sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Vihdoinkin kotona!


Kesäjärjestelyt ovat meidän osaltamme nyt ohi! Jimppa muutti kuun vaihteessa takaisin samalle tallille, missä se on nyt asunut toissakeväästä lähtien. Miten ihanaa palata takaisin normaaliin elämään ja rutiineihin!

Muuttopäivä alkoi lauantaiaamuna kesätallin siivouksella. Olin jo edellisenä päivänä pakannut Jimpan tavarat valmiiksi autoon, jotta aamulla säästyisi aikaa muuhun (lue: nukkumiseen). Jimppa sai ulkoilla pari tuntia aamusta, vaikkakin se olisi varmasti viihtynyt paremmin sisällä tyttöystävänsä seurana, joka joutui olemaan koppilevossa. Lastaus sujui ongelmitta, ja tälläkin kertaa minun piti kiirehtiä, ettei hevonen juoksisi edeltä koppiin. Nopeasti olimme siis valmiita lähtöön!

Matka kesti noin kolme tuntia ja sujui hyvin. Jimppa matkusti rauhallisesti heinää syöden, eikä edes metelöinyt, kun pysähdyimme pienelle tauolle kesken matkan. Usein se alkaa heti ilmoittamaan tulostaan, kun auto pysähtyy, mutta nyt taisi ruoka viedä voiton. Perillä tallilla Jimppa käyttäytyi nätisti ja taisi heti tunnistaa, että oltiin tutussa paikassa - ei tarvinnut vieläkään hirnua!


Kokeilimme Jimppaa suoraan sen aikaisemman ponikaverin kanssa samaan tarhaan ja aluksi näyttikin siltä, että papparaiset tulevat hyvin juttuun. Jokin oli kuitenkin muuttunut, eikä sopu kestänyt kauaa. Myöhemmin iltapäivästä Jimppa siirrettiin laitumelle ja laitumella ollut hevonen pääsi ponin seuraksi tarhaan, kun juoksemisesta ja tappelemisesta ei tullut loppua. Jimppaa tuskin haittasi, vaikka se joutuikin laitumelle vihreää syömään... Ehkä myöhemmin kokeilemme poneja uudestaan yhteen, jos ne silloin saisivat selviteltyä välejään tappelematta noin aggressiivisesti - ensiksi pitää kyllä miettiä, mistä moinen käytös saattoi johtua.

Jimpan ravi oli yhtä kaunista liitelyä ympäri tarhaa, kun se juoksi pomottajaa karkuun

Jimppa on kotiutunut hyvin, ja olemme palanneet normaaliin arkeen sen kanssa nopeasti. Pääsin kokemaan pitkään odotetun hetken Jimpan kanssa, kun se vihdoinkin uskalsi antaa minun tulla istumaan sen vierelle sen maatessa (tsekkaa tästä Instagramin hehkutuspostaus!). Jimppa makoilee muutenkin aika harvoin, joten näitä tilaisuuksia ei kovin usein satu kohdalle. Tämän takia aina Jimpan maatessa ajattelenkin ensimmäiseksi, että nytkö sillä on ähky... Onneksi tällä kertaa kyse oli vain viattomista päiväunista.

Motivaatio on aika huipussaan nyt, kun on kesän jälkeen mahdollisuus taas treenata säännöllisesti! Otinkin heti työn alle uuden tempun - kumarruksen - ja olemme työstäneet sitä parina päivänä vapaana laitumella. Ihana tunne, kun hevonen valitsee temppuhetken kanssasi oman puuhastelun sijasta!

2 kommenttia: