Tämä kilpailu on pyörinyt muutamissa blogeissa, ja vihdoin sain aikaiseksi osallistua itsekin. Kyseessä on Laukon Hevoskuntoutuksen ja Hevarin yhteistyössä järjestämä kirjoituskilpailu, jonka aiheena on hevosen huolenpito. Lisää kilpailusta voi lukea täältä.


Koska hevonen on eläin, sillä ei juurikaan ole mahdollisuutta vaikuttaa elinoloihinsa. Sen takia meidän ihmisten tulee ymmärtää hevosen kaltaista eläintä ja osata pitää siitä huolta. Ruokinta, riittävä ulkoilu, hevosseura ja terveydenhoito ovat hevosen huolenpidon peruspilareita, joista ei tulisi tinkiä. Tämän ympärille rakentuu jokaiselle hevoselle yksilöllisesti suunniteltu hoito ja liikunta, joka eroaa jokaisella vähintäänkin treenien osalta.

Monen mieleen ei välttämättä ensimmäiseksi juolahda miettiä, viihtyykö oma hevonen omalla tallillaan. Talli ja sen palvelut voivat kohdata ihmisen vaatimusten kanssa, mutta on hyvä pohtia, millaisella tallilla hevonen viihtyisi parhaiten. Voin hyvillä mielin todeta, että tämänhetkinen talli on ollut Jimpalle kaikista viihtyisin. Vaikka talli ei ole upouusi tai sisällä mitään luksusasioita, en haluaisi muuttaa sieltä minnekään muuta kuin pakon edessä. Heti talliin tultuaan Jimppa on muuttunut paljon rennommaksi ja avoimemmaksi, se on saanut lisää massaa ja - mikä ihaninta - lopettanut yskimisen sekä liikutuksessa hengästymisen kokonaan. Tänä keväänä se on minun kuulleni yskäissyt vain kerran, eikä reippaiden laukkojenkaan jälkeen ole ollut ongelmaa palautua nopeasti.


Minulle tärkeintä tallissa on hyvä sisäilma, kokopäivätarhaus, ruokinta vähintään kolmesti päivässä, riittävän tilavat karsinat ja jonkinlainen mahdollisuus olla kosketusyhteydessä hevoskavereihin. Nämä kaikki kriteerit täyttyvät nykyisessä tallipaikassamme, ja vaikka Jimppa tällä hetkellä joutuukin tarhaamaan yksin, se pystyy seurustelemaan tallissa kaltereiden läpi vierustovereidensa kanssa. Jimppa saa olla päivittäin ulkona ihan ok:n kokoisessa tarhassa vähintään 8 tuntia, parhaimmillaan 12 h tai yli. Se ruokitaan kolmesti päivässä, eikä heinän määrässä säästellä - heinä kuitenkin on hevosen ruokinnan perusta.

Aiemmin olisin kuvaillut Jimpan käyttöä kevyeksi. Nykyään se on kuitenkin melko aktiivisessa käytössä, ja vaikkei treenit olekaan joka kerta mitenkään rankkoja, se liikkuu lähes joka päivä jollain tavalla. Koska kyseessä on jo vanhempi hevonen, joka on vieläpä entinen ravuri, säännöllinen liikunta on sille erittäin tarpeellista. Jo kahden päivän vapaan jälkeen Jimppa tuntuu jäykemmältä ja jaloissa on usein nestettä, joka laskee liikunnalla. Tämän takia pidän sillä useampia täysiä vapaita vain pakosta, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että kaikenmaailman ylimääräiset lomat ja reissut jäävät vähiin.

Hevonen on luotu liikkumaan, joten tämänkin takia pidän säännöllistä liikuntaa tärkeänä. Yritän pitää Jimpan liikunnan monipuolisena, enkä tykkää tehdä samaa treeniä useana päivänä peräkkäin. Jaamme yhteisen rakkauden maastoilua kohtaan, joten suurin osa viikon treeneistämme tapahtuu maastossa. Käymme niin ratsain kuin kärryilläkin 6-15 kilometrin lenkkejä milloin missäkin. Uudet, tuntemattomat polut ja reitit saavat Jimpan heräämään eloon, ja se on aina uteliaana menemässä sinne, minne pyydän.

Vaikka maastoilu ja metsissä samoilu onkin suosikkijuttumme, Jimppa joutuu välillä kiertämään kenttää tai vaihtoehtoisesti maneesia. Se on siinäkin hommassa muuttunut parempaan suuntaan, eikä sileällä meneminen tarkoita enää suunnilleen suoraa uraa pitkin lönkyttelemistä, vaan välillä osaamme myös tehdä oikeasti töitä. Jimppa pitää myös kouluratsastuksesta, kunhan tehtävät ovat tarpeeksi helppoja ja yksinkertaisia, eikä siltä vaadita liikaa liian pitkään. Esteet ovat jääneet meiltä pois kokonaan, sillä Jimpan hyppytyyli yhdistettynä sen ikään ei voi tarkoittaa muuta kuin jalkavaivoja. Jimppa ei ole koskaan ollut hirveän innostunut esteistä, mutta mielenvirkistykseksi voimme kuitenkin ylittää puomeja, kavaletteja tai jopa pieniä ristikoita joskus ja jouluna.

