Jimppa on irtona lähes aina rauhallisuuden perikuva. Se ei perusta turhasta juoksentelusta ja riehumisesta, ja toisten hevosten kanssa Jimppa on yleensä se ärsyttävä hidastelija, joka ei anna muidenkaan pitää hauskaa. Niinpä juoksutus, tai varsinkaan irtojuoksutus, ei ole meillä koskaan ollut höyryjen päästelyä varten, vaan ylimääräinen energia tuhlataan mieluummin ajaen tai ratsastaen, ja maasta käsin otetaan rennosti ja rauhallisesti.

Eräänä melko tuulisena päivänä kävimme pitkästä aikaa maneesissa irtojuoksuttamassa. Kovin tuulisilla säillä ei maastoilu houkuttele, sillä tuulessa lepattavat paalimuovit, paukkuvat peltikatot ja uhkaavasti huojuvat puut vievät hommasta kaiken hauskuuden.

Rakenne 16.10.

Ennen juoksutusta leikimme hippaa käynnissä ja ravissa. Vielä jokin aika sitten ei olisi voinut ajatellakaan, että Jimppa lähtisi irtona mukaan ravaamaan, mutta nyt se on innostunut siitäkin enemmän. Aiemmin se mieluummin käveli omaa tahtiaan perässä, sillä eihän meillä minnekään mikään kiire ole!

Irtojuoksutuksessa Jimpan inhokkisuunta on vasen kierros, jossa se lähtee herkästi haahuilemaan omille teilleen ja vaihtaa suuntaa ilman lupaa. Käynnissä se pysyy ympyrällä vielä suhteellisen hyvin, mutta ravi ei ole juuri koskaan onnistunut yhtä kierrosta enempää. Tällä kertaa se kuitenkin onnistui niin käynnissä kuin ravissakin, eikä poni karannut kertaakaan ympyrältä omille teilleen!

Irtojuoksutuksen jälkeen otimme muutamat pohkeenväistöt, ja Jimppa oli yli-innokkaana tarjoamassa kaikkea osaamaansa. Se on ollut nyt parina kertana todella paljon herkkujen perään, jopa pakkomielteeksi asti. Syyksi arvelin yksinkertaisesti sen, että sillä on nälkä, koska tullessani tallille on heinästä ollut jo aika pitkä tauko. Niinpä seuraavilla kerroilla annankin sille tukon heinää ennen töitä, jotta poni voi sitten keskittyä paremmin. Tavallisesti se ei ole mitenkään häiritsevästi herkkujen perään, vaikka tietenkin se odottaa innolla, milloin se saa jotain syötävää.

Linkki videoon