Aina ei jaksa olla vakavissaan, vaan välillä on kiva vain pitää hauskaa, vaikka meillä vakavasti otettava ratsastus on jäänyt aika vähälle maastoilun ja muun mukavan vallatessa suurimman osan Jimpan liikutuskalenterista.

Menimme maneesille suunnitelmana muistella viime viikkoisen Mintin valmennuksen harjoituksia. Aktiivisen käynnin ylläpitämistä, taipumista ja ratsastajan istuntaa - perusjuttuja. Ensiksi äiti pääsi käymään selässä alkukäyntien ja -ravailujen ajaksi, ja sillä välin minä keksin kaikkea ylimääräistä kivaa Jimpan pään menoksi.

Pari maapuomia kentälle kantaessani silmiini osui puulava, joka täytyi sitten raahata puomien kaveriksi. Jimppa oli heti juonessa mukana ja alkoi tottuneesti kuopimaan lavaa, eikä olisi millään halunnut lopettaa. Jossain vaiheessa oli pakko siirtyä pois lavan luota, jotta saataisiin edes jotain kehittäväksi laskettavaa tehtyä, vaikka ajatuksena olikin ottaa melko kevyesti ennen vapaapäivää.

Linkki videoon
Jimppa ei ole mitenkään ylireipas ratsastettava, vaan vauhdista saa pitää huolen, jos ei halua tyytyä mummohölkkään ja unissakävelyyn. Nytkin Jimppa olisi mieluusti harjoitellut taipumista ympyrällä madellen, mutta päättäväisesti pyysin enemmän liikettä ja lopulta se käveli suht reippaasti.

Aluksi kokeilimme ravissa mennä ravipuomeja, mutta Jimppa oli eri mieltä niiden ylittämisestä. Sen piti aina hidastaa tai jopa pysähtyä katsomaan noita omituisuuksia, jotka maassa sitä odottivat, vaikka sitä kannustettiin niin selästä kuin maastakin ylittämään suuret esteet ravissa. Pääsihän se niiden yli loppujen lopuksi ravillakin, mutta sen enempää emme puomeja esteinä käyttäneetkään - olin nimittäin siinä välissä jo ehtinyt keksiä jotain paljon hauskempaa, pujottelua! Ei kun vain järjestys uusiksi ja nopeasti meillä oli oiva pujottelurata valmiina.

Linkki videoon
Joskus pari vuotta sitten harrastimme pujottelua ja "vauhdikasta" kääntyilyä enemmänkin, mutta jostain syystä sellainen pelleily jäi pois kokonaan. Onneksi löysin tämän hauskuuden uudestaan, oli nimittäin todella mukavaa! Jimpan ravissakin pystyi istumaan, kun se mummohölkkäsi rauhallisesti pitkin poikin maneesia. Tulihan siinäkin harjoiteltua kaarevia teitä ja jos ei muuta, niin ainakin Jimppa herkistyi pohkeelle.


Loppuun otin muutamat nostot laukkaa molempiin suuntiin, ja vasenkin nousi nyt ihan hyvin ilman suurempia hankaluuksia. Sillä saisi olla enemmän eteenpäinpyrkimystä laukassa, mitä maneesissa tuntuu olevan paljon vähemmän kuin maastossa tai edes kentällä. Nostot ovat kuitenki parantuneet ja käynnistäkin laukka nousee yleensä hyvin, vaikkeivät nostot vielä ole mitään kaunista katseltavaa.

Pujottelutehtävästä jäi molemmille hyvä maku suuhun, minusta se oli hauskaa ja Jimpallakin riitti kiinnostus pitemmäksi aikaa, kun se joutui koko ajan olemaan tarkkana ja kuulolla. Kun mukaan ottaa vähän selvemmän kuvion ja suuren annoksen päättäväisyyttä, saa tästäkin muovattua todella hyvän taivuttelutehtävän!

P.S. Nelistelyä löytyy nyt myös Blogipolusta!