keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Uittamista, juhannusmaastoa ja eväsretkiä - meidän summer bucket list 2019



Vaikka toukokuu yllätti (taas) lumisateella, on silti aika siirtää ajatukset kohti lähenevää kesää. Viime kesän helteitä kauhulla muistaen toivon, että tänä kesänä pääsisimme vähän vähemmällä - sellainen parinkymmenen plusasteen lämpötila olisi ihan riittävä! Samalla voisi toivoa myös hyviä heinäsatoja, vähäistä ötökkämäärää ja minimaalista laidunlihomista.

Monessa blogissa näkyy näin kesän kynnyksellä tehtävälistoja kesää varten, joten meidänkin täytyi ottaa osaa omalla listallamme. Tässä siis meidän kesän tehtävälistamme eli summer bucket list!

1. Kesälaitumelle pääseminen

2. Uittaminen (tai ainakin sen yrittäminen)

3. Pese Jimppa

4. Käy juhannusmaastossa

5. Eväsretkelle ratsain tai ajaen

6. Käy valmennuksessa/tunnilla

7. Opeta uusi temppu Jimpalle




8. Opeta uusi temppu rotille

9. Käy konsertissa/festareilla

10. Pese kaikki Jimpan varusteet

11. Maastoile uudella reitillä

12. Käy ulkomailla

13. Älä saa auringonpistosta!

14. Videoi kesän tehtävälistan suoritukset yhdeksi kesäiseksi kokonaisuudeksi


Miesten mindfulness-hetki
Meidän kesämme tulee toivottavasti olemaan tasapainoinen sekoitus tapahtumantäyteistä ja rentouttavaa aikaa. Mitä te odotatte tulevalta kesältä?


P.S. Säälikää tuota sinistä ilmapalloa, joka ei kestänyt kuvausstressiä. Rest in peace.

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Mitä tehdä, kun motivaatio on hukassa?


Takatalvi, huonot pohjat sekä tallin ulkopuolisen elämän kiireet ovat nakertaneet ratsastusmotivaatiotani kovasti jo useamman viikon. Nyt viikkoon tai kahteen en ole oikein halunnut edes ratsastaa, vaikka pariin otteeseen olenkin kiivennyt selkään - ja sitten turhautunut, epäonnistunut tai muuten vain ollut enemmän tai vähemmän tyytymätön.

Kun jo ennen tallille lähtöä ajatus ratsastamisesta ahdistaa, ei varmaankaan tule yllätyksenä, että myös hevonen kokee ratsastuksen inhottavaksi. Jimppa onkin ollut huonohko ratsastaa, vähän tahmea mutta silti yritteliäs. Minun ideani eivät kuitenkaan aina kelpaa, vaan esimerkiksi neliön terävien kulmien ratsastamisen sijaan ruuna halusi tehdä pohkeenväistöä kulmista ulos. Pohkeenväistöstä on tullut sen lempitehtävä, joten toivoa on, että pääsisimme vuoden alussa asettamaani raviväistö-tavoitteeseen!

Viime syksynä kaaduimme maastossa, ja olin useamman viikon puolikuntoinen. Sen jälkeen jokainen pienikin kompurointi ratsain on saanut minut niin jännittyneeksi, etten muuta ole voinut ajatellakaan. Olen yrittänyt saada itseni rentoutumaan ja päästämään jännityksestä irti, koska jos istun selässä kuin rautakanki sekä istunnalla että ohjalla pidättäen, ei se ainakaan helpota Jimpan menoa. Tiedän, että tästä yli pääseminen tulee ottamaan oman aikansa, joten yritän olla itselleni armollinen.

Viimeksi harjoittelimme selästä peruutuksesta liikkeelle lähtöä, mikä onnistui mielestäni ihan hyvin. Jimppa herkistyi avuille mukavasti, vaikka kumpikaan tehtävän osista (peruutus tai liikkeelle lähtö) eivät ole meille helppoja. Ratsastuksesta jäi silti jostain syystä vähän masentava fiilis.


Mitä sitten aion tehdä motivaatiopulalle? Olen ennenkin potenut motivaatiopulaa ratsastukseen, ja silloin tilanteen on pelastanut vanha kunnon tauko. Oman hevosen kanssa ratsastustauot eivät ole yhtä vaarallisia kuin ratsastuskouluoppilaana, jolloin tauon aikana hevosharrastus saattaa päättyä kokonaan. Oma hevonen sitoo tallielämään niin tiukasti, ettei ratsastamattomuus näy missään. Varusteet saattavat vähän pölyttyä, varsinkin jos on yhtä laiska niitä huoltamaan kuin allekirjoittanut...

Aion siis pitää määrittämättömän mittaisen ratsastustauon. Se ei vaikuta meidän elämäämme paljoakaan, sillä suurin osa Jimpan liikutuksista tapahtuu muutenkin maasta käsin (ja joskus kärryiltä). Maastossa saatamme käydä ratsainkin, mutta ratsastustreenit saavat nyt odottaa oikeaa hetkeä. Saa nähdä, olenko selässä jo seuraavalla viikolla vai kaipaako motivaationi kunnon lomaa!

Podetko sinä joskus motivaation puutetta? Miten saat sen korjattua?