Melkein hävettää myöntää, että viimeisimmästä valmennuksesta oli kulunut jo vuosi. Meillä on ollut hankaluuksia löytää sopivaa valmentajaa, kun tuntemani ammattilaiset jäivät pohjoiseen muuttaessani opiskelujen perässä länsirannikolle. Ensimmäisellä tallilla pääasiassa yksin puuhaillessani en oikein päässyt mukaan hevospiireihin, joten alueen valmentajat jäivät vähän hämärän peittoon. Mutta nyt ehkä uskaltaisin huokaista helpotuksesta ja todeta, että vihdoin pelkälle itsenäiselle humputtelulle on tullut loppu!

Kiitos sosiaalisen median, törmäsin Tmi Jenni Marttilan tarjoamiin palveluihin. Hetken asiaa tutkittuani totesin, että tämä ihminen vaikuttaa juuri meidänlaiselta ammattilaiselta! Siitä se ajatus sitten lähti, ja nyt olen yhtä istuntatuntia rikkaampi.

Ennen tuntia mietin, minkä monista ongelmistamme ottaisin korjauksen alle näin ensimmäiseksi. Päädyin siihen, että olisi hyvä lähteä ihan perusjutusta - suoruudesta. Olin jo jonkin aikaa kokenut hankaluuksia pitää Jimpan suorana ja välillä jopa suoraan uralla meneminen tuotti päänvaivaa. Ja jos en osaa ratsastaa edes suoraan, miten osaisin ratsastaa oikein mitään muutakaan?

Valmennuspäiväksi oli luvattu sadetta, mutta meidän iloksemme pysyimme kuivina! Sadekuuro iski sopivasti juuri, kun olin päässyt takaisin kotiin. Sääolosuhteet olivat siis suotuisat, vaikka paarmoja olisi toki voinut olla vähemmän. Jimpan mielenrauha järkyttyi paarmojen lisäksi siitä, että sen laidunkaveri katosi sisälle talliin kesken kaiken. Kuten aikaisemmista eroahdistuspostauksista on käynyt ilmi, Jimppa on hyvin kiintynyt laidunkaveriinsa. Ongelmaa ei enää ole jättää kaveria laitumelle, kun lähdemme kentälle tai maastoon tai minne vain, mutta jos kaveri jääkin talliin, Jimpalla menee pakka sekaisin.

Oli ihana huomata, miten ymmärtäväisesti Jenni suhtautui Jimpan huuteluun ja keskittymishäiriöön. Annoimme sen rauhassa kerätä itsensä ja palata takaisin läsnäolevaksi, ja pikkuhiljaa se rentoutui ja välillä jopa unohti kaverinsa katoamistempun kokonaan.


Olen ollut kerran elämässäni CR-tunnilla, ja siitäkin on jo useampi vuosi, mutta Jennin ohjauksessa asiat muistuivat mieleen nopeasti. En sanoisi, että olisin osannut niitä tehdä vielä käytännössä, mutta teoriassa muistin ne. Tunnustelin istuinluitani ja yritin parhaani mukaan pitää kyynärpäät lähellä kylkiäni ja olla rento mutta jäntevä. Jossain vaiheessa kehoni taisi ymmärtää jotain, ja yhtäkkiä Jimppa kulki suoraan! Sen askel muuttui aktiivisemmaksi ja se ei puskenut sisälle ainakaan niin pitkään, kunnes itse innostuin liikaa ja menetin otteeni oikeasta asennosta.

Loppua kohden sain suoristettua itseni ja siten myös Jimpan pätkittäin ihan itse, ilman opettajan apua. Pääsimme kiertämään uraa suoraan ilman, että tarvitsi oikaista joka kulmaa ja kiemurrella juopon lailla pitkiä sivuja pitkin. Vaikka työskentelimme vain käynnissä, Jimppa vaikutti väsähtäneeltä. Käyntityöskentelykin on kovaa työtä, jos sen tekee kunnolla!

Mieleeni jäi paljon asioita muhimaan ja tiedän, että vaikka kuinka yrittäisin niitä muistella ja tunnustella, en yhden tunnin jälkeen saa kaikkia palikoita kohdilleen. Olisihan se aika mahtavaa, jos tarvitsisi vain kerran elämässään harjoitella jotakin ja sitten osaisi sen täydellisesti! Harmillisesti ainakin minulta tuollainen supervoima puuttuu, mutta yritän parhaani mukaan saada jokaiselta tunnilta mukaani edes jonkin pienen jutun, jonka osaisin tehdä myöhemmin myös itsenäisesti.


Jenni myös kokeili suitsiimme väliaikaratkaisuna leukahihnan kiertämistä poskihihnojen ympäri, jotta semikapsoni ei pääsisi pyörimään niin paljon ohjasotteesta. Olin jo aiemmin pohtinut hackamore-poskihihnojen hankkimista, mutta nyt tiedän, että sellaisille todella on tarvetta. Näin väliaikaisena ratkaisuna tuo leukahihnan kiertäminen vaikutti ihan toimivalta, joten mennään sillä sen aikaa, että saadaan parempi systeemi käyttöön.

Olen valmennuksesta innoissani ja toivonkin, että pääsemme nyt säännöllisesti ohjattaviksi. Tämä kerran vuodessa valmentautuminen ei ihan toimi, kun ehdin sinä aikana unohtaa kaiken ja vain maastoilla meidät molemmat vinoiksi.