torstai 11. toukokuuta 2017

Töltäten ympäri Islantia


Lapsuuteni ja nuoruuteni yksi suurimmista haaveista on aina ollut päästä ratsastamaan islanninhevosella Islannissa. Useita vuosia sitä joutui odottamaan, mutta nyt toukokuussa se vihdoin toteutui! Lähdimme vaihtarikavereiden kanssa Islantiin viikoksi, joista kolme ensimmäistä päivää vietimme ratsastuksen merkeissä pienemmällä porukalla Eldhestarilla. Loppuviikosta seuraamme liittyi vielä kolme muuta, ja kiersimme Islantia satulan sijasta autonpenkillä istuen.

Islanti on hyvin tarkka hevosistaan ja siitä, ettei maahan kulkeudu tarttuvia tauteja muualta. Vaellukselle ilmoittatuessani sain paluuviestin liitteenä ohjeet siihen, mitä mukaan kuului pakata. Ratsastusvarusteet tuli joko pestä pesukoneessa tai desinfioida, minkä jälkeen niitä kuului varastoida vähintään viisi päivää ennen Islantiin matkustamista. Ratsastushanskojen puolestaan täytyi olla täysin käyttämättömät. Ennen matkaa piti siis hankkia uudet hanskat, ja koska kenkiä ei voinut laittaa pesukoneeseen, päädyin ostamaan tutultani käyttämättömät ratsastuskengät matkaa varten. Kenkiähän ei koskaan voi olla liikaa... ;)

Nuoret loputtoman kokoisella laitumellaan

Saavuimme Eldhestarille tiistai-iltana, juuri sopivasti illalliselle. Eldhestar sijaitsee pienessä kylässä nimeltä Hveragerði, jonne laskeudutaan vuorta pitkin. Vuoren päällä ei nähnyt mihinkään suuntaan yhtään mitään, sillä siellä leijaili niin sakea sumu. Heti laskeutuessa alas sumu kuitenkin hälveni ja paljasti upeat maisemat! Pääsimme aloittamaan seuraavan aamumme ensimmäisellä vaelluksella. Kiersimme hevostilan ympäröiviä niittyjä ja kuljimme Islannin suurimman joen, Gljúfuran, viertä. Kiersimme iltapäivän vaelluksella myös toisen joen vartta pitkin, ja jos sää olisi suosinut, olisimme nähneet maisemapaikalta tulivuoret Heklan ja Eyjafjallajökullin. Ensimmäisenä päivänä ratsuinani toimivat kimo tamma Snoevarr sekä rautias ruuna Röði. Tässä vaiheessa suurin osa matkasta taisi taittua lähinnä passissa, vaikka meille yritettiinkin opettaa, kuinka hevoselta pyydetään tölttiä.

Ekana päivänä päällä oli näin upeat sadeasut!

Toisena päivänä aloitimme päivämme ratsastamalla katsomaan kuumia lähteitä. Allani oli tällä kertaa myöskin kimo tamma (muistaakseni oppaamme kertoi, että tilalla on vain kimoja tammoja) Grámann, joka oli oppaan mukaan hyvä tölttäämään. Sainkin vaelluksella harjoitella tölttiä oikein kunnolla oppaan ohjeistaessa vierellä, ja loppumatkasta se onnistui jo aika hyvin itsenäisestikin. Iltapäivän vaellus ei alkanut minulla niin hyvin, sillä oloni ei ollut alkumatkasta kauhean hyvä. Onneksi olo koheni loppumatkan ajaksi, ja pääsin nauttimaan helpon tölttääjän Bliðan kyydistä. Ratsastuksen päätteeksi pääsimme virkistäytymään uima-altaalla, mikä teki kyllä hyvää neljän vaelluksen jälkeen.

Viimeinen päivä aloitettiin kiertämällä sama lenkki kuin edellisenä aamuna, sillä vaelluspakettiimme olisi kuulunut kolmantena päivänä vain yksi vaellus ja toisen sijasta kiertoajelu Kultaisella kierroksella. Koska meillä oli suunnitelmissa käydä Kultaisella kierroksella yhdessä muiden kavereidemme kanssa, saimme vaihtaa kierroksen kuudenteen vaellukseen. Tällä kertaa saimme valita edellisistä ratsuistamme suosikkimme, joilla pääsimme uudestaan vaeltamaan. Suosikkini oli näistä neljästä ollut Grámann, joten tämä vaellus oli minun puoleltani kopio edellisestä. Ainoa muutos oli eri opas, joka tykkäsi vähän vauhdikkaammasta menosta, joten tuli laukattuakin vähän enemmän. Ensimmäinen opas totesi meille, että periaatteessa vaelluksilla ei saisi laukata, mutta saimme mennä "nopeaa tölttiä" (toisin sanoen laukkaa), kunhan kaikki pysyivät jonossa.

Grámann



Viimeinen vaellus kiersi niittyjen ympärillä, ja näimme eri tiloja ja hevoslaumoja alueella. Sain ratsukseni yhden kisahevosista, tummanruunikko Viðirin, jota oppaamme neuvoi kokoamaan enemmän tölttäämistä varten. Tämä hevonen oli todella helppo saada tölttäämään, tai ehkäpä olin vain oppinut pyytämään sitä oikein! Suurin yllätys Viðirissä oli sen laukka, joka oli aivan täydellinen keinuhevosen laukka. Edellisillä ratsuilla laukka oli maahansidotumpaa, millaista useimmilla ratsastamillani islannihevosilla on ollut. Toki se on ihanan tasaista, mutta Viðirin laukka oli kyllä niin upeaa, että jo pelkästään sen takia siitä tuli lempparini!

Oli todella rentouttavaa lähinnä vain istua satulassa, kun hevoset seurasivat toisiaan mistään välittämättä. Välillä on ihan kiva, että joku muu päättää ja johtaa, ja itse saa vain matkustaa! Ylitimme vaelluksilla useampia jokia, joissa oli välillä aika kovakin virtaus ja syvyyttäkin jonkin verran. Siinä hevosten kahlatessa peräkkäin epäröimättä toiselle puolelle tuumasin, että ei Jimppa vaan menisi lähellekään tällaisia asioita! Se kun ei uskalla astua edes lätäkköön. :D


Viðirin korvien välistä kelpasi katsella!
Kuvia tuli otettua sellainen määrä, ettei niitä kaikkia pysty millään julkaisemaan. Voi olla, että myöhemmin julkaisen vielä lisää kuvia reissulta, kunhan ehdin niitä selata läpi ja muokata. Kokemuksena tämä oli juuri sellainen, kuin olin kuvitellutkin - eli aivan mahtava! Eldhestar oli todella toimiva ja asiallinen järjestäjä, ja vaikka hevosia oli varmasti ihan hirveä määrä, kaikki olivat hyvinvoivan näköisiä eikä varusteissakaan ollut moitittavaa, vaikka samoja satuloita ja suitsia käytettiinkin useammalla hevosella. Ehkä tulevaisuudessa on pakko lähteä uudelleenkin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti