sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Eksymisen iloa



Kesä - tai ainakin kevät - on vihdoin saapunut! Auringosta on saatu nauttia jo useampia päiviä ja vihreänkin syöttely on päässyt alkuunsa. Jimppakin on saanut olla nyt ilman loimea sekä ulkona että sisällä, kun vihdoin lumisateet ja yöpakkaset ovat jääneet taakse (toivottavasti...).

Jimpan tarhaa laajennettiin vihreälle niin, että hevoset pääsevät päivittäin vähäksi aikaa kerrallaan nauttimaan alkukesän vihreästä. Päivät Jimppa joutuu olemaan puolet pienemmässä tarhassa, mutta piankos ne pääsevät jo oikealle laitumelle. Ainakin vielä vaikuttaa siltä, että Jimppa joutuu härkkimisen kohteeksi, ja sillä onkin mukavat taisteluvammat ympäri kehoa ensimmäisen päivän jäljiltä. Saa nähdä, suopuvatko uudet kaverukset toisiinsa, vai pitääkö keksiä jotain muuta. En haluaisi vanhaa hevosta pakolla hyppyyttää, jos toinen ei sitä jätä rauhaan.

Mutta sitten itse postauksen asiaan. Kävimme eräänä aurinkoisena iltapäivänä maastossa tarkoituksena kiertää tuttu noin 10 km lenkki. Lähdin ratsastamaan lenkkiä vastapäivään, enkä tietenkään silloin huomannut kääntyä oikeasta risteyksestä, joten päädyimme ihan uudelle reitille. Tämä reitti paljastuikin aivan ihanaksi! Oli mäkiä, metsäpolkuja ja pääsipä monesta kohtaa merelle asti - joskin Jimppa ei suostunut astumaan kymmentä metriä lähemmäksi rantaa... ei ehkä ihan heti onnistu kahlaaminen ja merenrantaratsastus tämän vesipedon kanssa.


Tämän lähemmäs merta ei vielä päästy :D

Pääasiassa etenimme käynnissä, sillä tiet olivat aika kovia. Jimppa oli kuitenkin niin innoissaan mäkien laukkaamisesta, että ne mentiin reippaammin. Ruuna lähti kuin tykin suusta heti luvan saatuaan, mutta mäen päällä hidasti automaattisesti käyntiin tai vähintäänkin raviin. Matkaa kertyi 11.65 km ja kulutimme siihen puolitoista tuntia. Lopuksi Jimppa sai maistella vihreää käen kukunnan säestämänä. Tällaisina päivinä sitä on kyllä niin onnellinen omasta maastomopostaan!

Linkki videoon


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti