Heippa!
Venetsialaiset on nyt vietetty. Kävin katsomassa Kalajoen Hyppää Venetsialaisiin! -estekisoja lauantaina ja sunnuntaina. Melkein ostin sieltä uuden satulahuovan, mutta sain kuitenkin pidettyä kortin lompakossa ja rahat tilillä... :D Mutta vielä yksi huopa ei olisi pahitteeksi, kunhan vain löytyisi joku järkevän näköinen (ei siis mikään kovin vaalea, ettei heti näytä lantalasta ongitulta). Tietty yksi valkoinen huopakin olisi ihan kiva! :D


Sunnuntaina kävimme maneesilla irtohypyttämässä Jimppaa. Korkein este taisi olla 70 cm, eli tavallisia esteitä hypättiin. Tosin minä en hypännyt korkeinta kuin pari kertaa, sen jälkeen Jimppa sai hyppiä yksinään :D Se on vaan niin hauskaa loikkia yhdessä hevosen kanssa! Lopuksi harjoittelimme temppuja. Pyöriminen alkaa jo sujua aika kivasti, vaikka vielä pitää olla lähellä hevosta että kierros tulee tehtyä loppuun :D Äiti otti videotakin, mutta edelleen tämä kone ei oikein tykkää youtubesta tai netissä olevista videoista yleensäkään...

Keskiviikoksi saatiin kengittäjä ja samalla raspataan Jimpan hampaatkin. Irrotimme siltä vasemman takakengän, koska se roikkui jo puoliksi irti. Nytpä ei ainakaan pysty repimään sitä itse vahingossa irti, niin kaviokin säilyy paremmin :) Tänään syötin Jimppaa selästä käsin. Se on nyt ollut tarhassa lähes koko kuun, joten välillä pitää päästä vihreällä herkuttelemaan, kun sitä vielä kerran on!

Maneesissa ottamistamme kuvista tuli aika huonoja ja heilahtaneita... syytetään riittämätöntä valovoimaa :D! Niitä on sitten monta...

Heippa!

Eilen käytiin raviradalla ajatuksena päästellä lujempaa kun Jimpalla on niin paljon energiaa. No, aluksi käveltiin yksi kokonainen kierros ja Jimppa tuntui rennolta. Mutta heti otettaessa ravia se rupesi kuumumaan ihan hirveästi. Toisen kierroksen jälkeen pyysin äitiä laittamaan ohjat alimpiin renkaisiin, koska minulta oli voimat loppuneet pidättelyn takia... Sen jälkeen meno oli hillitympää, mutta Jimppa ei ollut ollenkaan rento enää. Otin vielä lopuksi raviympyröitä ja käyntikahdeksikkoja klinikan pihalla ja Jimppa oli vähän parempi siinä.

Ennen ratsastusta otimme rakennekuvia Jimpasta. Se on laitumen jälkeen ruvennut laihtumaan ja kylkiluut näkyy välillä vähän läpi. Ruokaa on lisätty, mutta vielä ei mitään näkyvää parannusta ole ollut, jos ei tuota energiamäärää lasketa...

Hei taas!
Tällainen pieni postaus tulossa taas vaihteeksi. Kuvia en nyt ole ottanut ollenkaan, joten uutta materiaalia ei valitettavasti ole. Flunssa vaivaa edelleen, onneksi ei ole kuumetta, joten olo ei ole niin kamala kuin se voisi olla.

Tänään kävin pitkästä aikaa ajamassa Jimpalla. Äitikin oli kyydissä siihen asti, kunnes menin raviradalle. Kiersimme eka pienen maastolenkin raviradan takaa odotellessa radalla olevien lähtevän. Kävimme myös hiittisuoralla ottamassa rauhallisia ravipätkiä, jonka jälkeen rata oli tyhjä ja menimme sinne. Jimppa oli heti oikein virkeänä ja menossa :) Yksi maiskautus, ja hevonen singahti suoraan vauhdikkaaseen ravuriraviin! Annoin sen mennä lujempaa tällä kertaa, vaikka yleensä olen vähän varonut menemästä kauhean kovaa. Niinhän siinä kävi, että vaikka silmillä oli ajolasit, niin kiviä lensi kasvoihin ja silmiinkin ihan kiitettävästi... :D Jimppa veti kyllä todella kovaa ja olisi varmasti mennyt vaikka hamaan tulevaisuuteen asti, mutta tyytyi kuitenkin juoksemaan vain yhden kierroksen. Sen jälkeen otin loppukäynnit ja ruuna käveli kaikessa rauhassa, eikä yrittänytkään lähteä salakavalasti ravaamaan ilman lupaa.

