 |
| Huippu Jimppa ja ylpeä omistaja |
Viime sunnuntaina pakkasimme Jimpan varusteineen hevosauton kyytiin, sillä vuorossa oli harjoitusmatkaratsastuskilpailut Sievissä! Koko viikon oli satanut kaatamalla, mutta sunnuntaina taivaalla ei näkynyt sadepilviä, vaan aurinko pääsi pitkästä aikaa paistamaan. Olimme kerrankin hyvissä ajoin liikkeellä, joten turhalta kiireeltä vältyttiin. Varusteet oli lastattu autoon ja Jimppa puunattu edustuskuntoon jo edellisenä iltana, eikä aamulle jäänyt kuin kuljetussuojien laitto ja riimun vaihto nahkaiseen.
Jimppa tiesi heti, että nyt lähdettiin matkalle, kun hain sen tarhasta talliin. Se tuijotti pihalla seisovaa hevosautoa käytävältä silmiään räpäyttämättä, ja ehdin jo luulla, että se ei suostuisi kävelemään sisälle. Mitä vielä! Kun irrotin Jimpan käytävältä, se oli jo niin menossa, etten meinannut itse ehtiä mukaan. Ruuna olisi varmaan lastautunut ihan itsekseenkin, niin reippaasti se nousi auton kyytiin ja hyökkäsi heti heinäverkon kimppuun. Kuten aina, Jimpan piti hieman osoittaa mieltään, kun emme lähteneetkään heti samalla sekunnilla liikkeelle, mutta kun lähdimme ajamaan, se rauhoittui heti ja tyytyi ruokailemaan.
 |
| Joka heppatytön lempileffa |
Tällä kertaa matka oli sopivan lyhyt, ja olimme jo vähän alle tunnin jälkeen perillä. Kisapaikkana toimi Maasydänjärven matkailualue. Oli siinä varmasti leirintäalueella yöpyvillä ihmettelemistä, kun paikalle saapui hevoskuljetuksia toisensa jälkeen! Jimppa oli alkuun hermostunut, eikä millään olisi halunnut pysyä paikallaan, kun ympärillä tapahtui koko ajan jotain. Huoltojoukkoina minulla oli mukana koko perhe, joten niin ruoka- kuin vessatauotkin järjestyivät helposti ja reittiselostukseenkin pääsi minun lisäkseni joku toinenkin kuuntelemaan.
Jimppa rauhoittui sopivasti ennen lähtötarkastusta, ja juoksutuksessa se oli jopa vähän laiska. Kaikki oli Jimpan puolesta OK, ja sykekin ihan sopiva 49 lyöntiä minuutissa. Saimme siis luvan lähteä reitille! Jouduimme odottelemaan jonkin aikaa ennen varustamista, sillä meidän porukkamme oli viimeisenä lähtövuorossa ja siihen oli tarkastuksien jälkeen aikaa vielä yli tunti. Aika kului nopeasti kävelyttäessä ja syödessä, ja pian Jimpalle saikin heittää varusteet päälle.
 |
| Sykkeen mittauksessa |
Ruuna oli ennen lähtöä melko rauhallinen, mutta silti vähän jännittynyt. Odottelimme lähtöalueella tehden taivutuksia ja pieniä voltteja, jotta ruunalla olisi muuta ajateltavaa kuin reitille jo lähteneet hevoset. Lopulta lähtölaskenta sai alkaa ja pääsimme mekin matkaan! Yleisön kannustustaputukset järkyttivät ruunaa niin, että sen piti vähän tanssahdella kauhuissaan. :D Kannustaminenhan on tunnetusti aivan kamalaa.
Reitillä poni oli reipas mutta täysin hallittavissa. Olin ensimmäistä kertaa hackamorella useamman hevosen kanssa maastossa, joten jännityksellä odotin, miten matka sujuisi täysin tunetmattomilla reiteillä täysin tuntemattomien hevosten kanssa. Ja hyvinhän se sujui! Menimme todella rauhallista vauhtia ja kävelimme paljon, sillä porukassamme oli mukana shettis ja reitillä oli sekä asvalttia että soratietä. Vauhtiamme hidastivat lähinnä asvaltti- ja soraosuudet, sillä shettiksellä ei ollutkaan mitään ongelmia pysyä isompien perässä. Välillä se uhkasi mennä jo edellekin, kun hevoset ravasivat liian hitaasti. :D
 |
| Tämän kuvannut Tarja Kivirinta |
Pääasiassa kilpailureitti kulki hiekkapohjaisia hevosreittejä pitkin, joilla pohjat olivat oikein hyvät reippaammallekin menolle. Myös maaston pienet korkeusvaihtelut tekivät reitistä mahtavan ratsastaa, ja Jimppa ainakin tykkäsi ravailla ylä- ja alamäkiä niin hyvällä pohjalla. Koska kyseessä oli ratsastukseen varatut hevosreitit, voisi siellä käydä maastoilemassa ihan muuten vain. Reittiselostuksessa meitä kyllä varoiteltiin peuroista sun muista yllätysvieraista, mutta tällä kertaa sellaisia ei onneksi tullut vastaan. Ainoa mörkö, joka meidän piti ohittaa, oli ambulanssi. Yksi kilpailijoista oli varmaankin pudonnut ja loukannut itsensä, minkä vuoksi ambulanssi oli saapunut reitille.
 |
Lopputarkastuksesta Jimppa selvisi heittämällä läpi. Syke oli 36, mikä sai tarkastajankin ihmettelemään, oliko hevonen edes elossa. :D Juoksutus sujui samalla lailla kuin lähtötarkastuksessakin, ja kaikki oli muutenkin taas OK. Poni ei ollut edes hionnut muuten kuin hieman satulan alta, ja olisi varmaan voinut helposti käydä saman lenkin uudestaankin.
 |
| Ainakaan sillä ei ollut kiire! |
Hetken kävelyttelyn jälkeen laitoin Jimpalle kylmäyssuojat ja tarjosin sille melassivettä. Palkintojenjakoon oli aikaa vielä tunti ja olimme ajatelleet lähteä jo aikaisemmin pois, mutta jäimmekin silti loppuun asti. Koska palkintojenjakoon ei menty hevosten kanssa, lastasimme Jimpan jo valmiiksi autoon odottelemaan. Se käveli sinne taas suoraan, ja jäi tyytyväisenä syömään heiniään.
Palkinnot olivat yllättävän isot, sillä jokainen hyväksytyn suorituksen tehnyt palkittiin pokaalilla. Sen lisäksi oli vielä erityispalkinnot ratsukoille, joilla oli parhaimmat sykkeet lopputarkastuksessa. Toisiksi alhaisin syke oli ollut 40, joten pokaalin lisäksi voitimme Jimpan kanssa myös sporttisimman pollen palkinnon, risteilylahjakortin! Jimppaa palkinto ei juurikaan hyödytä, mutta se sai paljon leipää ja rapsutuksia koko huoltojoukolta.
Reissu oli jälleen kerran mahtava, ja Jimppa oli matkaratsuna elementissään. Kilpailut oli järjestetty hyvin, reitit olivat hevosille sopivat ja toimihenkilöt mukavia! Hackamorekin tuli todettua täysin toimivaksi myös tällaisissa tilanteissa, ja itse asiassa Jimppa toimi paremmin sillä nyt kuin viime kerralla Lapualla, kun käytössä oli kuolaimet. Jimpasta sai olla taas ylpeä, kun se toimi niin hienosti kilpailupaikalla ja reitillä. Tämä taitaa olla meidän lajimme, sillä tuntuu, että jokainen matkaratsastustapahtuma on ollut meidän osaltamme onnistunut.
