Antaakohan kaksoissateenkaari kaksinkertaisesti toivoa?

Ei olisi kannattanut asettaa minkäänlaisia tavoitteita tälle kesälle, sillä minkäänlaisten treenien järjestäminen saa nyt jäädä vielä pitemmäksi aikaa kuin ensiksi ajattelin. Jimpan jalkavaivat sen kun jatkuvat, ja juuri kun etujalka alkoi vaikuttamaan paremmalta, ilmeni uusia ongelmia...

Viime perjantaina mennessäni aamulla hakemaan Jimppaa laitumelta kylmättäväksi, löytyi aitauksesta lähes kolmijalkainen hevonen. Oikea takajalka näytti olevan niin kipeä, ettei sillä voinut kunnolla astua, eikä paikallaan seistessä jalalle voinut laskea painoa. Tallissa jalka reagoi entistä enemmän kovalla lattialla, eikä pesupaikalla kääntyminenkään ollut helppoa. Tutkin jalan ja kavion haavojen tai terävien esineiden varalta - ei mitään. Jalka ei ollut turvonnut, ei lämmin, kaviopulssia ei tuntunut eikä jänteitä puristellessa tullut reaktiota.

Eläinlääkärille soiton jälkeen olin varmistunut siitä, että kyseessä oli vain venähdys. Sateiden jälkeen laitumella oli liukasta ja mutaista, joten Jimppa olisi helposti voinut liukastua siellä riehuessaan. Ruuna oli kuulemma aiempinakin päivinä vetänyt laukkasuoria edestakaisin laitumen päästä päähän pukitellen. Laukkahan meillä oli kiellettyjen listalla, mutta kukapa sitä hevosta laitumella olisi koko ajan pitelemässä, eikä sisällä seisottaminen tulisi kysymykseenkään tässä tilanteessa.

Aloitin jalan venähdyksen hoidon kylmäämisellä ja levolla. Etujalan parantumisen kannalta kävely olisi tärkeää, muttei ontuvaa hevosta voinut lähteä lenkittämään. Sen lisäksi ruunan selkäkin on kipeä, eikä ihme, kun kipeän jalan takia se jännittää lihaksiaan koko ajan. Eläinlääkäri oli kuitenkin ohjeistanut tarkkailemaan tilannetta alkuviikkoon, jos jalka paranisi pelkällä levolla ja kylmäämisellä itsestään.



Tänään aamun kylmäyksessä huomasin takajalan keränneen kovan nesteen jalan ulkopuolelle. Tässä vaiheessa turhautumisen määrä oli erittäin suuri, sillä jalka oli viikonlopun aikana parantunut jo lähes normaaliksi, vaikka liikkeessä oli vielä huomattavissa jäykkyyttä. Etujalkakaan ei paljoa ilahduttanut, vaan siinäkin oli eilistä enemmän nestettä. Etujalan kanssa parantuminen on ollut yhtä jojoilua, yhtenä päivänä se on jo aamusta hyväntuntoinen ja kuiva, kun taas seuraavana neste ei laske edes illalla liikutuksen jäljiltä sen enempää.

Illalla lyhyen kävelylenkin jälkeen etujalan nesteet olivat sulaneet melkein normaaliksi, eikä takajalassakaan ollut aamuiseen verrattuna niin paljoa turvotusta. Jimppa käveli taas paremmin, eikä takasen liikeratakaan ollut enää niin ylös-eteen kuin vielä päivä tai pari sitten, kun jokainen askel oli jäykkä.

Parhaimmassa tapauksessa Jimpan jalka vain reagoi turpoamalla perjantain riehaantumiseen/loukkaantumiseen, eikä mitään sen vakavampaa jalassa ole. Päätimme katsoa, ilmeneekö jalassa muutosta parempaan ensi viikon loppuun, ja sitten varaan taas ajan klinikalle jalan kuvaukseen, jos sille on tarvetta. Eniten harmittaa se, etten ensi viikolla ole edes paikalla hoitamassa Jimpan jalkoja, vaan niiden kylmäys ja tarkkailu jää tallikaverin vastuulle. Suunniteltu lomamatka ei innosta ollenkaan, kun huoli eläimestä on niin suuri.


Kärryajelulla raikkaassa kesä(kaato)sateessa heinäkuun alkupuolella