 |
| Musta ei vikaa löydy ettimälläkään! |
Jimppa kävi tänään klinikalla. Vähän aikaa sitten se alkoi käyttäytymään omituisesti ensiksi alkukäynneissä, sitten myös pesupaikalla seistessä: se oli hieman levoton ja potki maata takajalallaan. Aluksi silloin tällöin jalan takominen oli ainoa merkki yhtään mistään, ja välillä mentiin päiviä ja ratsastuskertoja täysin ilman potkimista.
Kraniohoitaja huomasi sitten paksusuolen regoivan hoitoon ja vatsan olevan turvoksissa, joten epäilykset hiekasta mahassa vahvistuivat entisestään. Ei kun vain soittoa klinikalle ja psylliumkuuri kehiin! Se alkoikin auttamaan, ja jalalla potkiminen loppui, eikä vatsakaan ollut enää turvonnut.
Klinikalla tarkoituksena oli kuvata Jimpan takapolvet, jotka olivat vaikuttaneet kipeiltä. Samalla sen vatsa olisi ultrattu, mutta jännittäjä-Jimpan maha toimi sen verran reippaasti, ettei sille nähty enää tarvetta. Se antoi myös oma-aloitteisen virtsanäytteen, josta huomattiin, että ponilla on puutosta suolasta. Sillä on kyllä suolakivi karsinassa, mutta nähtävästi se ei nyt ole nuollut sitä riittävästi. Jimppa tykkää muutenkin enemmän himalaya-suolakivestä, jonka se kuluttaa aika nopeasti loppuun. Pitänee hankkia taas sellainen tavallisen kiven rinnalle.
Eläinlääkäri teki kuvausten lisäksi kiropraktisen hoidon Jimpalle ja tarkasti satulan sopivuuden. Takapolvista ei löytynyt yhtään mitään, ei edes niin sanottua "kukkakaalireunaa", eikä nivelissäkään ollut mitään huomauttamista! Liekö MSM:stä ollut sittenkin hyötyä kulumien ehkäisemisessä? Kirohoidossa ilmeni sekä lantio- että rintarangassa oikealla puolella lukkoja, muuten poni oli siltäkin osin kunnossa. Satulakin olisi muuten sopiva, mutta sen runko on liian kaareva Jimpan selkään, minkä takia se jää takaa hieman irti selästä ja osuu ikävästi ratsastaessa herkkään kohtaan. Satula siis joutuu vaihtoon, mutta satulanetsintä on aina rikkinäistä hevosta parempi vaihtoehto!
 |
| Rakenne 28.11. |
Samalla reissulla selvitettiin myös mieltä painaneita asioita. Viime vuonna kävimme säännöllisesti irtohypytyksessä, mikä oli Jimpalle todella hyvää liikuntaa, mutta etujalan loukkaamisen takia olin unohtanut esteet kokonaan. Nyt, kun irtohypytystä on ollut taas tarjolla, olenkin pohtinut, kestääkö jalka esteitä ollenkaan. Eläinlääkäri suositteli irtohypytystä kavaleteilla eri väleillä, jotta Jimppa joutuisi venyttämään ja kokoamaan itseään. Luutunut puokkoluu kestää hyvin, eli Jimppa ei suinkaan jää kouluponiksi, vaan sen matkaratsastusura jatkuu sittenkin! Laukkaakin tulisi ottaa selästä käsin enemmän, jotta selkälihaksia saisi aktivoitua.
Lyhyesti sanottuna klinikalta tuli todella hyviä uutisia! Jimpalla on kaikki ikäänsä nähden kunnossa, mitään esteitä harrastamiselle ei vielä ole, ja psylliumkuurikin oli tehnyt tehtävänsä. Satulanvaihtokaan ei harmita, sillä olin salaa haaveillutkin uudesta satulasta, jonka istuin olisi pienempi ja tuet paremmat... tai ehkä hankimme sittenkin oikean matkaratsastussatulan? Saa nähdä, millaiseen penkkiin lopulta päädymme, kun sopiva sellainen löytyy.
