sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Miten onnistuu maastoilu ja sileällä ratsastus ratsastushuovalla?

Rapsutuksia, kiitos!

Lyhyt vastaus: aika hyvin! Tarkkaavaisimmat lukijat varmaan tietävätkin, etten ole näiden vuosien aikana kovin montaa kertaa ratsastanut Jimpalla ilman satulaa. Vielä harvemmin olen mennyt käyntiä kovempaa. Syynä on se, että Jimpalla on melkoisen iso ravi etenkin, jos se menee yhtään mummohölkkää aktiivisemmin. Sen lisäksi se ei tykkää yhtään, jos selässä ei osaa istua tarrautumatta kiinni koko kropalla, eli se pysähtyy heti, jos alan valua kylkeä pitkin alas tai alan puristamaan tasapainon heilahtaessa.

Pääsin vihdoin kokeilemaan ratsastushuopaa uudemman kerran, kun sain lainata sitä tallinomistajalta. Joskus pari-kolme vuotta sitten testasin lampaankarvasatulaa ensimmäistä kertaa, mutta silloin se ei oikein toiminut. Nyt minusta kuitenkin tuntui, että sille täytyi antaa uusi mahdollisuus!

Jimpan koulusatula on jäänyt sille vähän leveäksi, mutta sen saa korjattua romaanilla sopivaksi, kunnes se (toivottavasti) on taas yksistään hyvä. En vain muistanut pakata omaa romaaniamme mukaan kesäksi, minkä takia en halunnutkaan nyt käyttää satulaa. Vaikken mitään syytä karvasatulan testaamiselle tarvitsekaan, on tässä ainakin hyvä sellainen!


Ensimmäisenä kokeilin ratsastushuopaa tietenkin maastossa. Mikä olisikaan parempi vaihtoehto, kuin lähteä upouusiin maastoihin ilman satulaa, melkein kahden kuukauden ratsastustauon jälkeen, kun hevonenkin on ollut vain laitumella useamman viikon? No ei mikään! Jimpan kanssa maastoilu ei yleensä ole ollut ongelma, vaikka takana olisi useampikin vapaapäivä. Karvasatulaan laitoin kuitenkin jalustimet ihan vain jos ruuna olisikin vauhdikkaammalla päällä, vaikka tarkoituksena olikin vain kävellä. Huomasin kyllä heti alkuun, että jalustimet olivat aivan liian pitkät, vaikka niitä kieputeltiin pariinkin otteeseen lyhyemmäksi. Niistä ei siis ollut juurikaan apua, vaan ne roikkuivat juuri ja juuri päkiöideni ulottuvissa. Eipä ainakaan olisi voinut vahingossakaan keventää!

Tällä kertaa lisäjännitystä tilanteeseen toi se, että Jimpan tyttöystävälle iski hätä heti, kun lähdimme kauemmaksi. Ruuna ei oikein tiennyt, mitä tehdä, kun kaveri juoksi laitumen toisesta päästä toiseen huutaen, mutta kun pyysin sitä eteen, se lopetti jahkailun. Kun pääsimme kaverin näkymättömiin, Jimpan vauhti rauhoittui vähäsen - mutta vain vähäsen, sillä samaan aikaan lähipellolla naapuri käynnisteli pienlentokonettaan. Yleensä maastoilen hackamoreilla, mutta koska en pakannut niitäkään mukaani kesälaitumelle, testiin pääsi ensimmäistä kertaa sidepullit. Vaikka Jimppaa selkeästi hermostutti ihmeellinen ääntely tuntemattomassa paikassa, se ei hetkeäkään tuntunut siltä, etteikö se pysyisi hanskassa näillä kuolaimettomilla. Toki emme menneet käyntiä kovempaa vielä tällä kertaa, mutta en usko muidenkaan askellajien tuottavat sen suurempia ongelmia.

Tämä maastolenkki oli hyvin lyhyt, sillä kumpikaan meistä ei kestänyt olla paarmojen kiusattavina yhtään ylimääräistä hetkeä. Tumma hevonen toimii oikein hyvänä houkuttimena noille häiriköille, eikä mikään myrkky tunnu karkottavan niitä pientä hetkeä pidemmäksi aikaa...

Mäki ei kyllä ollut yhtä jyrkkä kuin ratsastaja antaa ymmärtää..

Maastoilu siis onnistui ihan hyvin karvasatulallakin, vaikka vielä ei päästy testaamaan sitä tositoimissa. Uskoisin kuitenkin, että Jimpan oma satula on meille maastoon parempi vaihtoehto, jotta ravissa pääsee paremmin keventämään ja muutenkin pitämään istunnan mahdollisimman kevyenä pitemmillä matkoilla. Uskoisin lampaankarvan olevan ihanan lämmin talvipakkasilla, joten sellaisiin maastoihin se olisi varmasti omiaan!

Sileällä odotukseni olivat korkeammalla. Tällä kertaa en laittanut jalustimia, koska tällaisen ratsastushuovan kanssa niitä ei kannattaisi käyttää ollenkaan, ettei selkärangan kohdalle muodostu ikävää painepistettä esimerkiksi keventäessä. Aloitin ensiksi käynnissä tunnustellen satulaa sekä Jimppaa, mutta melko pian siirryimme raviin. Ensimmäisellä yrittämällä ravi ei oikein lähtenyt toimimaan, mutta kun ymmärsin avata lonkkiani enemmän ja siirtää painoani paremmin istuinluille, sain Jimpan jatkamaan ravia ja itseni pidettyä jotenkuten paikoillani.



Taas kerran paarmat olivat kimpussamme jatkuvasti, joten tämäkin ratsastus oli lyhyt. Olin kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon helpompaa ilman satulaa oli mennä tällaisen ratsastushuovan kanssa. Yleensä jo ensimmäisten raviaskeleiden jälkeen on tuntunut siltä, ettei perse kestä enää istua ollenkaan! Nyt tuntui, kuin olisi istuskellut mukavalla pilvenhattaralla - vaikka ei se ravi mitään pehmoista tätilyllerrystä vieläkään ollut. 😅

Sileän treenissä ratsastushuopa toimi siis oikein mainiosti, ja uskonkin käyttäväni sitä vielä uudestaankin. Mieli tekisi hankkia jo oma karvasatula tai muu ratsastushuopa, vaikka yhtään lisää varusteita me emme todellakaan kaipaisi... Mutta pitäähän sitä olla vaihtoehtoja, eikö?


Linkki videoon

6 kommenttia:

  1. Tää oli tosi mielenkiintoinen postaus karvasatulasta! Haluaisin itsekin päästä kokeilemaan sitä, sillä ei ole tullut sitä testattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos siihen on mahdollisuus - helpottaa ilman satulaa menoa huomattavasti 👌

      Poista
  2. On varmasti todella kiva, kun pääsee testailemaan ratsastusta muutenkin kuin vain satulalla. Tuo karvasatula on kyllä ihanan pehmeän näköinen ja siinä voisi kyllä istuskella pidemmänkin tovin! Tää oli kyllä oikein kiva postaus ja siulla on mukavan oloinen blogi ja sen vuoksi jäänkin seuraamaankin tätä blogia vähän tarkemmin. liityin siis lukijaksi! ;)

    elaimetsydammessa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla, tervetuloa! Se oli kyllä todella pehmoinen, mutta pakko sanoa, että siitä huolimatta ratsastuksen jälkeen kyllä tunsi, että oli mennyt ilman satulaa 😂

      Poista
  3. Oliko toi karvasatula kiikkerä mennä tossa kentällä? Näytti ainakin, että pysyit hyvin tasapainossa mutta video ja sun oma tuntemus ei välttämättä kohtaa :D Lähinnä jos vertaa vaikka satulaan tai ratsastamiseen kokonaan ilman satulaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oikeastaan ollut, vaan siinä pystyi istumaan aika mukavasti ja tasapainossa! Meillä oli pientä ongelmaa huovan liukumisessa toiselle kyljelle, mitä ei satulan kanssa tapahdu, mutta se menee oman vinouden ja ehkä turhan löysän vyön piikkiin 😅 Satulaan verrattuna vaatii ratsastajalta enemmän, kun ei voi ottaa tukea jalustimista eikä istuin itsessäänkään tue samalla tavalla, vaikka onhan tässä versiossa nuo polvituet lisänä. Mun oli ainakin paljon helpompi ratsastaa tällä kuin ilman satulaa. Tavallisesti pitäis keskittyä liikaa kyydissä pysymiseen, mutta nyt pystyi keskittymään itse ratsastamiseen eikä kertaakaan tuntunut siltä, etteikö siellä pysyis mukana!

      Poista