Nyt Jimpan koulutuskuukausi on saatu päätökseen! Vanha herra muutti seuraaviksi kuukausiksi laidunpaikkaan, jossa se saa laiduntaa vähän erilaisemmassa seurassa kuin yleensä. Siitä kuitenkin myöhemmin, sillä nyt on aika kertoa, miten viimeinen viikko koulutuksessa sujui.

Jimppa on selkeästi päässyt työrutiiniin, ja kehitys on ollut sen mukaista. Etenkin oikea laukka on parantunut huimasti, ehkä jopa niinkin paljon, että vasen on jo huonompi! Mervi kertoi treenanneensa enimmäkseen oikeaa laukkaa, koska se on Jimpalle vaikeampi ja vasen on aina pyörinyt suhteellisen hyvin. Nyt asia alkaa olemaan jo päinvastoin, mitä en olisi kyllä ihan heti kuvitellut!

Kukauden yhtenä tavoitteena oli siis laukka, jota emme olleet päässeet treenaamaan kunnolla pitkään aikaan. Tässä kehitystä tapahtui paljon, ja on ollut mahtava nähdä, kuinka nopeasti Jimppa edistyikään laukan suhteen. Siinä missä kuukauden alussa suoralla laukkaaminen tuotti vaikeuksia, nyt se onnistuu jopa koottuna. Suoralla ei enää tarvitse kiihdyttää, ja vaikka laatu ei olekaan yhtä hyvä kuin ympyrällä työstettäessä, sitä saa jo mukavasti koottua ja hidastettua myös suorilla linjoilla.

Toinen kuukaudelle asettamistani tavoitteista oli, että Jimppa oppisi kantamaan itsensä paremmin. Vaikka kuukaudessa ei voikaan rakentaa tarvittavaa lihaskuntoa pitkäkestoiseen kokoamiseen, Jimpan kanssa päästiin oikein hyvälle alulle. Sekä ravissa että laukassa sitä saa koottua jo hyvin, eikä se eteen-alas-muodossakaan valahda suoraan etupainoiseksi, vaan pysyy silti ryhdissä vaikka venyttääkin kaulaansa alemmas.

Mervi kokeili myös ratsastaa alkuverryttelyt yhtenä kertana kaulanarulla. Alkuihmetyksen jälkeen Jimppa herkistyi istunnalle ja alkoi toimimaan paremmin, vaikkakin esimerkiksi käännöksissä on toki vielä parannettavaa. Ravissa se haki välillä eteen-alas ihan omasta aloitteestaan, mikä oli hienoa kuulla! Jos se painui liian etupainoiseksi, rintakehän sai nostettua ylös helposti pohkeen avulla. Laukkakin sujui kaulanarulla hyvin, eli sen kanssa ei ole mitään ongelmaa. Olinkin melko varma, että Jimppa toimisi ihan mukavasti cordeolla ratsastaessa, mutta oli silti mahtava kuulla, että se sujui niin hyvin. Ehkä meidänkin pitää hankkia oma kaulanaru vaihteluksi!

Kuten videolta näkyy, kehitystä on kuukauden aikana tapahtunut. Laukka pyörii vaikka ilman käsiä!

Voin hyvillä mielin siis sanoa, että kuukauden koulutustavoitteet täyttyivät! Jimppa on osoittautunut oikein toimivaksi ratsuksi ja, vaikka itse sanonkin, se ei liikkeissään paljon häviä perusratsulle. Laukka ei yllä ratsurotuisten tasolle, mutta lämminveriseksi Jimpalla on kyllä aika laadukas laukka. Toivon tosiaan, että me pystymme jatkamaan tästä eteenpäin, ettei koulutuskuukausi mene aivan hukkaan. Suunnitelmissa onkin ottaa tunti tai parikin Mervin valmennuksessa tänä kesänä, jotta itsenäisestäkin ratsastamisesta olisi jotain hyötyä.

Neljä viikkoa takana! Jimppa on siis ollut nyt valmentajalla ratsutettavana neljä viikkoa, ja vielä olisi yksi viikko jäljellä. Ensi viikonloppuna ruuna pääseekin sitten nauttimaan kesästä laitumella - sen se on kyllä ansainnut!

Tässä postauksessa kerroin ensimmäisen kahden viikon kehityksestä. Jimppaa lähdettiin ensiksi suoristamaan, ja lihashuollon avulla se alkoikin heti liikkumaan paremmin. Ongelmana oli etupainoisuus, jota ilmeni varsinkin kootessa, kun Jimppa ei jaksanut kovin kauaa vielä kantaa itseään. Jo silloin iloitsin edistyksestä ja pohdin, miten paljon Jimppa ehtisi vielä kehittyä seuraavien viikkojen aikana!

Tällä viikolla sain taas videokuulumisia yhdeltä ratsutuskerralta, joten pääsin näkemään Jimpan menoa näin neljän koulutusviikon jälkeen. Alla koostevideo treenistä!

Vaikkei Jimppa vielä jaksakaan kantaa itseään kuin lyhyitä pätkiä, se on kuitenkin edistynyt tässä asiassa viime kerrasta jo paljon. Kun se aiemmin painoi kuolaimettomille ja valahti etupainoiseksi, nyt se on keventynyt edestä huomattavasti ja kulkee jo ryhdikkäämmin koottuna. Raviin on tullut lisää rentoutta ja aktiivisuutta myös pyydettäessä eteen-alas.

Silmiinpistävin ero itselleni oli kuitenkin Jimpan laukka suoralla. Meidän murheenkryynimme, oikea laukka, on alkanut pyörimään kivasti ympyrällä, mutta suoralla linjalla laukka hajosi aina ensiaskeliin. Edelliseltä videoltakin näkee, kuinka Jimppa ei meinaa saada pidettyä laukkaa yllä, kun ympyrältä lähdetään pitkälle sivulle. Tällä uudella videolla pitkä sivu päästään laukassa läpi ilman, että laukka hajoaa kesken kaiken! Vauhti vähän kiihtyy, mutta se ei haittaa.

Jimppa on siis edistynyt taas lisää! On mahtavaa huomata, kuinka nopeasti se oppii ja kehittyy, kun sen kanssa oikeasti treenataan. Eiköhän tämä anna itselleni tarvittavaa motivaatiota jatkaa samaa rataa, kun koulutuskuukausi on saatu päätökseen. Vielä viikko, ja sitten pääsen minäkin näkemään Jimpan taas ihan omin silmin!

Jimppa on ollut HPT Hevostaitokeskuksessa nyt kohta kaksi viikkoa. Miltei jo puolet koulutuskuukaudesta mennyt! On ollut mukava saada väliaikapäivityksiä ruunan edistymisestä, ja se vaikuttaa pärjäävän uudessa paikassa oikein hyvin. Sain myös videomateriaalia yhdeltä tämän viikon ratsutuskerralta, joten nyt pääsemme näkemään Jimpan edistystä liikkuvan kuvan kautta!

Ihan alkuun Jimpan kanssa lähdettiin etsimään suoruutta ja taipumista, sillä kumpikin tuotti vaikeuksia. Suoralla se kulki vinossa ja ympyrällä taas ei taipunut kunnolla. Koska Jimppa tuntui vastustelevan tavallista enemmän, se pääsi alkuun myös lihashuoltoon. Hieronta näytti auttavan, ja lihasjumeja löytyikin sen verran, etten kyllä ihmettele, että työnteko ei tuntunut kivalta! Jimppaa ei olekaan hierottu sitten en-edes-muista-milloin. Sille tekisi varmasti hyvää päästä huollettavaksi useammin kuin joskus ja jouluna.

Mervin mukaan Jimppa tuntui liikkuvan kentällä kuin sillä ratsasteltaisiin maastossa, mikä ei kyllä yllättänyt. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme käyneet kentällä todella harvoin, ja silloinkin lähinnä juoksuttamassa. Liikutus on siis tapahtunut pääasiassa maastossa tai maasta käsin, enkä voi sanoa, että olisin maastoillessa pyrkinyt treenaamaan esimerkiksi suoruutta. Onneksi Jimppa kyllä osaa, vaikka onkin niin ruosteessa. Ei ole hevosen vika, ettei se ole päässyt (tai joutunut) ylläpitämään taitojaan.

