Rentoutumista parhaimmillaan!

Viime kengityksessä Jimppa sai eteen viime kesäiset kultakengät. Tämän viikon alussa se oli sitten onnistunut vääntämään toisen kengän reunasta mutkalle... juuri kun olin suunnitellut treeniksi reippaan ajolenkin! Koska ajaessa Jimppa aina innostuu kovasti reippaammasta vauhdista, en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että juostessaan se saa revittyä kengän kokonaan irti, ja pahimmassa tapauksessa kaviokin halkeaisi ikävästi.

Niinpä lähdimme pelkälle käyntilenkille, jotta ruuna saisi kuitenkin liikuntaa vapaapäivän jälkeen. Suuntasimme mäkitielle, joka on kesäisin sen verran kova, ettei siinä viitsisi muutenkaan mennä kuin käyntiä. Lenkin pituudeksi tuli 10,4 km ja keskinopeudeksi 7 km/h, eli rauhallista vauhtia etenimme. :) Etenkin Jimpalle mäkitreeni tekee erittäin hyvää, sillä siinä se joutuu käyttämään niitä (vähäisiä) peppulihaksia, joita aktiivinen takaosan käyttö ratsastuksessa vaatii. Jyrkimmässä mäessä pappa olisi halunnut vaihtaa askellajia päästäkseen helpommalla, mutta pysyimme kuitenkin käynnissä koko matkan alusta loppuun. Nämä rauhalliset ajolenkit opettavat Jimppaa kulkemaan kiireettä myös kärryjen edessä, vaikka menneisyytensä takia jo pelkkä valjastaminen on saanut sen kiihtymään. Ehkä Jimppa pikkuhiljaa alkaa tajuamaan, ettei sen enää tarvitse juosta henkensä edestä aina, kun sille laitetaan kärryt perään. :)


Linkki videoon
Vaikka menimmekin vain käyntiä, nousi Jimpalle kevyt hiki pintaan. Treenin päätteeksi pidimme venyttelytuokion käyden kaikki jalat läpi.

Eilen Jimppa sai uudet etukengät vääntyneen tilalle, ratsukengät niin kuin takanakin. Se tarkoittaa myös sitä, että entisten, kevyempien kultakenkien tilalla on nyt painavemmat kengät. Oletin sen kuitenkin olevan se ja sama Jimpalle, mutta toisin kävi...


Suunnitelmissa oli ottaa laukkatreeniä raviradalla. Kävin maastossa tekemässä alkulämmittelyt samalla kun odottelin paria ravuria pois radalta. Kun palasimme takaisin maastosta, oli jalkapalloilijat jo vallanneet radan keskustan ja lämmittelivät kaikessa rauhassa palloja potkien. Jimppa oli tietenkin sitä mieltä, että näitä pallonpotkijoita tulee pitää silmällä koko ajan, etteivät ne vaan hyökkää kimppuun. :D



Kun ensimmäisen kerran nostin laukkaa, huomasin heti siinä jotain erikoista. Laukannosto ja pari ensimmäistä askelta tuntuivat aika hyviltä, mutta melkein heti sen jälkeen Jimppa tiputti raviin. Ajattelin sen johtuvan häiriötekijöistä ja tuulesta, joten päätin suosiolla siirtyä hiittisuoralle, joka on vähän rauhallisempi paikka ratsastaa - vaikkakin paljon pienempi.



Laukka ei onnistunut hiittisuorallakaan. Jimppa nosti laukan hyvin, laukkasi muutaman hyväntuntoisen askeleen... ja sitten koko paketti hajosi! Jossain vaiheessa laukkaa askeleet alkoivat tuntumaan hassuilta, ja sitten Jimppa tiputtikin jo takaisin raville. Kuvaajana ollut äitinikin sanoi, että Jimppa nostelee etujalkojaan paljon korkeammalle kuin normaalisti. Kevyistä kengistä raskaampiin vaihtaminen ei ollutkaan niin yksinketaista kuin olin luullut! Tässä onkin totuttelemista Jimpalle, kun etujalkoja pitää oikeasti liikuttaa saadakseen ne pois takajalkojen alta. :D Lopuksi sain pari pitkää pätkää laukattua, ja jo siinä ajassa Jimpalle oli ehtinyt nousta pieni hiki pintaan - joutuihan ruuna tekemään nyt enemmän töitä kuin aiemmin!

Hämmentynyttä selitystä kuvaajalle: "Tää ei vaan saa pidettyä laukkaa yllä ku pari askelta!"

Välipalaa palkinnoksi onnistuneesta laukasta, ratsastaja tarkistaa maneesin varauslistaa

Videolla näkyy, miten Jimppa yhtäkkiä ei saa jalkojaan enää järjestykseen ja tiputtaa raville. Eiköhän se tämän alkushokin jälkeen ala taas sujumaan. :)

Linkki videoon
Koska ulkona alkoi uhkaavasti ripottelemaan vettä, päätimme siirtyä vielä lopuksi maneesiin. Jimppa oli aluksi vauhti päällä ulkona laukkailun jäljiltä, mutta nopeasti se rauhottui ja rentoutui. Työskentelimme miltei koko ajan ravissa, koska siinä Jimppa on helpoin saada rentoutumaan.

Harjoittelimme yllä olevan kuvan mukaista kiemuratehtävää molempiin suuntiin. Vasempaan tehdyt voltit sujuivat Jimpalta hyvin, eikä se kaatunut sisälle, kuten oikeaan, joka olikin toisen suunnan täysi vastakohta. Jimppa puski väkisin vastaan, eikä vahingossakaan taipunut voltilla kuin korkeintaan ulospäin. Miten hevonen voikin olla niin erilainen toiseen suuntaan? Täytyy myöntää, että usein jään vain hakemaan rentoa ravia, enkä niinkään keskity kunnon taivutteluun, mutta nyt pitää ottaa asiaksi taivutella pappaa, jotta se notkistuisi myös oikeaan kierrokseen.





Laukkaa en ottanut enää maneesissa, vaan pysyttelimme käynnissä sekä ravissa. Pariin kertaan innostuimme myös trenaamaan pohkeenväistöä niin seinän avulla kuin ympyrälläkin, josta on tullut yksi suosikkitehtävistäni. Jimppakin tuntuu tajuavan väistöidean ympyrällä helpommin kuin suoralla, tai sitten vain osaan antaa paremmat avut kaarevalla uralla.

Kylmähköstä säästä huolimatta meille tuli molemmille ihan riittävän lämmin, vaikka tämänkertainen työskentely oli kaukana kunnon koulutuuppailusta.

Linkki videoon

26.5.

26.5.

Yllä uusin rakennekuva. Yhteen väliin Jimppa näytti laihtuneen, mutta nyt se on taas saanut lisää massaa runkonsa ympärille ja selkälihaksetkin ovat jo vähän nousseet. Takaosakin näyttää jo himpun verran lihaksikkaammalta, vaikka vielä on pitkä matka kunnon perämoottoriin. ;)

Finntackin hanskat, 22 e.

Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata jo aiemmista kuvista nämä meidän väreihin sopivat hanskat, mutta esittelen ne vielä tähän loppuun. Huomasin Agrissa käydessäni nämä ihanuudet ja pakkohan ne oli sitten ostaa. Vaikka hintalapussa lukikin ajohanskat, soveltuvat nämä mainiosti myös ratsastukseen. Pito vaikutti ainakin tällä kokeilukerralla hyvältä, ei tarvinnut olla joka välissä lyhentämässä ohjia niiden lipsuessa huomaamatta sormien välistä. Ja niissä on sähkönsinistä! :D