Ensimmäinen kuukausi yhteistyötä Project Happy Athleten kanssa takana! Uudenlainen tapa varustaa on ollut mielenkiintoinen harjoitus, ja olen huomannut muutoksia niin Jimpan kuin minunkin käyttäytymisessä. Satulointitreenien sivutuotteena sekä luopuminen että naksautuksen merkitys vahvistuivat, Jimpan kärsivällisyys parani ja - mikä parasta - oma turhautumiseni väheni. Mahtavaa huomata, että jo näinkin lyhyessä ajassa voi saavuttaa vaikka ja mitä - ihan vahingossa!

Jos et ole vielä nähnyt lähtötilannevideota, voit katsoa sen tästä postauksesta. Lyhyesti sanottuna lähtötilanne ei ollut mitenkään kamalan huono, mutta erityisesti satulan laitto ja satulavyön kiristys aiheuttivat pientä protestointia. Jimppa myös saattoi lähteä tutkimaan ympäristöä kesken kaiken, jos siellä näkyi jotain kiinnostavaa. Tavoitteenani oli siis tehdä satuloinnista mukavampi prosessi, jotta Jimppa pysyisi rentona ja positiivisella mielellä läpi varustamisen. On kivempi lähteä töihinkin, kun on alusta asti hyvällä tuulella!

Video on tältä päivältä, ja siinä pyrin näyttämään, missä vaiheessa satulointi on nyt kuukauden harjoittelun jälkeen. Uskon, että muutosta tulee tapahtumaan vielä paljon, kun jatkamme tällä satulointitavalla. Valitsin tietenkin kaikista parhaimman päivän kuvaukselle; pari astetta pakkasta (real feel -11 astetta), jäistä lumisadetta ja tuuli 10 m/s, puuskissa varmasti kaksi kertaa voimakkaampi. Oikein mukava, leuto sää siis!


Sääolosuhteista huolimatta harjoitus meni ihan mukavasti. Jimppa ei tykkää tuulisesta säästä ollenkaan, mikä tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus hevosten joukossa. Se kuitenkin jaksoi keskittyä satulointiin yllättävän hyvin!

Huomaatteko te muutosta aiempaan? Itse huomaan ainakin sen, että Jimppa seisoo rauhallisemmin paikallaan ja keskittyy paremmin. Se ei myöskään ala vääntelemään päätään samalla tavalla heti, kun satula on selässä (ks. alkukatsauksen video). Tästäkin videosta huomaa, että välillä Jimppa vielä turhautui (pään heilautus). Sitä tapahtuu kuitenkin koko ajan vähemmän, ja asiaa on auttanut myös se, että olen itse oppinut palkitsemaan entistä tarkemmin.

Kuten videosta huomaa (juuri ja juuri... kiitos tuulen, kuvakulmassa ei ole kehumista), suitsimisen kanssa on vielä työ kesken. Olemme harjoitelleet sitä puolet vähemmän kuin satulointia, koska asetin satuloinnin tässä kuussa etusijalle. Opetin Jimpan ensiksi laittamaan turpansa suljetun turparemmin sisälle ja pitämään päänsä paikallaan. Huomasin kuitenkin, että harjoittelusuitset oli vaikea saada helposti korvien yli, koska ne olivat vähän turhan tiukat turparemmin ollessa valmiiksi kiinni. Siispä jatkoimme harjoittelua remmit aukinaisina.  Laitan alle videon suitsimistreeneistämme, videolla näkyy muistaakseni kolmas treenikerta. Korjasin siinä Jimpan oppimaa pään dippaamista turparemmiin, jonka itse aiheutin aikaisemmin palkkion väärällä ajoituksella.


Harjoittelimme satulointia epäsäännöllisen säännöllisesti. Välillä teimme lyhyitä treenejä useana päivänä viikossa, välillä taas kerran pari viikkoon. Koska helmikuu tarjosi erittäin huonot liikutuskelit, oli satulointitreeneille hyvin aikaa. Satuloinnista ei myöskään seurannut ratsastusta kuin ehkä kerran tai kaksi, minkä uskon tehneen varustamisesta entistä mukavampaa. Tavallisesti olemme aina lähteneet lenkille tai kentälle, kun satula on laitettu selkään.

Odotan innolla maaliskuun treenisuunnitelmaa! Toivottavasti saamme pian myös nauttia paremmista pohjista. Onneksi Jimppa ei yleensä kerää ylimääräistä energiaa, joten kevyempi jakso ei sinänsä haittaa.

Jos teillä on kysyttävää tämän kuun harjoituksista, vastaan mielelläni parhaani mukaan! 😊

Aloitimme helmikuussa yhteistyön Project Happy Athleten kanssa. Ensimmäinen harjoituspaketti koostui varusteisiin totuttamisesta. Meillä ei ole ollut mitään isoja ongelmia satuloinnin kanssa, mutta erityisesti satulavyön kiristäminen on aiheuttanut Jimpassa jännitystä ja ärsytystä. Siksi valitsin tälle kuulle ensisijaiseksi tavoitteeksi rentouden satuloinnissa. Alkukuukausi oli yllättävän kiireinen, mutta lopulta pääsimme aloittamaan harjoittelut - ja nyt on aika kertoa, missä mennään!


Ensiksi lähdettiin siitä, että opetin Jimpan käynnistämään satuloinnin koskemalla satulahuopaa. Kohdetyöskentelystä taisi olla apua tämän aloittamisessa, sillä Jimppa oli heti tökkimässä huopaa, kun toin sen näytille. Videolla näkyy satulahuovan kanssa harjoittelua alun kosketustoistojen jälkeen. Tein saman homman myös satulan kanssa, mutta siitä en saanut kunnollista videota otettua. Aiemmassa postauksessa mainitsin, että harjoittelisimme ulkona vapaana, mutta helmikuun sää päätti toisin. Onneksi lumi- ja vesisateet eivät kestäneet koko helmikuuta!

Toinen videoklippi on harjoittelukerralta, jolloin satuloinnissa oli mukana jo kaikki osuudet: huopa, satula ja vyö. Tällä kertaa pystyimme olemaan ulkonakin! Yritin skipata satulan kanssa yhden vaiheen ennen sen laittamista selkään, mutta Jimppa oli asiasta eri mieltä. Niinpä palasin askeleen taaksepäin ja suoritin skippaamani vaiheen, ja sitten satula oli Jimpalle OK laittaa selkään.

Tällä hetkellä satulointi sujuu mielestäni jo mukavasti. Välillä Jimppa alkaa tarjoamaan erinäisiä temppuja tai on muuten rauhaton, mutta pääsääntöisesti se pysyy rennosti paikallaan. Se tarvitsee vielä rutiinia tämän uuden satulointitavan kanssa, kuten minäkin. Minua ei tietenkään haittaa, jos Jimppa ei seiso täysin kivettyneenä paikallaan koko satuloinnin ajan, vaan pääasia on, että se pysyy rentona eikä koe tarvetta poistua paikalta.

Seuraavilla kerroilla täytyy myös muistaa, etten satuloi ihan tarhanaapurin aidan vieressä. Sen mielestä ei ollut reilua, että Jimppa sai tehdä ja syödä (vaikka naapurillakin oli vielä heinää jäljellä). Jimppa ei ymmärrettävästi tykkää, kun kaveri härppii aidan toiselta puolelta. Eihän siinä pysty keskittymään ollenkaan.

Satuloinnin ohella olemme harjoitelleet myös suitsien pukemista, mutta siitä ei vielä ole videomateriaalia. Kuolaimiin en ole lähtenyt totuttamaan, kun emme niitä käytä. Vuosia sitten Jimppa kyllä otti kuolaimet aina itse suuhun, eli periaatteessa olemme sen kohdan jo suorittaneet!

Tässä olemme siis tällä hetkellä menossa satuloinnin kanssa. Nyt on hyvin aikaa harjoitella, kun kaikkialla on vain peilijäätä eikä tallilta uskalla lähteä pihaa pidemmälle. Edes pelloille ei viitsi lähteä nyt, kun hangen pinta on niin kova. Palataan siis asiaan taas kuun lopussa, jolloin olemme toivottavasti päässeet tavoitteisiimme!

Vähän erilaista videota tällä kertaa! Kävimme pyörähtämässä Helsingin suunnalla ja mukaan tarttui uusia perheenjäseniä. Meillä on ollut jo pitemmän aikaa ajatuksena hankkia kesyrottia, ja kun mahdollisuus vihdoin tuli, päätimme tarttua tilaisuuteen.

Matkustin jo maanantai-iltana Helsinkiin, koska poikaystäväni oli varannut hotellin työtapaamistaan varten. Ajattelimme, että olisi minullekin kivempi jakaa matkustusaika kahdelle päivälle, eikä istua yhtenä päivänä yli kahdeksaa tuntia junassa. Suunnitelmat vähän muuttuivat, kun juna Vaasasta ei päässytkään liikkeelle, ja jouduin odottamaan korvaavaa bussikyytiä. Neljän tunnin matkasta tulikin seitsemän tunnin reissu, ja saavuin Helsinkiin vasta myöhään aamuyöstä. Vähillä unilla siis mentiin, mutta innostus auttoi pysymään virkeänä!

Nyt meillä asuu siis kaksi suloista rottapoikaa. Tulette varmasti näkemään kaksikon jatkossakin - suunnitelmissa on laajentaa temppukoulutusta myös näihin pikku otuksiin! 😊

Mahtavia uutisia: tänä keväänä aloitan yhteistyön Project Happy Athleten kanssa! Ihana Nina Laiho on suunnitellut minulle ja kahdelle muulle hevosihmiselle etävalmennussuunnitelmat, joiden avulla lähdemme rakentamaan pala palalta parempaa suhdetta hevosen ja ihmisen välille sekä parantamaan hevosen hyvinvointia. Mitä muuta valmennukselta voisikaan toivoa?

Olen mielettömän innoissani tästä yhteistyöstä, ja odotankin innolla, että pääsen aloittamaan treenit kunnolla. Helmikuussa aloitetaan perusasioista, eli luopumisesta ja varusteisiin totuttamisesta. Joku voi ehkä ihmetellä, minkä takia vanha hevonen pitää totuttaa varusteisiin uudestaan, kun sillä on niitä käytetty koko sen elämän ajan. Useimmat hevoset sietävätkin varusteiden laiton ja käytön, mutta niiden hyvinvoinnin kannalta on iso ero siinä, sietääkö hevonen satuloinnin vai pitääkö hevonen siitä ja jopa haluaa tulla varustetuksi.

Alla on video tämän päiväisestä satuloinnista. Tarkoituksena oli kuvata, miltä varustaminen normaalisti näyttää, eli en vielä lähtenyt sitä mitenkään harjoittelemaan. Varustin Jimpan sisällä, koska ulkona oli niin hirveä keli (jäätävä tuuli ja sakea lumipyry), mutta koulutusvaiheessa suunnittelin varustavani ulkona, missä Jimppa voi halutessaan poistua helpommin paikalta. Videon lopussa kuvaaja karkasi ulos, joten ihan kokonaan satulointia ei tullut videolle.

Linkki videoon
Kuten videosta huomaa, satula ja satulavyö aiheuttavat jännitystä ja ärsytystä. Suitsien kanssa Jimppa puolestaan laskee päätään valmiiksi ja antaa laittaa ne rauhassa. Tämän takia aionkin keskittyä tässä tehtävässä vähemmän suitsiin, vaikka suunnitelmanani onkin käydä läpi myös päävehkeet. Satula ja satulavyö ovat kuitenkin tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä, koska niiden kanssa on selkeästi eniten korjattavaa. Jimppa seisoo yleensä hyvin paikallaan, mutta siinäkin on vielä parannettavaa. Tällä kertaa suitset herättivät sen mielenkiinnon niin, että niitä piti päästä katsomaan lähempää. 😄

Pyrin päivittämään kuukausittaisista harjoituksista blogiin vähintään alku- ja lopputilannetta, joten kannattaa pysyä kuulolla, varsinkin jos tällainen koulutustyyli kiinnostaa tai kamppailet samanlaisten ongelmien kanssa! Loppukuusta toivottavasti olemme päässeet siihen tilanteeseen, ettei satula ja satulavyö enää aiheuta ärsytystä ja jännitystä.

P.S. Jos haluat nähdä, mitä ongelmia ja ratkaisuja muilla yhteistyöläisillä on, Hän pakastaan, sai sotilaan -blogin Maisa sekä @anniinagee -tilin Anniina postailevat myös oman koulutusmatkansa etenemisestä.