Jimpan jalan turvotus oli alkanut laskemaan hyvin, mutta sitten se otti takapakkia. Aamuinen turvotus palasi, eikä liikutuksenkaan jälkeen se ollut yhtä hyvä kuin se oli aiemmin alkanut jo olemaan. Niinpä varasin uuden ajan jalan kuvaukseen varmuuden vuoksi, jos puikkoluussa näkyisi jotain uutta.

Viime keskiviikkona kävimme sitten röntgenissä uudemman kerran. Tällä kertaa Jimppaa ei rauhoitettu, mutta se käyttäytyi silti ihan hyvin, vaikka vähän pitikin hermoilla. Jalasta ei löytynyt mitään muutoksia pahempaan, luu oli edelleenkin vain vinossa. Luultavasti turvotuksen oli tuonut takaisin Jimpan jalkaan tulleet haavat, jotka ovat onneksi parantuneet jo hyvin. Eläinlääkäri ohjeisti jatkamaan jalan kylmäystä kuten tähänkin asti, ja muutaman päivän jälkeen voi jo taas sanoa, että turvotus on laskenut.

Koska jalka on alkanut tuntumaan paremmalta, olemme ottaneet lenkeille mukaan lyhyitä ravipätkiä. Maasta käsin ja kärryiltä ravi on näyttänyt normaalilta, vaikkakin takaosa on ollut aika jäykkä. Ratsain ravista ei sitten ole tullutkaan mitään. Olin jo kuvitellut, että meidän peitsiongelmamme oli voitettu ja kadotettu, mutta nyt se on tullut takaisin. Puhdasta ravinostoa ei saa tehtyä juuri millään, vaan suuremmalla todennäköisyydellä eteenpäin liikutaan peitsillä.


Harmittaa, jos taas joudutaan opettelemaan ravi uudestaan. Melko varmasti tässä on kyse vain siitä, että Jimpan takaosa on jumissa arkomisen takia - soratiet se on kulkenut todella varovasti, ja jos terävä kivi on kavion pohjaan osunut, on seuraavat askeleet otettu vielä sitäkin tarkemmin. Meidän toinen kraniohoitomme on suunniteltu elokuun alkuun, kun hieroja palaa lomaltaan, joten silloin poni saa apua jumisiin lihaksiinsa.

Ensihoitona olen nyt vältellyt kaikista kivisimpiä tieosuuksia, jotta ruuna ei vetäisi itseään enää sen pahemmin jumiin, vaikka se onkin jo tottunut kulkemaan vähän kovemmillakin pohjilla. Sen lisäksi olen kokeillut taivutella ympyröillä ja mennä pieniä kavaletteja käynnissä, jotta lihakset saisivat vähän jumppaa ja vertyisivät. Viime ratsastuksen jäljiltä jalkakaan ei enää reagoinut taivutteluun, kuten se aiemmin teki, joten käynnin treenaus voi jatkua huoletta.




Kyllä se siitä, ylämäkiä ei olisi ilman alamäkiä! Jotain hyvää jos haluaa keksiä, niin pohkeenväistö maasta käsin sujuu jo huomattavasti paremmin kuin aiemmin. Jimppa ymmärtää jopa myödätä niskastaan ja asettua hieman sisälle samalla! Vielä kun saisi yhtä hyviä askeleita väistöä selästä käsinkin niin olisin erittäin tyytyväinen. :)