Jimpalle pään laskeminen ei ole ollut mikään itsestäänselvyys. Aluksi se ei reagoinut niskaan tai turpaan kohdistuvaan paineeseen mitenkään - joskus tuntui, että se ennemmin työnsi vastaan kuin olisi antanut periksi. Mutta kuten aina, harjoitus tekee mestarin: maastakäsittelyn avulla Jimppa on löytänyt uuden, paremman tavan liikkua. Tosin ainakin vielä tämä tyyli on käytössä vain ravissa, mutta alku se on pienikin alku.

Matala muoto ei tullut yhdessä yössä, ja vasta vähän aikaa sitten ruuna alkoi pysymään alempana muulloinkin kuin ympyrällä, ja tällä ratsastuskerralla päästiin jo kokonaisia kierroksia ympyröineen ilman sen suurempia keskeytyksiä. Seuraavaksi pitäisi uskaltautua vaatimaan enemmän, nyt kun olemme vain pyörineet huolettomasti ympyröillä ja kiemuraurilla.



Tällä kertaa kävimme lämmittelemässä hiittisuoralla ennen kentälle menoa. Harjoittelimme pohkeenväistöä, vaikka Jimppa olisikin halunnut vain juosta. Se väistää huomattavasti paremmin oikealle, vaikkei siihenkään kovin hyvin. Otimme pari laukkapätkääkin, joista ensimmäisessä pidin ohjat liian pitkinä, joten Jimppa huomautti asiasta hienovaraisesti pukittamalla. Seuraavalla kerralla ymmärsin lyhentää ohjia enemmän, etten laukassa nykisi epämukavasti suusta.


Useana ratsastuskertana Jimppa on alusta asti lähtenyt eteen-alas -linjalle, mutta huonompinakin päivinä se on tarvinnut vain pari oikein ajoitettua palkintoa tajutakseen, mitä siltä taas haettiinkaan. Maastossa se on yhä pitäytynyt korkeammassa muodossa, mutta aina välillä se unohtaa olevansa kentän aitojen ulkopuolella ja venyttää eteen-alas.

Kentällä Jimppa oli aluksi vauhdissa hiittisuoran jäljiltä, mutta pikkuhiljaa se rauhoittui ja alkoi kuuntelemaan. Pysyttelimme miltei koko ajan ravilla, koska käynnissä kaikki alueen ötökät hyökkäsivät yhtä aikaa kimppuun, eikä meillä kummallakaan ollut mukavaa. Ja kun ravi sujui niin hyvin, teki sitä mieli mennäkin!



Välillä oli pakko nauraa, kun Jimppa venytti päätään niin alas, ettei ohjatkaan meinanneet riittää. Kun se kerran tajuaa, että siltä haetaan pään laskemista alas, se tarjoaa sitä joskus liiankin kanssa palkinnon toivossa. Tässäkin huomasi, miten ruuna kyllä jaksaa yrittää, kunhan se ensiksi tajuaa, mitä siltä pyydetään.

Yritys hyvä 10, mutta ihan tätä en tarkoittanut...

Tästä on kuitenkin hyvä lähteä jatkamaan, vaikkei minulla olekaan tavoitteissa saada Jimppaa kulkemaan kovin korkeassa muodossa. Tämäkin riittää meille hyvin, kunhan hevonen on tyytyväinen ja rento.

Ehkä siitä tuleekin lännnenratsu?