En edes muista, mitä olen tällä viikolla Jimpan kanssa touhunnut. Maastoon ei ole ollut ainakaan loppuviikosta asiaa, sillä plussakelit ovat paljastaneet kivikovan maan ja liukkaan jään sen vähäisenkin lumen alta, joka täällä hetken aikaa ehti olemaan.

Perjantaina kävin kuitenkin taas maneesissa, niin kuin edelliselläkin viikolla. Emme tehneet mitään mainitsemisen arvoista ratsain, mutta maasta käsin kävelimme toisesta päästä korotettuja maapuomeja ja tutustuimme muuriesteen pressuun. Ensiksi poni sai haistella maassa olevaa pressua itsenäisesti, sitten kävelimme pari kertaa sen yli ja lopuksi silittelin pressulla Jimppaa joka puolelta, minkä jälkeen se ei korvaansa lotkauttanut, vaikka heittelin pressua sen ylle. Jos joskus joudumme tilanteeseen missä muuriesteen pressu tipahtaa yhtäkkiä Jimpan päälle, ei sen pitäisi saada aikaan mitään kohtausta! :D

Sumuinen ajeluilta 19.2.

Eräs päivä tällä viikolla päätin pitää Jimpalla vapaapäivän ja puuhailla sen kanssa temppukoulutuksen parissa. Koska se osaa jo sen verran hyvin pusun, hymyilyn sekä kuopimisen, ajattelin vähän uudistaa temppukirjoamme ja opettaa ponin myös halaamaan! Siinä ei montaa hetkeä vierähtänyt, kun Jimppa ymmärsi idean ja taivutti päänsä halaukseen. Välillä se teki tempun innokkaana vähän liian rajusti, jolloin halaus tuntui enemmänkin rutistukselta :D


Eilen oli vuorossa kärryttelyä. Aluksi ajatuksena oli mennä radalle ajelemaan, mutta kun siellä oli ruuhkaa, päätin kiertää lyhyen (4,5 km) lenkin maastossa. Ravata ei voinut kuin murto-osan matkasta, mutta Jimppa meni sen verran aktiivista käyntiä koko lenkin, ettei se haitannut. Kävimme kuitenkin peltotiellä ottamassa pätkän lujempaa, jotta Jimppa saisi kunnolla avata paikkojaan ja ehkäistä jumeja. Tällä kertaa ruunalle ei tullut hikikään, vaikka yleensä aina ajon jälkeen sille on noussut kiva pintahiki ja koko hevonen höyryää.

Tänään olimme aamuvirkkuja ja kävimme Anniina Taluksen kouluvalmennuksessa. En oikein tiennyt, mitä tuleman piti, kun valmennukseen ilmoittauduin, sillä viime maneesikerroilla Jimppa oli peitsannut taas ihan mukavasti. Hämmästys olikin suuri, kun poni ei valmennuksessa peitsannutkaan kuin ensimmäisen ravinoston alussa! Sen jälkeen siirtymiset raviin sujuivat puhtaasti (joskin yhä hitaasti pohkeisiin reagoiden), eikä ponia tarvinnut puskea eteenpäin koko aikaa. Loppua kohden se alkoi jopa kuuntelemaan pohkeita paremmin, eikä siirtymisissä kestänyt enää niin kauan. Ravissa se kulki taas rennosti pää alhaalla, eikä käynnissäkään laamaillut niin paljoa. Olin päättänyt jättää laukan pois meidän osaltamme, mutta Jimppa innostui tekemään parit laukannostot, "koska muutkin tekee niin!"... Se kuitenkin antoi helposti alas suoraan raville, eikä räpeltänyt "mutku mä haluun" -laukkapeitsikipitystä, kuten yleensä laukan jälkeen.

Yllä oleva piirros havainnollistaa tunnin harjoitustamme, joka tehtiin aluksi käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Lävistäjällä pidensimme askelta, eli yritin saada Jimpan liikkumaan käynnissä eteenpäin, eikä vain raahautumaan maata pitkin kuin kuollut kala. Päätyihin teimme ympyrät ja siitä jatkettiin sitten pitkälle sivulle, jolla väistätettiin takaosaa seinää apuna käyttäen. Tämän teimme vain käynnissä, koska se on Jimpalle tarpeeksi haastavaa jo pelkästään niin. Toinen tunnin tehtävä oli askellajin sisäiset siirtymiset, jossa pitkällä sivulla ensiksi lisättiin ja sitten hidastettiin vauhtia. Tämän muut tekivät myös laukassa, mutta me tyydyimme vain ravaamaan. Jimppa innostui lisäämään vauhtia ihan hyvin, kun tajusi muidenkin menevän välillä reippaammasti, ja vauhti meinasi jäädä sillä päälle myös silloin, kun piti hidastaa.

Maneesissa Jimppa osaa kyllä olla niin lunkisti, että välillä ihan naurattaa. Tänäänkin valmennuksen alussa toinen ryhmämme ratsukoista pelästyi seinän takana valjastuskatoksessa kolistelevia ihmisiä ja lähti pukkilaukkaa suoraan meitä päin, ja Jimppa vain seistä nökötti aloillaan katsellen villityskohtausta, siirtäen sitten takaosaansa vähän sivummalle pois tieltä. :D