Jimppa on niin ihana, kun se haluaa aina pistää parastaan (= mennä mahdollisimman lujaa)! Silti se tottelee ja hidastaa pyydettäessä, vaikka haluaisikin vielä jatkaa. Tajusin muuten vasta, että kohtahan meillä on tullut 3 vuotta täyteen meidän yhteistä kavioliittoamme! :)

Heippa!
Nyt sitä sitten ollaan flunssassa. Lämpöäkin on varmaan vähäsen, eikä olo ole kehuttava. Kävin aikaisemmin illasta tallilla liikuttamassa Jimpan ja tekemässä iltatallin. Vaikka olikin sairas olo, varustin hepan ja lähdin pellolle ratsastamaan mukavaan auringonpaisteeseen.

Jimpalla oli energiaa ja se olisi halunnut mennä hiittisuoralle päästelemään, jonka takia puski pellola ulospäin aina toiseen suuntaan ratsastaessa. Menin ihan rennosti vain vaatimatta paljon mitään. Hyppäsin myös pari kertaa ravista ja laukastakin heinäpaaleista tehdyn esteen, jota olimme aiemminkin Jimpan kanssa hypänneet. Ruuna meni nätisti yli, tosin yhdellä kerralla se hyppäsi todella kaukaa. Esteen jälkeen se jatkoi laukassa eteenpäin, mikä oli hyvä juttu, koska maneesissa hypätessä se aina esteen jälkeen hiipuu heti... luulee varmaan, että se tehtävä oli sitten siinä :D. Energiaa Jimpalla olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta en viitsinyt tässä kunnossa ruveta rallittelemaan.

Sorsanmetsästys on nyt sitten alkanut. Maastoon en viitsi mennä kovin myöhään juurikin tämän takia, joten pitää maastoilupäivinä yrittää keretä aikaisemmin tallille. Inhottavaa toisaalta, että joutuu koko loppuvuoden varomaan maastossa vähän enemmän, mutta minkäs sille mahtaa!

Eilen käytiin äidin kanssa maneesissa ja äiti ratsasti taas vähän. Tällä kertaa kokeili jopa laukkaa pikkuisen. Minä menin liinassa ilman jalustimia ja harjoittelin istumista ravissa. Se on vaan jostain syystä minulle niin hankalaa... Jimppa oli kyllä superkärsivällinen, kun antoi meidän pomppia sen selässä tuolla tavalla :D.

Pitää nyt vaan toivoa, ettei kuume nouse tästä enää enempää, jotta ei tarvitse olla koulusta tai ainakaan tallilta poissa. :)

Innokas lenkkeilijä jokin aika sitten

Heippa!
Eilen yllätyimme niin monta kertaa positiivisesti, ettei hymy ole haihtunut vieläkään! :) Pienten kyytiongelmien jälkeen saimme kuin saimmekin kaiken järjestellyksi ja lähdimme Kalajoelle hevosten kanssa. Isä ajoi, koska oli meistä ainoa pikku-e:n omistaja.

En ollut koskaan ennen lastannut hevosta, joten vähän jännitti, miten Jimppa käyttäytyisi. Emme myöskään tienneet, oliko se helppo lastattava, koska sen omistajat toivat sen meille silloin kun se ostettiin. Oletuksena kuitenkin oli, että se ei olisi niin helppoa kuin toivoisin, sillä Jimppa stressaa kuljetusautojen ohittamistakin jo niin paljon.

Mutta mitä vielä! Ensiksi meni Jimpan kaveriponi kyytiin, jotta se vähän helpottaisi Jimpan osuutta. Kun sitten oli meidän vuoromme, Jimppa pysähtyi varmistamaan, olihan kaveri varmasti kyydissä ja sen jälkeen se tuli perässäni ihan rennosti kyytiin. Heinäverkko sai heti kaksi ahnetta käyttäjää! Molemmat matkustajat olivat aivan rauhallisia ja odottivat innokkaina matkaa.

Päätepysäkki oli Kalajoen raviradalla. Seuraavaksi olikin aika purkaa hevoset. Kun Jimppa tuotiin meille, oli niin pimeää, etten edes nähnyt kunnolla, miten se sieltä tuli ulos. Joten en tiennyt taaskaan, miten ruuna tulisi käyttäytymään. Ensiksi otimme ulos Jimpan, jotta se ei hermostuisi yksin koppiin jäädessään. Jimppa odotti kaikessa rauhassa, että kaikki oli valmista ja lähti peruuttamaan ulos vasta kun niin pyysin. Jos en pyytänyt sitä siirtymään taaksepäin, se pysähtyi aina odottamaan seuraavaa käskyä. Eli sekin oli iloinen yllätys!



