... nimittäin maastoilun! Jimpan saikun jäljiltä olemme aloittaneet maastoilun "alusta", eli ravia ja laukkaa on lisätty vähän kerrallaan mukaan maastolenkeille. Jimppa on selvästi mielissään, kun pääsee taas maastoon ratsain, eikä tarvitse vain kävellä koko aikaa. Syksy on kuitenkin tuonut mukanaan hirmuisen määrän pöllöenergiaa, minkä takia maastoilu ei ole ollut aivan yhtä rentoa puuhaa kuin aikaisemmin. Väriä vaihtavat kasvit, tuulenpuuskat ja kirpeä syysilma ovat kaikki Jimpan mielestä tosi jänniä! Joka vuosi sama juttu...

Syksyn sateet ovat yhtä aikaa ihanan tunnelmallisia ja aivan kamalia. Ylivieska pääsi hetkeksi Suomen kartalle, kun siellä satoi ennätyksellisen paljon yhdessä päivässä. Voitte vain kuvitella, millaisissa tarhoissa hevoset nyt joutuvat ulkoilemaan... minkäänlainen pohja ei olisi kyennyt läpäisemään sellaista vesimäärää! Syksy ja muta kuuluvat yhteen, valitettavasti.

Siispä heti auringon pilkahdellessa pilvien takaa päätin, että nyt lähdetään maastoon! Kun kerrankin on nätti sää, ei sitä todellakaan tulisi tuhlata maneesissa pyörimällä. Olin suunnitellut reitinkin valmiiksi, joten varustettuani Jimpan suuntasimme silmukkalenkille. Reitillä pohjat ovat parhaimmillaan talvisin, mutta yllättäen sateiden jäljiltä maa oli vähän pehmeämpää kuin yleensä, joten pystyimme menemään reippaammastikin.

Kotiin päin otinkin lyhyen pätkän laukkaa. Epäröin pitkään, uskaltaisinko ottaa riskin laukata yhdellä kädellä ja kuvata toisella, sillä tämä vauhdikkaampi versio Jimpasta on ollut kova sivuloikkija aina pahaenteisen oksan tai pikkulinnun kohdatessaan. Kuten voitte huomata, otin riskin ja selviydyin! Jimppa toimi kuin ajatus - se pysyi suht rauhallisessa laukassa, vaikka olisi varmasti halunnut kiihdytellä kunnolla, ja jarrutti heti pyydettäessä! Laukan jälkeen ravi oli entistä lennokkaampaa ja vaihtui hyvin nopeasti takaisin laukaksi, jos en ollut tarkkana.

Maastolenkistä muistoksi jäi alla oleva video. Olisipa tällaisia syyspäiviä vielä enemmän!