lauantai 15. elokuuta 2015

Kraniohoidolla liikkeelle ja pesuperjantai

Toinen kraniohoitokerta viivästyi lomien takia, mutta parempaan saumaan sitä ei olisi voinut saada. Jimpan takaosan jumit nimittäin haittasivat sen liikkumista sen verran, että puhdas ravi maasta käsinkin oli työn ja tuskan takana, eikä ravatessa takaosa ole koskaan ollut yhtä jäykän näköinen kuin nyt. Niinpä minulla oli suuret odotukset kranio-sakraaliterapiasta, joka viime kerralla oli ollut aivan ihmeellisen toimiva.

Jimppa otti hoidon hyvin vastaan, ja se reagoi varsin voimakkaasti takaosaa hoidettaessa. Harmillisesti en taaskaan saanut napattua huvittavaa reaktiota videolle, mutta kolmannella kerralla lupaan olla tarkkana ja ikuistaa Jimpan ilmeen kaikkien nähtäväksi! Ruuna nuokkui käytävällä puoliunessa suurimman osan ajasta, mutta välillä se venytteli itsekseen tai maiskutteli yllättyneenä, kun olo alkoi helpottamaan.


Kranion jälkeen Jimpan etujalka sai hetken laserhoitoa, ja raukea hevonen pääsi takaisin tarhaan nauttimaan auringon lämmöstä. Tuttuun tapaan sille ohjeistettiin pari päivää lepoa, jotta hoito vaikuttaisi kunnolla. Lisäksi sovimme kokeilevamme parin viikon kuluttua Jimpan selkään akupunktiolaastareita, jotka toimivat akupunktioneulojen tapaan. Seuraava hoito olisi taas noin kuukauden kuluttua.

Lepopäivien jälkeen kävin kentällä maasta käsin. Jimppa joutui nostelemaan jalkojaan kahden kavaletin ylitse, minkä lisäksi harjoittelimme pohkeenväistöä volteilla. Lopuksi uskaltauduin ottamaan hyvin lyhyet pätkät ravia liinassa, ihan vain nähdäkseni, millaista liikettä ponilla olisi tarjota nyt hoidon jälkeen. Ja puhdasta oli! Vauhtia ei todellakaan ollut liikaa, vaan tuttuun tapaansa vaari hölkkäsi huolettomasti venytellen eteen-alas. Olin aivan innoissani; Jimppa siirtyi suoraan raviin ilman jäykkää peitsipätkää, eikä kumpikaan jalka näyttänyt vaivaavan!

Edistyksestä riemastuneena puin Jimpalle seuraavana päivänä valjaat ja kävin kentällä ohjasajamassa. Jimppa oli loistava! Se toimi paljon herkemmin kuin aiemmin, myötäsi niskastaan käynnissä ja osasi jo hieman asettuakin ympyrällä. Ravissa se jolkotteli rennosti, välillä jo venytti kaulaansakin kuten ratsailla, eikä peitsistä ollut kuultukaan. Innostuin ohjasajosta taas hieman lisää ja tilasin itselleni hommaan ihan oikeat ohjasajo-ohjat. Ensi viikolla pääsemme niitä testaamaan!



Perjantaina en enää halunnut raahata Jimppaa kentälle, jotta sillä pysyisi mielenkiinto työskentelyyn yllä. Niinpä päätin, että olisi aika käyttää poni pesulla. Viime kerrasta olikin jo pari vuotta, jos ei enemmänkin, joten kokovartalopesu tuli tarpeen.

Jimppaa uusi päähänpistoni hämmästytti, ja se seurasikin epäilevästi touhujani pesupaikalta. Järkytys oli suuri, kun jalkojen sijaan vettä suihkutettiinkin ympäri hevosta, mutta nopeasti ruuna alistui kohtaloonsa ja antoi pesuintoilijan hinkata ja suihkutella mielin määrin.


Harjan ja hännän pesin ensiksi mäntysuopa-shampoo -sekoituksella, kuten muutkin osat hevosesta. Huuhdeltuani pesuaineen pois, hieroin jouhiin paremman puutteessa koiran hoitoainetta, joka luonnollisten ainesosiensa ansiosta toimii myös tällaisilla vähän isommilla koirillakin moitteettomasti. Jimpan mielestä pään pesun olisi voinut jättää tekemättä, ja se yrittikin välttää veden osumista päähänsä viimeiseen asti.



Häntä likoamassa
Ilta-aurinko paistoi vielä sen verran lämpimästi, että vein Jimpan ulos kuivattelemaan. Alkuun se söi vihreää kuivatusloimen kanssa, mutta "pyyhekuivana" ruuna sai kuivatella loppuajan nakuna.


Kuivattelukaveri vaani ruohikossa


 Välillä kävimme sisällä kylmäämässä jalat, minkä jälkeen Jimppa sai vielä vähän aikaa laiduntaa auringossa. Siinä se sai samalla vähän kävellä. Jimppa varoo vieläkin takakavioitaan kivisillä teillä, eikä sen vähäisestä liikunnasta huolimatta kaviot ole kasvaneet pitemmiksi. Ne kuluvat jo pelkässä tarhassa käyskentelyssä niin nopeasti, että kengättömyyskokeilumme tulee varmaan kohtapuoliin päättymään, ennen kuin Jimppa on kuluttanut kavionsa loppuun.

Kauneuslevolla kylmäysletkuissa
 Hevosen kuivuttua kokonaan yritin ottaa siitä rakennekuvan, kun se kerrankin oli puhdas. Jimppaa ei paikallaan seisominen kiinnostanut yhtään, vaan heti jäätyään irti se suuntasi lähimmälle ruohomättäälle syömään. Pitkän taistelun jälkeen se pysyi pari sekuntia suunnilleen liikkumatta, joten ehdin napata siitä juuri ja juuri tyydyttävän kuvan. Olen tämän varmaan todennut aikaisemminkin, mutta sanottakoon se vielä kerran: onnistunutta rakennekuvaa ei vain voi ottaa yksin!

Puhdas hevonen + tuulikone
Järkyttynyt mutta tyytyväinen siloposki

2 kommenttia:

  1. Haastoin sinut blogissani Lister awards- haasteeseen!
    http://jemppunblogi.blogspot.fi/

    VastaaPoista