Jimppa laihtui viime syksynä reilusti hammasongelmien takia. Viime vuosina se on muutenkin pudottanut massaansa erityisesti kevättalvella, mutta aina saanut menetetyn painon takaisin viimeistään laitumella. Olen kuullut paljon tarinoita siitä, miten iäkkäillä hevosilla laihtuminen on hyvin tavallista ja usein johtuu juurikin hampaista, mutta myös siitä, että vanhan hevosen elimistö ei enää pysty hyödyntämään ravintoaineita yhtä hyvin (mikä myös kytkeytyy hampaisiin, koska ruokaa ei saa pureskeltua riittävän hyvin, jotta se kaikki ehtisi sulaa matkallaan toisesta päästä ulos). 

Jimpan tapauksessa tilanne ei koskaan ole ollut hirvittävän paha, ja lihavuuskunnoltaan se on laihanakin ollut kuntoluokituksen mukaan lähempänä luokkaa 4 kuin 3 (kun luokka 5 on normaali). Kuitenkin hevosen ikääntyessä massan ylläpitäminen on vaikeampaa ja varsinkin menetetyn lihasmassan rakentaminen uudelleen on hidasta ja joskus lähes mahdotonta. 

Tässä postauksessa jaan omat vinkkini laihan (ja vanhan) hevosen lihotukseen. Jos siis joku siellä kamppailee saman ongelman kanssa, jatka lukemista!

Sekä yli- että alipainoisen hevosen kanssa painoa kannattaa seurata sekä silmämääräisesti että mittaamalla. Minulla on käytössä hevosten painomittanauha, jolla seuraan Jimpan painon kehitystä. Mittaan itse yleensä vain rintakehän ympäryksen, koska olen laiska, mutta tarkemman tilannekuvan saa tietenkin mittaamalla myös muut lihavuuskunnon kannalta tärkeät kohdat. Niin kutsuttuihin Henneken-pisteisiin voi tutustua esimerkiksi täällä.

Koska Jimppa asuu vuokrapaikalla ja elää laumassa vapaalla heinällä, en voinut vaikuttaa siihen, millaista heinää se söi. Voi olla, että Jimpan tilanteessa jo pelkkä heinän vaihto paremmin sulavaan, ravinnetiheämpään heinään olisi riittänyt auttamaan lihotuksessa, mutta koska elämme rajallisten resurssien ja epätäydellisten vaihtoehtojen maailmassa, korjasimme ruokintaa sieltä, mistä pystyimme.

Valitsin heinäpelletit korjaamaan karkearehun laadun ongelmia. Ensiksi kokeilin Greenlineä, koska sillä on hyvä maine vatsaystävällisenä lihotusrehuna. Sen lisäksi sinimailasessa on hyvin sulavaa raakaproteiinia, mitä Jimppa tarvitsi myös ruokintaansa lisää. Toki se söi jo rypsi-kronoa, joka on myös hyvä ja maittava proteiinilisä, mutta syksyllä otetuissa verikokeissa proteiini oli silti alhainen. Huomasin kuitenkin melkein heti Greenline-säkin ostettuani, että samalle merkille oli tullut myyntiin sinimailakseton vaihtoehto Hayline, jossa oli itse asiassa korkeampi energia sekä SRV. Se sopi paremmin meidän tarpeisiimme, joten siirryin syöttämään sitä. Tällä hetkellä Haylinen saatavuudessa on ongelmia, joten olen joutunut ostamaan valkuaisköyhempää korvaavaa vaihtoehtoa, mutta palaan takaisin Haylineen kunhan sitä taas saa.

Lisäksi, jotta Jimppa saisi tarvitsemaansa extraenergiaa, otin ruokintaan mukaan rypsiöljyn. Öljyt toimivat lihotuksessa hyvin, koska ne eivät sisällä mitään ylimääräistä. Huono puoli öljyssä on se, että sen maittavuus usein kärsii sitä mukaa, mitä korkeammaksi annos nostetaan - varsinkin, jos määrää nostaa kovin nopeasti. Öljyt ovat myös kustannustehokasta lihotusruokaa, koska pienikin määrä usein riittää nostamaan päivän energiamäärää riittävästi. Rypsiöljy puolestaan valikoitui syöttöön hinnan takia. Se on muihin öljyihin verrattuna todella edullista ja toimii lihotuksessa ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa öljy.

Näillä kahdella lisäyksellä Jimppa alkoi lihomaan. Ruokinnan lisäksi tuin painonnousua muillakin tavoin; kevensin liikuntaa ja loimitin reilummin. Jimppa kasvattaa talveksi oikein hyvän talvikarvan, mutta huomasin, että rasvakerroksen kadottua se paleli normaalia herkemmin. Jo pari miinusastetta ja pieni tuuli saivat aikaan sen, että yhtenä marraskuisena päivänä Jimppa ihan tärisi ulkona. Siispä tämä talvi on menty loimittamalla paljon herkemmin kuin yleensä. Loimittaminen auttaa myös lihomisessa, sillä hevosen ei tarvitse loimitettuna käyttää ylimääräistä energiaa lämpimänä pysymiseen (tämä on myös hyvä vinkki niille, joiden hevosen pitäisi puolestaan laihtua: jätä hevonen ilman loimea ja anna sen kuluttaa kaloreita lämmitykseen). Äärimmäisessä tilanteessa voi siis olla hyvä pitää hevonen loimitettuna vuorokauden ympäri, jotta yksikään kalori ei menisi lämmityksen vuoksi hukkaan. Jimpan tapauksessa pidin kuitenkin aina sopivien kelien tullen taukoa loimesta, jotta karva ja iho saivat hengittää ja ruuna liikkua ilman rajoittavaa takkia.

Jimppa helmikuussa 2023

Jimpan lihotusta on nyt takana kolmisen kuukautta ja tilanne on jo ihan hyvä. Eläinlääkäri kävi tammikuun lopulla tarkastamassa Jimpan hampaat ja totesi ruunan näyttävän hänen silmäänsä ihan sopivalta, vaikka yhtään ylimääräistä rasvaa ei toki ole. Viimeksi painomittari näytti kiloissa noin 450, mikä on Jimpan kokoiselle lämminveriselle normaali paino. Loppusyksystä paino oli parikymmentä kiloa vähemmän, mittanauha näytti painon 432-438 välille. Mitä olen lukenut eri artikkeleita hevosen lihotuksesta, aikaa menee yleensä muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen, eli mikään yön yli tapahtuva ihme ei ole kyseessä. Eikä liian nopea lihominenkaan ole terveellistä, eli senkin kanssa maltti on valttia, samoin kuin laihduttamisessa.

Jimpan kanssa jatketaan vielä samalla extraruokinnalla, mutta loimituksen kanssa voin alkaa ottamaan kevyemmin ja liikuntaakin voi lisätä sen verran kuin eläkeläisen kanssa on tarpeen. Tarkkailen kuitenkin Jimpan painoa säännöllisesti mitaten, koska tähän aikaan vuodesta se on nyt vanhetessaan laihtunut, ja paksu talviturkki vaikeuttaa lihavuuskunnon määrittelyä silmämääräisesti. Olisi toki kiva sanoa, että tähän päättyi meidän lihotusprojekti, mutta pelkäänpä, että hammasongelmaisen, iäkkään hevosen kanssa painontarkkailu on pikemminkin ikuisuusprojekti. Nytpä ainakin tiedän, mikä meillä toimii lihotukseen ja pystyn näiden vinkkien avulla myös toivottavasti ennaltaehkäisemään laihtumista jatkossa!