Välillä on hyvä nähdä oma hevonen jonkun muun ratsastamana. Silloin huomaa itse, miten hevonen liikkuu, ja kun selkään vielä heittää jonkun osaavamman, pääsee myös näkemään, miten hevonen voisi liikkua, kun itse osaisi oikein pyytää.

Viime perjantaina Jimppa pääsi ratsutettavaksi, vaikka alkuperäisenä suunitelmana olikin ollut kouluvalmennus. Näin jälkikäteen voin kyllä sanoa, että päätös oli oikea! Oli hauska seurata, miten Jimpalla joku muu ratsasti, ja miten se toimi. Meidän vuoroamme odotellessa lämmittelin Jimppaa maastakäsin peruutuksilla ja myötäysharjoituksilla, jotka se tekikin mukisematta ja herkästi.

Ei mennyt kauaa, kun Jimppa alkoi toimimaan käynnissä niin kuin ratsun kuuluukin. Se myötäsi niskastaan, ja vaikka käynti oli yhä vähän tahmeaa, se kuitenkin kulki aktiivisemmin kuin yleensä. Se teki pohkeenväistöt ilman seinää kuin olisi aina ne osannut ja taipui ympyröillä molempiin suuntiin.

Raviin siirtymisen peitsiongelmaakaan ei ilmennyt, ja ravi oli kerrankin lähempänä tahdikasta kuin sitä, mitä se nyt normaalisti onkaan. Jimppa taipui kuulemma vasempaan suhteellisen hyvin, mutta oikeaan se kääntyi suoralla rungolla, niin kuin ravurit kärryjen kanssa yleensä tekevät. Anniina työskenteli paljon ravissa suoristaen ja taivutellen Jimppaa suurilla ympyröillä sekä kahdeksikolla.

Jimppa ei yleensäkään saa itseään laukassa mahtumaan maneesin seinien sisäpuolelle, ja nytkin tuntui, ettei tila muka riittänyt. Hyvin se kuitenkin nosti laukat molempiin suuntiin, ja oikeaankin tuli paljon parempia nostoja kuin minun kanssani :D Sen eron huomaa viimeistään tuossa oikeassa laukassa, sillä jos siinä ratsastaja jännittyy ja häiritsee, niin ei se laukka nouse ajamallakaan. Jimppa pukitteli muutamaan kertaan, mutta laukka rullasi ihan hyvin, ja suurin osa nostoista sujui kuitenkin ilman protestointia. Anniina ohjeisti harjoittelemaan laukkaa useilla nostoilla vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja saamaan laukan jälkeen mahdollisimman nopeasti tasainen ravi takaisin, nyt kun se herkästi alkaa ennakoimaan uusia nostoja, eikä siinä välissä aina ehdi siirtyä puhtaaseen raviin.

Erittäin laadukasta puhelinkuvaa
Tähän loppuun on pakko päästä hehkuttamaan meidän uudesta maastolenkistä ja fiksusta Jimpasta! Kävimme tutkimusmatkailemassa maanantaina uusilla poluilla ja löysimme kivan reitin, joka kiertää Silmukkalenkin ja Ouluntien kautta. Se ei ollut pitkä (n. 8 km), mutta monipuolinen! Talutin hevosta osan matkasta, sillä pätkä reitistä oli vähän huonossa kunnossa tähän aikaan vuodesta, mutta kesällä siitä pitäisi pystyä ratsastamaankin hyvin. Ylitimme pelottavimman sillan ikinä, sillä se oli kapea, pitkä ja vähän kallellaan, mutta epäröimättä sekuntiakaan Jimppa seurasi sen yli kaikessa rauhassa! Yllätyksekseni se ylitti epäilyttävän näköisen minisillankin tuosta vain selästä käsin, vaikka luulin, että se jäisi arpomaan sen eteen.

Kalteva silta ja puolessa välissä ollut laavu, josta Jimppa ei oikein innostunut

Tänään maastakäsiteltiin pääasiassa temppujen merkeissä. Vaihdoin kuopimiskäskyn toisenlaiseksi, jotta sitä voisi pyytää helpommin myös selästä käsin, ja alustin vähän kumarrustemppua. Tutustuimme vesimattoon, joka ei ollut Jimpasta ollenkaan pelottava! Se käveli sen yli heti, eikä yrittänytkään olla astumatta päälle :D Silittelystä se ei oikein välittänyt, vaan olisi mieluummin syönyt koko maton. Käveleskelimme ympäri tallipihaa vesimatto päällä, teimme temppuja ja venyttelimme, eikä poni ollut moksiskaan!

Tämän päivän vesimattosiedätystä ja paalimuovipelleilyä viime viikolta