Laitoimme hevoset kiinni ravikatoksiin varustuksen ajaksi. Jimppa oli aika rauhallinen, vaikka paikka oli sille outo. Vasta selkään päästyäni se rupesi tuntumaan vähän jännittyneeltä ja vauhtia riitti käynnissäkin. Lähdimme etsimään reittiä, jota pitkin pääsisimme uittamaan hevosia mereen. Jimppa oli innoissaan tutkimassa uutta maastoa, eikä edes pelännyt mitään. Vasta kun käännyimme kulkemaan pitkospuille, Jimppa rupesi epäröimään. Se otti muutaman askeleen pitkospuita pitkin, kun niin pyysin, mutta sitten se hermostui ja meinasi lispahtaa alas astuessaan taaksepäin. Peruututin sen pois pitkospuilta tullakseni alas selästä ja jatkoimme matkaa taluttaen.


Jimppa kulki rohkeasti perässäni pelottavienkin asioiden (kuten penkkien ja omituisten puskien) ohi. Se välillä vähän puhisi ja kiihdytti vauhtiaan, mutta ei kertaakaan oikeasti hermostunut tai pelästynyt. Olin niin ylpeä Jimpasta! Ehkä matkaratsastus ei olekaan mikään mahdottomuus :)



Kuljimme edes takaisin pitkospuita pitkin, koska emme olleet ihan varmoja, mistä kohti mennä. Kun pääsimme oikealle polulle, vastaan tuli mutainen reitti. Kuljimme rohkeasti mutalätäköiden ohi kohti merta, mutta emme menneet perille asti. Sateiden jälkeen paikalle pääsy oli niin kovan työn takana, että sinne ei olisi päässyt kuin hevosilla, jos niilläkään. Maa oli upottavaa ja vetistä, eikä lähettyvillä ollut mitään kuivempaa rannanpalasta, jolla nousta selkään tai kävellä. Käännyimme sitten takaisin ja palasimme raviradalle.


Raviradalla kävimme kahlaamassa uittolammen matalikossa. Jimppa oli järkyttynyt vedestä, eikä ensin uskaltanut koskeakaan siihen, vaikka selvästikin sen teki mieli. Lopulta sain sen talutettua pari kertaa veden läpi ja se riitti :) Ratsastimme hetken raviradalla, missä Jimppa keveni yllättävästi etupäästään laukannostoissa. Ratsastin vielä varikkoalueellakin jonkin aikaa, ennen kuin riisuimme hevoset ja lastasimme ne takaisin kyytiin.



Kotimatka sujui yhtä hyvin kuin menomatkakin. Jimppa oli taas erittäin mallikkaasti ja hepat saivat syötyä taas koko verkollisen heinää matkan aikana. Ne pääsivät hetkeksi tarhaan kävelemään, kun siivosimme karsinat. Matka meni siis todella hyvin ja olen niin tyytyväinen Jimpan käytökseen, ettei mitään rajaa! Jimppa ylitti itsensä eilen niin monta kertaa, joten minulla on syytäkin olla ylpeä ruunastani. :)

Heippa!
Koulu on alkanut, joten en ole ehtinyt kirjoittamaan Jimpasta mitään blogiin vähään aikaan. Yksi päivä juoksutin Jimpan klinikan pihalla ja lopuksi teimme irti muutamia temppuja sen kanssa. Jimppa totteli todella hyvin, vaikka ei ollakaan pitkään aikaan harjoiteltu temppujen tekemistä! Se käveli irti tallipihalle ja sisälle talliin asti kiltisti, eikä yrittänyt jäädä syömään tai muutakaan. :)

Äitikin uskaltautui eräs päivä ratsastamaan Jimpalla, käynnissä vain kylläkin. Ratsastin sitten loppuajan itse ja teimme laukassa sellaista harjoitusta, jossa "pitkät sivut" (olimme siis klinikan pihalla) laukkasin ja "lyhyet sivut" menin eka ravissa, mutta sitten rupesin ottamaan käyntiin, kun hepalla kierrokset kasvoi. Suoraa laukkaaminen maneesissa on ollut Jimpalle jokseenkin haastavaa, ja se on monesti rikkonut raville kesken pitkän sivun. Yleensä se on kuitenkin korjannut laukan takaisin kulman aikana tai jopa ennen kulmaa ihan itsekin.

