Tässä tulevat kaikki kuvat, joita oli toivottu aikaisemmassa postauksessa. Kiitos toiveista! Postausaiheena tämä oli melko helppo toteuttaa Vaasasta käsinkin, joten tulevaisuudessa voisin tehdä toisenkin samanlaisen silloin, kun en pääse käymään Jimpan luona. :)

10.10.

 Viimeksi Jimpan luona vieraillessani pääsimme pitkästä aikaa käymään maneesilla. Syyshulluus, joka on jokavuotinen tauti hevosilla ainakin meillä päin, oli selvästikin tarttunut Jimppaan. Se oli jo tallissa pelleilytuulella, eikä matka tallilta maneesille ole ollut koskaan niin ärsyttävä kuin silloin! Pysähtelimme parin metrin välein, kun poni yritti juosta ohi ja kauhisteli kaikkea ympärillään. Onneksi olin jo aiemmin päättänyt, että ensiksi lämmittelisin vauhtivaaria juoksuttaen, jotta se saisi vetreytyä ilman ratsastajaa selässään. Se oli hyvä päätös.


Juoksutus oli aluksi aivan järkyttävää. Jimppa kuunteli kaikkea muuta kuin minua, ja kun pyysin sen raviin, en saanut sitä hidastamaan sitten millään. Vaikka Jimpalla oli ollut kevyt viikko takana, en ollut ajatellut sen olevan näin energinen. Kun hevonen ei ottanut hidastuksia kuuleviin korviinsakaan, käskin sitä liikkumaan reippaammin eteen. Reippaamman juoksemisen jälkeen otin käynnissä myötäysharjoituksia, mikä rauhoitti Jimppaa niin, että ravikin muuttui tavalliseksi rennoksi hölkäksi ylivalppaan ravurinravin sijaan.


Luulin Jimpan rauhoittuneen sen verran, että voisimme työskennellä ratsain niin kuin normaali ratsukko. Olin väärässä. Käyntityöskentelystä ei tullut yhtään mitään; Jimppa teeskenteli olevansa todella herkkähipiäinen, ja pieninkin hipaisu pohkeella tarkoitti ravia. Sen mielestä oli luvallista vääntytyä kiemuralle pelottavassa ovipäädyssä, jos ei halunnut mennä uraa pitkin suoraan, ja sieltäkin piti lähteä ravilla pakoon. Yritimme väkertää pohkeenväistöjä niin seinän avulla kuin ilmankin, ja seinää käyttäen Jimppa väisti heti ja oikein!


Alkuun ravi ei ollut kovin hyvää, vaan Jimppa juoksi pää ylhäällä liiankin reippaasti ja tarjosi laukkaa koko ajan. Ajattelin sillä olevan vielä liikaa virtaa keskittyäkseen mihinkään, joten päätin ottaa laukat heti aluksi, jos se saisi ponin kuuntelemaan paremmin. Maneesissa ruunasta ei saa laukassa irti vauhtia millään, mutta tämä kerta oli poikkeus sääntöön. Meno näytti laukannostoissa lähinnä tältä:

Kamerakaan ei pysynyt vauhdissa mukana

Vasen laukka tuntui hyvältä, eikä Jimppaa tarvinnut pyytää juurikaan liikkumaan eteenpäin. Vasta kun se olisi itse halunnut hidastaa, huomautin pohkeilla, ettei me ilman lupaa lähdetä himmailemaan. Poni pysyi ympyrällä ohjaamattakin, joten se sai löysin ohjin purkaa energiaansa.

Linkki videoon
Oikea suunta oli huonompi. Jimppa väänsi päätään ulospäin, enkä tiennyt, miten minun olisi paras istua. Kevyt istunta (jos sitä koulujalustimilla sellaiseksi pystyi sanomaan) osoittautui parhaimmaksi vaihtoehdoksi, silloin ruuna ei vääntyillyt mitenkään. Oikean laukan jälkeen totesin, ettei liika virta ollut ainoa syy ponin temppuiluun - sen selkä oli päässyt jumiintumaan. Onneksi tuttu hevoshieroja on tulossa kierrokselle meille päin jo ensi tiistaina, joten Jimppa pääsee heti ammattilaisen käsittelyyn.


Linkki videoon
Laukkojen jälkeen ravi helpottui vähäsen. En saanut ratsastettua Jimppaa niin rennoksi kuin viimeksi maneesissa käydessäni, jolloin lopputunnista se meni paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Jumppasin ruunaa ympyröillä ja kiemuraurilla, ja kun se oli hetken aikaa ravannut rentona, päätin lopettaa hommat siihen. Aikaa jäi kuitenkin vielä pelleilyyn; nytpä tiedän, että Jimpan selässä voi myös seistä tappamatta itseään! Vauhtivaari seisoi nöyrästi paikoillaan, kun ratsastaja kokeili, mitä se siitä sanoisi, jos selästä tulisikin alas pepun päältä... Onnea on kärsivällinen hevonen! ;)

Linkki videoon

Kamerasta loppui akku, joten täytyi turvautua puhelimeen

Toivekuvapostaukseen voi vielä lähettää lisää toiveita. Kokoan kuvat postaukseen mahdollisimman pian!

Vuosi tai kaksi sitten blogeissa liikkui postauksia, joissa kirjoittajat julkaisivat kuvia lukijoiden toivomista asioista, kuten lempivarusteista, tietyistä hetkistä tai henkilöistä. Näin hieman myöhäisheränneenä ajattelin myös itse osallistua tähän postausideaan.

Nyt voitte siis toivoa kuvia mistä vain, ja yritän parhaani mukaan toteuttaa jokaisen!

PS. Jos joku muukin on syysfiiliksissä (tai vaikkei olisikaan), kokosin soittolistan syksyisten sadepäivien lempibiiseistäni. :)

Maastokärryttelyn tuloksena Jimpalta uupui toinen takakenkä. Se olikin odotettavissa, sillä kengittäjän käynnille alkoi olla jo tarvetta muutenkin. Kenkääjä saatiin sopivasti seuraavan viikon lopulle, jolloin minäkin pääsin taas käymään ponia tervehtimässä. Kengän puuttuessa päätin juoksuttaa viikon lähes kokonaan lomailleen vauhtivaarin, joka tuulisesta säästä ja kertyneestä energiasta huolimatta pysyi hyvin nahoissaan.



Aloitimme tuttuun tapaan harjoittelemalla käynnissä myötäämistä, minkä ruuna osasi jo hyvin ja tarjosi alusta asti oma-aloitteisesti. Herkkujen toivossa se jää usein liian lähelle pienelle ympyrälle pyörimään, mutta sain sen myötäämään suuremmallakin ympyrällä ihan hyvin.

Kentän pohja oli nyt entistäkin raskaampi sateiden takia, joten kovin pitkää juoksutussessiota en viitsinyt pitää. Pohjasta huolimatta Jimppa ravasi ja jopa laukkasi mielellään, ja vaikka niinkin kevyen viikon jälkeen sen luulisi olevan pöllöenergiaa täynnä, ei poni keksinyt mitään temppuja - jos ei lasketa sitä, että se meinasi saada kohtauksen heilauttaessani liinan päätä raipan sijaan...


Kuten jo mainitsinkin, Jimppa nosti laukan mielellään, eikä yhtä pukkia lukuunottamatta tehnyt siitä sen suurempaa show'ta. Juoksuttaessa Jimppa on ollut vielä vaikeampi saada laukkaamaan kuin ratsastaessa, joten olin tästä positiivisesti yllättynyt. Etenkin se Oikea Laukka, joka oli toissakesään asti kadoksissa, oli ponille paljon mieluisempi kuin vasen, joka siltä on kuitenkin aina onnistunut. Hieno homma, että siitä vaikeasta ja melkein mahdottomasta suunnasta on kehkeytynyt jo näin helppo!

Kirahvin rakennekuva 27.9.

Linkki videoon

Linkki videoon
Vähän videomateriaalia parin viikon takaa, kun kävimme pyörähtämässä kentällä. Perushumputtelua kaikissa askellajeissa. :)

Ennen lähtöäni halusin vielä harjoitella Jimpan kanssa käynnissä myötäämistä maastakäsin, joten käytin kohdalle osuneen vapaapäivän hyväkseni ja raahasin mukaani myös kuvaajan. Aika oli tiukilla, mutta ehdimme silti saada useamman onnistumisen Jimpan mieleen muhimaan. Se oli myös vastaanottavaisella tuulella, eikä siis puuhaillut juurikaan omiaan vaan keskittyi ja yritti.




Otin molempiin suuntiin muutaman onnistuneen myötäyksen, palkiten joka kerta namilla. Ihan ensiksi odotin vain pientä nyökkäystä, josta jo palkitsin, ja kerta kerralta pyysin Jimppaa myötäämään kauemmin - ensin askeleen, sitten kaksi... Välillä se yritti nyökkiä paikallaankin testaten, olisiko se kenties sitä, mitä ajoin takaa.





"Vakavan" harjoittelun jälkeen teimme loppuun vielä hyvänmielen temppuja: haleja, pusuja, hymyjä ja kuopimista. Jimppa oli tässä vaiheessa aivan rentona, eikä varmaan olisi välittänyt, vaikka pommi olisi räjähtänyt sen vieressä. Onnistunut maastakäsittelyhetki siis!

Linkki videoon

Selfie time!

17.8. varustin Jimpan ja lähdin suunnistamaan Kekajärvelle ratsain. Tarkoituksena oli käydä kahlaamassa järven olemattomalla rannalla, mutta mukaan lähteneet kuvaaja-huoltojoukot kävivät jo edeltä tarkistamassa paikan ja totesivat, ettei siellä ole juuri mitään mahdollisuutta päästä hevosen kanssa veteen. Niinpä uittoreissusta tulikin pelkkä maastoretki, mutta se ei meitä haitannut!

Alkumatkasta Jimppa oli erittäin epäkiinnostunut maastoilusta. Se alkoi heti laahustamaan, jos sitä ei koko ajan pyytänyt liikkumaan eteen, ja välillä poika yritti ehdottaa takaisin kotiin kääntymistä. Ravikin oli yhtä laiskottelua, kunnes pääsimme tutulta reitiltä harvemmin käytetylle tielle. Kun Jimppa tajusi, ettemme olekaan lähteneet tavanomaiselle lenkille, se reipastui huomattavasti ja matka alkoi maistumaan myös ratsukon toiselle osapuolelle.


Reitti Kekajärvelle ei kesäisin ole kovin hyvä ratsastaa, sillä sen pohja on kova ja välillä kivinen. Talvisin tämä tie on kuitenkin yksi suosikeistani, sillä siltä löytyy parhaimmat mäet täällä päin! Kovan pohjan takia matka taittui suurimmaksi osaksi käynnissä. Paremmilla kohdilla ravattiin niin paljon kuin oli mahdollista, ja pääsimme ottamaan myös pari laukkapätkääkin.

Kohtasimme lenkillä myös uteliaan yleisön, joka kauhistutti Jimppa-parkaa niin paljon, että minun piti taluttaa se katsojien ohi. Myös trampoliinilla pomppivat lapset pelottivat, mutta muuta jännää emme tällä kertaa kohdanneet.

Järkyttävät sivustakatsojat

"Huoltopaikalla" Jimppa sai porkkanan ja luvan hetken laidunnukseen sillä välin kun ratsastaja piti pienen juomatauon. Emme ole koskaan pitäneet mitään kunnollisia huoltotaukoja, joten niitäkin on hyvä harjoitella etukäteen lyhyilläkin matkoilla. Jimppa ei olisi jaksanut pysytellä kauaa paikoillaan, mutta kun sille tarjottiin syömistä, oli matkan jatkaminen se vaikeampi vaihtoehto. :D


Kotimatka sujui yllättävän leppoisasti. Usein Jimpalla tulee kotiin päin käännyttäessä kiire, mutta tällä kertaa se jaksoi mennä sitä askellajia ja vauhtia kuin ratsastaja halusi. Edes lähimetsässä kuuluva linnustajien pauke ei saanut ruunassa aikaan kuin pienen hätkähdyksen, jonka jälkeen laukaukset menivät siltä aivan ohi. Lenkin statistiikka: 14,1 km, 2h1min (sis. huoltotauon ~10 min), 7km/h.

En malta odottaa talvea, jolloin tästäkin reitistä kuoriutuu ihan huippu treenilenkki! Tietenkin sillä ehdolla, että talvesta tulee luminen eikä vain kylmä ja jäinen... Sitä odotellessa, tässä myös videomateriaalia retkeltä:

Linkki videoon

29.7.

Tallikaveri letitti Jimpan päästä häntään, ja voi kun se näytti hienolta! Harmikseni harjan letti ei kauaa pysynyt siistinä, kun lyhyemmät jouhet alkoivat karkailemaan omille teilleen.

1.8. Maastolenkin päätteeksi kotimatkaa koristi kaksoissateenkaari!

2.8.

Jimpan liikunta on koostunut pääasiassa maastoilusta koko elokuun. Sateiden takia kenttä on ollut enemmän tai vähemmän käyttökunnoton, joten Jimppa on päässyt lenkkeilemään metsäteillä niin ajaen kuin ratsastaenkin.

5.8.

Huomio siirtyi Jimpan hampaisiin, kun poni tuntui ratsastaessa huonolta, juoksi alta ja vältteli tuntumaa. Viime raspauksesta olikin jo vierähtänyt suunnilleen vuosi, joten hammashuolto tuli tarpeeseen. Jimppa oli todella fiksusti! Se ei ole koskaan tarvinnut rauhoitusta, eikä siis tarvinnut nytkään. Raspaajakin kehui ruunan käytöstä ja sanoi myös, että sillä on ikäisekseen hyvät hampaat. Kulmahampaiden hammaskiveä ja ylähampaiden kasvua pitää pitää silmällä, mutta nekään eivät kuulemma ole niin justiinsa.

Linkki videoon
Edellisellä tallilla Jimppa sai yleensä aina itse mennä karsinaansa (luvan kanssa tietenkin), mutta nykyisellä tallilla emme ole sitä enää harrastaneet. Hyvin se kuitenkin näytti muistavan, milloin sai mennä ja mikä olikaan se oma karsina. :)

11.8.

Kävimme naapurustossa käveleskelemässä erään maastolenkin päätteeksi. Siellä oli Jimpan mielestä paljon jännittävää nähtävää, ja askelkin vähän reipastui oudossa ympäristössä.


13.8.

13.8.

Lähdimme illasta kärryttelemään maastoon. Aiemmin olen käyttänyt Jimpalla ajaessa olympia-kuolainta (tosin ohjat ovat olleet suoraan kuolainrenkaassa) ja meksikolaista turpahihnaa, mutta tällä kertaa puin ponille sen tavalliset päävehkeet. Hyvin toimi! Lenkin jälkeen Jimppa seisoi varustuspaikalla irti, eikä liikahtanutkaan sillä välin, kun kävin hakemassa riimun tallista. Se sai yöpyä sen yön ulkona tarhassaan, sillä talli oli pesty lattiasta kattoon.

17.8.

Toissasunnuntaina päätimme lähteä pitemmälle maastolenkille Kekajärvelle. Matka sujui hyvin, pääasiassa käynnissä huonon pohjan takia. Kohtasimme reissulla laitumella olevat lehmät, jotka olivat erittäin kiinnostuneita Jimpasta. Ruunapoika taas ei olisi halunnut tehdä tuttavuutta, ja jouduin sen taluttamaan lehmien ohi sekä meno- että tulomatkalla! Sain myös kuvaajan lähtemään autolla mukaan matkalle, joten lenkistämme on tulossa lisää ja yksityiskohtaisempaa materiaalia myöhemmin.

Hurja lehmäjengi

21.8.

Linkki videoon
18.8. maastakäsittelyä                                                           23.8. viimeinen maastolenkki
Linkki videoon
Kuten koko kuukausi, myös viimeiset päivät vietettiin maastoillen ja maastakäsitellen. Vuokraajaehdokkaat kävivät myös kokeilemassa Jimppaa, joten poni sai tutustua myös uusiin ihmisiin. Jopa sateella tehty maastolenkki sujui hienohelma-ruunalta mainiosti, vaikka yleensä se ei voi sietää sateessa tallustelua. Tällä kertaa se ei tuntunut edes huomaavan sadepisaroita, mutta vesilammikot se kiersi silti kaukaa. Ei siitä taida vesipetoa tulla :)

Linkki videoon
Yllä vähän videota meidän uudesta projektista, käynnissä myötäämisestä. Eräs päivä tajusin, että jos kerran Jimppa ymmärsi eteen-alas -muodon ravissa maastakäsittelyn kautta, se varmasti oppisi sen myös muissakin askellajeissa. Ja siitä se ajatus sitten lähti! Olemme nyt muutaman kerran harjoitelleet myötäämistä käynnissä liinan päässä, ja Jimppa on jo saanut ideasta ihan hyvin kiinni.

24.8. viimeinen selfie                                                                    26.8. muistojen nurkkaus :)
Olen nyt vähän aikaa sitten muuttanut Vaasaan. Jimpan kuulumisia päivitellään minulle lähes päivittäin, joten pystyn rauhallisin mielin keskittymään omiin juttuihini täällä. Ruunalla menee hyvin, eikä se ainakaan vielä ole alkanut protestoimaan tutun ihmisen puuttumista mitenkään, vaikka tallinomistaja sellaisestakin vaihtoehdosta huomautti. Poika saa riittävästi liikuntaakin, sillä sain sille kaksi vuokraajaa käymään noin kerran viikossa äitini lisäksi. Siihen päälle löytyisi vielä kärryttelijöitäkin, jos joskus siltä tuntuu, että Jimppa kaipaisi vauhdikkaampaa menoa. :) Ponin hyvästä voinnista huolimatta en malta odottaa, että pääsen itse taas vauhtivaaria moikkaamaan ja sen kanssa puuhailemaan!