Mintti Rautioahon valmennuksessa 25.4.
Pitkästä aikaa pääsimme valmennukseen, ja tällä kertaa valmentajanamme oli Mintti Rautioaho. Mintin opeissa emme ole aiemmin olleet, joten odotin lauantain valmennusta innolla. Olin myös kuullut pelkkää hyvää hänen valmennuksissaan käyneiltä, mikä tietenkin lisäsi mielenkiintoani!
Harmikseni sain edeltävänä iltana luultavasti ruokamyrkytyksen, jonka kanssa sitten valvottiin aamuun asti. Totta kai valmennukseen oli siitä huolimatta päästävä, vaikka vähän huonovointisena ja kalpeakasvoisena satulaan nousinkin.
Valmennuksessa jokainen ratsukko sai itselleen kuulokkeet, joiden kautta Mintti pystyi meitä ohjeistamaan. Tämä menetelmä oli mielestäni todella hyvä, sillä kuulokkeiden ansiosta valmentajan ei tarvinnut huutaa tullakseen kuulluksi, ja varsinkin tuulisella säällä (kuten lauantainakin) ohjeet hukkuvat helposti tuulen huminaan. Ainoa miinus oli, etteivät ainakaan omat kuulokkeeni pysyneet korvissa kovin hyvin, vaan niitä sai olla koko ajan asettelemassa uudelleen. Katsojatkin saivat halutessaan käyttää kuulokkeita kuunnellakseen opetusta.
Valmennuksessa keskityttiin perusasioihin: aktiivisuuteen, tasapainoon ja rentouteen, kevyen ja hevosenkin kannalta helpon ratsastuksen päätyökaluihin. Ihan ensiksi keskityimme hevosen ratsastamiseen suoraksi, mikä oli etenkin meille tarpeellinen harjoitus. Mintti muistutti, että hevosen suoruus kulkee turvan, sään ja hännän kautta, eli näiden kolmen tulisi olla samalla viivalla.
Jimpalle kentällä meno oli paha paikka, sillä keväisin kenttä muistuttaa enemmän tai vähemmän pientä järveä, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Onneksi edes osa vedestä oli ehtinyt kuivua, eikä kenttä ollut niin huonossa kunnossa kuin aiemmin. Silti vesilammikot olivat ruunalle suuri haaste, eikä niihin voinut astua ennen kuin oli ensiksi varovasti kokeillut, hukkuuko niihin. Ravin kannalta tämä oli huono juttu, sillä Jimppa ei suostunut ravaamaan yhdenkään lätäkön ylitse, vaikka sitä kuinka pyysi eteen.
Ratsastus tapahtui kahdella pääty-ympyrällä, molemmat eri kierroksissa. Harjoittelimme oikeanlaista taipumista ja kääntymistä, jotka säästävät hevosta rasitukselta, kun hevonen kantaa käännöksissä ratsastajan oikein. Hevosen tulisi taipua säästä asti, sillä pelkkä kaulan taivuttaminen on ylitaipumista. Käännöksissä oikein ratsastajaa kantava hevonen kääntää ryntäitään ja astuu sisätakajalallaan alleen, mitä hevonen ei luonnossa kääntyessään tee. Esimerkiksi laitumella kääntyessään hevonen kaataa painonsa sisälle päin ja näin muuttaa suuntaansa, mutta ratsastaessa se ei ole hyväksi. Ratsain hevonen työntää ulkokylkeään ulos ja heittää ratsastajan mukanaan ulospäin, kun sisätakajalka ei astu hevosen alle käännöksissä. Ratsastajan tulisi kääntyessä toimia ns. tiskirättinä, jolloin ylävartalo kääntyy, mutta lantio pysyy paikoillaan.
Loppukäyntejä pitkin ohjin |
Yksi tärkeimmistä asioista, joka valmennuksesta jäi mieleen, oli oikeanlainen reagointi pohkeisiin. Mintti muistutti, että jotta hevoselta voi jotain asiaa pyytää, sen tulee ensiksi osata se. Tärkeää on varmistaa, että hevonen reagoi pohkeeseen oikein, eli sitä pyydettäessä pohkeista eteen, hevosen tulisi venyttää kaulaansa, nostaa selkäänsä ja sen seurauksena myös ottaa takajalkansa alleen.
Jimpan kanssa pääsimme tätä harjoittelemaan, kun paneuduimme laukan parantamisen saloihin. Laukka ei tällä kertaa onnistunut, mutta yhden hyvän noston saimme aikaiseksi. Saimme ohjeeksi keskittyä suoruuteen ja tyyneyteen laukannostoissa, jotta laukka pyörisi paremmin. Jos hevonen jännittyy, on rentous pyrittävä löytämään uudelleen. Jännittynyt ja pelokas hevonen ei opi, joten harjoittelutilanteessa rentous on avainsana oppimiseen.
Kaiken kaikkeaan pidin valmennuksesta paljon, vaikka muutamat tekijät hieman haittasivat työskentelyämme. Saimme silti useita onnistumisia, ja lopuksi Jimppakin alkoi toimimaan paremmin, eikä se edes välittänyt märästä pohjasta niin kauheasti (lammikot olivat silti iso ei). Toivon mukaan saisimme tulevaisuudessakin käydä myös Mintin valmennuksissa, sillä hänen opetus- ja ratsastustyylinsä ovat paljolti sitä, mitä itse ratsastukselta haen.
4 kommenttia
Mintti on kyllä niin loistava! Harmi ettei saatu viime kerralla Minttiä meidän tallille, sillä olin ainoa valmennukseen osallistuva. Toivottavasti ensi kerralla pääsisin..
VastaaPoistaMinulla on kans tuo ongelma, että mitkään kuulokkeet ei meinaa pysyä päässä. Sain synttärilahjaksi onneksi sellaiset korvan takaa menevät joissa korvan sisään ei tule mitään. Niitä aion käyttää seuraavassa Mintin valmennuksessa. :)
Hyvää kevättä!
Siltä hän kyllä vaikutti! Tuo on todella harmillista, että kun vihdoin löytää hyvän valmentajan, niin sitten osallistujat puuttuu... toivottavasti ensi kerralla muutkin pääsisivät mukaan, Mintistä on hyötyä kyllä joka lajiin. Kiitos hyvästä vinkistä, täytyy ensi kerralla muistaa ottaa omat kuulokkeet matkaan, jos ne pysyis paremmin! Mahtavaa kevättä myös sinne :)
PoistaKiva kuulla, että kuulokesysteemi on luonut myös positiivisia fiiliksiä!
VastaaPoistaItsellä meni hermot jo yhden tunnin aikana jatkuvasti tipahteleviin kuulokkeisiin ja keskittyminen herpaantui jatkuvasti. Omalla kohdalla yksi lisämiinus on siinä, että jälkeenpäin videolta ei open neuvojen kertaaminen onnistu. Teillä oli kyllä luotu katsojille myös hieno mahdollisuus päästä kuuntelemaan opetusta. :)
Kyllä itselläkin jossain vaiheessa tuntia alkoi jatkuva kuulokkeiden asettelu turhauttamaan! Mintti kyllä kehoitti vain ratsastamaan ja korjaamaan kuulokkeet myöhemmin, mutta kun ilman niitä ei kuullut opetusta ollenkaan. Ensi kerralla taidankin ottaa omat kuulokkeet mukaan, jos ne pysyisivät paremmin ratsastaessa. Se on tosiaan vähän harmittavaa, ettei myöhemmin voi ohjeita kerrata videolta, mä kun en muista niistä puoliakaan enää valmennuksen jälkeen! :D Katsojillekin oli vähän mielekkäämpää seurata valmennusta, kun opetusta pystyi myös kuuntelemaan. Ehkä ensi kerralle voisi palkata jonkun yleisöstä kirjoittamaan neuvot paperille, jotta ne muistaisi myöhemminkin... :)
Poista