Niin ylpeä 💙

Vuosi on alkanut mukavissa merkeissä, kuten kuvista näkyy. Ensimmäistä kertaa ratsastin pellolla treenin alusta loppuun kaulanarulla, ja alkukankeuksien jälkeen Jimppa toimi super hyvin! Menimme tällä kertaa vain käyntiä ja ravia, koska olimme juuri saaneet enemmän lunta ja pakkasta, joten pohja oli tavallista raskaampi eikä Jimpalla ollut vielä tilsakumejakaan.

Aloitin tekemällä (tai yrittämällä) väistöjä käynnissä, jotka sujuivat kohtalaisesti. Jimppa lähti ennemminkin tekemään jotakin takaosakäännöksen tapaista, mutta sain sieltä pari väistöaskeltakin irti. Ravissa vaihtelimme suuntaa ympyröillä, välillä Jimpankin johdolla. Ruuna yritti taas niin kovasti olla hieno, etten vieläkään ole lakannut hymyilemästä! Positiivinen vahvistaminen erityisesti ruokapalkalla on nostanut sen motivaatiota huimasti ratsastuspuuhissa. Se on alkanut myös ymmärtämään "jatkamispyyntöäni", eli kun toistan innokkaasti "hyvä, hyvä!", Jimppa pyrkii jatkamaan kyseistä toimintoa (esimerkiksi asetusta sisälle).




Nyt lunta on tullut vieläkin enemmän, joten pääsemme treenaamaan kunnon hangessa! Aion kuitenkin aloittaa seuraavat treenit ensiksi suitsilla ja siirtyä verryttelyn jälkeen kaulanaruun, jotta me molemmat lämpenisimme ratsastukselle ja kaulanarulle paremmin. Vaikka tämä treenikerta menikin hyvin suoraan kaulanarulla, alku oli vähän kankea. Uskon, että kunhan saan lisää tuntumaa kaulanaruiluun, ei alkuverryttelyjä suitsillakaan enää tarvita.

Olen innoissani näistä kehitysaskelista! Vielä vuosi sitten en olisi uskaltanut kuvitellakaan, että jonain päivänä voisin ratsastaa Jimpalla ilman suitsia avoimella pellolla. On se vain niin huippu pieni hevonen! 💙


Muistutan vielä blogin Instagramissa olevasta arvonnasta, vielä on hyvin aikaa osallistua! Arvontapalkintona on kaulanaru - mikäs muukaan!

Vuoden alussa on usein tapana asettaa tulevalle vuodelle tavoitteita. Meilläkin on joka vuosi ollut enemmän tai vähemmän vakavissaan asetettu suunnitelma, ja vaikka joskus näitä suunnitelmia ei tulekaan seurattua, on loppuvuodesta mielenkiintoista miettiä mennyttä vuotta ja huomata, että ihan vahingossa tuli saavutettua edes osa tavoitteista.

Tälle vuodelle aion myös asettaa tavoitteita, joiden avulla uutta vuotta voi lähteä rakentamaan. Vaikkei kaikkea aina tulekaan saavutettua, on tavoitteita silti hyvä olla!

1. Jimppa pysyy terveenä ja hyvässä kunnossa

Tämä on jokavuotinen ja se ensisijainen tavoite, tietenkin. Tänä vuonna Jimppa kääntyy jo 20-vuotiaaksi, mitä ainakin näin entisen ravurin näkökulmasta voi jo kutsua vanhaksi. Pari viimeistä vuotta on mennyt ilman ylimääräisiä jalka- tai muitakaan ongelmia (viime kesän allergista reaktiota lukuun ottamatta), joten toivottavasti sama onni jatkuu yhä. Jimpan liikutus on ollut pitemmän aikaa kevyttä, mutta toiveissani olisi alkaa treenaamaan vähän kovemmin, jotta pappa saisi lisää lihaksia ja ne nykyisetkin pysyisivät matkassa mukana.


2. Varusteetta ratsastus

Olemme jo kokeilleet ratsastusta kaulanarulla pariin otteeseen, ja tänä vuonna olisikin mahtavaa kehittyä tässä asiassa lisää. Ehkä jopa täysin varusteettomaan ratsastukseen asti! Haluaisin vähintäänkin, että pystyisimme vetämään perustreenin kaulanarulla, mikä ei tällä hetkellä vaikuta lainkaan mahdottomalta.


3. Raviväistöt

Nyt kun päästiin puhumaan ratsastuksesta, on hyvä jatkaa samassa teemassa. En ole vähään aikaan asettanut ratsastuksellisia tavoitteita Jimpan kanssa, mutta nyt aion taas aktivoitua asian suhteen. Tänä vuonna tavoitteena on opettaa Jimpalle raviväistöt. Käynnissä väistöt sujuvat jo mukavasti ja olen liittänyt mukaan myös äänimerkin helpottaakseni siirtymistä seuraavaan askellajiin. Jimpan kanssa on joskus yritetty raviväistöjä niin minun kuin ratsuttajankin toimesta, mutta ruunalla on useimmiten mennyt vain jalat solmuun.


4. Ratsastajan istunta ja kunto

Omassa istunnassa on aina parannettavaa, joten tämä tavoite tulee varmasti pysymään mukana vuodesta toiseen. Vaikken sanoisikaan olevani huonossa kunnossa, ei kunnon kohotus silti olisi pahasta. Erityisesti juoksemisen kanssa olisi petrattavaa, sillä nyt talvikaudella ei ole tullut juostua juuri ollenkaan (tosin juoksukelejäkään ei ole tänä talvena näkynyt). Otsikon kesäkunnon sijasta tavoittelisin kokovuotista kuntoa ja parempaa, hevosta auttavaa istuntaa.


Näitä neljää tavoitetta lähdemme tavoittelemaan vuonna 2019. Kuten aina, lisä- ja välitavoitteita tulee varmasti asetettua vuoden aikana. Odotan innolla, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan ja kuinka paljon pääsemme kehittymään Jimpan kanssa!

P.S. Blogin Instagramissa on menossa arvonta, josta voi voittaa upean värisen kaulanarun! Jos siis varusteeton ratsastus kiinnostaa tai ikioma kaulanaru vielä puuttuu, kannattaa käydä osallistumassa. Osallistumisaikaa on 8.2.2019 asti. 🍀

Taas kerran vuosi on vaihtunut. Vuosi 2018 meni niin nopeasti, että sitä on hankala vieläkään uskoa. Näihin 12 kuukauteen mahtui paljon isompia ja pienempiä muutoksia, edistysaskelia sekä takapakkia - lyhyesti sanottua siis ihan normaalia elämää!

Nyt olisi aika perinteiselle vuosikatsaukselle, vaikkakin tänä vuonna se tulee vähän myöhässä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö?

Siedätyshommia helmikuulta 2018

Alkuvuodesta innostuin maastakäsittelystä enemmän uudestaan, joten touhusimme paljon maasta käsin. Harjoittelimme niin vapaana työskentelyä, temppuja kuin siedätystäkin, ja uskon näiden aikojen auttaneen monessakin suhteessa vuoden aikana.

Huhti-toukokuun vaihteessa aloin päivittämään blogin Instagramia aktiivisemmin. Otin mukaan myös omat Facebook-sivut blogilleni, jonka kautta osa tykkää seurata elämäämme mieluummin kuin Bloggerin tai Bloglovinin kautta. Instagramissa aktivoiduin myös muiden seuraamisessa ja löysinkin mielenkiintoisia ihmisiä ja uudenlaisia näkemyksiä hevosten koulutukseen ja treenaukseen. Aloitin esimerkiksi kohdetyöskentelyn Jimpan kanssa ja pyrin laskemaan omaa suorituspainettani, vaikka se ei ollutkaan helppoa.

Jimppa valmentajan tallissa toukokuussa 2018

Toukokuussa elämässämme puhalsivat vuoden suurimpien muutosten tuulet, sillä muutin poikaystäväni kanssa kesäksi Helsinkiin saatuani harjoittelupaikan puolustusministeriöstä. Jimpalle järjestäytyi hyvä hoito harjoitteluni ajaksi, vaikka siitäkin ehdin stressata ja huolehtia vaikka kuinka. Toukokuun ajaksi Jimppa lähti tutun valmentajamme ratsutettavaksi, ja se kehittyi kuukaudessa todella paljon! Olin ihan yllättynyt, sillä ennen ratsutukseen lähtöä emme olleet kovin säännöllisesti treenannut sileällä. Mutta toisaalta taas Jimppa on niin fiksu ja nopea oppimaan, ettei siltä muuta voisi odottaakaan!

Pariskunnan ensitapaaminen kesäkuussa 2018

Kesäkuukaudet Jimppa viettikin laitumella lomaillen suomenhevostamman ja alkukesästä myös lehmän seurassa. Jimppa ja tämän tyttöystävä olivat erottamaton pari koko kesän. Ehkä ruuna voitti myös lehmäpelkonsa päästyään tutustumaan ihka oikeaan lehmään!

Kesällä pääsin kokeilemaan lampaankarvasatulaa Jimpalla ja yllätyksekseni sillä oli oikein mukava ratsastaa jopa Jimpan suuressa ravissa! Ostin kesällä myös oikean kaulanarun, mutta emme päässeet sen kanssa lyhyttä testausta pitemmälle kesän aikana. Liikutus oli vähäistä minun työskennellessäni ja asuessani usean sadan kilometrin päässä, mutta Jimppa varmasti nautti elämästään isolla laitumella kaverin kanssa.

Sileän treeniä lampaankarvalla heinäkuussa 2018

Elokuussa Jimppa sai allergisen reaktion. Aiheuttaja jäi epäselväksi, eikä tiedossa ole edes se, oliko Jimppa syönyt jotain, saanut ötökänpistoksen tai oliko esimerkiksi jokin hyönteismyrkyn ainesosa allergisoiva. Eläinlääkäri kävi antamassa ruunalle kortisonipiikin ja kesäpaikan hyvällä hoidolla paukaumat saatiinkin laskeutumaan parissa päivässä! Oli tietenkin huolestuttavaa olla kaukana hevosesta, kun jotain tällaista tapahtuu, vaikkei kyseessä ollutkaan mitään vakavaa. Jimppa ei kuitenkaan ole aikaisemmin reagoinut mihinkään tällä tavalla, joten olisi ollut kiva selvittää, mikä reaktion lopulta aiheutti.

Syyskuulta 2018

Syksyksi Jimppa muutti takaisin Vaasaan edelliseen tallipaikkaansa, jossa siis olemme yhä. Se muisti tallin hyvin, joten muutto sujui ongelmitta. Ainoastaan vanha ponikaveri ei jostain syystä hyväksynyt Jimppaa enää tarhakaverikseen erillään vietetyn kesän jälkeen. Poni kuitenkin joutui lähtemään toiselle tallille seuralaiseksi, joten Jimppa jäi kaksistaan toisen lämminveriruunan kanssa. Syyskuussa Jimppa antoi minun levätä vierellään ensimmäistä kertaa sen ollessa maate, mikä piristi mieltä pitkäksi aikaa!

Yhteinen hetki 💛

Lokakuussa kaaduimme Jimpan kanssa maastossa. En tiedä miten, mutta Jimppa kompastui johonkin peltotiellä ja pyörähti ympäri. En siinä hetkessä tajunnut edes katsoa, oliko tiellä jokin kuoppa tai muu huomaamaton este, joka kaatumisen aiheutti. Kummallekaan ei onneksi käynyt sen kummemmin, vaikka itse jouduinkin käymään päivystyksessä ja olin useamman viikon enemmän tai vähemmän liikuntarajoitteinen mustelmieni ja lihasjumieni takia 😅 Tästä syystä lokakuu menikin hyvin kevyellä liikutuksella, enkä enää loppukuun aikana noussut hevosen selkään.

Loppuvuosi menikin sitten vaihtelevalla liikutusmenestyksellä sääolosuhteiden takia. Välillä oli kivikovaa ja jäistä, välillä taas liukasta ja märkää. Yritin päästä myös valmennukseen, mutta harmikseni ne peruuntuivat. Vielä en ole löytänyt Vaasan alueelta samanhenkistä valmentajaa, mutta toivottavasti pian löytyisi! Vuoden valmennussaldo jäi siis säälittävään yhteen elokuiseen valmennukseen. Otimme poikaystäväni kanssa projektiksi uudelleenkouluttaa Jimppa sunnuntaiajeluun, ja ensimmäinen koulutuskerta meni paremmin kuin odotin!

Ensimmäisistä ajotreeneistä marraskuussa 2018

Aloin palkitsemaan Jimppaa ruokapalkkioilla ratsastaessa, mikä nosti Jimpan motivaatiota etenkin laukkaamista kohtaan. Positiivinen vahviste toi tarvittua tehoa treeneihin, eikä yksi ratsastuskerta välttämättä kestänyt 15 minuuttia pitempään. Jimpan motivaatio ratsastukseen on kasvanut huimasti, eikä se turhaudu läheskään yhtä helposti kuin aikaisemmin. Samaa voi sanoa myös minusta, vaikka turhautumisen tunne saattaa yhä iskeä vastustelusta huolimatta!

Joulukuussa 2018

Joulukuussa meille tuli yhdeksän vuotta yhteistä matkaa täyteen. Tässä kuussa ylitimme itsemme pariinkin kertaan, kun kokeilin ilman suitsia ratsastusta vähän totisemmin. Jimppa toimikin kaulanarulla kuin vanha tekijä, ja vuoden viimeisellä ratsastuksella pääsimme jopa laukkaamaan avoimella pellolla ilman suitsia! Videon kaulanarulla ratsastuksesta pääsee näkemään täältä. ✨

Viime vuonna en juurikaan asettanut konkreettisia tavoitteita, mutta toivoin säännöllisempää treeniä maasta käsin (check!) sekä vapaana työskentelyn parantamista (check!). Ensimmäistä kertaa asetin myös blogilleni tavoitteita, jotka olivat aktiivisempi postaustahti sekä vähintään yksi temppuvideo. Voin hyvillä mielin sanoa, että molemmat tavoitteet tuli saavutettua! Vuonna 2018 kirjoitin 40 blogipostausta, joista yksi oli jatko-osa temppusarjaamme. Katsotaan, millaisia tavoitteita tälle vuodelle keksinkään asettaa!

Tällainen oli siis meidän mennyt vuotemme. Odotan innolla, mitä vuosi 2019 tuo tullessaan, ja toivon, että tänäkin vuonna pääsemme kehittymään ja ylittämään itsemme useaan kertaan!