17.8. varustin Jimpan ja lähdin suunnistamaan Kekajärvelle ratsain. Tarkoituksena oli käydä kahlaamassa järven olemattomalla rannalla, mutta mukaan lähteneet kuvaaja-huoltojoukot kävivät jo edeltä tarkistamassa paikan ja totesivat, ettei siellä ole juuri mitään mahdollisuutta päästä hevosen kanssa veteen. Niinpä uittoreissusta tulikin pelkkä maastoretki, mutta se ei meitä haitannut!

Alkumatkasta Jimppa oli erittäin epäkiinnostunut maastoilusta. Se alkoi heti laahustamaan, jos sitä ei koko ajan pyytänyt liikkumaan eteen, ja välillä poika yritti ehdottaa takaisin kotiin kääntymistä. Ravikin oli yhtä laiskottelua, kunnes pääsimme tutulta reitiltä harvemmin käytetylle tielle. Kun Jimppa tajusi, ettemme olekaan lähteneet tavanomaiselle lenkille, se reipastui huomattavasti ja matka alkoi maistumaan myös ratsukon toiselle osapuolelle.


Reitti Kekajärvelle ei kesäisin ole kovin hyvä ratsastaa, sillä sen pohja on kova ja välillä kivinen. Talvisin tämä tie on kuitenkin yksi suosikeistani, sillä siltä löytyy parhaimmat mäet täällä päin! Kovan pohjan takia matka taittui suurimmaksi osaksi käynnissä. Paremmilla kohdilla ravattiin niin paljon kuin oli mahdollista, ja pääsimme ottamaan myös pari laukkapätkääkin.

Kohtasimme lenkillä myös uteliaan yleisön, joka kauhistutti Jimppa-parkaa niin paljon, että minun piti taluttaa se katsojien ohi. Myös trampoliinilla pomppivat lapset pelottivat, mutta muuta jännää emme tällä kertaa kohdanneet.

Järkyttävät sivustakatsojat

"Huoltopaikalla" Jimppa sai porkkanan ja luvan hetken laidunnukseen sillä välin kun ratsastaja piti pienen juomatauon. Emme ole koskaan pitäneet mitään kunnollisia huoltotaukoja, joten niitäkin on hyvä harjoitella etukäteen lyhyilläkin matkoilla. Jimppa ei olisi jaksanut pysytellä kauaa paikoillaan, mutta kun sille tarjottiin syömistä, oli matkan jatkaminen se vaikeampi vaihtoehto. :D


Kotimatka sujui yllättävän leppoisasti. Usein Jimpalla tulee kotiin päin käännyttäessä kiire, mutta tällä kertaa se jaksoi mennä sitä askellajia ja vauhtia kuin ratsastaja halusi. Edes lähimetsässä kuuluva linnustajien pauke ei saanut ruunassa aikaan kuin pienen hätkähdyksen, jonka jälkeen laukaukset menivät siltä aivan ohi. Lenkin statistiikka: 14,1 km, 2h1min (sis. huoltotauon ~10 min), 7km/h.

En malta odottaa talvea, jolloin tästäkin reitistä kuoriutuu ihan huippu treenilenkki! Tietenkin sillä ehdolla, että talvesta tulee luminen eikä vain kylmä ja jäinen... Sitä odotellessa, tässä myös videomateriaalia retkeltä:

Linkki videoon