Mielestäni kaikista monimutkaisinta ja vaikeinta hevosen huolenpidossa on pitää huolta sen terveydestä. Ei siksi, että hevosen terveys kattaa oikeastaan kaiken ruokinnasta liikuntaan (vaikka tämäkin on kyllä sellainen arvausmysteeri ettei toista...), vaan siksi, että pakoeläimenä hevonen ei näytä kipua ulospäin ennen kuin saattaa olla jo liian myöhäistä. Tämän takia me hevosenomistajat ja -hoitajat saamme miettiä ja pohtia päämme puhki löytääksemme mahdolliset viat ajoissa. Jokainen pieninkin muutos hevosen olemuksessa tulee ottaa huomioon, sillä se voi olla ensimmäisiä näkyviä oireita mistä tahansa viasta tai sairaudesta.

Koska esimerkiksi hevosen selkä voi olla kipeä etujalassa olevan vian takia tai toisin päin, ei hevosen terveyden ylläpito ole helppoa eikä varsinkaan halpaa. Jimpalla ei vielä ole ollut mitään vikoja, mutta ennaltaehkäisevästi se syö päivittäin MSM:ää ja glukosamiinia, ja jalkojen kylmäämisestä huolehditaan jokaisen liikutuskerran jälkeen. Siinä missä rankan ajolenkin jälkeen Jimppa seisoo kylmäysletkuissa 20 minuuttia, jonka jälkeen sen jalkoihin laitetaan joko kylmäsavea tai arnika icea, kevyempinä päivinä jalkojen hoidoksi riittää pelkkä arnika tai arnika ice.

Jalkojen kylmäyksen lisäksi Jimppa venyttelee parista kerrasta muutamaan kertaan viikossa. Venyttelen sen jalat eteen ja taakse, minkä lisäksi harrastamme myös porkkanavenytyksiä ja kumisukahierontaa. Rankempien lenkkien jälkeen päästän Jimpan hetkeksi irti kentälle, jotta se pääsee hieromaan selkäänsä piehtaroimalla.


Hevosen fyysisen terveyden ylläpidon lisäksi ihmisen tulisi pitää huolta myös psyykkisestä puolesta. Vaikka hevonen on "vain eläin", sekin tarvitsee aivoilleen niin tekemistä kuin nollaustakin sopivassa suhteessa. Tässä tulee mukaan myös hevosen elinympäristön vaikutus, sillä alati stressaavassa ympäristössä elävä hevonen ei voi olla mieleltään hyvinvoiva. Jos hevonen joutuu koko ajan olemaan varpaillaan eikä se saa hetkeäkään rentoutua, ei kenellekään voi tulla yllätyksenä, että sama hevonen on tikittävä aikapommi myös ratsastaessa.

Kun otimme maastakäsittelyn mukaan Jimpan elämään, koimme ehkä suurimman muutoksen hevosessa koko sen omistamisen aikana. Jimppa ei koskaan ole ollut ihmistä kohtaan vaarallinen tai epäkunnioittava, ja sitä on aina voinut käsitellä oikeastaan kuka vain, on nykyinen Jimppa verrattuna entiseen sata kertaa turvallisempi, helpompi ja etenkin rennompi käsitellä. Siitä on tullut myös ratsastaessa parempi maastakäsittelyn ansiosta, se on maastossa rohkeampi sekä rauhallisempi, eikä kyttäile muuallakaan enää niin paljon kuin aiemmin. Maastakäsittelyn avulla löysimme myös temppukoulutuksen, josta on (ymmärrettävistä syistä) tullut Jimpan lempiaktiviteettia. Herkkujen lisäksi se pääsee käyttämään aivojaan, jolloin se pääsee purkamaan psyykkistä energiaansa pois. Pelkkä fyysinen liikunta ei aina riitä päästämään höyryjä hevosesta, vaan se tarvitsee myös aivopähkinöitä tehtäväkseen.

Psyykkistä puolta tulee ylläpitää myös hevoselle luonnollisella tavalla: laumaelämällä. Yksinäinen hevonen on harvoin onnellinen, sillä jopa se kaikkia vihaava heinäkasan kuningas tarvitsee muita hevosia ympärilleen tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kun paikalla on edes toinen hevonen, voi toinen välillä levätä ja antaa toisen pitää vahtia sillä aikaa. Yksin hevosen täytyy olla itse koko ajan valppaana petojen varalta, eikä rentoutumiselle tule mahdollisuutta.


Hevosen omistaminen tuo mukanaan suuren määrän vastuuta. Sen huolenpito koostuu monista asioista, jotka kaikki kulminoituvat hevosen terveyden ylläpitoon. Sekä fyysinen että psyykkinen terveys ovat yhtä tärkeitä ja puutteet jommassa kummassa vaikuttavat myös toiseen.



Koska kilpailun osallistumisaika on toukokuun loppuun, tulee haastettavilla kiire osallistua, jos kilpailuun mukaan mielivät. Siitä huolimatta laitan haasteen eteenpäin seuraaville henkilöille: