvistuu

Mäkitreeni ja epätasaiset pohjat toimivat edellisen kohdan lisäksi takaosatreenissä loistavasti. Käynti ja laukka ylämäkeen lisäävät voimaa takapäähän ja epätasaisella pohjalla jalkoja pitää nostella korkeammalle. Varsinkin talvella hangessa liikkuminen tuo hyvän vastuksen hevoselle, ja tekee treenistä entistä tehokkaampaa.

★ maastossa voi treenata esteitä

Maastoesteiden lisäksi luonnonesteet toimivat hyvinä harjoitteina esteratsullekin. Vaikkei lähimaastosta löytyisikään maastoesterataa, voi hyviä esteitä löytyä reiteiltä muutenkin. Puunrunkojen ja kapeiden ojien yli voi hyppiä, kunhan esteen takana on hyvä pohja. Tietämättä ei tule ojien tai muiden yli hypätä, sillä liukas tai pettävä pohja tekee laskeutumisesta vaarallisen. Maastoon voi rakentaa väliaikaisia esteitä esimerkiksi heinäpaaleista, paksuista puunoksista tai kapeammista rungoista, autonrenkaista ja niin edelleen, kunhan ne vie pois muiden tieltä käytön jälkeen. Esteistä enemmänkin laiskistuvalle kuin innostuvalle hevoselle (kuten Jimppa) maastossa hypättävät esteet voivat olla paljon kiinnostavampia kuin kentällä tai maneesissa.
★ maastossa ei tarvitse ratsastaa

Maastoratsastus ei ole ainoa maastoilun muoto, vaan sitä voi harrastaa monin eri tavoin. Hevosen valjastaminen kärryjen eteen ja suuntaaminen metsäteille ei ole yhtään huonompi vaihtoehto, jos maastot soveltuvat ajamiseen. Liian kapeilla reiteillä tai keskellä metsää kärrytteleminen ei ole hyvä idea, sillä siitä mistä hevonen mahtuu, eivät kärryt välttämättä mahdukaan, ja esimerkiksi umpikujassa kapealla tiellä hevosen kääntäminen kärryjen kanssa voi tuottaa paljon päänvaivaa. 
Tuntemattomissa maastoissa ja aloittelevan maastoratsun tai -ratsastajan kanssa hyvä vaihtoehto on lähteä maastoon taluttaen. Arempi hevonen tuntee olonsa turvallisemmaksi taluttajan johtaessa pelottavien kukkien, latojen ja vihreiden miesten ohitse, ja arempi ratsastaja saa itseluottamusta tutustuessaan maastoon ratsunsa kanssa jalan. Kuntoaan kasvattavalle ratsastajalle lenkkeily maasta käsin toimii myös hyvänä liikuntamuotona ja kuntoutuvalle hevoselle maastokävelyt ovat usein mielekkäämpää puuhaa kuin kentän ympäri käveleminen. Talutus ei ole ainoa tapa käydä maastossa maasta käsin, vaan sinne voi lähteä myös pyörällä tai ohjasajaen!
Maastossa ajaen...

... ja ohjasajaen!

★ maastossa rakennetaan peruskuntoa

Koulu- tai esteratsastuksen treenaaminen huonokuntoisella hevosella loppuu lyhyeen. Jos hevonen ei jaksa, se ei kykene tekemään siltä vaadittuja asioita tai oppimaan uusia. Huonokuntoisen hevosen kanssa maastoilukin aloitetaan pikkuhiljaa, sillä pahimmassa tapauksessa hevonen väsyy jo pelkällä käyntilenkillä. Yli puolen tunnin kestävät ravilenkit ovat hyvää peruskuntoharjoittelua niin ravurille kuin ratsullekin, ja pitkät laukkapätkät kehittävät laukkaa ja kohottavat kuntoa.

★ maastossa mieli virkistyy

Virkistysmuotona maastoilu on niin ratsastajalle kuin hevosellekin tärkeä. Maisemat vaihtuvat, näkee ja kuulee erilaisia asioita (joskus olemattomiakin) ja välillä reissuun pääsee kavereidenkin kanssa. Maastoilu kasvattaa luottamusta ja rohkeutta, ja siellä saavutetut onnistumiset ja kohtaamiset uusien asioiden kanssa näkyvät myös muualla - niin treenissä kuin kotioloissakin. 
Porukassa tyhmyys rohkeus tiivistyy

Lähteet:
Suomen hevosenomistajien keskusliitto ry
Newer Posts
Older Posts

Hello, There!
Nelistelyä on blogi 29-vuotiaasta hevosenomistajasta ja tämän hevosesta, lämminveriruuna Jimpasta. Blogissa kerrotaan entisen ravurin uudesta elämästä monipuolisena harrastuskaverina sekä omistajan elämänmittaisesta oppimatkasta eläinkoulutuksen ja hevosenkäsittelyn parissa. Kuolaimetta ja positiivisen vahvisteen kautta!

Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme selästä, kärryiltä ja maasta käsin!


ME MUUALLA

LUKIJAT

Follow

ARKISTO

  • ►  2023 (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (6)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ►  2021 (16)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2020 (27)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2019 (32)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2018 (40)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (3)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (32)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2016 (48)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ▼  2015 (67)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ▼  elokuuta (4)
      • Takaisin treenin pariin!
      • Jimpan jalkojen hoitorutiini
      • Kraniohoidolla liikkeelle ja pesuperjantai
      • Miksi maastoon?
    • ►  heinäkuuta (7)
    • ►  kesäkuuta (7)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (6)
  • ►  2014 (62)
    • ►  joulukuuta (14)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2013 (86)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (8)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (9)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (11)
    • ►  maaliskuuta (8)
    • ►  helmikuuta (11)
    • ►  tammikuuta (7)
  • ►  2012 (80)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (7)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (13)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (9)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (5)

SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

  • Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?
  • Mietteitä turpahihnan käytöstä sekä suitsista yleensäkin
  • Helpot itsetehdyt hevosnamit

AIHEET

DIY Eläinlääkäri hevosen hyvinvointi hevosen ruokinta Hevoshieronta hevoskoulutus hevosmenot hevosnamit istunta kaulanaru Kisat koulutus kuolaimettomuus Maastakäsin Maastoilu Matkaratsastus positiivinen vahvistaminen postaussarja ratsastajan virheet ratsastustehtävä Ratsutus resepti ruokapalkka satula siedätys Tallielämää Temput tutkittua tietoa Valmennus Varusteet Video vinkit yhteistyö
FOLLOW ME @INSTAGRAM

Created with by BeautyTemplates | Distributed by blogger templates