Eilen kävimme kaverin kanssa laitumen takana olevalla pellolla ratsastamassa. Menimme pääasiassa edes takaisin ravissa tai laukassa, välillä pujottelimme heinäpaaleja käynnissä. Lopuksi tehtiin kolmesta paalista este, jota sitten hypättiin. Viimeksi kun Jimpan kanssa koitettiin hypätä heinäpaaleja, se vaan astui niiden päälle. Mutta nyt, kun ruuna sai mennä kaverin perässä, niin se taas tajusi miten homma hoidetaan! Laukatessa meinasi olla jarrut vähän hukassa, mutta ne löytyivät kuitenkin viimeistään pellon toisessa päässä... :D Jimpan selkä oli ollut toissapäiväisen hiittisuoralla laukkailun ja käännösten harjoittelun jälkeen aika jumiutuneen tuntoinen, mutta tuon jälkeen se tuntui taas pehmeämmältä.

Nyt pitääkin alkaa valmistautumaan tallille lähtöä varten! Olisi muuten ihana omistaa useampikin huopa, kun tuntuu, että koko ajan pitää olla pesemässä noita...

Kuvat ovat siltä kerralta, kun äitikin uskaltautui selkään!

Laama-Jimppa

Heippa!
Eilinen koulutunti oli aamusta jo kello 10. Tuntui hassulta, kun tallihommat ja liikutus oli jo tehty niin aikaisin! :D

Meillä oli tunnilla kaverina vanhempi suomenhevosruuna. Teimme kolmikaarista kiemurauraa ekaksi käynnissä ja sitten ravissa. Aluksi menin Jimpalla sivuohjitta, mutta vähän ajan päästä sille laitettiin ne päälle. Sitä piti sitten kääntää voimakkaammin kuin yleensä ja heppa tuntui kulkevan käsijarru päällä koko ajan. Se myös rupesi peitsaamaan tosi herkästi, eikä palannut raville helpolla. Mutta kun Jimppa sitten ravasi, niin se meni kyllä nätisti :) Laukkaa otimme ympyrällä ja ympäri maneesia. Pitkillä sivuilla Jimppa rikkoo helposti raville, kun se joutuu laukkaamaan suoraan. Sitten kun piti ottaa alas raville, ruuna päättikin ruveta peitsaamaan, eikä vaihtanut raville sitten millään! Huijasin sitä vaihtamalla suuntaa, jolloin se lähtee aina ravaamaan, ja sitten vaihdoin suunnan takaisin. Hassua, että ottaessaan itse laukan alas, se rupeaa automaattisesti ravaamaan, mutta sitten jos ratsastaja ottaa sen alas, niin pitää ruveta peitsaamaan... :D




Olin kuitenkin tyytyväinen Jimppaan, ja ruunallekin tuli yhtä hiki kuin ratsastajalleenkin. Valmentaja sanoi, että Jimppa ei ehkä uskalla nostaa oikeaan kierrokseen laukkaa koska sen oikeassa takajalassa taitaa olla jokin vika, jonka tähden se varoo sitä. Mutta kun saadaan lisää lihaksia, niin ehkä se laukka sieltä tulee :) Nostihan Jimppa kerran vaikeamman suunnan laukan silloin jokin aika sitten, joten mikään mahdottomuus se tuskin on.

Videoita tunnista olisi paljon enemmän kuin kuvia, mutta minulla youtube ei ole vähään aikaan toiminut kunnolla... En sitten tiedä, miten lataaminen sinne onnistuisi, mutta saatan myöhemmin yrittää jotain koostetta tehdä.

... ja se huomattiin tänään, kun kävimme maastossa. Pauke alkoi vähän sen jälkeen, kun olimme poistuneet tallipihasta. Aluksi Jimppa ei välittänyt siitä mitään, mutta kotiin palatessa rupesi söpsähtelemään ja hermoilemaan.

Käytiin pääasiassa käynnissä sillan yli suoraan tielle, jota kutsun takapäätreenitieksi, koska sillä on paljon melko jyrkkiäkin mäkiä. Tutkimme pari metsäpolkua, joista Jimppa tykkää kovasti. Se on aina innoissaan poikkeamassa tieltä epämääräisille pikkupoluille, ja osaa katsoa jo hyvin jalkoihinsakin juurikkoisilla ja kivikkoisila reiteillä.

Virtaa olisi ollut yhä, mutta toivottavasti se osaa keskittää energiansa huomisella koulutunnilla oikein, eikä leiki keskittymishäiriöistä formulaponia :D.