Viikko alkoi Jimpalla vähän uudenlaisissa merkeissä, kun ilmoitin sen Mari-Tiina Jääskeläisen ohjasajettavaksi naapuritallille. Pitkästä aikaa Jimpalla oli kuolaimetkin käytössä. Olihan siitä jo vierähtänyt tovi, kun niitä viimeksi oli käytetty.

Periaatteessa paikka oli tuttu, sillä ihan ensimmäisinä vuosina kävimme kyseisellä maneesilla ratsastamassa, mutta Jimppa oli silti vähän hämillään. Se käyttäytyi kuitenkin mallikkaasti, vaikkakin kerran seinän takana pärskähtänyt hevonen säikäytti sen niin, että ruunan piti vetää puoli ympyrää hätälaukkaa. Muuten se toimi Marulla näppärästi ja ennen kaikkea aktiivisesti! Meillä juoksutus ja ohjasajo on alun alkaen tähdännyt siihen, että Jimppa olisi rauhallinen ja rento, sillä aluksi se juoksi kuten useimmat ravurit liinassa - pää taivaassa, sisälle kaatuen ja täysiä. Nykyään sillä on pää maassa ja vauhtia sen verran, että etanakin ehtii edelle, ja siinä ollaan pysytty turhankin pitkään.

Ohjasajossa päästiin siihen kultaiselle keskitielle. Jimppa oli alkuun vähän jännittynyt, kun ei tiennyt, mitä sen kuului tehdä. Saatuaan ideasta kiinni se innostui hommasta ja esitteli sellaista takaosasta aktiivista ravia, ettei ole varmaan koskaan nähty. Olin kertonut Marulle Jimpan jalkavaivoista, ja hän piti tärkeänä sitä, että takaosa on hyvin mukana liikkeissä, ettei hankoside saa ylimääräistä rasitusta.

Linkki videoon
Hankositeestä puheen ollen, kävimme juuri klinikalla kontrollitarkastuksessa. Alun perinhän kontrolli ei ollut välttämätön, jos mitään ongelmia ei jalan kanssa ilmene. Halusin kuitenkin oman mielenrauhani takia käyttää Jimppaa vielä ultrattavana. Jalassa oli paksumpi kohta, joten oli hyvä varmistaa, ettei se olisi mitään vakavampaa. Eläinlääkäri totesi jalan olevan kunnossa ja kestävän normaalia käyttöä, kunhan se kylmätään aina liikutuksen jälkeen. Jalan turvotuksen syyksi selvisi jänteiden välissä oleva neste, edes arpikudosta ei ollut muodostunut niin paljoa kuin tällaiselta vanhalta entiseltä ravurilta voisi olettaa.

Jalan pitäisi siis olla nyt taas kunnossa, joten pääsemme piakkoin laukkaamaankin! Jimpan on tehnyt mieli laukata jo pidemmän aikaa, ja viimeksi maneesissa se odotti niin innokkaasti laukka-apuja, ettei meinannut pysyä nahoissaan. Sille tekee varmasti hyvää harjoitella laukkaa myös ohjasajossa, kun ratsastaja ei ole häiritsemässä.

Maru harjoitteli Jimpan kanssa myös pohkeenväistöä, jota ruuna ei heti tajunnut. Se osaa maasta käsin väistää hyvin, mutta kun ihminen ohjastaakin kauempana, se ei ymmärtänytkään asiaa. Jimppa sai paljon kehuja tasapainoisesta ravistaan ja toteamuksen siitä, että jollen olisi kertonut ruunan olevan entinen ravuri, ei sitä olisi sellaiseksi uskonut. Jotain kehitystä on siis tapahtunut vuosien varrella! Ensi viikolla koetamme päästä taas mukaan ohjasajoon. Toivottavasti tämä liikutusmuoto jäisi kalenteriimme pysyvästi, ja minäkin oppisin ohjasajamaan Jimppaa paremmin.

Pitkän odottelun jälkeen varustevalikoimamme sai lisäystä Hööksin ohjasajo-ohjista! 16 metriä pitkissä ohjissa on varaa jättää kunnon väli hevoseen, ja kahdella ohjalla juoksuttaminenkin onnistuu hyvänkokoisella ympyrällä. Pituus tuli vähän yllätyksenä, sillä en ollut odottanut aivan niin pitkiä ohjia. Totutteleminen päättymättömiltä tuntuviin ohjiin oli aluksi vaikeaa, ja joko ne laahasivat maata huomaamattani tai roikkuivat jalkoihini kietoutuneina, mutta parin kerran jälkeen ohjasperät pysyvät jo paremmin matkassa mukana ja itse ohjauskin alkaa olla helpompaa!

Ohjat suoraan paketista

Ohjat ovat sopivan kevyet, mutta tällaiselle pienikätiselle ne ovat ehkä vähän liian leveät ollakseen mukavat käsissä. Ohjien toisessa päässä oleva nailonköysi liukuu kyllä paljon paremmin valjaiden renkaiden läpi, kuin juoksutusliinat, mikä on tietenkin hevoselle mukavampaa, kun myötäys ei tule niin pitkällä viiveellä ja ohjaaminen ei ole yhtä epätarkkaa. Hintaansa nähden nämä ovat hyvät, ja varsinkin tällaiseen satunnaiseen käyttöön oikein sopivat.

Kävimme jokin aika sitten kokeilemassa ohjasajoa äitini kanssa maneesissa. Olin suunnitellut, että hän voisi ottaa ohjasajon mukaan liikutukseen, sillä se on Jimpalle juoksutusta parempi vaihtoehto siinä mielessä, ettei koko ajan tarvitse kulkea ympyrällä. Niinpä äiti sai harjoitella ohjasajoa ensimmäistä kertaa minun ohjeistaessa parhaani mukaan. Omat kokemukseni ohjasajosta rajoittuvat näihin muutamaan kertaan Jimpalla, joten en itsekään osaa työskennellä tällä tavalla kunnolla.


Heti alkuun Jimppa näytti käynnissä hetkellisesti parastaan kulkien aktiivisesti ja myödäten niskastaan. Pyysin äitiä ottamaan ruunan ympyrälle ja kokeilemaan asetusta sisälle, ja Jimppa teki työtä käskettyä! Hyvä keskittyminen ei kuitenkaan kestänyt koko aikaa, vaan pölyn pärskimisepisodin jälkeen ruunan ajatukset olivat aivan jossain muualla kuin työssä.



Ravissa se kulki kuten juoksuttaessakin - rauhallisesti ja eteen-alas venytellen, mutta välillä valahtaen etupainoiseksi. Suoralla uralla se kulki vähän reippaammin, mutta siinä taas ohjasajaja joutuu koville, eikä kovin pitkiä ravipätkiä jaksa juosta perässä. Olin laittanut pari kartiota pitkillä väleillä pujottelua varten, jotta äiti saisi tuntumaa ohjaamiseenkin paremmin. Kunhan opimme ohjasajamaan paremmin, voi maasta käsin treenata samoja tehtäviä kuin ratsainkin.



Lopuksi otimme pohkeenväistöä. Ensiksi äiti ajoi takaa ja minä pyysin sivulta väistämään, mutta lopuksi äiti väistätti itse. Tähän olisi varmaan hyvä hankkia ajopiiska, jotta väistöt voisi tehdä takana ohjasajaen eikä sivulla kävellen, mutta uskon, että ilmankin pärjäämme mainiosti. :)

Linkki videoon
Edelleenkin olisi kova halu käydä ohjasajokurssilla tai -tunnilla. Pakko mennä, jos ja kun sellainen tulee eteen - edes kuuntelemaan!

Pientä vaihtelua arkisiin kävelylenkkeihimme on saatu vaihtamalla riimunnaru ohjaksiin. Tämä kärrytön liikutustapa on meille vielä ihan uusi ja tuntematon, mutta oiva ratkaisu silloin, kun ei halua lähteä kärryillä liikenteeseen mutta pelkkä talutus alkaa tympäisemään. Aiemmilla kerroilla ohjien virkaa on toimittanut kaksi kappaletta juoksutusliinoja, mutta tällä kerralla ajattelin kokeilla ajo-ohjia maasta käsin. Heti alkuun huomasin, että ne olivat aivan liian lyhyet tähän hommaan, joten nyt etsiskelemme meille oikeita ohjasajoon tarkoitettuja ohjia.




Niinä harvoina kesäpäivinä, jolloin sää suosii, on kaikenlaisia ötököitä hirmuinen määrä pitämässä seuraa, jos johonkin lähtee. Vaikka kuinka haluaisi käydä pitemmillä lenkeillä, ei itseään eikä hevosta halua kuitenkaan kiusata olemalla hyönteissyöttinä. Kentälläkään ei saa hetken rauhaa, vaikka kuinka olisi uittanut itsensä kaiken maailman karkotteissa ja öljyissä. Yritäpä siinä sitten tehdä jotain järkevää, kun molemmat huitovat ötököitä kauemmaksi...

Pieni levähdystauko, kun väistettiin kapealta tieltä pois ison auton edestä.

Menossa mukana oli pitkästä aikaa Nita-koira, joka epäluulostaan huolimatta selvisi hengissä jopa Jimpan vierellä tassutellessaan. Nita ei pidä hevosista mitenkään hirveän paljon, vaan isot eläimet pelottavat. Siltikään se ei aina ymmärrä varoa, vaan saattaa juosta liian lähellä hevosen jalkoja. Hyvä puoli Nitassa on, ettei se hauku hevosille, ja yleensä pysyttelee sopivan matkan päässä niistä.




Muutaman kilometrin lenkin päätteeksi kävimme vielä kentällä pyörimässä maasta käsin. Jimppa ei meinannut alkuun ymmärtää väistää, vaikka aiemmilla kerroilla se on ollut heti jutussa mukana. Se ei varmaan tajunnut, että valjaidenkin kanssa voi tehdä samoja juttuja kuin muulloinkin. Loppujen lopuksi sain siltä pari hyvää, rentoa ristiaskelta, ja ruuna pääsi talliin suojaan verenimijöiltä sun muilta sivustaseuraajilta.

Harjoittelemassa pohkeenväistöä maastakäsin

Kuvat videolta

Jimppa pääsi näkymättömien kärryjen eteen, kun kokeilin sillä ohjasajoa. Alkuun tarkoituksena oli kokeilla ihan kunnon ohjasajoa, mutta suunnitelmaa piti hieman muuttaa varusteongelmien takia. Meillä ei tietenkään ollut oikeita ohjasajo-ohjia, vaan käytimme kokeilukerralla kahta juoksutusliinaa, jotka eivät toimineet tehtävässään erityisen hyvin. Ongelmiksi nousi ohjien huono liukuminen renkaissa sekä toisen liinan purkautunut kohta, joka otti välillä kiinni juoksutusvyön renkaaseen. Ensi kerralla juoksutusvyö saa jäädä paikoilleen ja kokeilen ohjasajoa valjailla ja ajo-ohjilla, jos ne hoitaisivat hommansa paremmin, vaikka meidän ajo-ohjat ovatkin todella lyhyet tällaiseen tarkoitukseen.

Käytössä oli taas hackamoret, mikä saattoi myös vaikuttaa työskentelyyn. Olin kuitenkin saanut kuulla, että Jimppa oli aiemmilla ratsastuskerroilla ollut vino ja pyöritellyt kuolaimia suussa, joten ne ovat nyt saaneet jäädä pois käytöstä siksi aikaa, kunnes Jimpan suu on tarkistettu. Sillä kävi hierojakin vähän aikaa sitten, joka löysi jumeja samoista tutuista paikoista eli lantion alueelta, mutta myös niskasta, josta ruunalta on hyvin harvoin löytynyt mitään sanottavaa.


Jimppa otti uuden kokeilun hyvin vastaan, eikä ohjaongelmatkaan saaneet sitä hermostumaan, vaikka välillä niiden kanssa sai taistella, että ne löystyisivät tai kiristyisivät kunnolla. Ravissakin ruuna kaikeksi onneksi antoi ohjasajajalle hieman armoa ja tyytyi vain hölkkäämään rauhallisesti, jotta kuski pysyi perässä eikä kaatunut epätasaisella pohjalla kompuroidessaan. Kävimme myös tallin pihatiellä ravaamassa, mutta maastoon emme tällä kertaa lähteneet - lenkkeily ohjasajaen tekisi kyllä hyvää myös ratsastajan kunnolle, missä ei tosiaan ole kauheasti kehumista! :D Eiköhän me kesän aikana käydä myös tällä varustuksella maastoilemassa. Silloin pitää muistaa laittaa lenkkarit jalkaan, sillä voin sanoa, että noilla turvakärkisillä jodhpureilla ei kovin reipasta vauhtia juosta...

Ohjasajossa Jimpan käyntiä sai aktiivisemmaksi ja se myös ylläpiti aktiivisuuden paremmin kuin juoksuttaessa yleensä. Kunhan saadaan paremmin ideasta kiinni ja opitaan ohjasajon salat, voisi äidillekin opastaa uuden liikutusmuodon juoksutuksen ja ratsastuksen rinnalle.

Linkki videoon