Videolla näkyvää sisäpohjetta vastaan puskemista Mervi on lähtenyt korjaamaan pivottien kautta. Ruuna myös painuu vielä herkästi etupainoiseksi kootessa, mutta kunhan se saa lisää voimaa ja lihaksia kantaa itseään, sekin ongelma varmasti korjaantuu. Jo tässä vaiheessa uskaltaa sanoa, että edistystä on tapahtunut! Saa nähdä, kuinka pitkälle Mervi sen kanssa kuukauden aikana pääseekään.

Nämä kolme pääsivät treeniin viime torstaina

Viime viikon torstaina oli Jimpan ratsutuksen vuoro. Mervi ratsutti ruunan viimeistä kertaa ennen sen muuttoa Vaasaan. Raahasimme molemmat satulat maneesille, koska halusin tarkistuttaa koulusatulan sopivuuden Mervillä, ja jos se olisi epäsopiva, hän voisi ratsuttaa Jimpan lännensatulalla.

Pitkästä aikaa kuulumisia ja materiaalia koto-Suomesta! Jimpan syksy on mennyt tähän asti oikein hyvin, eikä mitään ongelmia ole tullut vastaan. Liikkumaankin ruuna on päässyt säännöllisesti ja monipuolisesti. Mikä helpotus, ettei ponin hyvinvoinnista tarvitse olla huolissaan!

Tänään Jimppa joutui taas oikeasti töihin Mervin tullessa ratsuttamaan. Meillä on ollut harmillisen harvoin nyt mahdollisuuksia ratsutukseen, mutta kerta silloin tällöin on aina antanut paljon uusia eväitä omaan touhuamiseen. Ja koska kehitystä tapahtuu aina näiden kertojen välillä, ei meidän itsenäinen treenailu aivan turhanpäiväistä voi olla.

Koska en itse tietenkään päässyt paikan päälle ratsutusta seuraamaan, nakitin äitini kuvaamaan Jimpan menoa. Tällä kertaa harjoiteltiin käynti- ja raviväistöjä pivottien avulla, ja Jimppa joutui kunnolla mukavuusalueensa ulkopuolelle. Sen se myös näytti, sillä kun tehtävät menivät liian hankaliksi, ruuna ilmaisi epämukavuutensa erittäin selkeästi. Sille näytti olevan alkuun hankalaa saada ristiaskeleet sopimaan menemättä jaloistaan ihan sekaisin, joten alun raviväistöt muuttuivat nopeasti peitsiksi. Kunhan Jimppa tajusi, mitä siltä vaadittiin, muutamat ristiaskeleetkin onnistuivat puhtaasti.

Uutena juttuna Mervi otti ratsutukseen myös kokoamisharjoituksia. Jimppahan on tottunut kulkemaan melko matalassa muodossa, enkä ole sitä yrittänytkään koota. Siksi poni olikin vähän ihmeissään ja tarjosi mieluummin laukkaa tai tikittävää askelta, kun Mervi pyysi sitä kokoamaan. Kyllä sieltä pari hyvääkin pätkää irtosi, loppujen lopuksi, kun Jimppa sai ensiksi vähän miettiä asiaa.

Mervin mukaan laukka on parantunut kaikista eniten etenkin nostojen osalta. Nykyään se pyörii hyvin ja tasapainoisesti, eikä laukkaa tarvitse nostaa monen ympyrän verran kuten alussa. Olen siinä kyllä samaa mieltä, että ero aiempaan on aika huima!

