Ensimmäinen kuukausi yhteistyötä Project Happy Athleten kanssa takana! Uudenlainen tapa varustaa on ollut mielenkiintoinen harjoitus, ja olen huomannut muutoksia niin Jimpan kuin minunkin käyttäytymisessä. Satulointitreenien sivutuotteena sekä luopuminen että naksautuksen merkitys vahvistuivat, Jimpan kärsivällisyys parani ja - mikä parasta - oma turhautumiseni väheni. Mahtavaa huomata, että jo näinkin lyhyessä ajassa voi saavuttaa vaikka ja mitä - ihan vahingossa!

Jos et ole vielä nähnyt lähtötilannevideota, voit katsoa sen tästä postauksesta. Lyhyesti sanottuna lähtötilanne ei ollut mitenkään kamalan huono, mutta erityisesti satulan laitto ja satulavyön kiristys aiheuttivat pientä protestointia. Jimppa myös saattoi lähteä tutkimaan ympäristöä kesken kaiken, jos siellä näkyi jotain kiinnostavaa. Tavoitteenani oli siis tehdä satuloinnista mukavampi prosessi, jotta Jimppa pysyisi rentona ja positiivisella mielellä läpi varustamisen. On kivempi lähteä töihinkin, kun on alusta asti hyvällä tuulella!

Video on tältä päivältä, ja siinä pyrin näyttämään, missä vaiheessa satulointi on nyt kuukauden harjoittelun jälkeen. Uskon, että muutosta tulee tapahtumaan vielä paljon, kun jatkamme tällä satulointitavalla. Valitsin tietenkin kaikista parhaimman päivän kuvaukselle; pari astetta pakkasta (real feel -11 astetta), jäistä lumisadetta ja tuuli 10 m/s, puuskissa varmasti kaksi kertaa voimakkaampi. Oikein mukava, leuto sää siis!

Sääolosuhteista huolimatta harjoitus meni ihan mukavasti. Jimppa ei tykkää tuulisesta säästä ollenkaan, mikä tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus hevosten joukossa. Se kuitenkin jaksoi keskittyä satulointiin yllättävän hyvin!

Huomaatteko te muutosta aiempaan? Itse huomaan ainakin sen, että Jimppa seisoo rauhallisemmin paikallaan ja keskittyy paremmin. Se ei myöskään ala vääntelemään päätään samalla tavalla heti, kun satula on selässä (ks. alkukatsauksen video). Tästäkin videosta huomaa, että välillä Jimppa vielä turhautui (pään heilautus). Sitä tapahtuu kuitenkin koko ajan vähemmän, ja asiaa on auttanut myös se, että olen itse oppinut palkitsemaan entistä tarkemmin.

Kuten videosta huomaa (juuri ja juuri... kiitos tuulen, kuvakulmassa ei ole kehumista), suitsimisen kanssa on vielä työ kesken. Olemme harjoitelleet sitä puolet vähemmän kuin satulointia, koska asetin satuloinnin tässä kuussa etusijalle. Opetin Jimpan ensiksi laittamaan turpansa suljetun turparemmin sisälle ja pitämään päänsä paikallaan. Huomasin kuitenkin, että harjoittelusuitset oli vaikea saada helposti korvien yli, koska ne olivat vähän turhan tiukat turparemmin ollessa valmiiksi kiinni. Siispä jatkoimme harjoittelua remmit aukinaisina.  Laitan alle videon suitsimistreeneistämme, videolla näkyy muistaakseni kolmas treenikerta. Korjasin siinä Jimpan oppimaa pään dippaamista turparemmiin, jonka itse aiheutin aikaisemmin palkkion väärällä ajoituksella.


Harjoittelimme satulointia epäsäännöllisen säännöllisesti. Välillä teimme lyhyitä treenejä useana päivänä viikossa, välillä taas kerran pari viikkoon. Koska helmikuu tarjosi erittäin huonot liikutuskelit, oli satulointitreeneille hyvin aikaa. Satuloinnista ei myöskään seurannut ratsastusta kuin ehkä kerran tai kaksi, minkä uskon tehneen varustamisesta entistä mukavampaa. Tavallisesti olemme aina lähteneet lenkille tai kentälle, kun satula on laitettu selkään.

Odotan innolla maaliskuun treenisuunnitelmaa! Toivottavasti saamme pian myös nauttia paremmista pohjista. Onneksi Jimppa ei yleensä kerää ylimääräistä energiaa, joten kevyempi jakso ei sinänsä haittaa.

Jos teillä on kysyttävää tämän kuun harjoituksista, vastaan mielelläni parhaani mukaan! 😊