Hyväpohjainen laukkasuora on maastoilijan unelma

Tästä lähtee ensimmäinen osa maastoiluaiheista postaussarjaa!

Joillekin (lue: minulle) voi tulla yllätyksenä, että kaikki eivät maastoile. Yhtään. Siinä missä me samoilemme poluilla ja polkujen ulkopuolella suurimman osan ajastamme, on ratsukoita, joiden maastokokemukset rajoittuvat tarhasta talliin ja tallista kentälle tai halliin. Eikä tätä ole tarkoitettu pahalla, sillä maastoilun uupumiseen voi olla paljon täysin järkeenkäypiä syitä. Hevonen pelkää, ratsastaja pelkää, molemmat pelkää... joskus taas voi olla, ettei maastoilu vain kiinnosta. Tämän postauksen tarkoituksena on tuoda esille joitakin positiivisia asioita maastoilusta ja herättää kiinnostusta epämaastoilijoidenkin joukossa.

Kuten kaikki blogiamme lukevat tietävät, vietämme Jimpan kanssa lähes kaiken aikamme maastossa. Emme maastoile vain siksi, ettei tarvitsisi treenata - suuri osa maastolenkeistämme pyrkii treenaamaan molempia matkaratsastusta varten, eikä silloin vain nautiskella maisemista vailla huolen häivää! Monelle maastoilu on kuitenkin pääasiassa kevyen, rennon päivän hölkkälenkki tai tapa päästellä höyryjä ja nollata aivot, jotta sekä hevonen että ratsastaja jaksavat keskittyä treeniin. Tämäkin on OK, mutta:

★ maastossa voi treenata koulua

Avot, sulut, väistöt, lyhennykset, pidennykset - kaikki onnistuu myös metsän siimeksessä. Ei tietenkään meiltä, mutta kyllä mekin jotain yritämme välillä vääntää. Maastossa eteenpäinpyrkimystä on useimmilla enemmän kuin kentällä, mitä kannattaa käyttää hyväksi. Jimpalla, näin esimerkkinä, puuttuu pohkeenväistössä vauhti lähes kokonaan, mutta maastossa näitä voi harjoitella ihan liikkeessä. Välillä vauhtia tuntuu olevan liikaakin, kun pohkeenväistön sijaan lähdetään laukalle tai peruutuksissa mennäänkin päinvastaiseen suuntaan, mutta energiaa se on liikakin energia! Siitä päästäänkin seuraavaan kohtaan:

Kaverin kanssa matka taittuu mukavasti

★ maastossa ei tule aita vastaan

Tämän voi nähdä kahdella eri tavalla, joista ensimmäinen on se, että maastossa voi huoletta ottaa reippaampaa pätkää ja antaa hevosen mennä. Reipas, vapaa laukka on hyvä keino venytellä ja avata jumeja, ja hyväpohjaisella tiellä uskaltaa vapauttaa patoutuneet energiavarat keskittymistä häiritsemästä. Toinen, vähän huolestuttavampi tapa nähdä maastojen aidattomuus on se, ettei hevosta voi pysäyttää seinään. Maastossa ei useimmiten ole seinää tai aitaa tarjolla, jos hevonen ei vastaakaan pidätteisiin, mutta silloin syy ei ole maastossa, vaan hevonen ei ehkä ymmärrä pysäyttävää apua, pakenee pelosta tai kivusta, tai on vaikka oppinut, että kotiin päin mennään täysiä. Näistäkin tulee vähän juttua myöhemmin!

★ maastossa tasapaino ja koordinaatio kehittyvät

Ylä- ja alamäet, epätasaiset metsäpolut, vaihtelevat pohjat ja kaatuneet puunrungot tuovat haastetta maastoiluun. Käyntilenkistäkin saa paljon tehokkaamman, kun sen tallustelee epätasaisilla teillä sileän sijaan. Mieli ja lihakset kiittävät, kun hevonen joutuu nostelemaan jalkojaan ja katsomaan eteensä.

 ★ maastossa takaosa vahvistuu

Mäkitreeni ja epätasaiset pohjat toimivat edellisen kohdan lisäksi takaosatreenissä loistavasti. Käynti ja laukka ylämäkeen lisäävät voimaa takapäähän ja epätasaisella pohjalla jalkoja pitää nostella korkeammalle. Varsinkin talvella hangessa liikkuminen tuo hyvän vastuksen hevoselle, ja tekee treenistä entistä tehokkaampaa.