Jimpassa on se mahtava piirre, että se yrittää aina tehdä parhaansa, kun siltä jotain pyytää. Se kertoo kyllä heti, jos ei jotain ymmärrä ja alkaa ärsyttää, mutta jos se saa vähänkään kiinni ajatuksesta, se kyllä yrittää kaikkensa. En voisi olla onnekkaampi, kun saan työskennellä yhtä nöyrän ja yritteliään hevosen kanssa! Onneksi ei ole enää pitkä aika siihen, kun pääsen itsekin taas Jimpan seuraan. :)


Linkki videoon

Sunnuntaina korkkasimme vuoden 2016 sekä valmennus- että ratsutusrintamalla, eikä paremmin olisi varmaan voinut mennä! Jimppa oli alkuun eri mieltä muun muassa kaikesta, mutta heti ensimmäisestä raviaskeleesta se alkoi toimimaan niinkin hyvin, että jopa valmentaja oli ihmeissään. Jopa takajalat pysyivät menossa mukana, ja Jimppa oli rento. Ainoastaan oikeassa kierroksessa jokin otti sillä vastaan sen verran, ettei aivan yhtä rentoa ja pitkää askelta saavutettu.
Linkki videoon

Vielä ei olla palattu normaaliin liikutukseen, mutta ravi on tullut takaisin käyttöön! Ensiksi sitä muisteltiin juoksuttaen ja ohjasajaen, sitten maastossa ja eilen vihdoin sileällä. Mervi kävi ratsuttamassa kevyen puolituntisen, jossa haettiin lähinnä liikkumista oikein päin ja työskentelymoodia käynnissä. Jimpalla kun on tapana laiskotella kävellessä ja käynti tarkoittaa sille lähinnä taukoa eikä työskentelyn jatkumista.



Koska ravia on otettu vasta vajaan viikon verran, ei ratsutuksessa ravattu kuin suuria ympyröitä ja suoraa eteen-alas -muotoa hakien. Jimppa ei ennen sairaslomaansa jaksanut vielä kantaa itseään kovin kauaa korkeammassa muodossa, joten nyt kahden kuukauden kevyen jakson jälkeen siltä ei sitä voi odottaa senkään vertaa. Niinpä selkälihaksia jumpattiin matalassa muodossa, ja niin meitä ohjeistettiin ratsastamaan jatkossakin, jotta ruuna saisi voimaa kantaa itseään paremmin.





Käynti oli tuntunut selkään hyvältä, ja oikein päin kulkemiseen ei Mervin mukaan mennyt kuin hetki. Ravissakaan ruuna ei enää noussut matalasta muodosta kuten aiemmin, vaan oli tasaisempi ratsastaa. Laukkaa ei tällä kerralla otettu ollenkaan, sillä se on meillä vielä kiellettyjen listalla, kunnes olen varma, ettei jalka siihen reagoi sen kummemmin.




Seuraavana päivänä oikea etujalka tuntui täysin kuivalta, paremmalta kuin pitkään aikaan! Selkä oli oikealta puolelta joustava, vasemmaltakaan ei niin jumissa kuin aiemmin. Olin suunnitellut käyväni palauttavassa maastossa, mutta sään takia matka päättyi jo alkuunsa ja suuntasimme maneesiin turvaan kaatosateelta. Koska Jimppa hermoili kovaa meteliä maneesissa niin, ettei se keskittynyt ratsastukseen ollenkaan, katsoin parhaaksi juoksuttaa sitä irtona. Ruuna toimi siinä kuin ennenkin, pysyi hyvin ympyrällä ja kuunteli käskyjä parhaansa mukaan, vaikka välillä ääni hukkui sateen ropinaan. Vasempaan kierrokseen se ei olisi halunnut ravata millään, mutta kun heitin juoksutuspiiskan narun sen toiselle puolelle ja ohjasin sitä sen avulla, onnistui ravi siihenkin suuntaan ongelmitta.

Linkki videoon
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että epäonni on vihdoin selätetty. Ihan vielä en kuitenkaan uskalla sanoa, että olisimme kuivalla maalla - pessimisti ei pety. ;) Tästä se kuitenkin lähtee!

Tänään sain taas ihastella, kuinka nätisti se minunkin puskaponi osaa mennä, kun siltä vain osaa oikein pyytää. Jimppa pääsi siis ratsutettavaksi, kun Mervi Pakola tuli ohikulkumatkallaan pitämään meille valmennuksen. Tällä kertaa minä olin ainoa, joka ei ruunan selässä käynyt, sillä ensiksi Mervi valmensi äitiäni ja ratsutti lopputunnin.

Lumen ja hyvien pohjien vihdoin saavuttua tänne meillekin, olemme Jimpan kanssa viihtyneet maastossa, eikä vakavasti otettavaa tuuppailua ole tullut harrastettua juuri ollenkaan. Olen lomani aikana käynyt maneesissa vain kaksi kertaa, ja kummallakin kerralla oikeaan kierrokseen käytiin sellaiset tahtojen taistot, ettei ratsastuksen jälkeen voinut tuntua muulta kuin luovuttajalta, vaikka aina liikutus päätettiinkin edes pieneen yhteisymmärrykseen ja onnistumiseen. Siispä ratsutus oli oikein hyvä idea, jotta sekä Jimppa että minä pääsisimme asiasta paremmin jyvälle!


Mervi aloitti oikeassa kierroksessa ravissa taivuttelulla, jonka ongelmista olin maininnut. Jimppa yritti tarjota aluksi peitsiä heti, kun vasemmalta kääntyi oikeaan, mutta Mervi ei antanut periksi ennen kuin poni osasi taas ravata. Hän epäili, että kyseessä on sama ongelma, mikä jo aiemmin nousi valmennuksessa esille: työstä laistaminen. Kun Jimppa on minulla alkanut peitsaamaan oikeassa kierroksessa, olen huomaamattani helpottanut sen työtä päästämällä sen suuremmalle ympyrälle, jotta se saisi ravin alle. Koska ruuna on fiksumpi kuin miltä se näyttää, se on alkanut käyttää peitsiä hyväkseen päästäkseen vähemmällä. Kysehän ei todellakaan ollut siitä, etteikö Jimppa osaisi taipua ravissa oikeaan kierrokseen - Mervi sai sen kyllä toimimaan - vaan siitä, ettei se viitsi, jos on helpompikin keino.


Seuraavana treeniin pääsi laukka, jossa saimme kaikki ihmetellä Jimppaa! Mervi aloitti vasemmasta, Jimpalle helpommasta laukasta. Ruuna oli erittäin eteenpäinpyrkivällä tuulella, eikä sitä tarvinnut muistuttaa liikkumaan kuten yleensä. Sen takia Mervi pystyikin alkaa kokoamaan laukkaa, eikä aikaakaan, kun Jimppa jo myötäsi laukassa! Olin niin ylpeä papparaisesta, jonka en koskaan uskonut olevan valmis tekemään laukassa mitään muuta kuin laukkaamaan. Mervi sanoikin, että Jimpan ollessa alkuun laiska liikkumaan eteen, neuvoi hän minua antamaan paljon ohjaa, mutta nyt kun se on eteenpäinpyrkivämpi, voi ohjat ottaa tuntumalle ja alkaa koota laukkaa. Mitä eteenpäinpyrkivämpi Jimppa on, sitä paremmaksi laukan laatukin muuttuu - Mervi totesi sen menevän herkästi nelitahtisen puolelle, jos eteenpäinpyrkimys on hukassa.



Loppuun Mervi otti pohkeenväistöjä, jotka sujuivat niin helposti ja hyvin, että itseäni ihan hävettää. Jimppa osaa vaikka mitä, mutta en ole kehdannut vaatia siltä yhtään alun tasoa enempää. Ratsutuksesta jäi käteen sellainen tunne, että tästäkin ponista voisi kuoriutua vaikka ja mitä, kunhan ratsastaja saadaan vaatimaan. Siispä minun täytyy opetella menemään mukavuusalueen ulkopuolelle ja pysyttävä siellä, vaikkei se aina niin helpolta tuntuisikaan. Kunhan ihminen osaa olla määrätietoinen ja vaatia tarpeeksi, edistystäkin tulee tapahtumaan. Muutoin me vain junnaamme paikallaan samoja, Jimpalle (ja itselle) helppoja juttuja tehden.

Linkki videoon

Väsynyt, mutta tyytyväinen ratsu

Keskiviikkona Jimpan selkään kiipesi minun sijastani Mervi Pakola. Olin itse käynyt selässä edellisenä päivänä, kun kävin raviradalla ottamassa vähän reippaampia vauhteja. Silloin laukka tuntui paremmalta kuin aikoihin, ja klinikan pihalla sain tehtyä pienimpiä ympyröitä laukassa ikinä!

Menomatkalla maneesiin Jimppa tuntui jo valmiiksi laiskalta, joten olin vain tyytyväinen, että joku napakampi nousisi puolestani selkään. Jimppa näytti vähän hämmentyneeltä, kun minä jäinkin maan tasalle, mutta silti joku istui selässä. :D


Kuten arvata saattaa, Jimppa toimi hienosti. Mervi taivutteli ruunaa paljon ympyröillä ja kahdeksikoilla, eikä se näyttänyt läheskään samanlaiselta rautakangelta kuin vielä joku aika sitten. Edellinen ratsuttaja oli sanonut ruunan taipuvan oikeaan huonommin, mutta tällä kertaa vasen suunta oli jäykempi ja huonompi. Joko olen huomaamatta unohtanut vasemman kierroksen treenaamisen kokonaan tai sitten edellinenkin ratsuttaja oli tarkoittanut vasempaa, ja ymmärsin vain väärin. :D


Alkukankeuden jälkeen Jimppa alkoi liikkumaan aina vain paremmin. Se pysyi siirtymissäkin peräänannossa, kun yleensä käynnistä raviin se nostaa myös päänsä vauhdin mukana ylös. Ravi nousi puhtaasti ja ennen kaikkea nopeasti, eikä käyntikään ollut ihan sellaista tahmeaa laahustamista kuin yleensä.



Eniten odotin oikeaa laukkaa, koska minusta oli alkanut tuntumaan, ettei Jimppa oppinut mitään oman jännittymiseni takia. Ja taas sen huomasi, että kun selässä on vain rento eikä purista mistään, se oikeakin laukka nousee tuosta vain. Mervi ehdottikin, että kävisin ratsastamassa jollain laukkavarmalla hevosella, jotta pääsisin irti siitä jännittymisestä, joka yleensä alkaa jo pelkästä laukan ajattelemisesta. Sainkin heti tarjouksen tallinomistajalta, että tulisin hänen hevosellaan tunnille, jotta oppisin pois pahasta tavastani. :)

Vasen laukka ei pyörinyt taaskaan kunnolla. Eilen se kyllä rullasi ja tuntui hyvältä ja puhtaalta, mutta maneesissa se ei vain liiku riittävästi eteenpäin. Verrattuna oikeaan laukkaan se näytti paljon jäykemmältä räpellykseltä, kun taas oikeaan kierrokseen laukka oli paljon paremman näköistä. Välillä Jimppa jo laski päätään alemmas laukatessa, ja vaikka se ei silloinkaan myödännyt niskasta, vaan lähinnä jolkotti "turvan mitalla voittoon" -tyylillä eteenpäin, olin hyvin tyytyväinen jo tästä pikkuisestakin edistymisestä!


Mervin mukaan Jimppa tuntui jo paljon paremmalta kuin viimeksi, kun hän sen selässä kävi. Jotain olen siis tehnyt oikeinkin! Pikkuhiljaa kovan työn ja tuskan tulos alkaa näkyä, ja vaikkei sitä itse aina huomaa, niin ne pienetkin onnistumisen hetket vaikuttavat siihen isoon kuvaan, joka löytyy viimeistään silloin, kun sinne selkään nakkaa jonkun osaavamman.

Samana iltana oli myös harjoitusravit, joiden alkuhetket lähenivät Jimpan ollessa vielä töissä. Vaikka kuulutukset kuuluivat maneesissa selkeästi (koska ravirata on vieressä) ja muutamat alkoivat jo lämmittelemään radalla, Jimppa jaksoi keskittyä työskentelyyn oikein mallikkaasti. Mitä siitä, vaikka testilähdön kuulutuksissa sen pää hetkellisesti nousi ylemmäs - eihän entinen ravuri voi vanhaa elämäänsä unohtaa! Vauhti ei kuitenkaan lisääntynyt, ja hetken jälkeen Jimppa oli taas täysillä mukana koulutuuppailussa. Täytyy kyllä olla ylpeä pikkuruunasta!

Linkki videoon
Kävin ostamassa sille Saarisen valjasautosta neopreeniputsit takasiin, koska se on syönyt etukaviollaan takakavioiden pintaa, joten sellaiset tulivat tarpeeseen. Pitää tarkkailla, missä vaiheessa kengitysväliä se rupeaa osumaan takasiin, sillä tilanne huomattiin vasta jokunen viikko sitten ennen uusinta kengitystä. Kengitysväli oli päässyt pitemmäksi kuin yleensä, joten voi olla, ettei kopsimista enää edes tapahdu. Varmuuden vuoksi kuitenkin käytetään noita putseja, ettei kaviot mene pilalle.

Samasta paikasta ostin meille ikioman hackamoren, joka on nyt meidän varusteisiin sopiva musta. Tämä hackamore oli sellainen nahkajäljitelmästä tehty halpisversio, jolla ei saa mitään vahinkoa aikaan (tai jos saa, niin silloin täytyy tehdä jotain erittäin väärin), mutta koska sen käyttö jää lähinnä maneesissa tai kentällä rennompaan työskentelyyn, en näe siitä mitään haittaakaan. Pitää vielä katsoa, pidänkö hackamoren varrellisena vai saisinko jostain hankittua siihen kukkarenkaat.

Putsit kävin koeajamassa perjantaina, kun valjastin Jimpan kärryjen eteen ja suuntasin raviradalle. Jimppa sai viilettää kolmisen kierrosta juuri sitä vauhtia, kuin itse halusi. Äitini oli vähän aikaa seuraamassa ajoa ja oli ottanut yhdeltä kierrokelta ajankin: 1 min 27 sek. Joku viisaampi osaisi varmaan sanoa, mitä vauhtia me menimme, mutta ihan tarpeeksi lujalta vauhdilta se ainakin kuskista tuntui. :D Valitettavaa lenkissä oli, että jossain vaiheessa ajoa oikean takasen putsiin oli eksynyt hiekanmuruja, jotka hiersivät vuohiskuopan verille asti. Onneksi naarmut eivät olleet syviä, vaikka verta näytti olevan aika paljon. Ei kun vain pesu-Betadinea kehiin ja sipaisu haavavoidetta päälle, vaikka Jimppa ei olisikaan halunnut jalkaa hipelöitävän.

Eilen kävinkin sitten n. 8 km maastolenkin, josta laukkasimme suurimman osan. Jimpan jalka oli hyvä, ei näkynyt turvotusta tai tuntunut lämpöä. Kipeä se vielä oli, sillä ruuna ei olisi taaskaan halunnut antaa pestä haavoja, mutta sain sen puhdistettua kuitenkin. Nyt vain pesen haavajalan päivittäin ja liikutan normaalisti, ja toivon mukaan vuohiskuoppa on kohta taas kunnossa!

Välillä on hyvä nähdä oma hevonen jonkun muun ratsastamana. Silloin huomaa itse, miten hevonen liikkuu, ja kun selkään vielä heittää jonkun osaavamman, pääsee myös näkemään, miten hevonen voisi liikkua, kun itse osaisi oikein pyytää.

Viime perjantaina Jimppa pääsi ratsutettavaksi, vaikka alkuperäisenä suunitelmana olikin ollut kouluvalmennus. Näin jälkikäteen voin kyllä sanoa, että päätös oli oikea! Oli hauska seurata, miten Jimpalla joku muu ratsasti, ja miten se toimi. Meidän vuoroamme odotellessa lämmittelin Jimppaa maastakäsin peruutuksilla ja myötäysharjoituksilla, jotka se tekikin mukisematta ja herkästi.

Ei mennyt kauaa, kun Jimppa alkoi toimimaan käynnissä niin kuin ratsun kuuluukin. Se myötäsi niskastaan, ja vaikka käynti oli yhä vähän tahmeaa, se kuitenkin kulki aktiivisemmin kuin yleensä. Se teki pohkeenväistöt ilman seinää kuin olisi aina ne osannut ja taipui ympyröillä molempiin suuntiin.

Raviin siirtymisen peitsiongelmaakaan ei ilmennyt, ja ravi oli kerrankin lähempänä tahdikasta kuin sitä, mitä se nyt normaalisti onkaan. Jimppa taipui kuulemma vasempaan suhteellisen hyvin, mutta oikeaan se kääntyi suoralla rungolla, niin kuin ravurit kärryjen kanssa yleensä tekevät. Anniina työskenteli paljon ravissa suoristaen ja taivutellen Jimppaa suurilla ympyröillä sekä kahdeksikolla.

Jimppa ei yleensäkään saa itseään laukassa mahtumaan maneesin seinien sisäpuolelle, ja nytkin tuntui, ettei tila muka riittänyt. Hyvin se kuitenkin nosti laukat molempiin suuntiin, ja oikeaankin tuli paljon parempia nostoja kuin minun kanssani :D Sen eron huomaa viimeistään tuossa oikeassa laukassa, sillä jos siinä ratsastaja jännittyy ja häiritsee, niin ei se laukka nouse ajamallakaan. Jimppa pukitteli muutamaan kertaan, mutta laukka rullasi ihan hyvin, ja suurin osa nostoista sujui kuitenkin ilman protestointia. Anniina ohjeisti harjoittelemaan laukkaa useilla nostoilla vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja saamaan laukan jälkeen mahdollisimman nopeasti tasainen ravi takaisin, nyt kun se herkästi alkaa ennakoimaan uusia nostoja, eikä siinä välissä aina ehdi siirtyä puhtaaseen raviin.

Erittäin laadukasta puhelinkuvaa
Tähän loppuun on pakko päästä hehkuttamaan meidän uudesta maastolenkistä ja fiksusta Jimpasta! Kävimme tutkimusmatkailemassa maanantaina uusilla poluilla ja löysimme kivan reitin, joka kiertää Silmukkalenkin ja Ouluntien kautta. Se ei ollut pitkä (n. 8 km), mutta monipuolinen! Talutin hevosta osan matkasta, sillä pätkä reitistä oli vähän huonossa kunnossa tähän aikaan vuodesta, mutta kesällä siitä pitäisi pystyä ratsastamaankin hyvin. Ylitimme pelottavimman sillan ikinä, sillä se oli kapea, pitkä ja vähän kallellaan, mutta epäröimättä sekuntiakaan Jimppa seurasi sen yli kaikessa rauhassa! Yllätyksekseni se ylitti epäilyttävän näköisen minisillankin tuosta vain selästä käsin, vaikka luulin, että se jäisi arpomaan sen eteen.

Kalteva silta ja puolessa välissä ollut laavu, josta Jimppa ei oikein innostunut

Tänään maastakäsiteltiin pääasiassa temppujen merkeissä. Vaihdoin kuopimiskäskyn toisenlaiseksi, jotta sitä voisi pyytää helpommin myös selästä käsin, ja alustin vähän kumarrustemppua. Tutustuimme vesimattoon, joka ei ollut Jimpasta ollenkaan pelottava! Se käveli sen yli heti, eikä yrittänytkään olla astumatta päälle :D Silittelystä se ei oikein välittänyt, vaan olisi mieluummin syönyt koko maton. Käveleskelimme ympäri tallipihaa vesimatto päällä, teimme temppuja ja venyttelimme, eikä poni ollut moksiskaan!

Tämän päivän vesimattosiedätystä ja paalimuovipelleilyä viime viikolta