 |
| Matkakisoissa v. 2016 |
Tässä maastoiluaiheisen postaussarjan osassa käsittelen melko yleistä ongelmaa - maastokammoa. Kuten estekammokin, maastoilun pelkääminen voi johtua esimerkiksi putoamisesta, mutta maastoon lähteminen voi pelottaa myös, vaikkei koskaan olisi maastossa käynytkään.
Maastokammo oli ongelma, jonka kanssa jouduin elämään melko pitkään. Minun tapauksessani pelko maastoilua kohtaan johtui hallinnan tunteen puutteesta, kun hevonen ei pysähtynytkään halutessani, minkä lisäksi onnistuin putoamaan maastossa parikin kertaa. Vaikkei putoamisissa minulle käynytkään mitään kipeitä lihaksia lukuun ottamatta, aloin maastoillessa odottamaan, milloin hevonen tekee täyskäännöksen ja katoaa altani tai pukittaa. Pian en uskaltanut ottaa ravia etenkään kotiin päin ja olin jatkuvasti jännittynyt yrittäessäni ennakoida mahdollisia sivuloikkia.
Jos kokemukseni kuulostaa tutulta, niin ehkä jo tämä helpottaa: nykyään haaveilen matkaratsastuksesta ja rakastan pitkiä maastolenkkejä laukkoineen päivineen! Paljon on toki muuttunut ajan saatossa, eikä pelkästään oman psyyken tsemppaaminen tai varusteiden tarkistaminen riitä - se on kokonaisuus muutoksia ja voi vaatia paljonkin aikaa. Maastoilu on kuitenkin niin mukavaa, virkistävää ja tehokasta liikuntaa, ettei sitä kannata jättää pois pelon vuoksi.
Tässä siis minun vinkkini maastokammon selättämiseen! Muistutan kuitenkin, että vaikka nämä vinkit auttoivatkin minut eroon maastopelostani, eivät ne välttämättä toimi juuri sinulle. Kannattaa kuitenkin kokeilla, ja tarpeen vaatiessa hyödyntää esimerkiksi terapiaa, jos pelko tuntuu olevan voittamaton - sitä se ei varmastikaan ole!
1. Varmista, että hevosella on kaikki kunnossa
Meidän tapauksessamme ilman tätä kohtaa ei maastokammo olisi hevillä lähtenyt. Epäsopivat varusteet voivat tehdä hevosesta säikyn, herkästi pukittavan tai hallitsemattoman. Usein käsistä lähtemistä yritetään korjata kovemmalla kuolaimella, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei norsujarru auta sen enempää kuin tavallinenkaan kuolain tai kuolaimeton. Ei myöskään kannata vähätellä satulan sopivuutta maastoillessa, sillä kipu ja epämukavuus eivät tee hevosesta turvallista maastoseuraa. Kannattaa siis tarkistaa niin varusteet kuin hevonenkin, sillä kivuton ja rento hevonen on maastokammoiselle välttämättömyys!
2. Maastoile maasta käsin
Kuka sanoo, että maastoilla voi vain ratsain? Kun reitit oppii tuntemaan rauhallisesti maasta käsin, on helpompi lähteä samalle lenkille myös selästä. Etenkin uudessa paikassa on hyvä aloittaa maastoon tutustuminen kävellen, jos maastoilu selästä jännittää. Näin et tartuta jännitystäsi hevoseen, eikä uusille reiteille synny mörkökohtia.
3. Maastoile taluttajan kanssa
Tästä oli meille ehkäpä eniten hyötyä! Alkuun maastoilimme aina niin, että äitini tuli jalan tai pyörällä mukana. Sen lisäksi, että saimme yhteistä äiti-tytär-aikaa, oli minulla turvallisempi mieli maastoilla, kun tiesin, että tippuessani joku olisi Jimppaa vastassa. Oman hyvinvointini sijasta pelkäsinkin enemmän sitä, että pudotessani Jimppa juoksisi auton alle tai muuten loukkaantuisi pakomatkallaan, sillä se ei ole koskaan ollut sellainen hevonen, joka jää seisomaan pudonneen ratsastajan viereen.
4. Maastoile vain käynnissä
Kenenkään ei ole pakko mennä käyntiä lujempaa, jos ei halua. Maastokammoisen voi olla helpompi aloittaa käyntilenkeistä ja kerätä hyviä kokemuksia ja varmuutta ennen nopeampia askellajeja. Muutenkin on hyvä edetä hitaasti ja lisätä ravi- tai laukkapätkiäkin sen verran, kun hyvältä tuntuu.
5. Hyödynnä rauhoittavaa kaveria
Sekä hevonen että ratsastaja voivat olla rennoin mielin, kun rauhallinen kaveri on tukena ja turvana. Muutenkin kaverin kanssa maastoilu voi auttaa viemään ajatukset pois jännittämisestä. Tämä toimii myös niin päin, että käyt maastossa mahdollisimman rauhallisella ja elämään tottuneella hevosella. Minun maastokammolleni teki hyvää käydä islanninhevosvaelluksella, vaikka ratsunani ei ollutkaan mikään pystyynkuollut nojatuoli!