★ maastossa voi treenata esteitä

Maastoesteiden lisäksi luonnonesteet toimivat hyvinä harjoitteina esteratsullekin. Vaikkei lähimaastosta löytyisikään maastoesterataa, voi hyviä esteitä löytyä reiteiltä muutenkin. Puunrunkojen ja kapeiden ojien yli voi hyppiä, kunhan esteen takana on hyvä pohja. Tietämättä ei tule ojien tai muiden yli hypätä, sillä liukas tai pettävä pohja tekee laskeutumisesta vaarallisen. Maastoon voi rakentaa väliaikaisia esteitä esimerkiksi heinäpaaleista, paksuista puunoksista tai kapeammista rungoista, autonrenkaista ja niin edelleen, kunhan ne vie pois muiden tieltä käytön jälkeen. Esteistä enemmänkin laiskistuvalle kuin innostuvalle hevoselle (kuten Jimppa) maastossa hypättävät esteet voivat olla paljon kiinnostavampia kuin kentällä tai maneesissa.

★ maastossa ei tarvitse ratsastaa

Maastoratsastus ei ole ainoa maastoilun muoto, vaan sitä voi harrastaa monin eri tavoin. Hevosen valjastaminen kärryjen eteen ja suuntaaminen metsäteille ei ole yhtään huonompi vaihtoehto, jos maastot soveltuvat ajamiseen. Liian kapeilla reiteillä tai keskellä metsää kärrytteleminen ei ole hyvä idea, sillä siitä mistä hevonen mahtuu, eivät kärryt välttämättä mahdukaan, ja esimerkiksi umpikujassa kapealla tiellä hevosen kääntäminen kärryjen kanssa voi tuottaa paljon päänvaivaa. 

Tuntemattomissa maastoissa ja aloittelevan maastoratsun tai -ratsastajan kanssa hyvä vaihtoehto on lähteä maastoon taluttaen. Arempi hevonen tuntee olonsa turvallisemmaksi taluttajan johtaessa pelottavien kukkien, latojen ja vihreiden miesten ohitse, ja arempi ratsastaja saa itseluottamusta tutustuessaan maastoon ratsunsa kanssa jalan. Kuntoaan kasvattavalle ratsastajalle lenkkeily maasta käsin toimii myös hyvänä liikuntamuotona ja kuntoutuvalle hevoselle maastokävelyt ovat usein mielekkäämpää puuhaa kuin kentän ympäri käveleminen. Talutus ei ole ainoa tapa käydä maastossa maasta käsin, vaan sinne voi lähteä myös pyörällä tai ohjasajaen!

Maastossa ajaen...

... ja ohjasajaen!

★ maastossa rakennetaan peruskuntoa

Koulu- tai esteratsastuksen treenaaminen huonokuntoisella hevosella loppuu lyhyeen. Jos hevonen ei jaksa, se ei kykene tekemään siltä vaadittuja asioita tai oppimaan uusia. Huonokuntoisen hevosen kanssa maastoilukin aloitetaan pikkuhiljaa, sillä pahimmassa tapauksessa hevonen väsyy jo pelkällä käyntilenkillä. Yli puolen tunnin kestävät ravilenkit ovat hyvää peruskuntoharjoittelua niin ravurille kuin ratsullekin, ja pitkät laukkapätkät kehittävät laukkaa ja kohottavat kuntoa.

★ maastossa mieli virkistyy

Virkistysmuotona maastoilu on niin ratsastajalle kuin hevosellekin tärkeä. Maisemat vaihtuvat, näkee ja kuulee erilaisia asioita (joskus olemattomiakin) ja välillä reissuun pääsee kavereidenkin kanssa. Maastoilu kasvattaa luottamusta ja rohkeutta, ja siellä saavutetut onnistumiset ja kohtaamiset uusien asioiden kanssa näkyvät myös muualla - niin treenissä kuin kotioloissakin. 

Porukassa tyhmyys rohkeus tiivistyy

Lähteet:
Suomen hevosenomistajien keskusliitto ry