6. Tarkista omat varusteet
Maastopelkoista voi pelottaa oman terveyden puolesta, jolloin voi tehdä hyvää harrastaa vähän varusteurheilua. Ehjä, tarpeeksi uusi kypärä on kaiken A ja O, mutta sen lisäksi maastoillessa voi käyttää esimerkiksi turvaliiviä. Minä käytän lähes aina turvaliiviä maastoon lähtiessä, paitsi lännensatulalla, koska liivi estää siinä liikkeeseen mukautumisen. Sen lisäksi tykkään vaihtaa jalustimiin varvaskopat, jotka ovat sekä mukavammat pitemmillä matkoilla kuin myös turvalliset, koska jalka ei voi jäädä jalustimeen jumiin.
7. Tule alas, kun pelottaa
Tästä voi toki olla montaa mieltä, mutta minulle on toiminut hyvin se, että tarvittaessa tulen mieluummin alas satulasta kuin jännityn selässä ja teen tilanteen vain pahemmaksi. Monesti hevonen ohittaisi tienviereen parkkeeratun auton tai koiran kanssa lenkkeilevän ihmisen ilman ylimääräistä tohelointia, mutta jos ratsastaja jännittyy jo valmiiksi möröt huomatessaan, voi hän tahtomattaan kertoa hevoselle, että jokin tässä pelottaa. Kun pelottavia juttuja on muutaman kerran ohitellut rauhassa maasta käsin, ei selässäkään tarvitse enää jännittyä!
8. Maastoile enemmän
Tämä on tuttu neuvo estepelkoiselle, ja usein rutiinin saaminen auttaakin, jos pelko ei ole niin suuri. Monet ratsastavat harvoin maastossa, vaikkeivät sitä kammoakaan, ja maastoilusta tulee helposti hevoselle rutiinista poikkeava asia. Kun maastoilun ottaa osaksi viikoittaista liikutusohjelmaa, hevonenkin tottuu käymään lenkeillä eikä turhaan tuijottele kaikkea uutta ja ihmeellistä. Ihmisetkin pitävät rutiineista, joten on parempi pitää maastoilu säännöllisenä kuin joskus ja jouluna kokeilla, josko maastopelko olisi itsestään hävinnyt!
9. Maastoile oikeaan aikaan
Ennakointi on hevosten kanssa tärkeä turvallisuustekijä. Kun kammoksuin maastoilua, asuimme Jimpan kanssa alueella, jossa oli paljon ravihevosia sekä tiettyinä aikoina linnunmetsästystä. Pyrin välttämään kaikista ruuhkaisimpia aikoja maastossa, koska Jimppa hermostui takaa tai vastaan juoksevista ravureista välillä niin paljon, että jännitin niiden kohtaamista koko lenkin ajan. Pelon voittamisen kanssa koin hyväksi sen, että sain aikaiseksi onnistuneita maastolenkkejä, joten hyvä ajoitus auttoi onnistuneiden kokemusten kerryttämisessä. Ei siis kannata välttämättä lähteä maastoon, jos tietää, että juuri silloin siellä on esimerkiksi paljon metsästäjiä liikkeellä. Kun oma itsevarmuus on kasvanut ja hevonen on tarpeeksi maastovarma, ei enää tarvitse suunnitella lenkkiaikoja samalla tavalla etukäteen.
10. Huomaa, kuinka paljon hevosesi siitä pitää
Tämä ei ehkä ole listan hyödyllisin neuvo, mutta silti yksi iso osa oman maastokammoni voittamisessa. Jimppa rakastaa maastoilua, kuten minäkin nykyään. Sen huomaaminen, kuinka hevosen askel kevenee maastossa ja kotiin palattua ilme on kovin tyytyväinen, antoi sen viimeisen sysäyksen ottaa niskasta kiinni ja lähteä sinne maastoon, vaikka aluksi jännittikin! Jos hevosesi siis pitää maastoilusta, voi auttaa, että ajattelee tekevänsä tämän kaiken hevosen hyvinvoinnin vuoksi.
Kuten mikä tahansa muukin pelko, myös maastokammo vaatii aikaa ja töitä lieventyäkseen. Listan alkupään vinkit ovat mielestäni ne toimivimmat, mutta omalla kohdallani hyödynsin kyllä jokaista edes vähäsen. Löytyykö teiltä muita hyviä vinkkejä maastopelon selättämiseen? Olisi kiva kuulla, jos olette päässeet eroon maastokammosta, tai jos aiotte kokeilla näitä vinkkejä!
Postaussarjan aiemmin julkaistut osat:
Miksi maastoon?
Miten maastossa ratsastetaan?
Mitä varusteita maastoillessa tarvitaan?
Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?
